kun näin Somerolla Hovilan kartanon emännän kaulassa niin upean Aarikan oranssinsävyisen kaulakorun, etten ole saanut sitä vieläkään mielestäni. Se oli lahja Kaija Aarikalta kiitokseksi kartanon tiloissa aikoinaan järjestetystä Aarikan näyttelystä.
Olen aina luullut, etten ole Aarikka-tyyppi, mutta vannomatta paras. Saattaisinpa hyvin hankkia joitakin sen retrokoruja. Mikäs olisi parempi tapa kunnioittaa Kaija Aarikan upeaa elämäntyötä ja suomalaista korumuotoilua kaikkialla missä ikinä kulkisin?
Aarikka on valmistanut paljon muutakin kuin koruja, joten käsissäsi saattaa olla tulevaisuuden keräilykohteita. Tässä pari esimerkkiä Helanderin pikapuoliin (13.-14.9.2014) pidettävästä sekä Tampereen huutokauppakamari Annmari’s ihan oven takana (9.9.2014) olevista huutokaupoista.
(Uusi ostaja löytyi – vasemmalta oikealle – 130 €, 30 € ja 40 € loppuhinnoilla)
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
ARTease 
60-70-luvun Aarikka taitaa olla keräilykohde jo nyt, hinnat olivat vielä vuosi sitten kohtuullista kirpparitasoa, mutta eivät enää. Puisten retro-kynttilänjalkojen ja -kynttelikköjen hintapyyntöihin tuli muutamassa kuukaudessa moninkertainen korotus. Minulla, kuten monella suomalaisella, on elämänmittainen ’suhde’ Aarikan suunnittelemiin koriste-esineisiin ja puukoruihin. Varhaisin muisto lienee mummin korurasiassa ollut tummasta puulajista valmistettu, puolikuun oloinen rintaneula. Se osoittautui Aarikan nettimuseon avulla jakarandasta valmistetuksi 50-luvun Heli-nimiseksi rintakoruksi. Tulevaisuuden antiikkia ainakin minulle.
Samat fiilikset täällä. Hinnat ovat todellakin jo nousseet, kun verrataan parin vuoden takaiseen. Koruja sentään löytää vielä korueristä ja -pussseista. Helpommin melkeinpä huutokaupoista kuin kirppareilta – kirpparimyyjät katsovat pikkutavarankin melko tarkkaan.