Avainsana-arkisto: Gigantomachia

Gigantomakhia jatkuu. Lähtö 1.000 € myyty 9.500 €

Myyjän onneksi eilisessä blogissani hartaasti tutkailemani maalaus Gigantomakhia, jonka vastikään päähuutokauppaansa juhlinut Hagelstam & Co oli syystä tai toisesta sysännyt kuukausihuutokauppaan muun tavanomaisemman koti-irtaimiston joukkoon, nousi lähtöhinnastaan (1.000 €) todellisen arvonsa suuntaan ja sai loppuhinnakseen 9.500 euroa.
153_1_69
Minua muutamissa huutokaupoissa jo tavaksi tulleet esineestä huolimatta tasaisen tasapaksut lähtöhinnat sekä menneinä vuosina Ruotsin huutokaupoissa paljonkin harrastettu tietoisen & taktisen varovainen hinnoittelupolitiikka ärsyttävät.
Nousut vaikuttavat tietysti komeilta, sehän lienee tarkoituskin.
Toisesta näkökulmasta katsottuna jään silti miettimään, tiesivätkö kaikki asianosaiset, mitä ollaan myymässä? Eihän ”sivuunpanemiselle” ollut jotakin muuta syytä kuin aiemmin järjestetystä kärkihuutokaupasta myöhästynyt sisäänjättö tai työtapaturma alias ”ammattilipsahdus”?

Tämä maalaus oli yksi syksyn hienoimpia old master -teoksia.
Onneksi onnetar oli myyjän puolella. Niin ei aina käy, olkoonkin, että alan jargon kuuluu: ”Ostajat määräävät päivän hinnan”. Jos näin on, mihin asiantuntijan asettamaa lähtöhintaa edes tarvitaan?

Vaikka ostajien kiinnostus ja maksukyky määräävät päivän hinnan, ne eivät mielestäni poista huutokauppojen vastuuta yhtenä kaupallisella kentällä toimivista taiteen arvonmäärittelijöistä. Halusivatpa tai eivät, huutokaupoilla on valtaa, joka vaikuttaa myös myyjän taloudellisiin etuihin niin hinnoittelun, huutokaupan toteutuksen kuin väärennöskontrollin kautta. Vain päivittäin työtään tekevältä asiantuntijalta voidaan odottaa sitä, mihin maallikon ei voida odottaa kykenevän. Maallikko ”jää asiantuntijan armoille”, kun vaaditaan kykyä nähdä ja arvioida taidemarkkinoiden ja siellä liikkuvien yksittäisten teosten tilannetta tässä ja nyt, suhteessa menneisyyteen ja tulevaisuuteen, suhteessa senhetkiseen kotimaisen ostohaluun ja -kykyyn sekä ulkomaisen asiakaskunnan tuomaan lisäpotentiaaliin.

Niin kauan kuin huutokaupat esiintyvät asiantuntijaorganisaatioina, myyjät maksavat heille välityspalkkioiden muodossa tiedosta, taidosta ja halusta turvata myyjän etu ilman riskiä siitä, että kotimaasta löytyneet arvomaalaukset ja kansainvälisiä ostajia kiinnostavat teokset tulisivat hinnoitelluiksi alakanttiin ja sen seurauksena myydyiksi alle pitkällä tähtäimellä kelvollisen hinnan. Lisäksi hinnoittelu on aina asiantuntijakannanotto kohteen arvostuksesta ja toimii siten signaalina niin asiaan perehtyneille ostajaehdokkaille kuin kokemattomille ja epävarmoille ostajakandidaateille.

Varsinkin nyt, kun yleinen talouskurimus painaa päälle, hinnoittelussa täytyisi pyrkiä erottamaan ne teokset, joiden uutta nousua ei yleisön muuttumisen takia nähdä pitkiin aikoihin jos koskaan sekä ne teokset, joiden mahdollisuudet ulottuvat kotimaan ja ajan rajojen yli. Kun teoksen taidehistoriallisiin faktoihin, harvinaisuuteen tai muihin ainutkertaisuutta lisääviin tekijöihin perustuva arvo on jo vakiintunut aikojen kuluessa, tietty osa sen arvosta säilyy vaikka osa hartaista keräilijöistä ei pysty tai halua osallistua kisaan ja talouskehityksellä spekuloivien sijoittajien tai voittoa tuottavia löytöjä metsästävien kukkaronnyörit ailahtelevat.

Kaikki asianosaiset halunnevat myydä ”parhaasen mahdolliseen hintaan”, mutta paras hinta ei välttämättä ole yhtä kuin alin mahdollinen lähtöhinta. Lähtöhinta kuitenkin sitoo myyjää: toimeksiannon allekirjoittamalla hän sitoutuu tyytymään kilpailun puuttuessa ”vain” lähtöhintaan tai sitäkin alempaan pohjahintaan. Yllätyksiä tapahtuu jokaisessa huutokaupassa molempiin suuntiin, ylös- ja alaspäin.

Siksi reaalihinnoittelu turvaa myyjän edut paremmin kuin ultravarovaisuus. Olkoonkin, että varovaiset hinnat houkuttelevat paikalle omaa voittoaan janoavat taidesaalistajat.

