Avainsana-arkisto: Tuija Peltomaa

Hopea, Korut ja kellot, Symbolit

Porvoo onnittelee Suomea

Kommentoi

On aika esitellä, Ajan virta, viimeisimmän koruprojektimme tulos.

”Suomi 100” itsenäisyyden juhlavuoden innostamana kokosimme tutun suunnittelutyöryhmämme. Minun lisäkseni pöydän ääreen istuivat korumuotoilija Heta Salmi, Suvi Lepistö sekä projektin liikkeellepaneva voima Sari Glad Porvoon Kulttuurinystävät ry:stä. Halusimme juhlistaa satavuotiasta Suomea kotikaupunkimme Porvoon omalla juhlakorulla. Mietimme, miten yksi koru voisi kertoa siitä, mikä itsenäisyyttään juhlivassa Suomesta ja rakkaassa Porvoossamme on ainutkertaista. Mikä on yhteistä niin vanhoille kuin uusille suomalaisille, asuinpaikasta ja taustasta riippumatta? Vastaus oli luonto – vesi ja puut.ajan-virta_kaulakoru_puu
Heta Salmen käsissä hopea taipui tarinaksi kaupungista luonnon äärellä. Nimekseen juhlakoru sai Ajan Virta, onhan sen keskeisenä elementtinä korun taustalla kaartuva ja sen ketjussa kupliva Porvoon halki virtaava joki. Etualalle nousee puu, oksat ja juuret. Kiemurajuurinen honka viittaa Albert Edelfeltin vuonna 1892 maalaamaan Porvoon Linnamäen näkymään. Se symboloi taiteiden merkitystä sukupolvelta toiselle siirtyvässä kulttuuriperinnössä.
ajan-virta_koru_rasia
Koru sai myös oman rasian. Sen ornamentiikassa toistuvan puun ja veden jugendtyylinen toteutus on kunnianosoitus suomalaisen taidekäsityön helmelle, porvoolaiselle Iris-tehtaalle ja sen perustajalle Louis Sparrelle, jota on kiitäminen myös hurmaavan vanhan kaupunkimme säilymisestä. Kupliva ketju ja riipusta kannatteleva Porvoon vaakunan C-kirjain (Castellum – linna, Linnajoki – Borgå) ovat mukana korun kaikissa eri variaatioissa: kaula- ja rannekorussa sekä muistitikun perässä, jolla halusimme tarjota tavanomaisesta poikkeavan niin miehelle, naiselle kuin yrityslahjaksi sopivan koruvaihtoehdon.
ajan-virta_muistitikku

Tämä on Ajan virran tarina:

”Kädessäsi on kauniin maiseman inspiroima koru, jota kannattelee Porvoon vaakuna.
Siitä voit aistia keskiaikaisen kaupungin kapeat mukulakiviset kujat ja Linnamäellä kasvavat ikiaikaiset kiemurajuuriset hongat.
Voit myös löytää mäen jaloissa helminauhana kiemurtelevan joen ja elämää sykkivän meren.
Ei ihme, että myös Albert Edelfelt halusi aikoinaan ikuistaa juuri tämän maiseman; Linnamäeltä etelään aukeavan Porvoon, kotikaupunkimme. Yhden satavuotiaan Suomen kauneimmista helmistä.”

Tiedustelut
Heta Salmi, puh. 040 4866220 sposti: info@hetasilverdesign.com
Porvoon Kulttuurinystävät ry, puh 050 414 2181, info@porvoonkulttuurinystavat.fi

Kaulariipuksen hinta on 75 euroa, rannekoru 75 euroa ja muistitikku 70 euroa, sisältäen korurasian ja tarinakortin.
ajan-virta_kaulakoru_musta

Huutokauppa, Taide, Taidekauppa, taidemarkkinat

Toritaide. Sisustustaide. Sanoja vai haukkumasanoja?

