on Nukke- ja lelumuseo, www.lelumuseo.com
Osa Evi Söderlundin suurenmoista elämäntyötä, jota vaalii hänen poikansa Jorma Söderlund. Kävimme kylässä. Tässä muutamia kuvia.
Museosta löytyy myös laaja valikoima ihania leluaiheisia postikortteja. Minä olen nallefani, mikä on sinun suosikkilelusi?
Sinustako kiinalaisen aarteen metsästäjä?
Kiitokset kysymyksistä. Kukon merkitys kiinalaisissa posliiniesineissä kiinnosti teitä kovin. Kukkohan on yksi kiinalaisista horoskooppimerkeistä, mutta mitä muuta se tarkoittaa?
Kukko, Ji, on maailmankaikkeuden elämän vertauskuva ja lämmön symboli.
Kukko viittaa myös sotilaalliseen rohkeuteen. Sen viisi hyvettä ovat: tuuri, rohkeus, hyvyys, varmuus ja sotilaallinen kunnia.
Kiinalainen esineistö on kiehtovaa, koska sen koristeaiheet ja kuviot pitävät sisällään piilomerkityksiä, symboliikkaa ja viittauksia. Jokainen esine on viesti antajalta, sanoma saajalle ja kantajalle. Vadin ojentaminen lahjaksi voi sisältää pitkän iän tai siunauksen toivotuksen. Tietyillä merkeillä koristeltuna se voi kertoa, että nämä toiveet ulottuvat tästä hetkestä 10 000 sukupolven päähän.
Kun otat käteesi kiinalaisen posliinivadin, katso tarkkaan onko siinä persikoita, lepakoita, bambu vai Lingzhi-sieni. Kiinalaisen antiikin asiantuntijan tunnistat siitä, että hän osaa kertoa sinulle lisää, paljon lisää. Eikä vain siitä, milloin esine on tehty vaan myös siitä, mitä sen koristelu kertoo. Aarreaitta on loputon, ja matka sen uumeniin on niin kiehtova, että kiinalainen antiikki voi viedä mukanaan. Kun pikkuruinen kuppi voi maksaa enemmän kuin yksikään suomalainen arvotaulu, asiantuntijuus on kultaakin kalliimpaa ja matkanteko voi olla yllätyksiä täynnä.
Nämä posliiniesineet myytiin alkukesästä 2013 Tukholmassa, Stockholms Auktionsverkin huutokaupassa.
Kaikilla oli tunnettu tausta eli provenienssi, ja se mainittiin huutokauppaluettelossa asianmukaisella tavalla. Osa oli viivähtänyt historiansa aikana Suomessakin, antiikki- ja taidelegenda Ivar Hörhammerin kokoelmissa. Vieläkö joku väittää, ettei Suomesta voi löytyä kiinalaisia aarteita? Kuka löytää ensimmäisen? Vai matkaavatko ne kaikki Ruotsista avautuville laajemmille kansainvälisille markkinoille?
Wucai-lohikääärmevati, ajoitus 1573-1619, loppuhinta 95.000 SEK eli likipitäen 10.500 €. Wucai viittaa koristelussa käytettyyn viiteen emaliväriin. Viisikyntinen lohikäärme, Long, on maalattu raudanpunaisella lasitteen päälle. Keisarikunnan ja idän vertauskuva vartioi helmeä. Kevään symbolina se sopii hyvin myös tähän vuodenaikaan. Vastaava vati löytyy erään suomalaisen esteetikon ja keräilijän kotimuseosta. Hänen nimensä on? Carl Gustaf Mannerheim.
