Avainsana-arkisto: keräily

Taide on tässä

ja tällä hetkellä minulle läheisin taide on Nyt. Syksyn aikana olen saanut puhua nykytaiteesta sekä seurata luovien, ideoita ja energiaa täynnä olevien oppilaideni ja kollegojeni työskentelyä ja sen tuloksia. Olen energisoitunut nykytaiteesta ja tulevaisuuden tekijöistä. Oma suhteeni nykytaiteeseen on elävöittynyt yhä uusilla näkökulmilla, kysymyksillä ja ajatuksilla.
Kävin äskettäin luennoimassa Bukowskis Modern & Contemporary huutokaupan näytön aikana huutokauppatalo Bukowskis’in ja Glorian Antiikinyhteistyönä järjestämässä Antiikkietsivät -koulussa. Aiheena olivat modernit valaisimet. Kokemus ja yhteys on tie oppimiseen ja oivallusten iloon. Meillä oli hauskaa, yhdessä. Kun katsoin huutokauppatalon seinillä olevaa nykytaidetta ja mietin suosikkejani, ajattelin, että yhteys, kontakti meidän aikaamme, on myös nykytaiteen voima. Tänä syksynä nämä neljä puhuttelivat minua.
9237513_fullsize9253559_fullsize
Susanne Gottberg on ollut suuri suosikkini jo 1990-luvulta alkaen. Jos hankintabudjettini olisi sallinut, tämä olisi ollut ykkösvalintani enkä olisi antanut periksi. Maalaus nimeltä ”Keskeisiä” vuodelta 1991, myytiin Bukowskilla kuluineen 7.413 €.
Raimo Kanervan Tulppaanituoli on 80 cm korkea ja valmistettu alumiinista. Eli sehän ei ruostuisi terassillakaan, tietysti taiteilijan luovaa työtä kunnioitten eli harkittuun paikkaan ja sään kurimuksilta suojaan sijoitettuna. Loppuhinta kuluineen 4.281 €.
Marianna Uutisen esteettinen kieli ja materiaalivalinnat tuntuvat juuri jälleen ajankohtaisilta. Ehkä aikaperspektiivi on antanut hänen ilmaisutavalleen uutta syvyyttä. Ehkä hänen maalauksellisuutensa on nyt kovin ajankohtaisen Jeff Koonsin pinnalla liikkuvan taiteen jälkeen koettuna koskettavampaa, rehevämpää, aistillisempaa. Nimetön vuodelta 2008, loppuhinta kuluineen 1.150 € oli minun mielestäni loisto-ostos, onnittelen uutta omistajaa!
Samuli Heimosen maalaustapa ja muotojen muuntuminen eivät jätä kylmäksi. Ne kutsuvat katsomaan yhä uudelleen. Jokainen kokemus on uusi, erilainen – hmm… ”metamorfoottinen”. Nousevat vuodelta 2001 kuluineen 4.090 €.
9251498_fullsize9237214_fullsize

Repeän riemusta

lähes joka kerta selatessani Helanderin huutokauppaluetteloa tai käydessäni huolella kootuissa ajankuvia ja epookkeja esittelevissä näyttelyissä. Minulla on visuaalinen muisti. Materiaalit, muodot, värit ja esineet ovat silmissäni aikakirja. Tavaroiden tarkempi tutkiminen on kuin scifi-elokuvan aikamatka menneisyyteen. Tällä kertaa matka vei 1900-luvun tapahtumien historiaan, kiitos oivalluksia, ahaa-elämyksiä ja arjen historiaa tulvillaan olevan huutokauppakokoelman.
5139-485068-55067-2445150-5
Paavo Tynellin pöytälampun messinkivarjostimessa on samppanjanvärinen opaalilasireuna. Design on vuodelta 1938. 1930-luvulla tästä syntyi myös maskuliinisella sileällä messinkivarjostimella varustettu versio ja 1940-luvulla tähtitaivaan tavoin tuikkivalla taidokkaasti rei’itetyllä messinkivarjostimella viimeistelty herkkä, tyylikkään koristeellinen malli. Loppuhinta oli 1.000 €, opaalilasin halkeama ei menoa haitannut.
Afrikan tähti -peliä on myyty yli 4 miljoonaa kappaletta, siitä kertyy jo nostalgia-arvoa kerrakseen. Oma pelini on puhki kulunut, mutta onneksi laatikosta löytyy vierasvaraksi yksi uusi. Kari Mannerlan 1951 suunnitteleman pelin alkuperäinen versio ’Kadonnut Afrikan Tähti’ myytiin Helanderilla 175 €.
1920-1930-luku hurmaa minut aina uudelleen. Tuon ajan lasiesineiden eksoottiset värit ovat ylellisiä ja kaiverrusten fantasiamaailma on lumoava. Tässä pahellisensuloinen 40-luvun lila ja Erkki Käpin hiontakoristelu vuodelta 1946 Riihimäen Lasin maljakossa. Hinnaksi tuli 190 €.
Heikki Turusen Ornolle suunnitteleman Tupla-kuplan nimi on lystikäs sanaleikki. Kun tämä kattovalaisin sai muotonsa 1969, meneillään oli kilpajuoksu avaruuteen: Sojuz 5, Venera 5, Apollo 9, Apollo 10 ja Apollo 12. Jim Morrison herätti pahennusta ja Woodstock-festivaaleilla tanssivat yhden sortin pilviveikot. Avaruusajan valaisin on kestänyt aikaa Keraplastin tuotannossa nimellä Siluette. Loppuhinta 70 €.
5067-1125067-715067-124
5067-605067-2035067-62
Muovista viis! Aidoista materiaaleista valmistetut matkamuistot ovat keräilijän mannaa. Jokaisella aikakaudella on omat muistonsa ja potentiaaliset keräilykohteensa. Suomalaisesta matkamuistotavarasta hauskoja ovat mm. 1960-luvun ja sitä vanhemmat paikkakuntaviirit, automobiilikerhon kesämatkojen merkit ja Petsamo-tavara. Erä 1930-luvun Suomi-matkamuistotavaraa maksoi tällä kertaa 120 €.
Bakeliitti kuului art déco -tyyliin. Minusta bakeliittiradiot ovat ihania – kuuletko vanhan rahisevan soundin? Oma unelmani on Marianne Brandtin design vuodelta 1931 eli Philips 930A, mutta onhan tämä Telefunken myös aika löytö, vain 40 €.
Moskovan kesäolympialaisten vuodelta 1980 on olemassa mahtavia Lomonosovin posliinitehtaan oheistuotteita, käykääpäs Pietarissa tehtaan museossa tutkimassa. Symppis ja yhä useammin vastaan tuleva keräilykohde on kisojen maskotti Miska-karhu. Tässä Iso-Miska, Pikku-Miska ja kaverit, loppuhinta kaikkineen 65 €.
Kruunupäiden ympärillä se muistotavarakaruselli vasta pyöriikin. Muistitko Victorian ja Danielin häämukit ja muut rensselit? Jos et niin eipä hätiä mitiä, ensi kesänä on tilaisuus saada kaapin pohjalle Carl Philip & Sofia -häähypeä. Britit ovat kuninkaallisten häiden oheistuotteistajina omaa luokkaansa. Tässä erässä oli mukana Charles & Diana sekä pitkän historian viittaa harteillaan kantava Elisabet II ynnä prinssipuolisonsa Philip. Kuninkaallista meininkiä kerrakseen 30 eurolla.
Mitä enemmän muistoja, sitä enemmän suuria tunteita keräilytavaraan liittyy. Sadut liittävät yhteen sukupolvia. Peltilentokoneet ja leikkiavaruusalukset ovat matkanneet lasten käsissä maan ääriin ja mielikuvituksen avaruuteen, loppuhinta 155 €. Bambi- ja Lumikkitarjottimia on satujen pauloissa maalattu vaikka itse, jos valmistavaraa ei ole ollut saatavilla. Tämä erä satutavaraa maksoi 105 €.

Pöytä kolmella tavalla

500344-364546-432813-29
Pöytä voi olla designkodin keräilynamu, retrosisustuksen viimeistelevä piste i:n päälle tai vauvaperheen käyttöesine. Nämä kolme löytyivät lokakuun huutokaupasta Helanderilta, jossa pöydät huudettiin 11-12.2014 seuraavasti:
– Biljardipöytä, Bally Cameleot, 360 €
– Rut Brykin keramiikkalaatalla katettu pikkupöytä/teepöytä 1950-luvulta 5.000 €
– Funkisajan simppeli ja toimiva hoitopöytä 1930-luvulta 60 €. Huomaa alkuperäiseen funkistyyliin kuuluva vedenvihreä väri!

Hurja yksin, toimii kaksin

Tässä stailausnäyte Tukholman Bukowskilta, jossa koettiin vastikään syksyn Moderna-huutokauppa. Josef Frankin Svensk Tennille suunnittelema leposohva/divaani on verhoiltu samaisen designerin ”Cave” -kuosilla. Suurikuvioinen kangas näyttää aika hurjalta. Tai ehkä en ole ”sademetsäkuosien” ystävä. Äkkipäätä olinkin valmis vannomaan, että tämä istuu kotiin kuin lihapulla hajuveteen, mutta huomasin olevani väärässä.
9209304_fullsize
Tai katsokaa ja arvioikaa itse, mitä huutokauppatalon stailausosasto sai aikaan. Rouheankarheisiin seinäpintoihin, tummiin puupaneeleihin ja muihin moderneihin katseenvangitsijoihin yhdistettynä divaani alkaa houkuttella uppoutumaan safarimatkalle. Voisin kuvitella loikovani tässä lukemassa Karen Blixenin Minun Afrikkaani tai Toven Janssonin elämäkertaa, etenkin suuriin fantasiamaalauksiin uppoutuen… ja avonaisesta ovesta astuu pian sisään?
a) Hovimestari
b) Avoautolla pihaan karauttanut mies maantiepölyä yltään ravistellen
c) Koira, ihmisen paras ystävä
kampanj_visning-581
Divaanille tuli muuten hintaa 24 500 SEK (lähtöhinta oli 12 000 – 15 000 SEK eli 1 300 – 1 625 €). Bukowskin julkistamassa interiöörikuvassa ovat mukana myös mm. Pablo Picasson keramiikkaruukku (jolle tuli loppuhintaa  762 182 SEK), Josef Frankin & Svensk Tennin ”Tyresölipasto” (loppuhinta 232 750 SEK) ja aivan etualalla Carl Fredrik Reutersvärdin veistos (joka myytiin 661 782 SEK).

Jediritarin paluu

Star Wars on oman lapsuuteni hitti ja Darth Vader sen musta, kiehtova pahissankari. Ensimmäinen Star Wars -elokuva sai ensi-iltansa 1977. Huima suosio siivitti Tähtien Sodaksi nimetystä tarinasta kolmiosoisen elokuvatrilogian, leffateattereiden kassamagneetin ja sen oheistuotteista maailmanlaajuisen keräilyhitin, esim. actionhahmojen myyntiluvut ylsivät satoihin miljooniin.
Nostalgiaan voi heittäytyä nyt Bukowskis Marketissa, jossa parhaillaan mitataan Star Wars -keräilykuumeen lukemia. Myynnissä on klassisia hahmoja kuten tietenkin itse isopahis Darth Vader sekä Luke Skywalker, Prinsessa Leia, R2D2 ja Han Solo. Kokoelmasta löytyy harrastajien iloksi myös vähemmän tunnettuja figuureja kuten Squid Head ja Snaggletooth.

Klikkaa tästä ja kiidä avaruuden aikamatkalle. Tätä kirjoittaessani aikaa on vielä kuusi päivää. Olkoon VOIMA kanssanne!Star Wars

Hinnat kohdillaan Helanderilla

Viikonlopun huutokaupassa Helanderilla taiteen, designin ja pientavaran hinnat asettuivat kohdilleen. Vaikka moni alan toimijoista etenee tällä hetkellä siipi maata myöten ja laman varjoja väistellen, Huutokauppa Helanderilla voi sanoa sekä tarjonnan että tuloksen perusteella, että ainakin Helsingin Hämeentiellä myyjiä, ostajia ja tavaraa näyttää riittävän. Mukavaa, että myös esillepanoon on satsattu. Kokonaisuus mahdollistaa sekä antaumuksellisen penkomisen että visuaalisen fiilistelyn, ja esineyhdistelmistä riittää ideoita kotiin saakka.

