Aargh! mitä taidetta!

Kaikki taide ei ihastuta. Tässä pari vihastuttavaa. Yksi en tykkää ”Olavi Laine” ja kaksi ihan ok Olavi Laine

243_47 63_50 136_66
Kaksi en tykkää ”Hugo Backmansson” ja yksi tykkään Hugo Backmansson
5070-33 266_60 60
Nämä kaikki on myyty helsinkiläisissä huutokaupoissa. Mitä sinä tykkäät?

3 vastausta artikkeliin “Aargh! mitä taidetta!”

  1. Samaa mieltä tuosta yksi en tykkää ”Olavi Laineesta” . Pariisilaismaisema on kyllä erittäin outo 60-luvun Laineeksi. Väripalettikin on epätyypillinen ja nuo signeerauksen nimen lopussa olevat kaksi ällää ihmetyttävät, olisko paikan nimi. Herää kysymys onko Laine ollenkaan…

  2. Olisiko tuo signeeraus ”Laine Ile 67” jolloin voisi tarkoitta Île de la Citén saarta Pariisissa, aihekin sopisi tähän. Epätyypillinen Laineen työksi mutta kyllähän näitä erilaisia kokeiluja on häneltäkin jonkin verran. Taitaa kuiteskin olla Laine.

    1. Kiitos kommentistasi Seppo. Juu, voi sen näinkin ajatella. Minä henkilökohtaisesti en koske pitkällä tikullakaan teoksiin, jotka tarvitsevat poikkeavan käsialan tai oudon signeerauksen tueksi selityksiä tai todistuksia. Paras ja varmin aitouden tae on se, että teoksen kaikki yksityiskohdat ovat selvästi ja kiistatta kohdillaan. Silloin teos puhuu itse puolestaan eikä tutkimuksia, todistuksia ja selityksiä edes tarvita. Sellaisia teoksia on paljon, mutta niin on kyllä rajatapauksiakin. Mietin, miksi Laine olisi merkinnyt paikasta vain ”Ile”, miksei koko paikan nimeä ja miksi hän kirjoittaisi ”Ile” suoraan oman sukunimensä jatkeeksi? Jo 1950-luvulla hänellä oli tapana päättää signeerauksensa isoon L:n lailla kaartuvaan e-kirjaimeen ja pisteeseen, mutta maalauspaikkaa en ole oikeastaan koskaan tavannut merkittynä signeerauksen yhteyteen. Kokeiluihin ja nuoruudentöihin olen kuullut vedottavan satoja kertoja perusteltaessa, miksi jokin teos on outo, heikkotasoinen tai miksi se poikkeaa taiteilijan käsialasta ja tuotannosta. Koska Laine oli vuoteen 1967 mennessä jo luonut vahvan uran ja oman tyylin, minä valitsisin tuolta vuodelta mieluummin kalliimman ja tekijän parasta tasoa edustavan maalauksen kuin työn, jota voi joutua selityksillä tukemaan. Ihannehankinta olisi edellisvuonna 1966 Pariisin ja Nizzan matkalla valmistunut Etelä-Ranskan maisema. Mielellään sellainen, joka oli esillä La Palette Bleuen (Pariisi) tai Bohmanin (Tukholma) näyttelyissä vuonna 1966 ja löytyisi näyttelyluetteloista tai lehtiartikkeleista – tahi Malmön tai New Yorkin näyttelyihin vuonna 1967 kiistatta osallistunut maalaus (eikä missään nimessä esim. lehtikuvan tai kirjan kuvan perusteella tehtailtu kopio sellaisesta). Valitettavasti jo seuraavana vuonna 1968 äidin kuolema ja rakkaan Tyyne-vaimon sairastuminen alkoivat painaa niin syvän ekspressiivisestä kuin lennokkaan aurinkoisesta tyylistään tunnettua Lainetta. Minun silmissäni tämä maalaus aiheineen ja signeerauksineen lähestyy piirun verran liikaa Seinen rannoilla myyttäviä sinänsä varsin taidokkaita turistitauluja ja niiden tarkoituksellisesti lennokkaita signeerauksia. Toivoa sopii, että kyseessä on silti aito Laine eikä vahinkohankinta tai matkamuisto, jonka taulun käsiinsä saanut tai perinyt on laittanut hyvässä uskossa kiertämään.

Ota yhteyttä

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s