Avainsana-arkisto: Annmaris Auctions

Kasari calling

En kasvanut ohi. Kasvoin kohti, kuljin ajassa askeleen taaksepäin, ja taidesilmäni löysi kasarin, jonka luulin jo jättäneeni taakse. No, mukanahan se oli kulkenut, kenties koko ajan. Se kummitteli jossakin muistin syövereissä. Kyseli tuon tuostakin: ”Muistatko vielä?”

Muistinhan minä ja ihmettelin, miksi silloin en saanut kosketusta Paul Osipowin taiteeseen. Miksi Juhana Blomstedtin maalaukset jäivät etäisiksi? Tor Arnen teokset kyllä kiinnostivat ja Carolus Enckellin taide kiehtoi. Ehkä nuo mieleeni jääneet kuvat vaativat uudelleen avautuakseen vain etäisyyttä. Ehkä ne tarvitsivat kypsyäkseen aikaa. Sillä kun Annmari’s Nordic Auctions järjesti toukokuussa 2023 huutokaupan ”Modern Finnish Art & Design”, seisahduin, havahduin ja vaikutuin. Myytävänä oli maalauksia RAY:n . (Raha-automaattiyhdistyksen) kokoelmasta. Muutama niistä naulitsi minut sanattomaksi, hurmioituneeksi, lumotuksi.

Katsoin Paul Osipowin siveltimen kosketusta, maalausjälkeä, kankaalla kelluvaa ja ilmassa väreilevää väriä, sommittelun ja viivan neroutta. Miksi olen katsonut niin usein niin kauas, ihaillut uudelleen ja uudelleen Mark Rothkoa? Tietysti siksi, että hän on loistava! Mutta niin oli nyt minun silmissäni tämäkin, yksi Tampereella myydyistä Paul Osipowin maalauksista. Voiko mikään olla enemmän oikeassa paikassa, oikealla hetkellä, oikean mittainen ja oikean suuntainen kuin tuo diagonaaliviiva. Voiko väri leijua ja elää ja muuntua kuin ilmestys silmieni edessä?

Värintaju vakuuttaa myös Juhana Blomstedtin maalauksessa. Muodoilla on nyt selvästi piirtyvät rajat, mutta ääriviivat eivät synny viivasta. Ne syntyvät värien välille rinnakkuuksista, kohtaamisista, vuorovaikutuksesta. Suorakaiteet asettuvat päällekkäin ja peräkkäin. Ne menevät poispäin minusta ja astuvat kohti minua. Pieni suorakaide punaista saa keltaisen ja vihreän kisaamaan keskenään: kuka on ensin ja kuka sen jälkeen, kuka on edellä ja kuka on takana. Maalattu ”L-palkki” kutkuttaa näköhavaintoani. Näen sen ensin kaksiulotteisena pintana, sitten se hahmottuu edessäni tilallisena elementtinä, tyhjänä, tilana, tyhjyytenä. Eleettömästä tuleekin hallitseva, kun ”L” ohjaa katsetta ja kokemusta, johdattaa visuaalisesta elämyksestä fyysiseen kokemukseen. Labyrinttiin? Mykenen porteille? Agamemnonin valtakuntaan? Tuo yksinkertainen L-palkki jälleen! Anonyymi, eleetön mutta tehokas kuin Robert Morrisin L-Beams.

Voisin katsella näitä kahta maalausta rinnakkain kauan ja yhä uudelleen, loputtomiin. Mitä enemmän näitä katson, sitä syvemmälle näen sisälle itseeni. Olenko ainoa lumoutunut? Hämmästyisitkö sinä, jos Paul Osipow, Juhana Blomstedt, Carolus Enckell ja Tor Arne ottaisivat paikkansa 1980-luvun taiteen jälkimarkkinoiden korkeimmalla huipulla? 

kuvat: Paul Osipow, 1983 & Juhana Blomstedt, Mykene, 1983, https://live.annmaris.fi
otsikkokuva: Carolus Enckell, silkkipaino, 1988, Bukowskis, https://www.bukowskis.com