Hugo Backmanssonin sekatekniikkateos vuodelta 1920 vaihtoi omistajaa 750 eurolla ja öljyvärimaalaus Tangerista myytiin 950 €. Matti Karppasen riistalinnut vuodelta 1909 meni kaupaksi komeasti 1.500 eurolla ja Eero Järnefeltin harvinainen monotypia 850 €.
4601-164868-4
4868-64868-9
Rut Brykin kahden lintureliefin yhteishinnaksi tuli 1.700 € ja Birger Kaipiaisen koristevati löysi sekin tiensä uuteen kotiin onnistuneesti 1.500 eurolla. Paavo Tynellin messinkivalaisin huudettiin 4.000 € ja Wedgwoodin jasperware-kulho 200 €.
4873-34861-1
4883-24754-13
Hopeinen kahvikalusto vuodelta 1938 vaihtoi omistajaa 700 eurolla ja Tillanderin emaloidut kahvipöydän aterimet alkuperäisessä rasiassa 1.400 €. Lapuan liikkeen tunnuksella koristeltu kahvikalusto kilpailtiin 1.300 euroon, Mannerheimin valokuva ja kirje 650 euroon.
4754-944866-4
502520-14848-3
Huonekalujen huonoksi sanottu menekki ei koskenut ainakaan Boknäsin kirjakaappeja, joita oli tarjolla 12 kappaletta. Loppuhinnat olivat 500-700 euroa kaapilta. Ikoni ja kiotakaappi, riisa moskovalaisin hopealeimoin ostettiin 1.200 € ja Royal Copenhagenin sinivalkoinen uurnapari 190 €. Kiinalaisesta antiikista osa jäi myymättä, osa tuotti oikein hyvän tuloksen. Onnistumisiin voi laskea mm. tämän jadesta tehdyn Bi-kiekon 1.500 € sekä pronssitikarin jadeheloin 3.000 €. Taiteen joukossa oli myös ns. old master -maalauksia, joista tämä vanha alankomainen teos, ns. laatukuva eli genremaalaus, vaihtoi omistajaa 1.250 eurolla. 
4839-134741-54754-16
4444-954444-1004868-29

Omin silmin katsomalla löytyy yllätyksiä ja uniikkeja aarteita

Kannatti käydä Huutokauppa Helanderin näytössä. Aluksi vietin antoisan juttutuokion kiinalaisen antiikin keräilijän kanssa. Taas opin lisää uusia asioita pienistä, tärkeistä yksityiskohdista, joista esineen ikää ja aitoutta voi tarkastella. Kiitos kaikille paikalla olijoille, keräilijälle, hänen vaimolleen, muille kuulijoille ja hyviä kysymyksiä esittäneelle Kavalkadi-lehden toimittajalle.
IMG_6075IMG_6089IMG_6024
Jälleen kerran huomasin myös sen, kuinka tärkeää on katsoa esineitä omin silmin ja kokeilla omin käsin. Kiinalaisten esineiden kohdalle oli varattu oikeaoppisesti käyttöön puuvillahanskat. Vastapestyistäkin käsistä kertyy väistämättä rasva-, hiki-, lika- ja pölyjäämiä, joita arvoesineitä käsiteltäessä pitää välttää. Ne vaikuttavat huokoisten keramiikkaesineiden ja lasitteen pintaan ja saattavat muuttaa sitä, kerryttää pintaan salakavalasti läikkiä, sormenjäkiä, ei-toivottua kiiltoa ja muuttaa esim. mattapintaisen veistoksen väriä, kuluttaa pois alkuperäistä väriä ja patinaa jne.
4444-994855-24868-9
Ensimmäinen ahaa-elämys omin silmin näkemisessä oli oheisessa kuvassa näkyvä lystikäs sammakkovati. Voisitko kuvan perusteella päätellä, että se on aivan ohutta keramiikkaa?

Ilman kurkistusta esineiden pohjaan en olisi myöskään voinut aavistaa, että kuvassa vaalean laventelinsävyisenä erottuvien Arabian ”Pikapala” -kupin ja vadin leimassa on vuosiluku 1960. Tuotannon kun mainitaan kaikissa lähteissä alkaneen vasta vuonna 1964. Kupin pohjana oleva Kaj Franckin Teema-mallihan (malli BA) on jo vuodelta 1952 ja vatikin sen alle on suunniteltu 1960, joten vuosi 1960 on aivan mahdollinen. Ehkä joitakin kappaleita tai jotakin väriä valmistettiin jo 1960? Onkohan tämä väri tavallista harvinaisempi? Hieman Raija Uosikkisen Riikikukko-koristeesta poikkeava pyöräkoriste on Gunvor Olin-Grönqvistin käsialaa. Arabian sivuilla mainitaan nimi ”Katie” – voisiko se olla koristeen lempinimi? Tässä siis toinen aina kannattaa katsoa -elämys.

Kolmas aina kannattaa katsoa -hetki koitti Eero Järnefeltin Tuusulan Waseniuksen talon liesi -aiheisen työn ääressä. Luettelossa mainittu monotyp. on kirjoitettu lyijykynällä kuvakentän alle vasemmalle ja signeeraus vastaavasti oikealle. Eli työ on kuin onkin monotypia, mikä tarkoittaa hieman enemmän kuin ”tavallinen” värillinen pehmeäpohjasyövytys. Kyse on siis vieläkin harvinaisemmasta teoksesta kuin ennakkoon odotin – monotypia on näet yksivedos, painolaatalla tehty uniikkiteos!

(Lopputulos oli seuraava: kivikulho, pronssinen uurnapari ja celadon-lasitteinen teekannu jäivät myymättä, sammakkovati 320 €, Pikapala-kupit ja vadit 200 €, Järnefeltin monotypia 850 €)

Helander hemmottelee keräilijää

tarjoamalla tulevan viikonlopun huutokaupassa kohteita saleista, vinteiltä, vitriineistä ja vaatekaapeista. Kutsu aarrejahtiin on soinut, minä poimin runsauden keskeltä muutaman ahaa-elämyksen.
4868-674873-44843-5
4868-34868-9
Tanskan kuninkaallisen posliinitehtaan Royal Copenhagenin Flora Danica on pohjoismaisten astiastojen aatelia. Siksi sen hinnat ovat Ruotsissa ja Tanskassa aivan omaa luokkaansa. Näin tyyristä astiastoa tapaa meillä tavallisesti vain yksittäisinä osina. Hurmaavia ja huippulaadukkaita nekin. Malli kolahtaa myös minuun vaikken kukkaposliinin keräilijä olekaan. Voisin hyvin hankkia tällaisen sen takia, ettei minun kouluaikoinani enää koottu kasvistoja. Flora Dannica perustuu nimittäin kasvitieteelliseen kuvastoon ja siinä kukoistavat Tanskan luonnossa vapaina kasvavat kasvit vuosilta 1761-1883. Astiastoon suunniteltiin noin 1800 osaa ja sitä käytetään koko komeudessaan yhä Kööpenhaminan Christiansborgin valtiollisilla illallisilla. Flora Danicaa valmistettiin ensin vuosina 1790-1803, uudelleen tuotantoon se otettiin 1862. Sitä saa tehtaalta edelleen, jos kukkaronnyörit riittävät. (Pienen tarjoiluvadin loppuhinta 300 €)
Hyvä vaihtoehto kuninkaalliselle kukkaloistolle Helena Tynellin Lintupuu. Maljakko on saanut nimensä kaiverretusta koristeaiheesta. Tyyli on 1950-lukua. (Loppuhinta 830 €)

Neuvostoaikana venäläisen antiikin aarreaittoja olivat komissiokaupat. Niistä löytyi kirjankuvituksia, kirjankansia ja nuottivihkoja upein art nouveau & Mir Iskusstva -ryhmän tyylisin kansilehdin sekä runovihkoja avantgardistisin kuvituksin. Silloin niitä ei rohjennut rajan yli tuoda, mutta näkemäni sai minut arvostamaan Venäjän keisariajan kuvitustyötä ja käyttögrafiikkaa, kuten tätä kirjaa vuodelta 1902 hurmaavine kansineen. Kukahan keksi poimia tämän kirjahyllystä huutokauppaan? (Runokirjan loppuhinnaksi tuli 40 €)

Klassikkotaiteesta voisi nostaa esiin mm. Elias Muukan järvimaiseman ja Eero Järnefeltin harvinaisen grafiikanlehden. Värillisen pehmeäpohjasyövytyksen aihe on Waseniuksen talon liesi Tuusulasta, Suvirannan naapurustosta. (Muukka myytiin 550 ja Järnefelt 850 eurolla)
2715-274868-106
Mäki Universum IX 19714881-1
Jos hopean imago on sinun silmissäsi ’vanhanaikainen, tummunut ja käyttöesineenä turha’ niin katsopa tätä englantilaista mausteikkoa alustoineen tai pieniä kastikekaatimia puisine kädensijoineen. Muoto on käytännöllinen ja ajaton. Unohda ennakkoluulot ja uskalla yhdistellä, vaikka antamaan hohtoa Ikean seuraan. (Mausteikot alustoineen myytiin 260 ja kastikekannut 200 eurolla)

Tekstiilitaiteilija, professori Oili Mäki on sinisen Universum IX -ryijyn tekijä. Vuonna 1925 syntynyt Mäki on yhä alaa tuntevien arvostama tekstiilityön taitaja. Hän toteutti tekstiilejä ja ryijyjä julkisiin tiloihin mm. Suomen Pankkiin, Eduskuntataloon sekä moniin Suomen konsulaatteihin ja suurlähetystöihin. 1960-luvulla Mäki oli runsaasti esillä USA:ssa mm. näyttelyiden myötä. Hän oli kiinnostunut kalevalaisesta maailmasta ja kirjoitti runojakin. Seuraava sopii mielestäni erinomaisesti Universumin nimeä kantavaan ryijyyn: ”Kuuntele, hiljaisuus puhuu. Planeettain kierrossa aurinko, kuu toistaa kumua sfäärien, kaiken olevan äärien.” (Ryijyn loppuhinta 130 €)

Jos minulla olisi kahvila, ravintola tai pieni toimistoaula – ja jos siinä olisi kivi- tai laattalattia, satsaisin varmasti Alvar Aallon kehittämään ja Arabian tehtaan valmistamaan akustiseen ratkaisuun: onttoihin keramiikkasauvoihin. Nyt tätä mahtavaa akustis-esteettistä ideaa ja sen toimivuutta ei tarvitse mennä kokemaan vain Aallon julkisiin rakennuksiin. Viikonloppuna kolme erää sinisiä sauvoja ja palan modernin suomalaisen arkkitehtuurin historiaa voi hankkia ihan omaan käyttöön. (Kolme erikseen myytyä keramiikkasauvaerää huudettiin 200, 330 ja 200 eurolla)
502520-14754-402247-15
Aidossa huutokaupassa kuuluu aina olla spesiaalitavaraa keräilijöille. Arabian astiasto kantaa Lapuan liikkeen merkkiä, mikä tekee siitä asian harrastajille huikean keräilykohteen.
Tiesitkö, että vielä 1600-luvulla hienot pellavadamastit listattiin perunkirjoihin siinä missä hopeat ja korutkin? Helanderin asiantuntijat ovat olleet tarkkoja ja kenties tietoisia siitä, että Ruotsissa hienoja liinavaatteita on myyty jo pitkään suurissa arvohuutokaupoissa. Tämän kohteen ostaja saa käsityöaarteita kahmalollisen: pitsiä, pellavaa ja useita Dora Jungin suunnittelemia pellavaliinoja. (Kahvikalusto myytiin 1.300 € ja erä tekstiilejä 130 €)
Kalastuksesta kiinnostuneille löytyy useita erilaisia avokeloja. Tämä on minun suosikkini, ABU Ambassadeur. Syynä valintaan ei ole kalastusosaaminen, vaan punainen väri, tyylikäs nahkakotelo sekä se, että lapsena minulla oli ABU:n Nyt nappaa! kalastuskalenteri. (Avokela myytiin 80 eurolla)

(Kaikki kuvien kohteet Huutokauppa Helanderin syyskuun huutokaupassa la-su 13.-14.9.2014.)

