Gigantomakhia jatkuu. Lähtö 1.000 € myyty 9.500 €

Myyjän onneksi eilisessä blogissani hartaasti tutkailemani maalaus Gigantomakhia, jonka vastikään päähuutokauppaansa juhlinut Hagelstam & Co oli syystä tai toisesta sysännyt kuukausihuutokauppaan muun tavanomaisemman koti-irtaimiston joukkoon, nousi lähtöhinnastaan (1.000 €) todellisen arvonsa suuntaan ja sai loppuhinnakseen 9.500 euroa.
153_1_69
Minua muutamissa huutokaupoissa jo tavaksi tulleet esineestä huolimatta tasaisen tasapaksut lähtöhinnat sekä menneinä vuosina Ruotsin huutokaupoissa paljonkin harrastettu tietoisen & taktisen varovainen hinnoittelupolitiikka ärsyttävät.
Nousut vaikuttavat tietysti komeilta, sehän lienee tarkoituskin.
Toisesta näkökulmasta katsottuna jään silti miettimään, tiesivätkö kaikki asianosaiset, mitä ollaan myymässä? Eihän ”sivuunpanemiselle” ollut jotakin muuta syytä kuin aiemmin järjestetystä kärkihuutokaupasta myöhästynyt sisäänjättö tai työtapaturma alias ”ammattilipsahdus”?

Tämä maalaus oli yksi syksyn hienoimpia old master -teoksia.
Onneksi onnetar oli myyjän puolella. Niin ei aina käy, olkoonkin, että alan jargon kuuluu: ”Ostajat määräävät päivän hinnan”. Jos näin on, mihin asiantuntijan asettamaa lähtöhintaa edes tarvitaan?

Vaikka ostajien kiinnostus ja maksukyky määräävät päivän hinnan, ne eivät mielestäni poista huutokauppojen vastuuta yhtenä kaupallisella kentällä toimivista taiteen arvonmäärittelijöistä. Halusivatpa tai eivät, huutokaupoilla on valtaa, joka vaikuttaa myös myyjän taloudellisiin etuihin niin hinnoittelun, huutokaupan toteutuksen kuin väärennöskontrollin kautta. Vain päivittäin työtään tekevältä asiantuntijalta voidaan odottaa sitä, mihin maallikon ei voida odottaa kykenevän. Maallikko ”jää asiantuntijan armoille”, kun vaaditaan kykyä nähdä ja arvioida taidemarkkinoiden ja siellä liikkuvien yksittäisten teosten tilannetta tässä ja nyt, suhteessa menneisyyteen ja tulevaisuuteen, suhteessa senhetkiseen kotimaisen ostohaluun ja -kykyyn sekä ulkomaisen asiakaskunnan tuomaan lisäpotentiaaliin.

Niin kauan kuin huutokaupat esiintyvät asiantuntijaorganisaatioina, myyjät maksavat heille välityspalkkioiden muodossa tiedosta, taidosta ja halusta turvata myyjän etu ilman riskiä siitä, että kotimaasta löytyneet arvomaalaukset ja kansainvälisiä ostajia kiinnostavat teokset tulisivat hinnoitelluiksi alakanttiin ja sen seurauksena myydyiksi alle pitkällä tähtäimellä kelvollisen hinnan. Lisäksi hinnoittelu on aina asiantuntijakannanotto kohteen arvostuksesta ja toimii siten signaalina niin asiaan perehtyneille ostajaehdokkaille kuin kokemattomille ja epävarmoille ostajakandidaateille.

Varsinkin nyt, kun yleinen talouskurimus painaa päälle, hinnoittelussa täytyisi pyrkiä erottamaan ne teokset, joiden uutta nousua ei yleisön muuttumisen takia nähdä pitkiin aikoihin jos koskaan sekä ne teokset, joiden mahdollisuudet ulottuvat kotimaan ja ajan rajojen yli. Kun teoksen taidehistoriallisiin faktoihin, harvinaisuuteen tai muihin ainutkertaisuutta lisääviin tekijöihin perustuva arvo on jo vakiintunut aikojen kuluessa, tietty osa sen arvosta säilyy vaikka osa hartaista keräilijöistä ei pysty tai halua osallistua kisaan ja talouskehityksellä spekuloivien sijoittajien tai voittoa tuottavia löytöjä metsästävien kukkaronnyörit ailahtelevat.

