Ei ole tavatonta, että taideteoksen myyntihinta kipuaa huutokaupassa moninkertaisesti yli arvioidun eli asiantuntijoiden teokselle asettaman lähtöhinnan. Kaksin-, kolmin- ja jopa viisinkertaisia nousuja nähdään säännöllisesti, mutta kymmenkertainen nousu on jo harvinaisempi. Mitä suurempi ero lähtöhinnan ja myyntihinnan välillä on ylöspäin, sitä kuuluvampi on paikalla olevien suusta pääsevä hämmästyksen ja ihastuksen sekainen kohahdus ja sitä enemmän alan ammattilaiset miettivät, tiesivätkö arvioinnin suorittaneet asiantuntijat sittenkään kaikkea. Entä jos teos olisikin mennyt kaupaksi minimaalisella lähtöhinnallaan ja pompannut myöhemmin esiin kansainvälisillä taidemarkkinoilla moninkertaisella summalla? Sellaistakin on huutokauppahistoriassa tapahtunut. Ainakin yhtä syntynyttä kohua on ainakin Ruotsissa tasoiteltu tarjoamalle ensimmäiselle myyjälle hyvitystä, joka on määrältään suhteessa odottamattomaan hinnannousuun.
Entä, kun hinnannousu ei olekaan kaksin-, viisin- tai edes kymmenkertainen, vaan jotakin paljon enemmän? Tämän asetelmamaalauksen myyntihinta poikkesi arvioidusta 800 eurosta hurjat 35 kertaisesti ylöspäin, kun teos myytiin 28.000 eurolla (+ kulut) Hagelstam & Co:n päähuutokaupassa eli tilaisuudessa, johon huutokauppatalon asiantuntijat perinteisesti valikoivat sesongin kerman, kiinnostavimmat, laadukkaimmat ja kalleimmat myytäväksi tarjotut kohteet.
Täytyy myöntää, että hinnannousu yllätti. Ei siksi, etteikö teos olisi ollut tasoltaan hintansa väärti vaan siksi, että huutokauppakamari oli päätynyt asettamaan lähtöhinnan sensaatiomaisen paljon lopputulosta alemmas. Ero 800 ja 28.000 euron välillä on raju.

Päätyiköhän teos museokokoelmaan tai alankomaisen maisemamaalauksen traditioon perehtyneen yksityisen keräilijän seinälle? Ilmestykö se jonkin ajan kuluttua vieläkin kovemmalla hinnalla kansainvälisille taidemessuille tai huutokauppoihin, jollekin nimekkäälle ja tunnetulle välittäjälle tai pienemmälle, matalamman profiilin ammattilaiselle? Tuskinpa kukaan pystyy pitämään silmällä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, mutta teoksen kohtaloa on kieltämättä kiehtovaa miettiä.

Hämmentävää oli se, ettei maalauksesta annettu – ainakaan ulkomaisten ostajien seuraamassa nettiluettelossa – kovinkaan tarkkoja tietoja. Ehkä niitä oli huutokauppaa edeltävän kohteiden ennakkonäytön aikana tarjolla, jos hoksasi kysyä. Vaatimattomiin, siisteihin peruskehyksiin kehystetty maalaus (42×55 cm) oli kuvattu taustapuolelta vain osittain. Kuvapinnasta detaljikuvia oli ehkä saatavilla vain erillisestä pyynnöstä, ns. ”kuntoraportin” yhteydessä. Netissä niitä ei ollut tarjolla lainkaan. Tekniikaksi mainittiin luettelossa öljy, mutta maalauspohjasta ei tarkemmin kerrottu. Kuvan perusteella se näyttää dubleeratulta kankaalta. Maalausajankohdaksi oli määritelty 1700-luku. Toki myös teoksen monogrammisigneeraus BF kerrottiin. Sen sijaan kankaan takana olevasta numeromerkinnästä (paperietiketti ’43’) tai leimasta ei luettelossa tarjottu selventäviä lisätietoja. Jäiköhän niiden selvittäminen kiinnostuneen ostajan oman onnen ja osaamisen varaan vai sisältyikö sekin erilliseen kuntoraporttiin?

Maalaus oli joka tapauksessa kiinnostava, onhan BF myös tunnetun hollantilaisen asetelmamaalari Jan Baptist van Fournenburghin signeeraus. Tämä ”monogrammistina” tunnettu taiteilija käytti nimikirjainsigneerauksia ’IB F’, ’BF’, ’IBVF’ ja ’VAN BATa F’. Mikä kutkuttavinta, hän myös maalasi juuri samoja kukkia, hyönteisiä ja hedelmiä, joita tässäkin maalauksessa näkyy. Mutta van Fournenburgh syntyi jo 1585 ja hän vaikutti Haagin kaupungin maalareiden killassa vuodesta 1629 aina 1640-luvulle saakka. Ensimmäinen tunnettu maalaus on ajoitettu vuoteen 1608 ja viimeinen vuoteen 1635. Maalauspohjana hän käytti puuta ja kuparia, vaikka olihan kangaspohjakin yleisesti ottaen taiteilijoiden keskuudessa tunnettu jo renessanssin ajoista saakka.

Hagelstam & Co:ssa huutokaupatulle maalaukselle ilmoitettuna valmistumisajankohtana 1700-luvulla van Fournenburgh oli jo aikaa sitten kuollut (k. 1649) – ja unohdettu. Itse asiassa niinkin pian kuin 1660-luvulla hän oli jäänyt unholaan ja hänen teoksiaan identifioitiin virheellisesti Johannes Bosschaertin ja tämän koulukunnan nimiin. Päivänvaloon van Fournenburghin nosti uudelleen vuonna 1931 tutkija H.E. van Gelder. Tutkimus- ja erittelytyö jatkui hänen jälkeensä, ja 1960-luvulla taiteilijan nimiin pystyttiin attribuoimaan 22 kukka-asetelmaa. Asetelmia tunnetaan vain kourallinen.

Huutokaupattu maalaus taisi olla vain myöhempi van Fournenburghin mukaan maalattu teos. Näin ainakin arvioitu lähtöhinta antaa ymmärtää, vaikka siinäkin tapauksessa se oli esikuvana olleen taiteilijan maineen tuntien kohtuullinen. Onhan van Fournenburghin teoksia mm. Pariisin Louvressa.
Entä jos maalaus olikin yksi harvoista van Fournenburghin tunnetuista hedelmäasetelmista? Silloin se ei olisikaan pelkkää persikkaa vaan sensaatiolöytö, jonka onnekas omistaja sai itselleen 28.000 eurolla. Tiesikö ostaja jotakin enemmän vai sytyttikö mielenkiintoinen taulu vain suuria toiveita? Voittopotin tuottava onnenkantamoinen ei tainnut olla totta tällä kerralla – tai kukapa sen tietää – mutta jokainen vastaava tapaus antaa vauhtia niin mielikuvitukselle kuin jännitysromaanin kaltaisille juonenkäänteille.