Aloin kiinnostua Aarikasta

kun näin Somerolla Hovilan kartanon emännän kaulassa niin upean Aarikan oranssinsävyisen kaulakorun, etten ole saanut sitä vieläkään mielestäni. Se oli lahja Kaija Aarikalta kiitokseksi kartanon tiloissa aikoinaan järjestetystä Aarikan näyttelystä.
Olen aina luullut, etten ole Aarikka-tyyppi, mutta vannomatta paras. Saattaisinpa hyvin hankkia joitakin sen retrokoruja. Mikäs olisi parempi tapa kunnioittaa Kaija Aarikan upeaa elämäntyötä ja suomalaista korumuotoilua kaikkialla missä ikinä kulkisin?
Aarikka on valmistanut paljon muutakin kuin koruja, joten käsissäsi saattaa olla tulevaisuuden keräilykohteita. Tässä pari esimerkkiä Helanderin pikapuoliin (13.-14.9.2014) pidettävästä sekä Tampereen huutokauppakamari Annmari’s ihan oven takana (9.9.2014) olevista huutokaupoista.
(Uusi ostaja löytyi – vasemmalta oikealle – 130 €, 30 € ja 40 € loppuhinnoilla)
4752-1 ximg_5305.jpg.pagespeed.ic.MmCT4HO-xG 3589-30

Kartanoarabiaa ja kaupunkiretroa

Matka Virtaan ja Urajärven kartanoihin innosti eläytymään menneiden aikojen kartanoelämään. Niinpä poimin Tampereen huutokauppakamari Annmari’s tuota pikaa tulevasta huutokaupasta pari kohdetta, johtotähtenä otsikko ”Kartanoarabiaa”. Sen oheen innostuin valitsemaan kartanon nuorelle väelle tai kaupunkiin lähteneelle jälkikasvulle sopivaa modernia retroa, rannalle kätevästi kulkevan matkalevysoittimen ja italialaiset pöytälamput.

Hae sinäkin. Tampereen uusien nettisivujen hakukone sekä mahdollisuus tutustua tarjontaan myös esimerkiksi yksi esineryhmä kerrallaan tai viimeisimpinä sisään tulleista esineistä alkaen ovat tehneet huutokauppaseikkailusta yhä helpompaa. Kuvakoko tuntui aluksi aiempaa pienemmältä, mutta kuvien avaaminen sujuu yhtä nopsaan kuin ennenkin, tietokoneen osoittimella voi tarkata kohteiden yksityiskohtia ja kuvia on edelleen tarjolla hyvän huutokauppatavan mukaan, kuten nettisivuilla kuuluukin, eri puolilta, yksityiskohdista, leimoista, signeerauksista ja vaurioista. Se kertoo huutokauppafirman osaamisesta, sillä kuvat havainnollistavat asiakkaalle sen, mihin asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota esinettä arvioidessaan ja mihin detaljeihin asetettu lähtöhinta ja kohteen sanallinen kuvailu perustuvat. Uudistuneen raikkaan ilmeen takana olevalla perhekolmikolla – Jukka, Annmari ja Ilkka Takala – on näin ollen syytäkin yrityksen etusivulla säteilevään hymyyn.
ximg_5767.jpg.pagespeed.ic.gjEAb5gzMQximg_4185_1.jpg.pagespeed.ic.ZkqliOXhDoximg_4636.jpg.pagespeed.ic.IUIXauNY8G
ximg_6548.jpg.pagespeed.ic.9AHHXKUM-Zximg_3380.jpg.pagespeed.ic.d-eyr0-ITl
Näiden esineiden lähtöhinnat 9.9. pidettävässä huutokaupassa Tampereella ovat:
– Arabian kannu 50 €; Kaksi kannua, joista toisessa Arabian leima 120 €. (Loppuhinnat 40 € ja 90 €)
– Arabian kukkapylväspari 200 €. (Loppuhinta 580 €)
– Levysoitin 50 € ja pöytälamput 120 €. Keramiikkavalaisimet näyttäisivät olevan italialaisen Bitossi Ceramichen Rimini Blu -sarjaa. (Loppuhinnat 40 € ja 280 €). Sen loi ja lanseerasi 1950-luvulla firman pitkäaikainen taiteellinen johtaja Aldo Londi. Sinistä retroherkkua on edelleen tuotannossa. Nykyisin saatavilla oleva valikoima löytyy Bitossin sivuilta, kun klikkaat
http://www.bitossiceramiche.it/bitossi/index.php?/Prodotti/Rimini-Blu

Tulevaisuuden designia Bukowskilla. Uudet nettisivut Tampereella.

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Kesäauringossa koottu energia kantaa hedelmää. Uusia ideoita kypsyy ja pukkaa näkyviin kuin sieniä sateen jälkeen. Ennen kuin lähdet sienimetsään, merkitse kalenteriisi 5.-19.9. Silloin Helsingin Bukowskin ja Ornamon yhteistyönä syntynyt näyttely marssittaa esiin tulevaisuuden designia. Kurkista myös Tampereelle, jossa Tampereen huutokauppakamari Annmari’s on lanseerannut uudet, visuaaliselta ilmeeltään tuoreet, houkuttavat ja koukuttavat nettisivut. Nyt sieltä löytyvät maanmainioina kuvina seuraavan, 9.9. klo 17 pidettävän huutokaupan kohteet.
Tietoja Bukowskin ja Ornamon näyttelystä löytyy täältä, https://www.bukowskis.com/fi/news/571
Oikotie Tampereelle ja mm. alla oleviin syyskuun huutokaupan kohteisiin avautuu tästä, http://www.annmaris.fi
annmaris_karuselli_kollaasit-design

Hagelstam & Co:n designyllätykset

Syyskauden avajaisissa Hagelstam & Co:n Tehtaankadun tiloissa nähtiin muutama yllätys, alas- ja ylöspäin. Huutokauppa oli siis taannoisena tiistaina 19.8.2014.
603_49
535_57
– Harmoninen väriltään oli tämä Kaj Franckin Kremlin kellot -karahvi. Punainen tulppa kruunaa sen kuin tikkunekku! Lähtöhinnasta jäätiin muutamia satasia, kun meklarin vasara löi 1.200 eurosta aloittaneen taidelasin 800 eurolla. Syitä alle tonnin loppuhintaan voivat olla esim. väritön alaosa tai vain yhdestä karahvin osasta löytyvä signeeraus. Esineen kauneutta ne eivät himmennä, mutta keräilykiinnostusta ne saattavat jarruttaa.
– Taidelaseista myyntikokoelman hienoin, kansainväliset mitat täyttävä keräilykohde oli Tapio Wirkkalan malja mallinumeroltaan 3900 -42. Tämä harvinainen esine on hyttityönä muovailtua ja hiottua kristallia. Ensimmäiset kappaleet valmistuivat jakeluun Iittalassa 1956, jolloin pari vuotta aiemmin, vuoden 1954 Milanon Triennalessa kolminkertaisesti palkittu Wirkkala oli uransa huipulla. Lahjakaiverrus ja reunavika eivät menoa haitanneet. Varovainen lähtöhinta 700 € nousi, kuten odottaa saattoi ja asettui 3.000 euroon.
1543_6
– Bomanin valmistamaksi ilmoitetun korkeatasoista puusepäntyötä olevan jugend-kaapin ostaja teki komeat kaupat 270 eurolla. Sillä summalla tämä suomalaisen jugendin ja 1900-luvun alun valmistajien kärkikaartia edustava kaappi meni uuteen kotiin, jääden siis alle jo lähtöhintana kohtuullisen 400 euron. Jos kaapissa on Bomanin leima tai etiketti, ostajaa teki mahtavat kaupat.
623_43
– Modernin taiteen suuri legenda Pablo Picasso (1881-1973) hurmasi eläessään naiset, vuosikymmeniä myöhemmin Ateneumin taidemuseon näyttelykävijät ja menestysnäyttelyn jälkeen myös suomalaiset keräilijät. Härkä oli Picasson omaeläin. Se yhdisti hänet Välimeren kulttuurihistoriaan, kotimaansa Espanjan sielunsyövereihin ja maskuliiniseen voimaintuntoon yhtä lailla kuin tuon voiman menettämisen pelkoon. Se inspiroi, mylvi, voimaannutti ja kauhistutti. Picasso loi tämän Madouran valmistama vadin koristeen vuonna 1956. Tämä kappale olisi voinut pujahtaa huutokaupasta 800 euron lähtöhinnallaan, mutta missä Picasso, siellä yleisö. Se kisaili hinnan ylös 3.700 euroon eli lopputulos asettui kuin asettuikin hyvinkin lähelle kansainvälisiä huutokauppahintoja.

Tampere tarjoaa designin, hopean, korujen, militarian ja numismatiikan runsautta

Tampereen huutokauppakamari kattaa aina tiskiin reipaan määrän designia, koruja, militariaa ja numismatiikkaa. Tauluja, huonekeluja, kirjoja ja hopeaakin löytyy, totta kai.
Alla kuva Tampereen keskustassa, Hämeenkatu 30 B:ssä sijaitsevista tiloista. Lisää kuvia ja tietoa löydät Tampereen huutokauppakamarin koti- ja Facebook-sivuilta, josta myös tämä menneiden ennakkonäyttöjen aikana otettu kuva on lainattu.
10010328_236770849849195_7739531994417452222_o
Syksyn avausta odotellessa noukin menneen kevään päätöshuutokaupan runsaudesta nämä kohteet. Uudet tavarat ja taulut ilmestyvät nettiin tuota pikaa, kun Tampereen syyskausi käynnistyy 9.9.2014 järjestettävässä huutokaupassa. Luvassa myös uuteen iskuun hiotut kotisivut, tietysti erinomaisilla kuvilla, kuten aina. Suuntana siis Tampere.
2004 105:200 700€ 31,5 cm197
Oiva Toikan hurmaava Lollipop. Tämä namu on numeroitu 105/200 ja vuodelta 2004. Korkeutta löytyy komiat 31,5 cm. Lähtöhintaa oli 700 €, myytiin 580 €.
Marjatta Metsovaaran siniturkoosi Simpukka-ryijy 1960-luvulta. Lähti 100 eurosta, loppuhinta 150 €.
Alvar Aallon Enkelinsiipi, malli A805, on jalkalamppujen joukossa suurimpia valaisinsuosikkejani. Tämä klassikko on kestänyt aikaa jo vuodesta 1954 ja löytyy edelleen Artekin valikoimista. Retrokeräilijät antavat tietenkin ykkössijan Valaistustyön 1952-1975 valmistamille yksilöille kuten tämä. Uudelleenmaalattu siipi. Lähtöhinta 2.000 €, myytiin 3.200 €.
– Kolmeen suuntaan valoa heijastava jalkalamppu Alvar Aallon malli A801 syntyi vuonna 1959. Alkuperäisen valmistajan Valaisintyön jälkeen sekin on pysynyt osana Artekin ikiklassikoita. Malli on loistava esimerkki Alvar Aallon taidosta käsitellä valoa, tehdä siitä olennainen osa arkkitehtuuria ja sisustusta. Aallon valo viettelee ja lumoaa katsojansa. Valmistaja Valaisinpaja Oy ajoittaa valaisimen jälkeen vuoden 1975. Lähtöhinta oli 2.000 € ja loppuhinta 950 €. Hieno hankita, onnea ostajalle!
Valaistustyö 2000EValaisinpaja
– Vastikään edesmennyt Kaija Aarikka on omaperäinen, ajankohtainen ja ehdottomasti houkutteleva keräilykohde. Minä en ole koskaan ollut keltaisen ystävä, kukkia ja sitruunoita lukuunottamatta, mutta tässä on jotakin joka kiehtoo. Äidilläni oli 1970-luvulla keltainen, punaisella ommeltu hiihtoasu. Vanhoissa valokuvissa se loistaa rinteessä kuin aurinko. Aarikan valaisin keltaisilla pompuloilla ja niihin sopivilla kynttilöillä lähti 100 eurosta ja meni 50 eurolla.
Aarikka 100€
Björn Weckströmin varhainen rintakoru vuodelta 1962 on pieni uniikki aarre. Lähtöhintaa sillä oli 1.200 € ja vasarahintaa tuli 950 €.
– Tämän japanilaisen ruukun metallityö on hurmaavaa. Ruukku on pronssia. Koristelussa on ainakin kuparia, mukana taitaa olla myös kultaa ja hopeaa. Onkohan esineessä signeeraus? Kansainvälisillä markkinoilla aasialainen estetiikka ja antiikki on nyt in, niin myös aasialainen nykytaide. Sopisiko tähän orkidea, saviruukkuun istutettuna ja tämän koristeruukun sisään upotettuna. Vai bonsaipuu? Tai sittenkin mehikasvi tai kaktus? Lähtöhinta, houkuttelevat 400 € oli osaavasti arvioitu – loppuhinta oli näet 380 €.
750:1000n 1962 1200€
400€