Famille Rose -värein maalatut neljä lautasta ovat kuudennen Qing-dynastian keisarin eli Qianlong-keisarin ajalta, vuosilta 1736-1795. Koristeena lasitteen päälle emaliväreillä maalattuja tupakanlehtiä. Näitä valmistettiin Euroopan ja Amerikan markkinoille. Ns. tobacco leaf -koristelulla ei välttämättä ole mitään tekemistä tupakkakasvin kanssa. Samaa nimeä käytetään myös kiinanruusun (hibiscus) ja kärsimyskukan (passion) lehdistä sommitellusta koristelusta. Loppuhinta neljälle lautaselle 95.000 SEK (noin 10.500 €). Se tekee on noin 2.625 € kappaleelta.
Granaattiomenan muotoinen terriini vaihtoi omistajaa 210.000 kruunulla eli noin 23.000 eurolla. Sen kyljessä on tutunnäköinen lintu. Tällä kertaa ei kukko, vaan Feenikslintu eli Feng Huang, keisarinnan, kauneuden, hyvyyden, rauhan, auringon, hyvän hallinnon ja etelän symboli.
Kukko, kana ja kultamuna
Tässä se on – maailman kallein huutokaupassa koskaan myyty kiinalainen antiikkiesine.
Kukko ja kana -aiheella koristeltu kuppi on pikkuruinen, halkaisijaltaan vain 8 cm. Ikää sillä on viisisataa vuotta. Kotimaa on Kiina, jossa kupponen on valmistettu Ming-dynastian aikana vuosina 1465-1487. Tällaisia esineitä on olemassa koko maailmassa vain 16 kappaletta. Neljä niistä yksityisillä keräilijöillä, loput museoissa. Kun vertaatte kuppien määrää Kiinan väkilukuun tai vaikka vain rikkaimpien kiinalaisten määrään, yhtälö on päivänselvä. Tällaista herkkua ei riitä kaikille.
Edellinen kiinalaisen antiikin maailmanennätys vuodelta 2010 (vaasi 23,5 miljoonaa euroa) rikkoutui siis komeasti Sotheby’sin huutokaupassa Hong Kongissa 8. huhtikuuta 2014, kun kukko ja kana pyöräyttivät tämän kultamunan. Hintaan kupille tuli 27 miljoonaa euroa. Tästä ei posliini paljon parane. Laatukin on oikeasti aivan huippuluokkaa.
Jokohan alkavat Suomessakin kiinalaisen posliinin hinnat kuumottaa? Kirpparipöydillä käy jo kova kuhina. Lottovoitto kiinalaisella antiikilla on arpapeliä, mutta yksi ainoa täysosuma saa jopa Suomen sata kalleinta taulua kalpenemaan. Mikä huutokauppataloista mahtaa ensimmäisenä tuoda myyntiin asiantuntevasti kootun laajan, monipuolisen ja tasokkaan kiinalaisen esineistön kokoelman? Jäämme odottamaan, mitä sinä veikkaat?
Aalto voitti 6-0
Joka kerran, kun alan empien miettiä kuinka suuri osa Alvar Aallon maineesta koostuu taidosta ja lahjakkuudesta, kuinka suuri osa siitä on syntynyt kiistattomasta näkemyksestä ja osaamisesta ja kuinka paljon siinä on legendan mittasuhteisiin kasvanutta tarinaa ja suurta myyttiä, Alvar voittaa 6-0. Tälläkään kerralla en löytänyt toista, jolla materaalien toimivuus ja esteettisyys, valo, tilan nyanssit ja oivaltavat detaljit osuisivat yhtä lailla kohdilleen. Tässä fiilistelyä viikontakaiselta vierailulta. Olen Alvar-fani, jälleen kerran.
Kuka, mitä, miksi, häh?
Tulipas teiltä kyselyitä sähköpostin täydeltä, kun Einari Junttilan maalaus ja akvarelli paukuteltiin viikonlopun huutokaupassa Helanderilla komeisiin lukemiin. Öljyvärimaalaus 800 € ja kallein vesivärityö 550 €. Kyllähän ne huippuhintoja olivatkin.
Kysymyksissä toistui ihmetys: ”Kuka Junttila? Miten se nyt noin paljon maksoi?”