Suora lento Tampere-Pariisi

Helsingin designhuutokaupat näkivät syyskuussa tyylikkään ylilennon, kun tamperelainen Annmari’s liiti kotikentältä suoraan Pariisiin. Nimeään virtaviivaistanut Annmari’s Nordic Auctions on jo hyvän aikaa pitänyt käsissään suomalaisen designin jälleenmyynnin valtikkaa. Yritys on osoittanut hallitsevansa uudet informaatiokanavat, huutokauppojen live ja online-toteutuksen, verkon, verkostoitumisen, markkinoinnin, imagon – ja visuaalisuuden. Vaikuttavasta designtarjonnasta ja huippuhinnoista on tullut Tampereen Hämeentiellä enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Korona-aika taisi antaa vauhtia uusille kunnianhimoisille avauksille. Kun asiakkaiden tie tarjolla olevien esineiden luo mutkistui maskien ja matkustuskieltojen taakse, Annmari’s vei esineet keskelle Länsi-Euroopan laajinta ja vahvinta ostajakuntaa. Yhtälöön liitettiin ranskalaisen Piasan osaaminen ja huutokauppakuratointi – ja voilá! Lopputulos oli tyylikäs kuin suomalaisen designin jalokivet konsanaan.

Tampereella on oivallettu, että maantieteellä on merkitystä, mutta kilometreillä ei. Pariisi on Tampereelta katsottuna yhtä lähellä kuin Helsinki. Verkostoituneessa maailmassa sama pätee myös toisinpäin: Pariisista käsin Tampere on yhtä lähellä, kaukana tai sivussa kuin Helsinki. Joten miksei menisi Tampereelta suoraan eurooppalaisten designmarkkinoiden keskipisteeseen?

Vaikka monet netissä toimivat huutokaupat houkuttelevat ostamaan tavaraa kuviin ja ulkonäköön perustuen, arvodesignin keräilijälle ulkonäkö on vain osa kokonaisuutta. Materiaali, työn jälki, tuotteen laatu ja kunto ovat olennainen osa esineen pitkän aikavälin arvoa. Mitä suuremmista summista on kyse, sitä todennäköisemmin hankita tehdään kestämään elämää vielä omistajansa jälkeen, ei vaihtamaan omistajaa, kun tyyli muuttuu ja kotia laitetaan taas kerran uuteen kuosiin. 

Ensiluokkaisissa designkokoelmissa muotoilun vuosikymmenet limittyvät ja kerrostuvat muodostaen kuvan siitä, mikä kulloinkin on ollut taitojen, tekniikoiden, uusien oivallusten ja luovien näkemysten parhaimmistoa: visuaalisesti, aistimellisesti ja toiminnallisesti. Siksi keräilijöiden tahtoa nähdä kohteet ennen päätöksentekoa omin silmin ei pidä aliarvoida. Annmari’s ja Piasa tarjosivatkin näytön Pariisissa. Paikka oli tyylin ja laatutietoisuuden keskipisteessä, rue du Faubourg Saint-Honorélla, jolta löytyvät maailman suurimmat muotitalot sekä hurmaavin – ja kallein -ruusukauppa Roses Costes. 

Suomesta Pariisiin oli vain klikkauksen verran matkaa, kun valittavana oli virtuaalinäyttö verkossa, web-katalogi tai painettu luettelo. Latasin painetun luettelon. Avasin pdf-tiedoston ja hymyilin. Kanteen valittu yksityiskohta messinkivalaisimen rei’itetystä kuvusta toi mieleen valon ja lämmön, auringon, avaruuden sekä 1950-luvun tulevaisuuden utopiat à la Jacques Tati ja elokuva Enoni on toista maata. Pienen lyöntivirheen ”costumer service” ohitin olankohautuksella: ”C’est la vie – broken English!” Sitten aloin selata kuvia. 

Kohteista oli listatut perustiedot, ja joistakin myös provenienssi, näyttelytiedot ja kirjallisuuslähteet. Lisätietoa tai kuntoraportta haluaville annettiin kaksi kontaktihenkilöä. Halutut tiedot sai lähes millä tahansa suurimmilla läntisen maailman keräilykielillä – formidable, impresionante, erstaunlich!