Koristeellista Bukowskilla

Kas tässä, ornamentteja 1900-luvulta Bukowskis Marketissa. Dekoratiiviset esineet sopivat romantikolle ja glamouria hakevalle. Pelkistettyyn sisustukseen tai pukeutumiseen ne antavat pehmentävän, naisellisen pisteen i:n päälle. Ornamenteilla taiot kotiisi ripauksen rokokoohenkistä palatsitunnelmaa tai art nouveaun viettelevää aistillisuutta.
Ota onkeesi!
– Selkeä uusklassinen muoto kohtaa paratiisillisen koristelun, tuoliparin lähtöhinta 2.000 SEK
– Kukkea kukkapöytä sopii viherkasveille 1.500 SEK
– Kaulakoru iltapuvun, poolokauluksisen tai V-aukkoisen pikkumustan seuraksi 13.000 SEK
– Valurautaiset kukkalaatikot pihalle, patiolle tai terassille lähtöhinta 1.500 SEK
– Veikeä peilipöytä pehmentää industrial design-kodin ilmeen 2.500 SEK
– Pitkät korvakorut kaventavat ja nostavat kasvoja ja istuvat upeasti nuttura- tai ponnarikampauksen seuraksi 30.000 SEK
– Vapaasti seisova kokovartalopeili tunnetaan nimellä Psykhe 4.000 SEK
– Tämän jalkalamppun valossa voisi tanssia charlestonia 2.000 SEK
Huom! kaikki lähtöhinnat on ilmoitettu Ruotsin kruunuissa.
2000SEK
1500 SEK
13000 SEK
1500SEK
2500 SEK
30000 SEK
4000 SEK2000 SEK

Seuraa keräilyn maailmaa

Miksi?
Se ja myyntitulokset selviävät Helanderin tulevan viikonlopun 9.-10.8. huutokaupan jälkeen. Yksi syy on se, että kansainvälisillä markkinoilla jo kauan voimissaan ollut keräilyn moninaisuus ja hauskuus on löytänyt tiensä Suomeen. Kiitos ulkomaisten keräilyohjelmien sekä kotimaisten ennakkoluulottomien, aikaansa seuraavien ja potentiaalista uutta & nuorta asiakaskuntaa ymmärtävien huutokauppojen.
Keräilyn nuorennusleikkaus on alkanut. Enää se ei ole vain antiikki, joka houkuttaa.
Jo jonkin aikaa henkitoreissaan kamppailleet antiikkimarkkinat taitavat sittenkin selvitä taantumasta ja alan haasteista eteenpäin – ja mikä parasta, asiakkailla on hauskaa!
500344-244613-254722-3500344-25102-222
Lasille toteutettu Alkon kyltti vie Suomi Filmien tunnelmaan eli siihen tyylikkääseen aikaan, jolloin ravintoloissa oli valkoiset pöytäliinat, estradilla soittivat juhlavasti pukeutuneet muusikot ja daamit sonnustautuivat ravintolailtaa varten iltapukuihin. Arkisen Alkon nimikin on kirjoitettu tähän kylttiin kultavärillä ja muodossa Oy Alkoholiliike Ab. Katsokaahan vanhoja elokuvia. Niistä bongaa 1900-luvun ensimmäisen puoliskon ravintola-interiööirien design-aarteita: valaisimia, huonekaluja, maljakoita jne. Loppuhintaa kyltille tuli 100 €, se jos mikä houkuttelee sisustajia huutokauppoihin.
Vanhat biskviiposliinista valmistetut figuriinit ovat nyt Ruotsissa hitti. Biskvii on aivan eri asia kuin vanhahtavalta tuntuvat maalatut posliinifiguriinit. Se hohtaa hienostuneesti ja sen valkoinen väri muistuttaa jaloa marmoria. Sulokkaat ja tunteikkaat aiheet tuovat inhimillistä lämpöä moderniin kotiin. Tämä Gustafsbergin figuriini lähti edullisesti, 50 eurolla.
Kalevala Korulle stailattu kahvikalusto myytiin 70 eurolla. Sehän oli löytö! Laskekaapa vaikka mitä vastaava juuri nyt trendikkään Villeroy Bochin ihka uusi kokonaisuus maksaisi.
Peltikanisterit ovat marssineet autotallien takahyllyiltä myyntipöydille. Nämä kaikki kaksitoista maksoivat yhteensä 80 € eli 6,50 € kappaleelta. Setissä oli toki mukana myös arkisia ja huonokuntoisia kappaleita, mutta vertailun vuoksi voitte silti miettiä, että kalleimmat priimakuntoiset yksittäiset kanisterit maksoivat tänä kesänä Ruotsin antiikkitapahtumissa 40-50 eurosta ylöspäin.
Tintin seikkailut olivat lapsuuteni Lapin-matkojen autolukemista. Tämä 1947 painettu ensimmäinen ranskankielinen värialbumi huudettiin 220 eurolla. Kun samaan hintaan on Suomessa huutokaupattu pienimpiä Arthur Heickellin maalauksia, eipä voi kuin todeta, että keräilyn maailma on haastanut keskitason taiteen.

Mikä on suosikkilintusi?

1637-49
Minun lintusuosikkejani ovat kurki, joutsen, pääskynen ja kuikka.
Oiva Toikan linnuista minua riemastuttaa eniten Haikara, jota myös Toikan alter egoksi kutsutaan. Ilmeikkääseen kaveriin innoituksen on antanut lasitehtaan lähellä Nuutajoen suistossa viihtyvä lintu. Tämä Oiva Toikan keräilyfiguuri vuodelta 2006 löytyi Helanderilta, jossa se etsii uutta kotia viikonlopun 9.-10.8.2014 huutokaupassa. (Loppuhinta oli 190 €)

Valoa kesäyöhön ja syysiltoihin

Helle kuumottaa ja aurinko paistaa. Illat hämärtyvät ja elokuun yöt ovat tummaa samettia. Minä hurahdin pihalle sopiviin aurinkokennovalaisimiin. Sähkövetoja ei tarvita ja istutusten muodot tulevat hämärässä esiin juuri riittävästi, omia tai naapurin silmiä häikäisemättä. Toivon, että hankintani kestävät kauan, koska inhoan lyhytikäistä krääsää. Siksi pidän myös antiikki- ja retrovalaisimista. Huutokauppa Helanderilla on viikonloppuna 9.-10.8. hyvä tilaisuus valmistautua syksyyn ja ostaa valaisimia, vaikka auringossa niiden tarve tuntuu vielä kovin kaukaiselta. Tarjolla ovat mm. nämä herkut. Kierrätys on näin komeaa! 4438-40  4438-41
Ruotsalaisen Ateljé Lyktanin kotipaikka on Åhus. 1960-luvun tuotantoon lukeutuvat mm. opaaliakryylista valmistettu Pyrola ja Anders Pehrsonin haluttu designklassikko Bumling. Myös tämä silmiä hivelevä kaksikko on Ateljé Lyktanin tuotantoa. Virtaviivaista ja raikasta skandinaavista tyyliä moderniin miljööseen. (Lattiavalaisimen loppuhinta oli 750 € ja pöytävalaisimen 500 €)
4598-22502824-44690-19
Tämän kolmen koplan takana komeilevat herrat Heikki Turunen, Verner Panton ja Yki Nummi. Akryylivalaisimet olivat Suomessa 1950-luvun uusinta uutta. Silloinen suunnittelun kultakausi tuotti lukuisia retrokeräilijöiden etsimiä kultamunia. Nyt akryyli on tehnyt comebackin. Kokeile vanhempaa akryylia sormin niin huomaat laatueron nykyisiin muovilamppuihin verrattuna. Siinä se pitkän iän ja uuden suosion salaisuus. Akryyli taipuu pehmeisiin muotoihin, se on kevyttä ja heijastaa kauniisti valoa. Osta omasi sisustuksen hauskaksi detaljiksi tai sommittele pariksi. (Kiitos huutokauppatalolle siitä, että luettelossa osattiin mainita myös valaisinten nimiä. Heikki Turusen La Boheme huudettiin 200 eurolla, Verner Pantonin Pantelle 345 € ha Nummen valaisinpari pienine vaurioineen 170 €)
4704-11  4709-110
Jos tyylisi on Loft ja kotisi on City, niin sanottu kansakoulu- eli hallivalaisin on nappivalinta. Romantikolle on tarjolla esimerkiksi tämä sulavalinjainen kukan muotoinen kodin kruunu. (Hallivalaisin vaihtoi kotia 130 eurolla ja jugend-kotiin sopiva kukan muotoinen lamppu lähti edullisesti 35 eurolla)

Itä-Suomen sympaattisimmat antiikkipäivät koettiin Simpeleellä 19.-20.7.

Tässä pieni otos yhteen kouluun ja neljään perinnerakennukseen sijoittuneiden, järjestyksessä jo 16. kesäpäivien ulko-alueesta.
Kesämieltä, mukavia ihmisiä, jaettuja tarinoita, paistettuja makkaroita.
Eikä ole Imatran voittanutta, ylittänyttä Vuoksen virran.
IMG_2048IMG_2054IMG_2050IMG_2056
IMG_2055IMG_2058IMG_2061
IMG_2047IMG_2060IMG_2046
IMG_2081IMG_2080IMG_2037
IMG_2076IMG_2071IMG_2074 

Viikonloppuna 12.-13.7. Fiskarsiin

Viikonloppuna suosittelen Fiskarsin Antiikkipäiviä ja pieteetillä vaalittua, elävää ja monipuolista ruukinmiljöötä. Antiikkia, keräilytavaraa, taidetta, antiikkiliikkeitä, kirpputorikauppiaita, näyttelyitä, Fiskarsissa toimivien käsityöläisten ja taiteilijoiden tuotantoa, antiikki- ja keräilyalan kirjallisuutta, ihana kakkukahvila, kesäruokaa tarjoavia ravintoloita. Eli kaikkea, mitä kauniina kesäviikonloppuna voi toivoa ja pittoreskit maisemat kaupan päälle.
IMG_2025
Tässä tunnelmia antiikkitapahtumasta. Katso yhteystiedot ja aukioloajat http://fiskarsinantiikkipaivat.fi/index.htm
IMG_2005 IMG_2008
IMG_2014 IMG_2013 IMG_2015
IMG_2018 IMG_2020
IMG_2011 IMG_2010 IMG_2027
IMG_2023 IMG_2024 IMG_2021
IMG_2029 IMG_2017

Kiinasta Arabiaan

Arabian taideosaston taiteilijat inspiroituivat osaston alkutaipaleella, 1930-1940-luvuilla, taidokkaista ja vaativista kiinalaisista värilasitteista. Kun katsot tätä vaalealla turkoosiin vihjaavalla sinisellä lasitettua kulhoa, mieleesi voi tulla, että samannäköisiähän löytyy Arabian tehtaalta, tekijöinä olivat esimerkiksi Aune Siimes, Toini Muona tai Michael Schilkin. Mutta tämä kulho on tehty Kiinassa jo vuosina 1280-1368 eli Yuan-dynastian aikana. Se oli Kiinan kansainvälisintä aikaa sitten Tang-kauden (618-907). Varjonsa elämään langetti maahan tunkeutuneiden mongolikeisarien valta.
4444-48
Kulholla on sen malliin viittaava nimikin, Jun-kuppi. Esineen tunnistaa sille ominaisesta muodosta, joka käy hyvin ilmi tästä kuvasta. Lasittamaton jalkarengas ja valuva lasite ovat myös esinetyypille tunnusomaisia piirteitä. Lasituksena käytettiin laventelinsinistä, siniharmaata tai harmahtavaa värilasitetta. Aiempien Song, Liao ja Jin-dynastioiden aikana lasitteesta käytettiin Euroopassa nimeä clair de lune, kuutamonsininen. Yuan-dynastian mongolivaikutuksen myötä siihen viitattiin termillä muhamettilainen sininen. Yuan-kauden kuluessa Jun-kivitavaran taso alkoi laskea ja monet sitä valmistaneet keramiikkauunit jouduttiin sammuttamaan. Tämä namupala myytiin kesäkuussa Huutokauppa Helanderilla. Pienen ihanuuden halkaisija oli 18,5 cm ja loppuhinta 1.200 €.