En kummastele hämmästystänne, koska samaan aikaan vanhoja tuttuja kansansuosikkeja kuten Arthur Heickelliä, Aarne Alankoa ja Orvo Raatikaista paukutellaan monissa huutokaupoissa edullisemmin kuin vuosikymmeniin. Asettavatko siis huutokaupat näiden taiteilijoiden teoksia tarjolle enemmän kuin markkinatilanne kestää?
Etelän immeiset eivät Junttilaa juurikaan tunne, mutta pohjoisilta kairoilta katsottuna kaikki on toisin. Vuonna 1901 syntynyt ja 1975 edesmennyt taiteilija on yksi Lapin – ja varsinkin Kittilän – tunnetuimpia maisemamaalareita. Taitelijana hän oli toki itseoppinut, mutta elättipä silti maalauksillaan seitsenlapsisen perheen. Maalausmatkoja hän teki jalkapatikassa lähituntureille, Pallaskeroille, Kilpisjärvelle ja aina Norjaan saakka. 1930-luvun alussa hänet noteerattiin Saksassakin. Sikäläinen taiteentuntija Günther Thaer näet innostui Lapin-matkallaan niin, että saksalaisissa lehdissä julkaistiin ylistäviä artikkeleita ja Junttilaa esiteltiin Suomen taiteen näyttelykiertueella vuonna 1934. Samassa näyttelyssä oli muuten esillä Wäinö Aaltosen, Werner Holmbergin, Fanny Churbergin, Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Eero Järnefeltin, Marcus Collin ja Tyko Sallisen töitä – aikamoisessa seurassa Junttila siis esiintyi.
Vaikka talvisota ja rintamapalvelus keskeyttivät vauhtiin päässeen uran, maalaaminen kesti yli 60 vuotta, taiteilijan viimeiseen elinpäivään saakka. Koti paloi Lapin sodassa, mutta Kittilän ja Levin kävijät huomio! tilalle rakennetussa talossa toimii nykyisin taiteilijan nimikkomuseo. Monot ojennukseen ja after skille museoon!
Nyt suklaapupuja ostamaan
sillä pääsiäinen lähestyy.
Nämä puput ystävineen olivat myynnissä helmikuussa Älvsjön antiikkimessuilla Tukholmassa. Vanha lelu tai koristefiguriini voi olla mainio pääsiäiskoriste. Tuumasta toimeen ja pupujahtiin! Kuka löytää Rumpalin siskoineen. Missä piileskelee Tytti? Sujauttaisinko rairuohoon myös Rumpalin parhaan ystävän Bambin?
Walt Disney -posliinifiguriinien valmistaja on saksalainen Goebel. Tehdas on saavuttanut jo kunnioitettavan reilun 140 vuoden iän, perustamisvuosi oli 1871. Disneyn Bambi-elokuvan hahmot tulivat tuotantoon 1950. Rumpali perheineen löytyy myös suola- ja pippurisirottimina, tuhkakuppeina ym.
Ajan hermolla Tukholmassa ja Helsingissä
Beatles-kassi Älvsjön Antiikkimessuilla Tukholmassa helmikuussa ja Beatles-vedos tulevassa Helanderin huutokaupassa 12.-13.4.2014.
Memorabilia on nyt pop & rock, kun keräilyesineet, fanitavarat ja kuriositeetit alkavat rantautua Suomessakin huutokauppoihin. Vintage on jo tullut. Ajan hermolla ovat nyt myös lelut ja memorabilia. Löytyykö esineitä, riittääkö ostajia, paljastuuko aarteita? Ovatkohan television amerikkalaiset aarteenetsintäohjelmat omalta osaltaan herätelleet myyjät ja ostajat keräilyn moninaiseen maailmaan?
Huutokauppojen ja antiikkimarkkinoiden tarjonta on laajenemassa kovaa vauhtia 1900-2000-luvuille. Tartu kitaraan, pidä vintagehuivistasi kiinni, hyppää keltaiseen sukellusveneeseen ja pysy kyydissä. Huutokaupoista tulee taas hauskaa!