Kommentoi

Taidearviointien yhteydessä nousee silloin tällöin esiin kysymys, mitä tarkoittaa sisustustaide ja toritaide. Ovatko ne vain sanoja, joilla taideteoksia voi luokitella, ryhmitellä ja erotella esimerkiksi niin sanotusta arvotaiteesta tai museonkokoelman standardit täyttävästä taiteesta? Vai ovatko ne haukkumasanoja, joilla viitataan huonoon taiteeseen tai rahvaanomaiseen makuun? Koska ihmisiä, makumieltymyksiä, taidetarpeita ja tekijöitä on moneksi, asiaa on hyvä lähestyä kenellekään nauramatta. Tänä päivänä on jo muutenkin riittävästi omaa erinomaisuuttaan ja paremmuuttaan milloin missäkin asiassa esiin tuovaa väkeä. Otanpa siis toritaidetta koskevaan kysymyksen kiihkottomasti määrittelevän lähestymistavan ja yritän antaa selkeän vastauksen moniin aiheesta saamiini kysymyksiin.
Roka, A146, 150, myyty 280€
Käytännössä sisustustaiteeksi tai toritaiteeksi on tapana kutsua muodollista taidekoulutusta vaille jääneiden tekijöiden maalauksia. Tunnusmerkkejä ovat maalauksesta toiseen toistuvat tekijälle tunnusomaiset, tunteisiin vetoavat tai kaupalliset aiheet, kuten maisemat, lapsikuvat, eläimet ja sensuellit naishahmot. Maalausten arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan määrän, teoksen aiheen sekä suuren yleisön suosion perusteella. Kotimaisen sisustustaiteen lisäksi samaan ryhmään voi lukea turistikohteista ostetut lennokkaasti signeeratut maisemat eli niin sanotut matkamuistotaulut, joille jää reissun jälkeen jäljelle useimmiten vain tunne- ja muistoarvo. Sisustustaiteen joukosta toritaiteeksi voi erotella ne teokset, jotka on tehty selvästi kaupallisiin tarkoituksiin ja joiden aihe on populaari, sentimentaalinen, erotisoiva tai ”kiiltokuvamainen”.

Signeerauskin saattaa olla pseudonyymi tai keksitty nimi. Tekijän käsiala on toistuvasti nopea, spontaani ja värikäs. Se antaa katsojalle vaikutelman taiteellisesta luovuudesta ja temperamentista. Toritaiteesta löytyy yhä lailla tunnettuja kuin täysin tuntemattomia, todellisia ja keksittyjä nimiä. Tälläkin taiteenlajilla on ystävänsä, keräilijänsä ja oman genrensä piirissä mainetta nauttivat tekijät. Sen sijaan arvotaiteen tai museokokoelman vaatimuksia toritaide ei täytä. Minun mielestäni kiinnostavia näkökulmia aiheeseen ovat esimerkiksi ”toritaiteen” ja ITE-taiteen välinen rajanveto sekä toritaiteen ja populaarikulttuurin tai toritaiteen ja tatuointien kuvamaailman väliset kohtauspinnat.
243_47
Sisustus- ja toritaidetta on perinteisesti löytynyt erilaisista keräily- ja taidetapahtumista, ”kansakoulujen ja urheilusalien” taidemyyntitilaisuuksista, kesä- ja kirpputoreilta ja maakuntien ja koti-irtaimistojen huutokaupoista. Nykyisin myös jotkut tunnetut huutokauppatalot tarjoavat asiakkailleen sisustus- ja toritaiteen kategoriaan kuuluvia teoksia. Kuvassa oleva aistikas naiskuva, signeerattu ”Roka”, myytiin Hagelstam & Co:n maaliskuun huutokaupassa 280 eurolla (lähtöhinta oli 150 €). Toisille se on kitschiä, toiselle kiehtovaa katseltavaa. Meitä on moneksi ja hyvä niin. Maalauksen kuva löytyy sivulta http://www.hagelstam.fi
Maisema Pariisista on esimerkki niin kutsutusta matkamuistotaulusta. Vuonna 1967 signeeratussa maalauksessa näkyy Pariisin tunnusomainen symboli, Notre Damen katedraali. Myyntihinta huutokaupassa oli 160 €.

