istui isoäiti, torkkui isoisä, luki satuja mummo. Nyt itseäni puolen vuosisataa nuorempi serkkupoika sanoi ottavansa jomman kumman isovanhempansa keinutuolin omaan kotiinsa. Aivan mahtavaa!
Keinutuoli on uusi pop, hyvää tekevän slow down -elämänlaadun airut. Keinutuolissa lapset rauhoittuvat, murheet kaikkoavat, uni tulee unettomalle, siinä on aikaa ajatella, elää ja olla, se lohdutaa, hoivaa, tuudittaa ja ottaa syliin. Habitaressa leppoisaa elämäntapaa edusti Eimi. Tämä minun lapsuudestani tuttu keinutuoli on ehtinyt jo yli 50 vuoden ikään. Valmistus alkoi 1963 ja tarina jatkuu värikkäänä kuten kuvasta näkyy.
Mietinpä keinutuolia ensi kesäksi minäkin. Sijoitan sen terassille etelävaltioiden tapaan. Tiedättehän ne lukuisista elokuvista ja tv-sarjoista tutut terassit, joilla istutaan ja keinutaan läpi ilot ja surut, halki yön pimeyden ja ukkossateen, ohi yksinäisyyden, kanssa ystävien, koira kainalossa, kissa sylissä, kutimet polvella.
Alanpa siis katsella keinutuolille paikkaa ja sitten ryhdyn hakemaan huutokaupoista ja antiikkitapahtumista tyyliin sopivaa kiikkustoolia. Ensi kesän lämpiminä öinä siinä on lysti istua, kuunnella satakielen laulua ja heinäsirkkojen sirinää.