Kevät toi, kevät toi…
muurarin.
Kevät toi, kevät toi maalarin.
Kevät toi pihamaalle pupujussin
– ja rannoille hampparin.
Kohta on kynnenaluset mullassa ja riippumatto terassilla!
Voiko punaisia kenkiä ja laukkuja olla liikaa?
Ei voi!
Itse olen rajannut heräteostokset tiukasti vain punaiseen.
Mottoni on: ”Alennusmyynneistä löytyy ja käyttöä tulee aina, ennen pitkää”.
Nämä kaksi Louis Vuittonin säkenöivän syntisen suukonpunaista laukkua: Reade PM, monogrammi lakka punainen ja Brentwood, monogrammi lakka punainen myytiin 380 € ja 500 € Huutokauppa Helanderilla naistenpäivänä 7.3.2014.
Laatokka, Laatokka kutsuu
1870-luvun alussa suomalaiset eturivin taiteilijat, maisemamaalarit ja kansankuvaajat, osallistuivat Zachris Topeliuksen kuvateoksen ”En Resa i Finland – Matkustus Suomessa” kuvitustyöhön. Aiheiden etsiminen vei taiteilijat eri puolille kotimaata. Maalausmatkat alkoivat kesällä 1871. Urakka valmistui ja teos julkaistiin 1872-1874.
Berndt Lindholmin maalaamia maisemia tuli mukaan kymmenen kappaletta. Niiden aiheet Lindholm etsi Uudenmaan saaristosta, Naantalista, Pohjois-Savosta, Imatran seudulta, Wuoksen koskilta ja Laatokalta. Laatokan koillislaidalla oli yksi Karjalan helmistä, Impilahti. Nykyisin kotiseutumatkoja tekevät Impilahden karjalaiset joutuvat hakemaan sukunsa entisiä sijoja GPRS-paikantimen avulla. Alue menetettiin talvi- ja jatkosodan jälkeen ja luovutettiin Venäjälle vuonna 1944. Maisemat ovat metsittyneet, rakennukset suurelta osin hävinneet.
Tässä maalauksessa palaamme Berndt Lindholmin kanssa Impilahdelle elokuisena päivänä 1870-luvun alussa. Korkeina kohoavien rantakallioiden kupeessa seisoo tummaan pukuun sonnustautunut herrasmies kädessään mato-onki. Maisema on jylhä ja tyynen pilvisen päivän rauha rikkumaton.
Maalaus myytiin Hagelstam & Co:n kuukausihuutokaupassa tiistaina 4.3.2014. Lähtöhinta 3.000 € on yksi edullisimmista Berndt Lindholmin öljyvärimaalausten huutokauppahinnoista miesmuistiin. (Loppuhinta 2.800 € oli niin ikään huutokauppahistorian edullisimpia Lindholmin öljyvärimaalauksista koskaan tehtyjä noteerauksia.)
Kevät tulee, on aika…
…ostaa lihamylly.
Koska sitä voi käyttää myös näin.
Väritä elämäsi
Keltaista, lilaa, laventelinsinistä, punaista. Kaksi tapaa käyttää väriä, toinen arvokkaan raikkaasti ”antikisoiden” ja toinen leikkisästi ”modernisoiden”. Elävä sisustus on elämän kerroksellisuutta, värikkyyttä, uskallusta tehdä toisin kuin vallitseva trendimaku neuvoo. Se on sohvia jotka kutsuvat istumaan, pöytiä jotka houkuttelevat nauttimaan, esineitä jotka kertovat asukkaiden persoonallisuudesta, kokemuksista, muistoista. Hyvä maku ei vaadi eletyn elämän siivoamista pois näkyvistä tai sisustusta ilman sormenjälkiä. Hyvä maku maistuu elämälle. (Kuvat Älvsjön antiikkimessuilta 2014.)