Väärää taidetta?

Julkisuudessa taideväärennökset ovat yksi taide- ja antiikkikaupan kestoaiheista. On väitetty, että jopa 1/5 liikkeellä olevasta vanhasta taiteesta olisi väärennettyä tai ainakin väärin identifioitua. Luku kuulostaa suurelta. Maailmanlaajuisesti se tarkoittaisi kahta kymmenestä, kahtakymmentä sadasta teoksesta jne. – ja tämä ainoastaan vanhemman taiteen osalta. Olipa luku täsmälleen oikein tai yläkanttiin, väärennökset syövät taidekaupan uskottavuutta, murentavat luottamusta alan ammattilaisiin ja kaivavat maata taiteenkeräilyn jaloimman motiivin eli kulttuurin vaalimisen jalkojen alta.

Mitä siis tavallinen taiteen ostaja tai keräilijä voi tehdä välttääkseen väärennösten sudenkuopat? Ensimmäiseksi on syytä muistaa, että väärentäjät ja väärennettyjä teoksia tarjoavat ovat ammattilaisia, älykkäitä ja taitavia ihmisiä, jotka osaavat oman alansa niksit.

Nyrkkisääntö numero yksi: jos se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin on totta. Hälytyskellojen on syytä soida, jos teosta tarjotaan poikkeuksellisen edullisesti, harkinta-aikaa annetaan vähän tai ostajakandidaattia hoputetaan vedoten työn omistajan elämäntilanteeseen. Kun teos on aito, pyydetty hinta korkea ja myyjä tavoitettavissa pysyvästä toimipaikastaan, aikaa on kyllä sekä harkintaan että jopa keskusteluun kyseiseen taiteilijaan perehtyneen asiantuntijan kanssa. Sitä paitsi hyvälle työlle löytyy ennen pitkää useita kiinnostuneita ostajaehdokkaita, joten olisi uskomattoman taitamatonta bisnestä tarjota mainiota teosta alehintaan. Hoputtamalla vedotaan tunteisiin ja inhimilliseen ahneuteen: ”Osta nyt niin kilpailijat eivät ehdi ohitsesi”. Mahtaako kilpailijoita oikeasti olla olemassakaan, jos teos ei ole laadukas tai edes aito? Summa summarum: olipa taideteos kuinka hyvä tahansa, hätiköity ostopäätös on aina riski. Kiireessä voit jopa hankkia maalauksen, josta et lopulta edes pidä.

Sääntö numero kaksi: taidehankinnat ja keräily on aina syytä perustaa realismiin.
Aiemmin tuntemattoman Schjerfbeckin tai Rembrandtin tupsahtaminen markkinoille Suomessa olisi kiehtova tarina, mutta epätodennäköinen todellisuus. Monet johtavista taiteilijoista tunnetaan jo läpikotaisin, heidän tuotantonsa on kartoitettu ja luetteloitu. Teosten liikkeet, omistajat ja nykyiset sijaintipaikat saatetaan tietää esim. Schjerfbeckin kohdalla hyvinkin tarkkaan. Kolikolla on kääntöpuolensa eli ne nimekkäät taiteilijat, joita ei ole vielä tutkittu, joiden tuntijoita ei ole olemassa tai lähipiiriä elossa. He ovat väärentäjille houkuttelevaa riistaa.

Suomalaisen keräilijän ei ole myöskään realistista kuvitella pystyvänsä haalimaan huippukokoelmaa vaikkapa Repinin, Aivazovskin tai Picasson teoksia. Ensinnäkin suuri osa tällaisten taiteilijoiden öljyväimaalauksista on jo alun perin päätynyt aivan muualle kuin Suomeen. Toiseksi maailmalla riittää ostovoimaisia keräilijöitä, joten huipputeoksia tarjotaan ensi sijassa sinne, missä tunnettuja keräilijöitä ja ostovoimaa tiedetään olevan. Kolikon kääntöpuoli on se, että taidemarkkinoiden reuna-alueille saatetaan tieten tahtoen tarjota heikkolaatuisempia teoksia tai väärennöksiä. Niiden tunnistamiseen ei välttämättä löydy yhtä helposti asiantuntijaa täältä kun taidekaupan suurista keskuksista. Siksi luotettavat ja kansainvälisesti arvostetut asiantuntijakontaktit ovat ulkomaisella taiteella kauppaa käyville kultaakin kalliimpia.

Ulkomaisen arvotaiteen osalta ei siis kannata langeta houkutukseen ostaa hyvä Repin halvalla. Valitse mieluummin hyvä ja aito suomalaisen taiteilijan teos käypään hintaan. Menneiden vuosikymmenten näyttelyistä Suomeen jäänyt vanha ulkomainen taide tai kansainvälinen modernismi, grafiikka mukaan lukien ovat asia erikseen. Jos sellaisia osuu kohdalle, päätöksenteon tueksi on hyvä etsiä dokumentit kuten näyttelyluettelot ja ostokuitit. Katalogi on parhaassa tapauksessa tallella näyttelyn järjestäneen museon arkistossa. Kaikkien dokumenttien täytyy tietysti olla kiistattomasti yhdistettävissä juuri kyseiseen teokseen.

Minun ratkaisuni sävähdyttävän taidekokoelman keräämiseen olisi veikata mustaa hevosta tai pelata jokerikortilla eli ostaa suomalaista tai kansainvälistä nykytaidetta niin suoraan taiteilijalta tulleena kuin mahdollista. Olisi hauskaa odotella hankintojen sijoittumista taiteen tähtitaivaalle ja jännittää, ehdinkö omana elinaikanani nähdä uusien ”Picassojen” löytyvän omasta kokoelmastani. Todennäköistä olisi, että löydöt jäisivät vasta seuraavan sukupolven iloksi tai niitä ei ilmaantuisi lainkaan, mutta olisipahan teoksista riittänyt elämäniloa pitkäsi aikaa!

Sääntö numero kolme: arvotaidetta ei myydä tarinoilla, vaan faktoilla ja todennettaviin lähteisiin perustuvalla historialla.
Tarinat voivat olla hyviä, hauskoja ja houkuttelevia, mutta niiden varaan ei taiteen arviointia tai hankintaa voi yksin perustaa. Jokaisen tiedon ja tarinan takaa täytyy löytyä todennettavissa oleva lähde. Ilman uskottavaa ja perusteltavissa olevaa lähdettä tarinat jäävät vain perimätiedoksi ja kertomuksiksi, joiden hauskuus ja viihdyttävyys voi olla suurempi kuin todenperäisyys. Alan ammattilaisen ei pidä liitää teokseen tarinoita ilman perusteita, vaan pyrkiä aina tarkastamaan sekä suullisten tietojen että kirjallisten dokumenttien paikkansapitävyys. Se on yksi asiantuntijatahojen luotettavuuden ja uskottavuuden peruskivistä. Siihen asiantuntija on koulutettu; samaa tietämystä ei voi edellyttää hänen puoleensa kääntyvältä maallikolta eli myyjältä ja ostajalta.

Asiantuntijuus syntyy vuosien kuluessa kootusta tietopääomasta sekä kyvyssä lukea niitä tiedonmurusia, jotka taideteos itsessään sisältää. Nämä tiedonjyvät teos kantaa mukanaan vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen. Kun aikaa kuluu ja asiantuntijat vaihtuvat, asiaan perehtynyt osaaja pystyy näkemään samasta teoksesta samat asiat, jotka myös aiemmat asiantuntijapolvet kykenivät siitä lukemaan. Ihanteellinen tilanne on, kun suullinen kertomus ja teoksessa itsessään piilevä informaatio kohtaavat, sopivat yhteen ja vahvistavat toinen toisensa. Silloin tarina voidaan liittää osaksi teoksen historiaa ja se voidaan kirjata muistiin, tietysti säilyneisiin kirjallisiin tai kuvallisiin dokumentteihin tai joissakin tapauksissa pelkkään suulliseen tiedonantoon viitaten.

Väärentäjillä on monta tietä, eivätkä läheskään kaikki niistä kohtaa taiteen polulla vaeltavaa matti- tai maijameikäläistä.

Kansainvälinen väärentäjä voi esimerkiksi tehdä muutamia teoksia todella kovien taiteilijoiden nimiin ja saada suuren tuoton suhteellisen vähälukuisilla kaupoilla. Ajatuksen logiikkana on ”mitä vähemmän kauppoja sitä pienempi kiinnijäämisen riski”. Väärennös voidaan myös yrittää myydä siellä, missä taiteilija ei ole yhtä tunnettu kuin ydinalueellaan. Tai teos pyritään kauppaamaan sellaiselle keräilijälle, jonka huomassa se pysyy riittävän pitkään. Silloin aitousongelma paljastuu vasta seuraavalle polvelle, kuten jälleenmyyntitilanteessa karvaasti pettyvälle perikunnalle. Väärentäjä on silloin jo kaukana ja tavoittamattomissa, ehkei enää edes elossa.

Ikävintä on, kun hyvä kokoelma pyhittää väärän teoksen. Se tarkoittaa, että keräilijän status, maine ja tunnettuus antavat kokoelmaan pujahtanelle taitavalle väärennökselle aseman, josta käsin se saattaa päästä jopa asiantuntijoiden kriittisen ja pahaa-aavistamattoman seulan läpi näyttelyihin, kirjoihin ja osaksi taiteilijan virallista tuotantoa. Samoin voi käydä, jos väärennös pääsee arvostetun huutokauppakamarin kuvalliseen luetteloon. Vaikka teos huomattaisiin ja vedettäisiin ennen h-hetkeä pois myynnistä, vahinko on tapahtunut. Olipa myyjä liikkeellä vilpillisissä aikeissa tai ei, teos palautuu hänelle, ja jossakin kauempana hieno luettelo tietoineen voi upota uuteen uhriin täydestä.

Missä minä henkilökohtaisesti näen suurimmat vaaranpaikat?

Arvokkaimpiin teoksiin ja kuuluisimpiin tekijöihin liittyy suurin kiinnijäämisen riski. Ne herättävät todennäköisemmin asiantuntijoiden ja tutkijoiden huomion ja niiden osalta tietoa ja tutkijoita on maailmanlaajuisesti enemmän kuin pienempien ja paikallisempien taiteilijoiden kohdalla.

