Designissa lasin ja keramiikan suurten vuosikymmenten voima alkaa jo kärsiä uusretron loputtomista variaatioista. Kun designia myydään, hintaennätyksiä ei nähdä enää lasissa ja keramiikassa – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – vaan valaisimissa, huonekaluissa ja sisustusesineissä. Usko lasinmuotoilun kestävään arvoon ei ale- ja outletlaareissa kartu.

Varjostaako nykyinen pinta-into à la ’yhä uutta ornamenttia ja väriä pintaan estetiikasta ja muodosta piittaamatta’ esimerkiksi Kaj Franckin 1950-lukuisen Kartion todellista vahvuutta, joka syntyi kestämään loistavan esteettisen ja käytännöllisen muodon sekä upeiden värisävyjen kivijalalle? Iittalan lanseeraama uusi Kartio-väri keltainen on väri-ideana ihan hauska, mutta kestääkö sen karkkimakeus kevätaurinkoa ja pääsiäisfiilistelyä pidemmälle vai näemmekö nämäkin Kartiot jo seuraavassa sesonkialessa?
 
Oiva Toikan 1960-luvulla suunnittelemaan Kastehelmeen istutettuna samainen ja tehtaan toimesta varmasti myös samalla rahalla ja ”vaivalla” hankittu kananpojankeltainen suorastaan häkeltää. Pintaornamentti ja väri on kiedottu yhteen pakettiin niin, että mielleyhtymät hyppäävät äkkiarvaamatta kevätauringosta, kananpojista ja sitruunoista pissaan. Oijoi – enpä taidakaan kattaa kevätjuhliin keltaista lasia. Sehän on kuin? Noh, simaa – vai k-sta joisi?
 
Isot Iltalaulu-kupit sentään kelpuutan aamiaispöytään. Niiden muoto ja koko toimivat teelle ja maitokahville kuin unelma, joten siedän siirtokuvana totutetun ja kohta todennäköisesti toiseksi vaihtuvan koristelun sekä hintatarran mukana pesuveteen liuenneen ja viemäriin kadonneen alkuperän: made in Thailand. Jokaisella siemauksella harkitsen silti seuraavaksi suureksi astiastoksi Villeroy & Bochia, jonka pohjassa näkyy pesussa liukenematon leima: made in Germany. Upean antiikki & designkodin sisustanut ystäväni ilmoitti jo suosivansa pienissä käytännön hankinnoissa Ikeaa. Syy? Eurooppalainen työ. Ikean tuotteita valmistetaan näet kasapäin EU:n alueella.

Minä luotan edelleen, että jokin kotimainen teollisuusyrityksemme ymmärtää designin mahdollisuudet pitkän aikavälin sijoituksena ja antaa tuoton- ja osingontavoittelussaan tilaisuuden nuorille MUOTOilijoille. Onnistunutta satoa korjattaisiin vielä kymmenien vuosien päästä, kuten nyt jälkimarkkinoilla nautitaan 1930-50-lukujen hedelmistä. Se ei tietenkään anna nykyiselle sukupolvelle voittoja tässä ja nyt, mutta miksi meidän pitäisi ajatella vain itseämme. Tuleehan niitä sukupolvia meidänkin jälkeemme.