Eroaako ”tavistaide” ammattitaiteilijoiden teoksista ja miten? Lisää aiheesta YLE:n KulttuuriCocktailista.
Kuvataideakatemian professori Villu Jaanisoon ideoimasta näyttelystä haastateltiin professori Helena Sederholmia sekä allekirjoittanutta.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/12/kuvataideakatemian-nayttelyssa-tavisten-tyot-ovat-rinnan-taiteilijoiden-teosten
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/12/mika-hyvaa-taidetta-lue-taiteen-asiantuntijoiden-vinkit-nykytaiteen

Design, Huonekalut, Huutokauppa, Keräily, Lasi

Design loistaa syyspimeässä

Kommentoi

kansi_lasia_tekstilla
Design lasista lamppuihin loistaa joulukuussa Tampereella Annmari’s huutokauppakamarissa.
Huutokauppapäivä on 8.12. ja suora linkki Tampereelle www.annmaris.fi

9661140_fullscreen 1499-74
Kaksi Yrjö Kukkapuron Ateljee-nahkasohvaa myytiin Helsingissä, punainen on syyspimeässä kuin suuri lämmin syli
– mustaa vaneria ja metallia, käyttökulumaa, Bukowski’s Modern, Contemporary & Design, 770 €
– palisanteria ja punaista nahkaa, mukavan mukiinmenevä kunto, Huutokauppa Helander 1.500 €

kuvat: Annmari’s Huutokauppakamari, Bukowskis, Huutokauppa Helander

Huutokauppa, Keräily, Korut ja kellot, Lifestyle, Retro, Vintage, muoti ja asusteet

Sign in style

Kommentoi

3275-65 3275-77

Allekirjoita elämäsi tärkeimmät asiakirjat tyylikkäästi. Rannetta unohtamatta ja mustekynällä tietysti!
Lokakuun huutokaupasta Helanderilta löytyivät mm. nämä tarvittavat varusteet:

  • Audemars Piguet Classique on takuuvarmaa sveitsiläistä tekniikkaa ja tyyliä, 18K kultaa, 2.300 €
  • Montblanc Meissterstück 4810, kelpo kynä jaloa hopeaa, 280 €
  • Montblanc Meissterstück solitaire, alkuperäisessä rasiassa. Väri sovitetaan tietysti yhteen kalvosinnappien, kravatin ja taskuliinan tai käsilaukun, kännykän kuoren, kynsilakan ja korujen kanssa, 350 €
  • Baume & Mercier Malibu, lisää sveitsiläistä luksusta, eikä liian juhlavaa arkeenkaan, 950 €

3275-74  3275-73

Design, Hopea, Korut ja kellot, Vintage, muoti ja asusteet

Porvoon ihana Juliana

4 kommenttia

Syvatty koru teksti
Porvoon kuninkaallinen juhlapäivä, Kuningas Kustaa III:n Porvoon-vierailu vuonna 1775 sai oman juhlansa ja korunsa.

Juhlapäivänä 13.6.2015 Porvoon vanha kaupunki muuttuu eläväksi historiaksi. Kaduilla kulkevat vuoden 1775 asukkaat rikkaista porvareista arvonsa tunteviin mamselleihin ja vaatimattomaan palvelusväkeen. Raatihuoneentorilla käydään torikauppaa vanhaan malliin. Kuningas saapuu ja tervehtii kaupunkilaisia klo 17. Kello 18 alkavassa juhlamessussa Porvoon tuomiokirkossa palataan yli kaksisataa vuotta ajassa taaksepäin. Kuka istuu jalkapuussa, nukahtaako joku penkkiin, syljeskeleekö joku lehteriltä alas, kuinka julkeasti porvoolaiset silmäätekevät haukkuvat toisiaan esivallan läsnäollessa? Kustaa III:n visiittii huipentuu vastaanotton (cour), jossa kaupunkilaiset pääsevät esittämään toiveitaan ja valituksiaan kuninkaalle.

Juhlan kunniaksi halusimme luoda korun, joka olisi tätä päivää, mutta kantaisi samalla muistoja menneisyydestä. 