Tervetuloa siis elämän pöytään! Keltainen on pöytäseurueemme ilopilkku. Silmä havaitsee sen ensimmäisenä, mutta lastenhuoneessa tämä hilpeä väri voi saada piltin itkemään tavallista enemmän. Violetti on joukkomme viisas mietiskelijä, mutta myös häntä vastapäätä istuva herkkuja ahmiva pöytävieras voi muuttua violetiksi. Sen toteamme yhteen ääneen sanoin ”ponerse morado”. Värikkäässä seurueessamme puhutaan totta kai myös lavender language. Mitä värejä kuuluu sinun elämäsi juhlapöytään?
Juliste on vanhanajan twiitti
Nopeasti välittyvä sanoma. Yksi kuva, muutama sana.
Estettinen, informatiivinen tai humoristinen ahaa-elämys.
Juliste on pikaviesti, vanhan ajan twiitti.
Se kertoo, missä mennään, mitä tapahtuu, mikä on ajan henki.
Sen kukoistus alkoi l’art nouveausta, ja siihen ovat panostaneet lukuisat modernit taiteilijat saksalaisista ekpressionisteista ranskalaisiin kubisteihin, mainostajia ja elokuva-alaa unohtamatta. Muistan yhä oman nuoruuteni fanijulisteet. Niitä julkaisivat kilpaa Suosikki ja Intro. Ihailin jo silloin myös aitan seinältä pelastettuja Suomi-filmin leffajulisteita. James Dean, Liana Kaarina, Tauno Palo. Voi sitä tunteen paloa, paheellisuutta ja pop:ia.
Näitä ja muita julisteita kaikenlaisille seinille Bukowskis Marketista.
Antiikki ja nykytaide löysivät toisensa
Juuri päättyneillä Älvsjön antiikkimessuilla antiikki ja nykytaide viihtyivät sopuisasti saman katon alla. Vanhan ja uuden, perinteisen ja modernin rinnastukset antavat ideoita siihen, kuinka oman elämän vuosikymmenet ja rakkaat perityt esineet voivat elää harmonisesti rinta rinnan – toisinaan lempeästi kiistellen kuin vanha aviopari konsanaan.
Ohessa kuvakavalkadi messuilta. Designliike Modernity palkittiin Fornasettin sermistä. Se olikin yksi tämän vuoden namupaloista, osaston stilisoinnista puhumattakaan. Myös loft- tai industrial-tyylinen koti voi olla kodikas. Huomatkaa herkulliset väriaksentit sekä pintojen ja muotojen rinnastukset: kiiltävää ja mattaa, pyöreä ja kulmikasta.
Kun vanhan esineen tuo uuteen kotiin, sitä pitää katsoa uusin silmin. Ovi voi olla muutakin kuin ovi, kirjakaappi voi ottaa paikan astiakaappina tai päinvastoin. Tapetin voi valita esineiden tyyliin sopivaksi tai sitä voi käyttää tyyli-, muoto- ja värikarttana esineiden sommittelussa.
1920-30-lukujen karvalankamatot olivat Älvsjössä esillä kuin taideteokset. Käsityötaidon arvo nousee?
Arthur Aminoffin Galerie Donner tarjosi kutsuvan ja tyylikkään antiikkikokonaisuuden. Mukana oli sopivasti rokokoon kaipuuta luontoon, feminiiniä ja maskuliinia, tyylipuhdasta sisustusetikettiä ja sensuelleja värejä. Aito gobeliini luo taustan yhdelle messujen kauneimmista asetelmista. Arkiset tarvikkeet, latva-artisokka, peikonlehti ja koreilematon tinavati muuttuvat aistilliseksi yksityiskohdaksi.
Batman forever!
Olen ollut Batman-fani polvenkorkuisesta saakka.