Katalogin sivut avautuivat edessäni kuin korut. Kuvat olivat elegantteja. Kuvakulmat oli harkittu kohde kerrallaan, esinetyypin, koon ja materiaalin mukaan. Kuvat detaljeista olivat aistikkaita. Ne kertoivat myös esineen arvon kannalta olennaiset yksityiskohdat. Arkistojen mustavalkokuvat loivat ajankuvaa ja veivät nostalgiamatkalle paikkoihin, joihin huutokaupan kohteet on aikanaan suunniteltu. Henkilökuvat muotoilijoista antoivat tekijöille kasvot. Sokerina pohjalla oli muutamia valokuvia valmistusprosesseista; kunnianosoituksia käsityölle, eri alojen ja tekniikoiden osaajien työpanokselle ja koko suomalaisen designin historialle.

Luettelon sivuilla vuorottelivat tutut kohokohdat ja laatulöydöt, joilla kansainväliset keräilijät voivat erottautua vertaistensa joukossa. Vakionimet, kuten Tynell, Aalto, Johansson-Pape, Wirkkala, Sarpaneva, Kaipiainen olivat totta kai mukana; heidän rinnallaan ansaitun paikkansa olivat saaneet Wivi Lönn, Arttu Brummer, Olof Ottelin, Werner West, Runar Engblom, Impi Sotavalta ja Maija Taimi. Aino Aalto pääsi valokeilaan omalla aukeamallaan, kuten kuuluukin. Tämän hetken tavoitelluimmat tekijät, muun muassa Märta Blomstedt, Carl Gustaf Hiort af Ornäs, Antti Nurmesniemi, Ilmari Lappalainen ja Ben af Schultén toivat kaivattua monipuolisuutta designin tähtitarinaan. 

Nähdäkseen lähelle on joskus hyvä lähteä kauas. Annmari’s & Piasa -luettelo ei toistanut samaa huutokaupoista tuttua kaavaa, johon moni Suomessa järjestettävä designhuutokauppa on jopa jämähtänyt. Tuttujen kohteiden lisäksi mukaan oli löydetty ja poimittu uniikkeja harvinaisuuksia. Birger Carlstedtin suunnittelemia huonekaluja en uskaltanut edes odottaa säilyneen. Ilmari Tapiovaaran Palan-kirjahyllykkö ja Cantu-hylly hemmottelivat pohjoismaisella kauneudentajullaan. Lauri Järveläisen suomalainen art deco oli kuin piste i:n päällä tyylin kotikentällä Ranskassa. Kokonaisuutena katsoen valikoiman painopiste oli yhä kultaisessa menneisyydessä. 1980-luku ja sen jälkeiset vuosikymmenet ovat hivuttautuneet Suomen designmarkkinoille hitaasti ja satunnaisesti. Yltäneekö niiden lumovoima koskaan legendaarisen Mid-Century Modernin rinnalle? 

Päänavauksena Annmari’s & Piasa tekivät juuri sen mitä on kaivattu ja odotettu. Ne antoivat uudet kriteerit designhuutokauppojen visuaaliselle estetiikalle ja aidosti kansainväliselle toteutukselle. Ne oivalsivat viedä suomalaisten huutokauppamarkkinoiden valovoimaisimman kategorian sinne, missä laaja väestöpohja ja nopeasti taittuvat etäisyydet takaavat suurimman huomioarvo. Menestystarinaa ei synny ilman uskallusta aloittaa pohjatyö. Tunnettuuden lisääminen ja saavutettavuuden parantaminen on ensiaskel kohti kiinnostuksen ja asiakaspohjan laajenemista. 

Optimistinen tulevaisuudenvisioni alkaa luettelon kohteista 251 ja 252 (Kirsi Gullichsen), joiden myötä katse voisi kääntyä designin historiasta siihen, mitä suomalaisen muotoilun nykyisyydellä ja tulevaisuudella, 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä muotoilijasukupolvilla voisi olla tarjottavanaan. Kurjemmassa tulevaisuudenkuvassa esineitä virtaa ulos Suomesta entistä enemmän, ja yhä harvempi niistä palaa koskaan takaisin. Arvoesineillä on historian saatossa ollut tapana seurata sotaa tai rahaa – ja harvinaisimmat taideteokset & designesineet ovat kuin harvinaiset maametallit kaivosalalla. Entä sitten, kun arvonsa säilyttävä esineistö – viimeisetkin kotien katoista ja julkisista tiloista remonttien, muutostöiden, omistajavaihdosten ja käyttötarkoituksen muutosten myötä riisutut messinkivalaisimet ovat matkanneet ”maailmalle” aivan kuten 170-1800-lukujen vaihteen arvoantiikki ja iso osa taidelasin huipuista aikoinaan? Kun tuotanto on ulkoistettu, kauppakeskusten yhdenmukainen ketjutarjonta korvaa paikallisvärin ja kodeissa on enemmän halvalla valmistettuja sisustustavaroita ja kertakäyttösisustuksia kuin kestävää kulttuuria? Muistelemmeko loistavaa menneisyyttämme, sen taitajia, osaajia, tekijöitä ja muotoilun ympärillä kukoistanutta tuotantoklusteria museoissa – ja viimeinen sammuttaa valot, takanaan kerran niin loistava tulevaisuus?