Korumuotoilija Heta Salmi ja minä siirryimme ajassa taaksepäin porvoolaisessa kauppiaskodissa ja museossa, Holmin talossa sekä Porvoon Kulttuurinystävien järjestämillä mahtavilla asiantuntijaluennoilla. Näin syntyi Juliana, kaulakoru. Nimensä se sai porvoolaiskauppias Erik Solitanderin tyttäreltä. Juliana Solitander oli 1775 kuninkaan käydessä 20-vuotias neito.
Emme halunneet korusta historiakopiota tai – mukaelmaa, pastissia, vaan teimme siitä modernin, nykypäivää heijastelevan esineen. Pyöreä muoto on selkeä ja pelkistetyn ajaton, aivan kuten kustavilainen tyyli, joka on säilynyt yhtenä rakastetuimmista antiikkiesineistön tyyleistämme 1700-luvun lopulta tähän päivään saakka. Julianan kauniisti kaartuvaa, siroa muotoa lävistävä koristelu on saanut inspiraationsa laakeri- ja oliivipuista, Rooman campagnasta, italialaisista puutarhoista sekä antiikin ajan maailmasta, jota Kusaa III ihaili ja joka näytti suunnan hänen mukaansa nimetylle kustavilaiselle tyylille. Hopea materiaalina on kaunis, käytännöllinen ja kestävä. Sitä käytettiin myös 1700-luvun koruissa yhdessä vuorikristallien, lasikivien ja mustan onyxin kanssa. Helmet ja timantit kuuluivat ajan tyyliin samoin kuin pienet riipukset sekä silkki- tai samettinauhoin kaulalle sidotut korut.
IMG_0613
Julianan helmenä on hopeasta tai mustasta onyxista tehty pallo. Voit valita niistä toisen oman mielesi mukaan. Korun mukana somassa pussukassa saat kaksi nauhaa. Toinen niistä on aina elegantti ja ajaton, kustavilaisen ajan kaulanauhoistakin tuttu musta. Toinen on kustavilaisesta väriskaalasta kertova pehmeä murrettu vihreä. Mikään ei estä sinua hankkimasta omaan koruusi hopeavannetta tai -ketjua. Erilaisia silkki-, satiini- tai samettinauhoja hankkimalla voit tehdä korustasi yksilöllisen ja kantaa sitä eri tilanteissa juuri haluamallasi tavalla.

Juliana on luotu kulkemaan mukanasi läpi elämän, arjesta juhlaan.
Toivomme, että aikanaan se kantaa muistosi eteenpäin ja kenties tulevaisuudessa se saa rinnalleen muitakin, ihanien porvoolaisten naisten nimeä kantavia koruja.

Juliana-korun on suunnitellut korumuotoilija Heta Salmi, joka työskentelee yli sata vuotta vanhassa Aurumin kultasepänverstaassa Porvoon vanhassa kaupungissa, http://www.hetasilverdesign.com/18
Oheisessa kuvassa näet Julianan kuvattuna Aurumin hurmaavalla vanhalla verstaspöydällä.
Taide- ja tyyliasiantuntijana on toiminut allekirjoittanut eli Tuija Peltomaa.

Julianaa voi tiedustella numerosta 040-4866220 ja tilata osoitteesta info@hetasilverdesign.com
Ennakkotilaushinta on 48 € + mahdolliset lähetyskulut. Kun koru ilmestyy valikoituihin porvoolaismyymälöihin, sen ovh sijoittuu liikkeen mukaan 50-100 € välille.


Mitä on onyx? Onyx (onyksi) on tummaa, yleensä mustaa kalsedonia. Sen nimi tulee kreikan kielen sanasta onyx = kynsi, koura. Onyksia on perinteisesti kannettu kaulalla ja amulettina. Sen on uskottu antavan kantajalleen voimaa ja kestävyyttä ja sitä on pidetty myös tasapainottavana kivenä. Onyksikiveä mainitaan olleen jo Raamatun paratiisissa (1. Moos. 2:12)**. Keskiajalla onyksia pidettiin onnea tuovana kivenä. Sen on katsottu paitsi vahvistavan kantajaansa ja tämän aisteja, myös antavan lohtua vastoinkäymisten kohdatessa. 

 

** ”ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös suitsutuspihkaa ja onykskiveä”