Siksi minä näen ensimmäisen vaaran kohtuuhintaisten ja pienempien mestareiden nimiin tehtyjen väärennösten laajamittaisessa tehtailussa.
Tällaisten teosten myyminen kotien seinille takakontti- ja suorakaupalla voi tuottaa vilpintekijälle pitkän pennin ennen kuin yksikään ostajista ehtii lähteä tarjoamaan hankintojaan jälleenmyyntiin ja teos todetaan väärennökseksi. Väärentäjä saattaa jopa tietää, että kokenut silmä olisi huomannut yksityiskohtien, materiaalien, sivellintyöskentelyn tai väriskaalan yhteensopimattomuuden. Hän tietää senkin, ettei taidetta kodin koristukseksi ostavan tavallisen ihmisen voi odottaa siihen kykenevän. Maallikko ei useinkaan pysty tai edes ehdi hankkia samaa laajaa, perusteellisen koulutuksen ja pitkän kokemuksen myötä kertynyttä tietoa ja taitoa, joka on kaiken a ja o taidekaupan asiantuntijaorganisaatioissa. Vastineeksi juuri tästä osaamisesta ja sen tuomasta oikeusturvasta maallikot maksavat asiantuntijoille vaivanpalkkaa, välityspalkkioita tai arviointikuluja.

Toisen vaaran näen taitavasti toteutetuissa ja aidosti vanhoissa maalauksissa, joiden identiteetti on vaihdettu.
Taiteilijan elinaikana tehtyjä vanhoja kopioita voidaan kaupata taiteilijan omakätisinä teoksina. Signeeraamattomaan maalaukseen saatetaan lisätä sen kanssa yhteen sopivan taiteilijan nimi. Tällöin teos voi olla hyvä, jopa erinomainen, mutta siihen lisätty nimi on väärä. Tavattomia eivät ole myöskään jatketut monogrammisigneeraukset. Jos maalauksen tyyli ja aihe ovat sopivia, ulkomaisen tekijän sukunimen alkukirjain voi saada jatkeeksi suomalaiseen taiteilijaan sopivan sukunimen.

Kolmas vaara piilee siinä, etteivät irrotettavissa olevat dokumentit ja yksityiskohdat kuten erilliselle paperille kirjoitetut aitoustodistukset, taustapahvi teksteineen tai näyttelyetiketteineen tahi kehyksiin tai jalustaan kiinnitetty laatta nimikaiverruksineen ole vakuus tietojen paikkansapitävyydestä.
Kylmä tosiasia on, että kaikki irrotettavat elementit voidaan siirtää alkuperäisestä yhteydestään toiseen teokseen, me kaikki pystymme kirjoittamaan nimen ja kuka tahansa voi kaiverruttaa ja kiinnittää teokseen laatan nimi- tai omistuskirjoituksineen.

Mitä tästä opimme?

Väärentäjän ei aina tarvitse aloittaa työtään tyhjästä. Hän voi hankkia signeeraamattomia tai sopivasti signeerattuja tauluja ja työstää, ammattislangilla sanottuna jalostaa, niille arvonnousua. Tai hän voi onnistua välittämään teoksen myytäväksi nimettömänä ”maalauksena” tai ”veistoksena”. Silloin vahinko saattaa lähteä kiertämään vasta, kun työn ostaa pahaa-aavistamaton tai vilpillinen diileri tai yksityishenkilö, joka myy tai lahjoittaa sen eteenpäin tulkiten siihen merkityn monogrammisigneerauksen tahattomasti tai tahallisesti väärin.

Taidekaupassa on siis syytä luottaa tietoon, ei langeta tarinoiden, kuvitelmien tai haaveiden pauloihin. Suuresta riskinotosta voi joutua maksamaan kovat oppirahat, aivan kuten missä kaupanteossa tahansa. Kun sinulle kerrotaan asiantuntijan lausumaa kommenttia kaupan kohteena olevasta teoksesta, asiantuntijan nimeksi ei riitä herra tai rouva ”Joku”, vaan lausunnon takaa täytyy löytyä todellinen henkilö, johon voit tarvittaessa jopa ottaa yhteyttä tarkempia tietoja kysyäksesi.

Viimeisenä muistisääntönä on tosite. Pyydä myös taidekauppaa tehdessäsi kuitti, joka kertoo mitä olet ostanut, mihin hintaan ja keneltä. Älä tyydy siihen, että sarakkeessa lukee pelkkä ”maalaus”. Jos sinulle myydään tietyn taiteilijan teos, myyjällä ei ole mitään syytä olla kirjoittamatta kyseisen taiteilijan nimeä myös siihen kuittiin, joka jää kirjallisena dokumenttina osaksi teoksen historiaa ja omistajaketjua. Kun kuitissa mainitaan tekijä, aihe, signeeraus, ajoitus, koko, materiaali ja muut teoksen tunnistamiseen tarvittavat yksityiskohdat sekä kauppahinta, siitä on tulevaisuudessa apua perinnönjaossa, vakuutusasioissa – ja ikävissä aitousriidoissakin – pätevänä todistusaineistona.

Minä arvostan ammattitaitoa, asiantuntemusta ja asiansa osaavia taidekauppiaita ja muita taidekaupan ammattilaisia. Toivon ja rohkaisen kaikkia teitäkin taiteesta kiinnostuneita onnistuneisiin taidehankintoihin hyvän onnen, suurten tunteiden, talonpoikaisjärjen ja terveen harkintakyvyn kera!

Huvilatunnelmaa juhannuspöytään

Juhannus on yötön yö, hääyö, juhlayö, valvottu yö, kokkotulien yö.
Juhannuksena mennään yösauna ja yöuinnille, grillataan ja lauletaan läpi yön.
Juhannuspäivänä katetaan kesäpöytä, yhdelle makkaraa ja toiselle mansikkaa, yhdelle siideriä ja toiselle samppanjaa. Yksi nostaa lipun salkoon, toisella ei ole salkoa, mutta  pöydän kattaus kukkii sinivalkoisena.
Jokainen juhlii juhannusta tavallaan. Pääasia, että ilo raikaa rannoilla ja kaikilla on hauskaa.
Huvilatunnelmaan pääsee hankkimalla kesäkäyttöön romanttisen englantilaisen sinivalkoisen fajanssi- tai posliiniastiaston. Retromeininkiä halajava poimii pöytään Arabian klassikoita.
Nämä kokonaisuudet olivat tarjolla Helanderin kesäkuun huutokaupassa 14.-15.6.2014.
4144-204158-15
Sinivalkoiset britit W. Adams & Sons, 100 € & Johnson Bros., 220 €.
4415-64370-26
Arabian kuparipainokoriste Singapore saatiin emoyhtiö Rörstrandilta. Suosittua sarjaa valmistettiin lähes puoli vuosisataa 1929-1974, ja se on yhä antiikkimarkkinoiden kysytyimpiä koristemalleja, 270 €.
Ulla Procopén Valencia, Arabian viimeinen käsinmaalattu astiasto, 400 €.
4400-124400-10
4400-114400-13
Birger Kaipiaisen Paratiisi on ollut tuotannossa 1969-1974 ja uudelleen vuodesta 1988. Malli on Arabian uustuotannon kestosuosikkeja. Mustavalkoiseksi modernisoitu versio, loppuhinnat vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas: 165 + 355 + 400 + 150 €.
492-724559-1
Esteri Tomulan suosio sen kun nousee. Primavera on kesänvihreää retroa 1960-1970-lukujen vaihteesta, 200 €. Crownband, käsinmaalattu Olga Osolin koristemalli on Arabiaa 1950-luvun lopulta, 110 €.
4402-1081-855
Stadilaiset asfalttikukkaset eivät ehkä syty tästä, mutta maakunnissa Arabian klassikko, Kesäkukka, Reinhard Richterin sovittama koristemalli vuosilta 1938-1946 on yhä rakas kuin mummola, 260 + 280 €.

Kierrepotkulla täysosuma

Tapio Wirkkalan Kierre on yksi kalleimmista suomalaisista taidelaseista. Sen arvo on myös pitänyt pintansa tasaisemmin kuin muutamat kalliimmat, mutta vain yhden kerran tai lyhyeksi aikaa huipulle yltäneet designlasiesineet.
Vuoden 1951 Milanon Triennaalissa Kierre sisältyi kristallikokoelmaan, joka toi Wirkkalalle yhden kolmesta taiteilijalle myönnetystä Grand Prix -palkinnosta. Kaksi muuta hän sai näyttelyarkkitehtuurista ja vaneritöistä. Nimeä ’Kierre’ on pidetty kunnianosoituksena Gunnel Nymanille ja Helena Tynellille. Esine tunnetaan myös mallinumeroilla 3276 ja 3876. Materiaaliltaan se on siniverinen eli aitoa kristallia. Valmistuksessa oli useita käsityövaiheita. Kierre tikkuilmapuhallettiin, muotoiltiin puolimuotissa ja viimeisteltiin hiomalla. Iittalan kuvastossa se oli mukana vain kolme vuotta, 1952-1955.
32182-000001
Vuonna 2007 Wirkkalan Kierteestä tuli Suomen kallein taidelasi, kun se saavutti Bukowskilla 25.000 euron loppuhinnan. Tänä kevään Hagelstam & Co myi Kierteen 28.000 eurolla (kuva yllä). Varsinainen yllätys tuli Helanderin kesäkuun huutokaupassa 14.-15.6.2014. Siellä Kierrettä huudettiin kilpaa 20.000 € loppuhintaan saakka, vaikka myynnissä olevassa yksilössä oli melkoinen reunavika. Vaurio oli kuvattu selkeästi myös huutokauppaluetteloon kuten oikeaan bisnesetiikkaan kuuluu ja alla olevasta luettelokuvasta näkyy. Kierre teki siis jälleen komean osuman eikä kauneusvirhe menoa haitannut.
4546-2

Antiikin top5

Näin sujui kevään arvohuutokauppojen antiikki-, keräily- ja arvoesineiden myynti

Tasavahva top5, mutta hyvin erilaisin esinepainotuksin, oli tuloksena Bukowskis Klassinen ja Hagelstam & Co Classic -huutokaupoissa. Myymättä jäi melkoisesti esineitä, eikä venäläisten poissaololta säästynyt edes militaria, jonka on viime vuosina ollut yksi varmimmista kategorioista etenkin Hagelstamilla. Hagelstam & Co:n huippuviisikko lepäsi siitä huolimatta hopean ja militarian kivijalalla, ja painopiste kallistui itään. Bukowskilla militaria ei keikuttanut venettä, koska tarjonta oli jo lähtökohtaisesti niukempi. Bukowskin tuloksen tekivät arvoesineet eli korut ja hopea sekä yllätys, yllätys – perinteinen antiikki. Antiikin menestys saattaa osaltaan selittyä yrityksen kontakteilla Ruotsiin, jossa varakkaita ja perinnetietoisia keräilijöitä riittää siinä missä ne tuntuvat Suomesta lähes kadonneen.

Ilahduttavaa on arvokorujen menestys, vaikkain se kertoo karua kieltä markkinoiden tulevaisuuden odotuksista. Ostajat eivät vielä luota nousukauteen. Laskusuhdanteessa ja lamaa odotellessa jalometallit ja jalokivet koetaan aina varmemmaksi satsaukseksi kuin keräilyesineet. Silti on mukavaa nähdä, että myös arvokorut alkavat löytää arvoisensa jälleenmyyntikanavan myös suomalaisista huutokaupoista. Ruotsissahan huutokauppatalot ovat jo pitkään päässeet nauttimaan briljanttien ikuisesta vetovoimasta ja jalokivien seireeninlaulusta.