Kuvat: Screenshots Piasa Annmarie Finnish Design -luettelosta, jonka upeista valokuvista ovat vastanneet Annmaris ja Xavier Defaix

Top Tables

Nyt kokoonnutaan yhteen – katse pöytiin!
Tämä Top Tables -valikoima tarjoaa pöytäesimerkkejä 1900-luvun kestävästä designista, joka sopii nykykodin tarpeisiin niin muotoilultaan kuin toimivuudeltaan. Materiaaleissa toteutuu kestävä kehitys: puu säilyy hyvin hoidettuna ihmisiän ja jatkaa elämäänsä seuraavaan sukupolveen. Unohda muovit, puristetut huonekalulevyt ja supersaastuttavilla rahtikonttilaivoilla merten takaa tuodut esineet. Katso, miten saat rahoillesi vastinetta ilman nettikaupan alennusprosentteja.

Ompelupöytä on kätevä säilytys- ja sivupöytä.

  • Tanskalainen ompelupöytä on mahonkia ja tiikkiä. Monikäyttöisyyttä esimerkiksi keittiössä tai ruokailutilassa tuovat siirtämistä helpottavat pyörät, myyty Annmari’s, Tampere 200 €

  • Hans J. Wegner on tanskalasisen huonekaludesignin suuria nimiä ja maailmanlaajuisesti tunnettu ”täydellisten tuolien” suunnittelija. Wegnerin ompelupöytä AT-33 on 1950-luvulta. Materiaali on täyspuuta, tiikkiä. Laskupintaa lisäävät ylös nostettavat sivuklahvit. Ne tekevät pikkupöydästä loistavan apulaisen keittiöön, ruokailutilaan tai lastenhuoneeseen. Vetolaatikossa on tilanjakajat vaikkapa pikkutavaroita, aterimia, tee- tai maustepurkkeja tai legoja varten. Rottinkikori on upotettu ulosvedettävään levyyn ja siihen mahtuu party-mix pusseja tai pehmoleluperhe kokonaiselle juhla- tai leikkikaveriseurueelle. Myyty Huutokauppa Helanderilla 363€

Selkeä muoto ja käytännölliset ratkaisut tekevät sohvapöydästä ajattomasti toimivan.

  • Lea Nevanlinnan sohvapöytä ”Vari” on mahonkia. Massiivipuinen runko ja pöytälevy voidaan irrottaa toisistaan, joten periaatteessa tähän voi yhdistää vaikka lasikannen, tietysti alkuperäistä poisheittämättä! Lasikantista ”Varia” saa myös uustuotantona. Sen sijaan alkuperäisiä versioita on tehty 1950-luvulla vain pieni koesarja. Orgaaninen muoto tekee rungosta siron, ja pyörä pöytälevy kokoaa ystävät yhteen. Myyty Huutokauppa Helanderilla 411 €

  • Aavistus japanilaisuutta on ruotsalaisen Alberts Möblerin valmistaman sohvapöydän kannen kaartuvissa ääriviivoissa ja alaspäin kapenevassa jalkarakenteessa. Lehtihyllyssä on ilmava ja kevyt punosrakenne. Sen päälle voi sujauttaa olohuoneessa juoksentelevien taaperoiden askeleilta turvaan lehdet, kirjat, läppärin, kännykän ja padin. Materiaali on tiikkiä, ja tunnelma ehtaa 1960-luvun retroa. Myyntihinta Huutokauppa Helanderilla, 197 €, tarjosi vastinetta koko rahalle.