Vahtasin lapsena lepakkomiehen seikkailuja tv:stä niin innokkaasti, että vanhempani ovat kirjanneet ensimmäisten sanojeni joukkoon Batman ja TixTix. Kun Tv-sarjaa esitettiin Suomessa 1966-67, olin juuri oppinut kävelemään. Olikohan se tunnusmusiikki vai hahmojen vauhdikkaat käänteet, jotka lumosivat minut ja vieressäni nököttävän nallekarhun?
Kun tämä Batmobile tuli myyntiin Huutokauppa Helanderin helmikuun huutokaupassa, olin lentää selälleni. Kiddie Ride eli lapsille tarkoitettu keinuautomaatti myytiin 220 eurolla. USA:ssa, pop-keräilyn luvatussa maassa, tästä voisi joutua pulittamaan reilusti enemmän. Siksi on hatunnoston paikka, että laite ylitti Suomessa huutokauppakynnyksen. Täältäkin löytyy siis tavaraa, joka voisi herättää kiinnostusta Atlantin takana. Olemmehan nähneet tv-ohjelmissa jos jonkinlaisen keräilytavaran saavat yhdysvaltalaiset alan ammattilaiset liekkeihin. Onnea uudelle omistajalle. Toivottavasti tätä menopeliä myös käytetään. Aikuisena olen tietenkin hieman kateellinen, koska oma ahteri ei enää kuskin paikalle mahtuisi. Siksipä katselin viime kesänä vähän suurempia kulkupelejä.
(ps. Niin, mikä oli se TixTix? Se tarkoitti sukutilan navetassa tikittävää lypsykonetta.)
Suomen paras taidekirjasto
on Turun pääkirjasto.
Vanha puoli suihkulähteineen on ulkoapäin kuin pikku-Tukholma (arkkitehtuuri Karl August Wrede 1903, suihkulähde Gunnar Finne ja Armas Lindgren 1924). Moderni osa on eleettömän tyylikäs ja se on yhdistetty vanhaan taitavasti (suunnittelijat Asmo Jaaksi, Päivi Meuronen, Aimo Katajamäki 2007). Tämä on Wau! arkkitehtuuria eli ihastuttaa käyttäjäystävällisyydellään ja osaamisellaan peruskorjausta myöten (sen suunnitteli Ari Paukio vuonna 2008).
Vaikka kaupungissa kävisi ihan muuten vain, loma- tai työmatkalla niin kirjastossa kannattaa piipahtaa. Viihtyisämpää yhteistä olohuonetta ei Turusta löydy, ellei lasketa mukaan kaupungin lukuisia mainioita ravintoloita ja krouveja.
Kakki on kohdallaan, enkä puhu nyt vain ulkokuoresta vaan myös sisällöstä. Lukemattomia lehtiä, kirjoja, nettiyhteydet, hyvin suunniteltu ja toteutettu viihtyisä miljöö sekä vertaansa vailla oleva taidekirjallisuuden kokoelma saavat muut kaupunginkirjastot kalpenemaan. Kaiken kruunaa koko joukko hyvin ideoituja tapahtumia, http://www.turku.fi/kirjasto
Jos kirjastolla mitataan niin Turku on yhä Suomen kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunki nro 1.
Kyltti löysi kotiin
Vanhoilla kylteillä ja peltipurkeilla taitaa olla paljonkin ystäviä, koska hauskojen purnukoiden ja emaloitujen kylttien hinnat ovat hitaasti hivuttautuneet ylöspäin. Mutta ei sorruta jossitteluun, ”jos olisin silloin ostanut”. Etsivä ei toivosta luovu, kun kirpputoreilta löytyy yhä kaikenlaista kivaa ja myös ihan oikeasti vanhaa. Tämä kyltti matkusti Suomeen Budapestista Ecserin kirpputorilta. Alkuperäinen käyttötarkoitus on toki vaihtunut, kun sijoituspaikka on siirtynyt puhelinkopin viereltä kylpyhuoneen ovelle. Jonoahan voi olla aamun tunteina suihkukopillekin, ja kännyköiden aikakaudella jotkut juuttuvat puhelimeen melkein missä tahansa.
ARTease 