Kaikki asianosaiset halunnevat myydä ”parhaasen mahdolliseen hintaan”, mutta paras hinta ei välttämättä ole yhtä kuin alin mahdollinen lähtöhinta. Lähtöhinta kuitenkin sitoo myyjää: toimeksiannon allekirjoittamalla hän sitoutuu tyytymään kilpailun puuttuessa ”vain” lähtöhintaan tai sitäkin alempaan pohjahintaan. Yllätyksiä tapahtuu jokaisessa huutokaupassa molempiin suuntiin, ylös- ja alaspäin.

Siksi reaalihinnoittelu turvaa myyjän edut paremmin kuin ultravarovaisuus. Olkoonkin, että varovaiset hinnat houkuttelevat paikalle omaa voittoaan janoavat taidesaalistajat.

Kuva: Hagelstam & co nettiluettelo

2 vastausta artikkeliin “Gigantomakhia jatkuu. Lähtö 1.000 € myyty 9.500 €”

  1. Mitä mieltä olet Hagelstamin 12.12. pidetyssä Classic huutokaupassa myydyn temppeliastian (kohde 537) lähtöhinnoittelusta? Lähtöhinta oli 800 euroa ja vasarahinta 26.000 euroa!!!

    1. Erittäin tarkkanäköinen kommentti, Jani
      Kyseisessä temppeliastiassa oli pari mielenkiintoista yksityiskohtaa, jotka olisin myyjänä tai ostajana kyllä tarkastanut.
      Lähtöhinta ja luetteloteksti vihjaavat siihen, ettei näitä oltu syystä tai toisesta selvitetty. Loppuhinnan perusteella ostaja lienee silti tutkinut esinettä tarkemmin ja huomannut ainakin sen, että esine oli jos ei nyt aivan Qing dynastian hallitsijan Yongzhengin (1723-1735) ajan kullattuihin ja emaloituihin kupariesineisiin verrattavaa huipputasoa niin ainakin hyvää ja Suomessa harvakseltaan vastaan tulevaa laatua.
      – Ensimmäiseksi kiinnostukseni herätti sinivalkoinen kuvasymboli, joka ei kuulu kiinalaisissa emali- ja posliiniesineissä aivan tavanomaisimpiin detaljeihin. Toiseksi mielenkiintoni kohdistui temppeli (tai alttari) astian pohjassa olevaan merkkiin.
      – Minä näen ympyrän muotoon sommitellussa sinivalkoisessa symbolissa Feng-huangin. (Länsimaisessa kuvamaailmassa ja mytologiassa sitä vastaa feenikslintu.) Kiinalaisessa Feng-huang -tarulinnussa yhdistyvät alkuelementit yin ja yang: feng edustaa maskuliinia ja huang feminiiniä. Tämä on tehnyt Feng-huangista muun muassa avioyhteyden vertauskuvan. Sitä on pidetty myös harmonian ennusmerkkinä esimerkiksi uuden keisarin noustessa valtaan. Feng-huang on paitsi hyvyyden, auringon, lämmön, rauhan, hyvinvoinnin ja kauneuden symboli myös keisarinnan, hyvän hallinnon ja ilmansuunnista etelän symboli. Siksi olisi kiehtovaa tietää, kiinnostiko 800 euron arvoiseksi hinnoiteltu esine 26.000 euroon asti siksi, että sillä on keisarillinen tai hoviin, hallintoon tai avioliittoon liittyvä tausta.
      – Pohjassa olevassa sinisessä merkissä minua askarrutti, onko kyseessä lainkaan keisarin nianhaon kuusi kirjainkarasteristika vai viittaako merkki sittenkin sijoituspaikkaan. Siinä tapauksessa merkkistä voisi saada selville esineen alkuperäisen paikan, kuten temppelin tai palatsihallin.

      Oli miten oli, kiinalaisten esineiden symbolikka ja merkintätavat ovat mahtava tutkimus- ja harrastuskohde. Tällä hetkellä niiden tuntemus saattaa johtaa ostajan aarteen jäljille. Myyjää se auttaa varmistamaan, ettei oma perintöesine lipsahda myyntiin alihinnoiteltuna. Nyt myyjällä kävi tuuri ja kilpahuutajia oli tarpeeksi. Vaikka ostaja välittäisi esineen edelleen kansainvälisille markkinoille, myyjänkin käteen jäi 26.000 eurosta kulujen jälkeen ihan kohtuullinen summa.

Ota yhteyttä

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s