Olof Ottelinin sohvapöytä on 1960-luvun muodin mukaisesti lämminäsvyistä puuta. Ulospäin taipuvat jalat tuovat rakenteeseen ilmavuutta ja keventävät tummaa materiaalia. Myyntihinta Huutokauppa Helanderilla, 161 €, ei päätä huimaa.

Alvar Aallon Aurinkokaluston pöydät ovat terassikalusteista sympaattisimpia. Varaudu ensi kesään Aallon ”Auringonkukalla”, ja aurinko paistaa aamukahvikuppiisi varmasti. Myyty Huutokauppa Helanderilla 905 €.

Huutokauppojen Game of Thrones

Huutokauppojen ”Game of Thrones” on alkanut jo vuosia sitten, mutta vasta nyt sen vaikutukset alkavat vähitellen toteutua ja näkyä.

Kysymys kuuluu: ”Kuinka monta arvokohteita välittävää huutokauppaa pääkaupunkiseudulla on 3-5 vuoden kuluttua?”

Lasken mukaan Bukowskis’in, Hagelstam & Co:n ja Huutokauppa Helanderin ja veikkaan, että kärkikahinoissa on 3-5 vuoden kuluttua kaksi. Menettääkö joku arvohuutokauppa-statuksensa? Muuttuuko joku antiikin ’sekatavarahuutokaupaksi’ eli yleiseksi vanhan tavaran myyntipaikaksi? Putoaako yksi kokonaan pois vai jatkaako kolmas kentällä vain nettihuutokauppana? Voiko ulkopuolelta tai ulkomailta ilmestyä neljäs pelaaja, musta hevonen, joka ravistelee koko kentän uuteen uskoon?

Tilanne on kiinnostava. Alan vanhat mammutit pyrkivät uudistumaan, mutta muutosten keskellä ne eivät enää voi tukeutua kauan sitten (viime vuosisadalla = 1900-luvulla) saavuttamaansa statukseen. Hagelstam & Co:n paluu Wenzel Hagelstamin käsiin lienee pelastanut yrityksen pohjoismaiselta fuusiolta. Pohjoismaista saatetaan silti – Suomen Bukowskis’ista huolimatta – tähytä yhä Suomen suuntaan, valmiiksi katettu sisäänottopöytä ja tavarandumppausnettikanava kiikarissa.

Let’s play!

House Lannister – Bukowskis
(Helsinki, Iso Roobertinkatu 4 ja 12)
Bukowskis’in asiantuntijakapasiteettia, laaja-alaista tarjontaa ja nykyaikaista imagoa vahvistaa Ruotsin pääkonttori tunnetusti lyömättömillä ruotsalaisella markkinointitaidoillaan ja visuaalisilla ideoillaan. Kääntöpuolena on se, että Ruotsi-kytkös rajoittaa Suomen yksikön linjavalintoja. 
House Tyrell – Hagelstam & Co.

(Helsinki, syksystä alkaen Tehtaankatu 27 ja 36)
Hagelstam & Co. palaa yrityksen voimia ja iskukykyä verottaneiden omistajuus- ja johtajaseikkailujen jälkeen takaisin lähtöpisteeseen. Vanhoissa tutuissa käsissä ja uuden toimitusjohtajan ohjauksessa se alkaa etsiä eväitä uudessa osoitteessa. Paikanvaihdos saattaa osoittautua joko uusista yleisöistä kaukana olevaksi ja logistisesti hankalaksi umpikujaksi tai kipeästi kaivatuksi uudeksi aluksi.
House Stark – Huutokauppa Helander
(Helsinki, Viikki/Hernepellonkuja 8-10)
Helander on paljastanut kyntensä ja kykynsä parantamalla tarjontaansa, tuloksiaan, tilojaan ja toimintatapojaan. Valttikortteinaan nuorekkuus ja mutkattomuus se on kirinyt kovaksi haastajaksi, etenee ja tekee myyntiennätyksiä  huutokaupan mastodonttien kannoilla.
House Tully – Huutokauppakamari Annmari’s
(Tampere, Hämeenkatu 30B) 
Annmari’s on osoittanut vahvuutensa uudistumalla ja pitämällä pintansa varteenotettavana myynti- ja ostopaikkana ruuhka-Suomen ulkopuolella. Se hallitsee taiteen, tavaran ja oman reviirinsä maakuntien ainoana kovan luokan toimijana.
House Greyjoy – Huutokauppa Palsanmäki
(Uurainen/Jyväskylä, Tervatehtaantie 93 Kangashäkki)
Palsanmäki on lumonnut ja villinnyt suuren yleisön, napannut paikkansa Suomen huutokauppakartalta sekä osoittanut vasara- ja maakuntahuutokauppojen verrattoman vetovoiman. Maakuntasarjassa vilisee haastajia ja kilpailijoita, mutta siellä perinteiset vasarahuutokaupat myös tavoittavat yhden uskollisimmista ja huumorintajuisimmista asiakaskunnistaan.