9087404_fullsize
 9079477_fullsize 9070493_fullsize
Bukowskis, antiikki-, keräily- ja arvoesineiden viisi kalleinta
(huom! hinnat ilmoitettu kuluineen)
1. Timanttisormus, briljantti 2.0 ct, Tampere 1978, 24.464 € (lähtö 26.000-30.000)
2. Seinävaate, Flanderi/Pohjois-Ranska, 1500-luku, 23.240 € (lähtö 20.000-30.000)
3. Kahvikalusto, Stefan Wäkevä, Hlebnikov, Pietari 1888, 10.519 € (lähtö 8.500-10.000)
4. Kynttelikköpari, empire 1800-luvun alku, 9.785 € (lähtö 8.000-10.000)
5. Kaulakoru, akvamariini, 9.296 € (lähtö 5.000-6.000)
viisi kalleinta yhteensä 77.304 € (summa sisältää huutokauppakulut)
9075141_fullsize 9087245_fullsize

9160h-000001 32357-000001 30688-000001_1
Hagelstam & Co, antiikki-, keräily- ja arvoesineiden viisi kalleinta
(huom! hintoihin lisätään huutokaupakulut)
1. Nallilukkokivääri, 1800-luvun puoliväli, 18.000 € (lähtö 5.000)
2. Vodkakarahvi, tarjotin ja kuusi pikaria, Nikolai Aleksejev, Moskova 1895, 17.000 € (lähtö 15.000)
3. Mannerheim-risti ja Mannerheimin hautajaisten vieraskirja 15.000 € (lähtö 20.000)
4. Peili, Carl Johan Tegelsten, Pietari 1842, 13.000 € (lähtö 12.000)
5. Laivastoupseerin miekka, Venäjä, 12.000 € (lähtö 7.000)
viisi kalleinta yhteensä 75.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)
31671-000019 31845-000001

Lopuksi yhteenlaskettu tulos viiden esinekategorian (moderni- ja nykytaide, klassinen taide, ulkomainen taide, design sekä antiikki-, keräily- ja arvoesineet) viidestä kalleimmasta kohteesta kevään 2014 arvohuutokaupoissa eli 5 x top5 =

Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta yhteensä noin 783.119,- € (huom! osassa hinnoista ovat mukana kulut)
Hagelstam & Co, viiden kategorian viisi kalleinta yhteensä 369.200,- € (huom! hintoihin ei ole lisätty kuluja)

Enkeli ja aasi

Kun antiikkia, taidetta ja designia kaupataan, ruoho ei aina ole vihreämpää aidan toisella puolella. Esimerkiksi ne suomalaiset designesineet, jotka ovat keränneet näkyvyyttä suurissa näyttelyissä tai tunnetuissa interiööreissä, menestyvät hienosti kansainvälisillä areenoilla. Pienemmät aarteet saattavat pärjätä parhaiten kotimarkkinoilla.

Tästä esimerkkinä kaksi Rut Brykin keramiikkakannua. Molemmat 1940-luvulta.
Sinisävyinen Enkelikannu myytiin toukokuussa 2014 Hagelstam & Co:n kuukausihuutokaupassa 260 eurolla (lähtöhinta oli 150 €). Punasävyinen Aasiajelu-kannu oli tarjolla Stockholms Auktionsverkin Moderna-huutokaupassa huhtikuussa 2014. Lähtöhintaa oli 5.000-6.000 SEK eli noin 550-650 euroa. Lopputulos: myymättä.
Ero ei selity koolla, kokoero on pieni, enkelikannun korkeus oli 13 cm ja aasiajelukannun 25 cm. Sen sijaan myyntipaikka, lähtöhintataso ja kuva-aihe vaikuttivat varmasti kysyntään ja huutointoon. Tällä kertaa Suomi voitti.
647_1_38 574

Hyvää huomenta

on aika herätä lintujen lauluun. Meillä päin laulaa satakieli ja tietenkin täällä huutelee myös fasaani.

Tämä omassa lajissaan upea posliininen 44 cm korkea uurnapari lintuineen on Nymphenburgin tuotantoa. Voinette kuvitella millainen määrä työtä ja taitoa on vaadittu papukaija-aiheen toteuttamiseen. Monivärinen, osittain kullattu koristelu on maalattu kokonaan käsityönä.
Nymphenburg on yksi Saksan perinteisiä posliininvalmistajia. Tehtaan perusti vuonna 1747 Baijerin vaaliruhtinas Maximilian III eli Max III Joseph. Nykyiselle paikalleen samannimisen palatsin naapuriin se siirrettiin 1764. Münchenistä tehtaalle ja sen myymälään on matkaa vain raitiovaunuretken verran. Matkamuistoja halajavan on syytä ottaa mukaan paksu lompakko.
Kuvan uurnat, joita on vieläpä pari, ovat keskieurooppalaisessakin mittapuussa harvinaiset. Saatavilla käytännössä vain tilaustyönä. Se tarkoittaa, että tilaajana näistä saisi maksaa niin sanotusti maltaita.
Suomessa näyttävien keskieurooppalaisten posliiniesineiden keräilijöitä on suhteellisen vähän, hyvällä onnella kysyntää vauhdittavat itänaapurin tai Aasian laatutietoiset ostajat. Rokokoohenkisen 1900-luvun lopulla valmistetun uurnaparin ikä ei niiden tasoa himmennä. 9079512_fullsizeUurnien kohtalon seuraamisesta Bukowskis Classic -huutokaupassa 26.-27.5.2014 tekee poikkeuksellisen mielenkiintoista se, että vastaavat papukaijauurnat myytiin helmikuussa (4.2.2014) Hagelstam & Co:n kuukausihuutokaupassa A124 numerolla 2753, lähtöhintaa 150 €, loppuhinta 760 € (pieni kuva alla).
Bukowskilla uurnaparin lähtöhinta on kansainvälisesti mitattuna paremmin kohdillaan, 3.000-4.000 € (suuri kuva ylhäällä). Pian näemme, onko suomalaisten jälkimarkkinoiden hintataso todellakin vain sadoissa vai sittenkin tuhansissa euroissa. Erityisissä keräilykohteissa saattaa näet olla suuriakin eroja kysynnän ydinalueiden ja Suomen kaltaisten reunamaiden välillä.
(Päivän loppuhintaa haettiin siis Bukowskis Classic -huutokaupassa, mutta uurnien markkina-arvo jäi arvoitukseksi – komea pari jäi myymättä.)
A124:2753, lh150, myyty 760

Kun sade hellii, väri virkistää

kevätsateiden alla erityisesti vihreä ja turkoosi, jotka lupailevat kesää ja lämpimiä uintivesiä.
Hagelstam & Co. Modern & design huutokaupassa 24.5.2014 Göran Hongellin kaiverrettu maljakko, USA:n vientimallistoa 1940-luvulta, lähtöhinta 300 € sekä Kaj Franckin rakkolasimalja, lähtöhinta 800 €.
Huutokauppa Helanderilla 17.-18.5.2014 Kerttu Nurmisen Mondo-samppanjalasit kevään ja kesän juhliin. Kaksi settiä myydään molemmat eri huutoina eli laseja riittää joko 12 kpl kahdelle tai 24 kpl yhdelle ostajalle. 24 kpl on niin herkkumäärä, että laseista saattaa tulla kilpailu.20794h-000001
10292330_691468974228474_3499303939934687869_n
23961h-000038-1

Sinustako kiinalaisen aarteen metsästäjä?

Kiitokset kysymyksistä. Kukon merkitys kiinalaisissa posliiniesineissä kiinnosti teitä kovin. Kukkohan on yksi kiinalaisista horoskooppimerkeistä, mutta mitä muuta se tarkoittaa?

Kukko, Ji, on maailmankaikkeuden elämän vertauskuva ja lämmön symboli.
Kukko viittaa myös sotilaalliseen rohkeuteen. Sen viisi hyvettä ovat: tuuri, rohkeus, hyvyys, varmuus ja sotilaallinen kunnia.

Kiinalainen esineistö on kiehtovaa, koska sen koristeaiheet ja kuviot pitävät sisällään piilomerkityksiä, symboliikkaa ja viittauksia. Jokainen esine on viesti antajalta, sanoma saajalle ja kantajalle. Vadin ojentaminen lahjaksi voi sisältää pitkän iän tai siunauksen toivotuksen. Tietyillä merkeillä koristeltuna se voi kertoa, että nämä toiveet ulottuvat tästä hetkestä 10 000 sukupolven päähän.
Kun otat käteesi kiinalaisen posliinivadin, katso tarkkaan onko siinä persikoita, lepakoita, bambu vai Lingzhi-sieni. Kiinalaisen antiikin asiantuntijan tunnistat siitä, että hän osaa kertoa sinulle lisää, paljon lisää. Eikä vain siitä, milloin esine on tehty vaan myös siitä, mitä sen koristelu kertoo. Aarreaitta on loputon, ja matka sen uumeniin on niin kiehtova, että kiinalainen antiikki voi viedä mukanaan. Kun pikkuruinen kuppi voi maksaa enemmän kuin yksikään suomalainen arvotaulu, asiantuntijuus on kultaakin kalliimpaa ja matkanteko voi olla yllätyksiä täynnä.

Nämä posliiniesineet myytiin alkukesästä 2013 Tukholmassa, Stockholms Auktionsverkin huutokaupassa.

Kaikilla oli tunnettu tausta eli provenienssi, ja se mainittiin huutokauppaluettelossa asianmukaisella tavalla. Osa oli viivähtänyt historiansa aikana Suomessakin, antiikki- ja taidelegenda Ivar Hörhammerin kokoelmissa. Vieläkö joku väittää, ettei Suomesta voi löytyä kiinalaisia aarteita? Kuka löytää ensimmäisen? Vai matkaavatko ne kaikki Ruotsista avautuville laajemmille kansainvälisille markkinoille?
3057Wucai-lohikääärmevati, ajoitus 1573-1619, loppuhinta 95.000 SEK eli likipitäen 10.500 €. Wucai viittaa koristelussa käytettyyn viiteen emaliväriin. Viisikyntinen lohikäärme, Long, on maalattu raudanpunaisella lasitteen päälle. Keisarikunnan ja idän vertauskuva vartioi helmeä. Kevään symbolina se sopii hyvin myös tähän vuodenaikaan. Vastaava vati löytyy erään suomalaisen esteetikon ja keräilijän kotimuseosta. Hänen nimensä on? Carl Gustaf Mannerheim.3086Famille Rose -värein maalatut neljä lautasta ovat kuudennen Qing-dynastian keisarin eli Qianlong-keisarin ajalta, vuosilta 1736-1795. Koristeena lasitteen päälle emaliväreillä maalattuja tupakanlehtiä. Näitä valmistettiin Euroopan ja Amerikan markkinoille. Ns. tobacco leaf -koristelulla ei välttämättä ole mitään tekemistä tupakkakasvin kanssa. Samaa nimeä käytetään myös kiinanruusun (hibiscus) ja kärsimyskukan (passion) lehdistä sommitellusta koristelusta. Loppuhinta neljälle lautaselle 95.000 SEK (noin 10.500 €). Se tekee on noin 2.625 € kappaleelta.

Granaattiomenan muotoinen terriini vaihtoi omistajaa 210.000 kruunulla eli noin 23.000 eurolla. Sen kyljessä on tutunnäköinen lintu. Tällä kertaa ei kukko, vaan Feenikslintu eli Feng Huang, keisarinnan, kauneuden, hyvyyden, rauhan, auringon, hyvän hallinnon ja etelän symboli.3085

Kukko, kana ja kultamuna

Tässä se on – maailman kallein huutokaupassa koskaan myyty kiinalainen antiikkiesine.
Kukko ja kana -aiheella koristeltu kuppi on pikkuruinen, halkaisijaltaan vain 8 cm. Ikää sillä on viisisataa vuotta. Kotimaa on Kiina, jossa kupponen on valmistettu Ming-dynastian aikana vuosina 1465-1487. Tällaisia esineitä on olemassa koko maailmassa vain 16 kappaletta. Neljä niistä yksityisillä keräilijöillä, loput museoissa. Kun vertaatte kuppien määrää Kiinan väkilukuun tai vaikka vain rikkaimpien kiinalaisten määrään, yhtälö on päivänselvä. Tällaista herkkua ei riitä kaikille.
Edellinen kiinalaisen antiikin maailmanennätys vuodelta 2010 (vaasi 23,5 miljoonaa euroa) rikkoutui siis komeasti Sotheby’sin huutokaupassa Hong Kongissa 8. huhtikuuta 2014, kun kukko ja kana pyöräyttivät tämän kultamunan. Hintaan kupille tuli 27 miljoonaa euroa. Tästä ei posliini paljon parane. Laatukin on oikeasti aivan huippuluokkaa.
Jokohan alkavat Suomessakin kiinalaisen posliinin hinnat kuumottaa? Kirpparipöydillä käy jo kova kuhina. Lottovoitto kiinalaisella antiikilla on arpapeliä, mutta yksi ainoa täysosuma saa jopa Suomen sata kalleinta taulua kalpenemaan. Mikä huutokauppataloista mahtaa ensimmäisenä tuoda myyntiin asiantuntevasti kootun laajan, monipuolisen ja tasokkaan kiinalaisen esineistön kokoelman? Jäämme odottamaan, mitä sinä veikkaat?