Kuva: Hagelstam & co nettiluettelo

Gigantomakhia, jumalten taistelu

Kuva-aiheeltaan tavattoman kiehtova old master -maalaus myydään tiistaina 15.12.2015 Tehtaankadulla, Hagelstam & Co:n toimipisteessä. Huutokauppa tunnettiin aiemmin nimellä Apollo. Siksi onkin lystikäs sattuma, että tämän maalauksen päähenkilöistä ylimäinen on taivaankannen halki aurinkovaunuillaan karauttava Apollon. Antiikin Kreikassa ja Roomassa (Apollo) häntä palvottiin musiikin, runouden, lääkintä- ja ennustustaidon jumalana sekä sivistyksen ylläpitäjänä. Lisäksi Apollonia kunnioitettiin valon jumalana. Sen attribuutti on hänen takanaan hohtava aurinko.

Maalauksessa Apollon käy muiden Olympoksen jumalten kanssa taisteluun jättiläisiä vastaan. Tai ainakin ensikatsomalla tulkitsen aiheen Gigantomakhiaksi, kreikkalaisessa mytologiassa kuvatuksia taisteluksi olympolaisten jumalten ja giganttien välillä. Kuva-aihe vastaa sitä mielestäni enemmän kuin titanomakhiaa, toista myyttistä tarinaa, jossa Olympoksen jumalat syrjäyttävät varhaisemmat jumalat, titaanit.
153_1_69
Apollonin lisäksi kuvasta erottaa Areksen (Roomassa Mars) ja Zeuksen. Sodan jumala Ares kantaa kilpeä ja keihästä. Taivaan jumala Zeuksen kädessä on salmanippu ja vierellä näkyy hänen attribuuttinsa kotka. Roomalaiset tunsivat Zeuksen jumalallisena sotapäällikkö Juppiterina, jolle he antoivat lisänimiksi mm. Fulgar, Tonans, Imperator ja Triumphator – salamoija, jyrisijä, ylin käskijä ja voittoisa. Zeuksen läheisyydessään on kaksi riikinkukkoa. Ne ovat hänen vaimonsa Heran (Roomassa Juno) attribuutteja.

Kreikkalainen sankari Perseus kantaa Hermes-jumalan hänelle antamia sankaruuden merkkejä: näkymättömäksi tekevää päähinettä, miekkaa ja siivekkäitä jalkineita. Taivaalla kiitää Pegasos, myyttinen kreikkalainen siivekäs hevonen. Hirvet liittyvät sekä kreikkalaisten Herkules-nimiseen sankariin (Roomassa Herakles) että metsästyksen jumalatar Artemis’hin. Sodan ja viisauden neitsytjumala, taiteiden ja käsityöläisyyden suojelija Athenella (Roomassa Minerva) on kypärä pääsään, kilpi kädessään ja panssari yllään.

Heidän lisäkseen taisteluun osallistuvat Hefaistos (Roomassa Vulcanus), tulen ja sepäntaidon jumala ja jumalallinen käsityöläinen, Hermes (Roomassa Mercurius), jumalten sanansaattaja ja varkaisen suojelija sekä hedelmällisyyteen, pimeyteen, vaurauteen ja menestykseen, mutta myös mustaan magiaan ja manalaan liitetty Hekate. Kamppailun keskeltä, kuvassa takaa vasemmalta erottuu erottuva aasilla ratsastava Silenos. Hänen aasinsa kiljunta sai osan gigateista pakenemaan. Meren jumala Poseidonin poika Triton auttoi jumalia puhaltamalla äänimerkkejä simpukankuorellaan.

Myyteissä gigatteja kuvailtiin kasvoiltaan karkeapiirteisiksi ja pitkähiuksisiksi. Gigantomakhiassa heidän nimikseen mainitaan Agrios, Alkyonos, Alektos, Aristeos, Klytios, Enkelados, Efialtes, Euryalos, Eurymedon, Eurytos, Gration, Hapladamas, Hippolytos, Lion, Mimas, Pallas, Pelorus, Polybotes, Porfyrion ja Thoon.

Taru kertoo, että taistelun tuoksinassa Apollon surmasi nuolillaan Efialteen. Porfyrion haavoittui Zeuksen salamasta, minkä jälkeen tämän kohtalon sinetöivät Herkuleen nuolet. Herkules löi lisäksi giganttijoukon johtajan Alkyoneuksen. Athene surmasi Enkeladoksen ja nylki Pallaksen. Artemis tappoi Grationin. Poseidon (Roomassa Neptunus) murskasi Polyboteen Kos-saaresta ottamallaan palasella. Hermes (Roomassa Mercurius) löi Hippolytoksen. Hefaistos poltti Mimaan tuhkaksi salamoillaan, kun taas Hekate poltti Klytioksen palavilla soihduillaan. Agriuksen ja Thoaksen surmasivat Kohtalottaret pronssinuijlla. Tarun mukaan vain yksi gigantti Aristaeus selvisi yhteenotosta hengissä.

Maalaus on mukana Hagelstam & Co:n joulukuun kuukausihuutokaupassa 15.12.2015 numerolla 153. Taidehistoriallinen herkkupala on luetteloitu vaatimattomasti ”Maalaus, öljy, 17-1800-luku, 80×65, lähtöhinta 1.000 €”. Mielenkiintoisena tutkimuskohteena se olisi puolustanut paikkaansa myös yrityksen vastikään lauantaina (12.12.2015) järjestämässä Classic-arvohuutokaupassa. Myyntipaikan valinta muistuttaakin keräilijöitä siitä, etteivät kaikki kohteet tule enää valikoiduksi arvonsa mukaisiin huutokauppoihin. Olkaa siis valppaina! Nykyisin timantteja voi löytää yhä useammin mistä tahansa.

Kuva: Hagelstam & Co:n nettiluettelo