House Martell – voi olla kilpailun musta hevonen
House Targaryen – nimen saa kisan voittaja!

Winter is coming. Let the game begin…

KmPDesignkatussamling

Antiikin top5

Näin sujui kevään 2016 arvohuutokauppojen antiikki-, keräily- ja arvoesineiden myynti

Venäjä, ikonit ja hopea olivat menestyksen avainsanat kevään arvohuutokaupoissa. Antiikki-, keräily- ja arvoesineiden top5 -sisältö oli sekä Bukowskis’illa että Hagelstam & Co:lla yllättävän samansuuntainen, aivan kuten kevään klassisen ja ulkomaisen taiteen sekä designin top5 -listatkin olivat. Ainoat poikkeukset Venäjä-painotteisista listahuipuista tulivat Bukowskis’lla koruista sekä Hagelstam & Co:lla vanhasta suomalaisesta hopeasta ja posliinikategoriasta.

Bukowskis’illa top5 -kärkisijoille asettuivat Feodor Rückertin emalikousa sekä eversti Alexander Nikolaievich Fenoultsille lahjoitettu boolimalja – tai pikemminkin tynnyri – tykötarpeineen. Hagelstam & Co:n kärjessä komeili J.J. Carlborgin kustavilainen kynttilänjalkapari Turusta vuodelta 1796. Arvoesineistä kärkeen ylsivät Bukowskis’illa Tillanderin platina-briljantti sormus ja Hagelstam & Co:lla venäläinen savukerasia, jonka aiemmaksi omistajaksi esiteltiin kenraaliluutnantti Matias Henrik Heikel.

Molempien huutokauppatalojen top5 -listoilla ikonit saivat yhteensä peräti kolme kärkisijaa. Huippuikonien hinnoittelu oli varovaista, joten lähtöhinnat nousivat enimmillään yli kuusinkertaisesti. Hagelstamilla korkeimman nousun tekivät Pyhittäjien Sergei ja Herman Valamolaisen ikoni sekä taidokkaalla hopeavaipalla eli riisalla suojattu Kristuksen ikoni. Bukowskis’illa myyntiin oli löydetty harvinaisuus: Sofia, Jumalallisen viisauden ikoni (kts. Raamattu, Sananlaskujen kirja 9:1). Luettelossa se oli osattu kuvata kuten pitääkin, hopeariisan kanssa ja ilman. Näin novgorodilaiseen malliin perustuvan Sofia-ikonin yksityiskohdat, teologinen sisältö sekä korkeatasoinen, harras maalaustyyli pääsivät hyvin esiin. Lisäksi ostajakuntaa palveli venäjänkielinen luetteloteksti.

Antiikki-, keräily- ja arvoesineiden top5 -kokonaistuloksissa molemmat huutokauppatalot palasivat lupaavasti päättyneen vuoden 2015 jälkeen takaisin vaikean vuoden 2014 tasolle. Laskua syksyyn 2015 verrattuna tuli molemmille yrityksille hieman yli puolet.

Antiikkiesineiden myyjäksi profiloitunut Hagelstam & Co. säilytti hienoisen top5 -etumatkan esinepuolella, kun taas taiteen myyntipaikaksi mielletty Bukowskis piti kiinni taiteen top5 -johtoasemasta luvuin 354 600 € Bukowskis – 250 800 € Hagelstam & Co. (mukaan on laskettu klassisen, ulkomaisen, modernin ja nykytaiteen top5).