Tässä se on, 27 miljoonan euron posliinikuppi. Klikkaa kuva. The Guardian kertoo lisää.
Tässä se on. Maailman kallein kiinalainen antiikkiesine, 27 miljoonan euron posliinikuppi. Klikkaa kuva. The Guardian kertoo lisää.

Nyt suklaapupuja ostamaan

sillä pääsiäinen lähestyy.
Nämä puput ystävineen olivat myynnissä helmikuussa Älvsjön antiikkimessuilla Tukholmassa. Vanha lelu tai koristefiguriini voi olla mainio pääsiäiskoriste. Tuumasta toimeen ja pupujahtiin! Kuka löytää Rumpalin siskoineen. Missä piileskelee Tytti? Sujauttaisinko rairuohoon myös Rumpalin parhaan ystävän Bambin?
IMG_1784_2
Walt Disney -posliinifiguriinien valmistaja on saksalainen Goebel. Tehdas on saavuttanut jo kunnioitettavan reilun 140 vuoden iän, perustamisvuosi oli 1871. Disneyn Bambi-elokuvan hahmot tulivat tuotantoon 1950. Rumpali perheineen löytyy myös suola- ja pippurisirottimina, tuhkakuppeina ym.

Ajan hermolla Tukholmassa ja Helsingissä

Beatles-kassi Älvsjön Antiikkimessuilla Tukholmassa helmikuussa ja Beatles-vedos tulevassa Helanderin huutokaupassa 12.-13.4.2014.
IMG_1770
Memorabilia on nyt pop & rock, kun keräilyesineet, fanitavarat ja kuriositeetit alkavat rantautua Suomessakin huutokauppoihin. Vintage on jo tullut. Ajan hermolla ovat nyt myös lelut ja memorabilia. Löytyykö esineitä, riittääkö ostajia, paljastuuko aarteita? Ovatkohan television amerikkalaiset aarteenetsintäohjelmat omalta osaltaan herätelleet myyjät ja ostajat keräilyn moninaiseen maailmaan?
Huutokauppojen ja antiikkimarkkinoiden tarjonta on laajenemassa kovaa vauhtia 1900-2000-luvuille. Tartu kitaraan, pidä vintagehuivistasi kiinni, hyppää keltaiseen sukellusveneeseen ja pysy kyydissä. Huutokaupoista tulee taas hauskaa!SONY DSC

Juliste on vanhanajan twiitti

Nopeasti välittyvä sanoma. Yksi kuva, muutama sana.
Estettinen, informatiivinen tai humoristinen ahaa-elämys.
Juliste on pikaviesti, vanhan ajan twiitti.
Se kertoo, missä mennään, mitä tapahtuu, mikä on ajan henki.
Sen kukoistus alkoi l’art nouveausta, ja siihen ovat panostaneet lukuisat modernit taiteilijat saksalaisista ekpressionisteista ranskalaisiin kubisteihin, mainostajia ja elokuva-alaa unohtamatta. Muistan yhä oman nuoruuteni fanijulisteet. Niitä julkaisivat kilpaa Suosikki ja Intro. Ihailin jo silloin myös aitan seinältä pelastettuja Suomi-filmin leffajulisteita. James Dean, Liana Kaarina, Tauno Palo. Voi sitä tunteen paloa, paheellisuutta ja pop:ia.
9069896_fullscreen8969708_fullscreen8978130_fullscreen8970083_fullscreen
Näitä ja muita julisteita kaikenlaisille seinille Bukowskis Marketista.

Antiikki ja nykytaide löysivät toisensa

IMG_1778
Juuri päättyneillä Älvsjön antiikkimessuilla antiikki ja nykytaide viihtyivät sopuisasti saman katon alla. Vanhan ja uuden, perinteisen ja modernin rinnastukset antavat ideoita siihen, kuinka oman elämän vuosikymmenet ja rakkaat perityt esineet voivat elää harmonisesti rinta rinnan – toisinaan lempeästi kiistellen kuin vanha aviopari konsanaan.

Ohessa kuvakavalkadi messuilta. Designliike Modernity palkittiin Fornasettin sermistä. Se olikin yksi tämän vuoden namupaloista, osaston stilisoinnista puhumattakaan. Myös loft- tai industrial-tyylinen koti voi olla kodikas. Huomatkaa herkulliset väriaksentit sekä pintojen ja muotojen rinnastukset: kiiltävää ja mattaa, pyöreä ja kulmikasta.
IMG_1764_2
Kun vanhan esineen tuo uuteen kotiin, sitä pitää katsoa uusin silmin. Ovi voi olla muutakin kuin ovi, kirjakaappi voi ottaa paikan astiakaappina tai päinvastoin. Tapetin voi valita esineiden tyyliin sopivaksi tai sitä voi käyttää tyyli-, muoto- ja värikarttana esineiden sommittelussa.
IMG_1780_2IMG_1777
1920-30-lukujen karvalankamatot olivat Älvsjössä esillä kuin taideteokset. Käsityötaidon arvo nousee?
IMG_1755IMG_1756
Arthur Aminoffin Galerie Donner tarjosi kutsuvan ja tyylikkään antiikkikokonaisuuden. Mukana oli sopivasti rokokoon kaipuuta luontoon, feminiiniä ja maskuliinia, tyylipuhdasta sisustusetikettiä ja sensuelleja värejä. Aito gobeliini luo taustan yhdelle messujen kauneimmista asetelmista. Arkiset tarvikkeet, latva-artisokka, peikonlehti ja koreilematon tinavati muuttuvat aistilliseksi yksityiskohdaksi.

Batman forever!

Olen ollut Batman-fani polvenkorkuisesta saakka.
Vahtasin lapsena lepakkomiehen seikkailuja tv:stä niin innokkaasti, että vanhempani ovat kirjanneet ensimmäisten sanojeni joukkoon Batman ja TixTix. Kun Tv-sarjaa esitettiin Suomessa 1966-67, olin juuri oppinut kävelemään. Olikohan se tunnusmusiikki vai hahmojen vauhdikkaat käänteet, jotka lumosivat minut ja vieressäni nököttävän nallekarhun?
Batman
Kun tämä Batmobile tuli myyntiin Huutokauppa Helanderin helmikuun huutokaupassa, olin lentää selälleni. Kiddie Ride eli lapsille tarkoitettu keinuautomaatti myytiin 220 eurolla. USA:ssa, pop-keräilyn luvatussa maassa, tästä voisi joutua pulittamaan reilusti enemmän. Siksi on hatunnoston paikka, että laite ylitti Suomessa huutokauppakynnyksen. Täältäkin löytyy siis tavaraa, joka voisi herättää kiinnostusta Atlantin takana. Olemmehan nähneet tv-ohjelmissa jos jonkinlaisen keräilytavaran saavat yhdysvaltalaiset alan ammattilaiset liekkeihin. Onnea uudelle omistajalle. Toivottavasti tätä menopeliä myös käytetään. Aikuisena olen tietenkin hieman kateellinen, koska oma ahteri ei enää kuskin paikalle mahtuisi. Siksipä katselin viime kesänä vähän suurempia kulkupelejä.
Raattee
(ps. Niin, mikä oli se TixTix? Se tarkoitti sukutilan navetassa tikittävää lypsykonetta.)

Kyltti löysi kotiin

Vanhoilla kylteillä ja peltipurkeilla taitaa olla paljonkin ystäviä, koska hauskojen purnukoiden ja emaloitujen kylttien hinnat ovat hitaasti hivuttautuneet ylöspäin. Mutta ei sorruta jossitteluun, ”jos olisin silloin ostanut”. Etsivä ei toivosta luovu, kun kirpputoreilta löytyy yhä kaikenlaista kivaa ja myös ihan oikeasti vanhaa. Tämä kyltti matkusti Suomeen Budapestista Ecserin kirpputorilta. Alkuperäinen käyttötarkoitus on toki vaihtunut, kun sijoituspaikka on siirtynyt puhelinkopin viereltä kylpyhuoneen ovelle. Jonoahan voi olla aamun tunteina suihkukopillekin, ja kännyköiden aikakaudella jotkut juuttuvat puhelimeen melkein missä tahansa.
IMG_1704

Filigraaninauhaa pikkusormeni ympärillä

Tähän esineeseen ihastuin, Kerttu Nurmisen filigraanikulhoon. Yksi syy on väri ja toinen lumoava kahden sisäkkäisen muodon harmonia. Kahden värin vuorottelu antaa omenanvihreille filigraaninauhoille aavistuksen verran rusottavat punaposket. Ylhäältä katsottuna muoto elää kuin kaleidoskooppi. Sivusta päin paljastuu muodon ja koristelun täydellinen harmonia. Nurminen on kiinnostava lasitaiteilija ja nimi, jota seuran tarkkaan tulevaisuudessakin. Tämä kulho löysi uuden kodin Hagelstam Modern & Classic huutokaupassa 14.12.2013 hintaan 320 €.
KNurminen

Aikana, jolloin kalakukko lensi

junissa matkustettiin vaatimattomasti, mutta tyylikkäästi.
Minä muistan vielä kesäyöt rautateillä, kiskojen äänet, yövaunujen hyttien kerrossängyt ja kulmassa kaapin, josta löytyi tällainen lasipullo ja yhteensopivat juomalasit. Siis kaikki aitoa lasia, ei muovia. Koristeena VR:n siivekäs logo.
Aika on muuttanut arjen keräilykohteeksi. Nyt tästä kokonaisuudesta maksettiin 1.100 €, Huutokauppa Helander 7.12.2013.

Mitä tekemistä tällä on kalakukon kanssa?
VR
Astu aikamatkalle, http://www.youtube.com/watch?v=1QTXqTCcoNI

Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi – ilimoo jo viilsi. Raotakylykikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko! Kaekki sinne juoksi, kuin mottimehtään – kuin mottimehtään. Eipähän se toki jättännä kettään, Lentävä Kalakukko! Pyörät ne lauloivat: ”Kuopijoon käy tie!” Kiskottii kirskuivat: ”Tervehykset vie!” Tunnelma olj siellä lupsakka heti – lupsakka heti! Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!

Juttu siinä luisti, naurukin eli – naurukin eli. 
Kiskoloella lenti siivetön peli, Lentävä Kalakukko! Evväitäkkii syötii, rakkaus se iti – rakkaus se iti.
 Murheet sekä ilot matkassa piti, Lentävä Kalakukko! Pyörät ne lauloivat: ”Kuopijoon käy tie!”
 Kiskottii kirskuivat: ”Tervehykset vie!” 
Uni siinä pijan kuorsausta punnoo – kuorsausta punnoo. 
Kiekuven kun kiskoo raskasta junnoo Lentävä Kalakukko!

Korttiakkii lyötii, huastettiin jutut – huastettiin jutut.
 Se on paekka, miss’ on vieraat ja tutut, Lentävä Kalakukko!
 Pyöree puukin siinä vaehto jo kättä – vaehto jo kättä. 
Rattoo pitki paenu vuan väsymättä Lentävä Kalakukko! Pyörät ne lauloivat: ”Kuopijoon käy tie!”
Kiskottii kirskuivat: ”Tervehykset vie!” 
Immeisten kun muahan immeiset tuopi – immeiset tuopi. 
Uamusella vettä Kallaasta juopi Lentävä Kalakukko!

Riihimäki, Lahti, Kouvola, Mikkelj – Kouvola, Mikkelj.
 Siipilöissä loisti raota ja nikkelj, Lentävä Kalakukko!
 Kuopijossa ollaan, purkaus alakaa – purkaus alakaa.
 Asemalla oekoo väsynyttä jalakaa Lentävä Kalakukko!

Jouluterveiset Kuopioon, lupsakan maineensa veroiseen, viihtyisään Kallaveden kaupunkiin.