Yhteenlaskettu tulos viiden esinekategorian (moderni- ja nykytaide, klassinen taide, ulkomainen taide, design sekä antiikki-, keräily- ja arvoesineet) viidestä kalleimmasta kohteesta keväään 2016 arvohuutokaupoissa laski syksyyn 2015 verrattuna molemmissa huutokauppafirmoissa. Bukowskis’illa laskua oli hieman alle 200 000 € (170 746 €). Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna lasku oli tätä jyrkempi. Hagelstam & Co:lla lasku oli kovatasoiseksi jumpatun ja onnistuneen syksyn 2015 Classic-huutokaupan jälkeen raju, lähes 400 000 € (397 300 €). Pidemmällä aikavälillä lukema vastaa kuitenkin viime vuosien tuloksia. Huutokauppabisnes ei siis vieläkään ole tavoittanut vakaata pohjaa, joten kilpailu myyntikohteista kiristynee entisestään.

10022163_fullsize 10004940_fullsize

10021965_fullsize 10018292_fullsize 9963657_fullsize
Bukowskis, antiikki-, keräily- ja arvoesineiden viisi kalleinta
(huom! hintoihin lisätään huutokaupakulut)
1. Sormus, Tillander, platina ja briljantti n. 2.10 ct, 10.800 € (lähtö 14.000)
2. Kousa, Venäjä, 8.200 € (lähtö 1.000 )
3. Rintakoru/kultaraha, Katariina Suuri, 8.000 € (lähtö 12.000)
4. Boolimalja, kauha ja kousa, Pietari, 6.100 € (lähtö 7.000)
5. Ikoni, 6.500 € (lähtö 1.000)
Bukowskis, kevään 2016 viisi kalleinta yhteensä 39.600 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Bukowskis, syksyn 2015 viisi kalleinta yhteensä 93.400 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, kevään 2015 viisi kalleinta olivat 114.300 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, syksyn 2014 viisi kalleinta olivat 45.256 € (summa sisältää huutokauppakulut)
– Bukowskis, kevään 2014 viisi kalleinta olivat 77.304 € (summa sisältää huutokauppakulut)

 

36492-000001_3 32473-000030 37011-000006

35597-000005_1 35408-000285
Hagelstam & Co, antiikki-, keräily- ja arvoesineiden viisi kalleinta

(huom! hintoihin lisätään huutokaupakulut)
1. Kynttilänjalkapari, Turku, 15.000 € (lähtö 8.000)
2. Ikoni, 15.000 € (lähtö 2.500)
3. Savukerasia, Pietari, 12.000 € (lähtö 4.000)
4. Ikoni, 8.000 € (lähtö 2.500)
5. Ruoka-astiasto, Flora Danica, 6.000 € (lähtö 4.000)
Hagelstam & Co, kevään 2016 viisi kalleinta yhteensä 56.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Hagelstam & Co, syksyn 2015 viisi kalleinta yhteensä 114.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co, kevään 2015 viisi kalleinta yhteensä 31.100 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., syksyn 2014 viisi kalleinta olivat 51.500 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., kevään 2014 viisi kalleinta olivat 75.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)

Lopuksi yhteenlaskettu tulos viiden esinekategorian viidestä kalleimmasta kohteesta keväään 2016 arvohuutokaupoissa eli 5 x top5 (moderni- ja nykytaide, klassinen taide, ulkomainen taide, design sekä antiikki-, keräily- ja arvoesineet) =
Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2016 yhteensä 455.604 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta syksyllä 2015 yhteensä  626.350 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2015 oli yhteensä 926.808 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta syksyllä 2014 oli yhteensä  625.260 €
– Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2014 oli yhteensä 783.119 €
(huom! osassa hinnoista ovat mukana kulut).
Hagelstam & Co., viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2016 yhteensä 347.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., viiden kategorian viisi kalleinta syksyllä 2015 yhteensä 744.300 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2015 oli yhteensä 478.600 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., viiden kategorian viisi kalleinta syksyllä 2014 oli yhteensä 396.800 €
– Hagelstam & Co., viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2014 oli yhteensä 369.200 €
(huom! hintoihin ei ole lisätty kuluja)

* Kaikki kuvat mainittujen huutokauppatalojen nettiluetteloista, www.bukowskis.comwww.hagelstam.fi
* Otsikkokuva: Hagelstam & Co., Ruoka-astiasto, Flora Danica, myyty 6.000 € (lähtö 4.000)