Kasari calling

En kasvanut ohi. Kasvoin kohti, kuljin ajassa askeleen taaksepäin, ja taidesilmäni löysi kasarin, jonka luulin jo jättäneeni taakse. No, mukanahan se oli kulkenut, kenties koko ajan. Se kummitteli jossakin muistin syövereissä. Kyseli tuon tuostakin: ”Muistatko vielä?”

Muistinhan minä ja ihmettelin, miksi silloin en saanut kosketusta Paul Osipowin taiteeseen. Miksi Juhana Blomstedtin maalaukset jäivät etäisiksi? Tor Arnen teokset kyllä kiinnostivat ja Carolus Enckellin taide kiehtoi. Ehkä nuo mieleeni jääneet kuvat vaativat uudelleen avautuakseen vain etäisyyttä. Ehkä ne tarvitsivat kypsyäkseen aikaa. Sillä kun Annmari’s Nordic Auctions järjesti toukokuussa 2023 huutokaupan ”Modern Finnish Art & Design”, seisahduin, havahduin ja vaikutuin. Myytävänä oli maalauksia RAY:n . (Raha-automaattiyhdistyksen) kokoelmasta. Muutama niistä naulitsi minut sanattomaksi, hurmioituneeksi, lumotuksi.

Katsoin Paul Osipowin siveltimen kosketusta, maalausjälkeä, kankaalla kelluvaa ja ilmassa väreilevää väriä, sommittelun ja viivan neroutta. Miksi olen katsonut niin usein niin kauas, ihaillut uudelleen ja uudelleen Mark Rothkoa? Tietysti siksi, että hän on loistava! Mutta niin oli nyt minun silmissäni tämäkin, yksi Tampereella myydyistä Paul Osipowin maalauksista. Voiko mikään olla enemmän oikeassa paikassa, oikealla hetkellä, oikean mittainen ja oikean suuntainen kuin tuo diagonaaliviiva. Voiko väri leijua ja elää ja muuntua kuin ilmestys silmieni edessä?

Värintaju vakuuttaa myös Juhana Blomstedtin maalauksessa. Muodoilla on nyt selvästi piirtyvät rajat, mutta ääriviivat eivät synny viivasta. Ne syntyvät värien välille rinnakkuuksista, kohtaamisista, vuorovaikutuksesta. Suorakaiteet asettuvat päällekkäin ja peräkkäin. Ne menevät poispäin minusta ja astuvat kohti minua. Pieni suorakaide punaista saa keltaisen ja vihreän kisaamaan keskenään: kuka on ensin ja kuka sen jälkeen, kuka on edellä ja kuka on takana. Maalattu ”L-palkki” kutkuttaa näköhavaintoani. Näen sen ensin kaksiulotteisena pintana, sitten se hahmottuu edessäni tilallisena elementtinä, tyhjänä, tilana, tyhjyytenä. Eleettömästä tuleekin hallitseva, kun ”L” ohjaa katsetta ja kokemusta, johdattaa visuaalisesta elämyksestä fyysiseen kokemukseen. Labyrinttiin? Mykenen porteille? Agamemnonin valtakuntaan? Tuo yksinkertainen L-palkki jälleen! Anonyymi, eleetön mutta tehokas kuin Robert Morrisin L-Beams.

Voisin katsella näitä kahta maalausta rinnakkain kauan ja yhä uudelleen, loputtomiin. Mitä enemmän näitä katson, sitä syvemmälle näen sisälle itseeni. Olenko ainoa lumoutunut? Hämmästyisitkö sinä, jos Paul Osipow, Juhana Blomstedt, Carolus Enckell ja Tor Arne ottaisivat paikkansa 1980-luvun taiteen jälkimarkkinoiden korkeimmalla huipulla? 

kuvat: Paul Osipow, 1983 & Juhana Blomstedt, Mykene, 1983, https://live.annmaris.fi
otsikkokuva: Carolus Enckell, silkkipaino, 1988, Bukowskis, https://www.bukowskis.com

Taidetyötä

Taideripustuksen tai -näyttelyn kuratointi on näkemyksiä, ajatuksia, ideoita, syventymistä, suunnittelua, yhteistyötä. Välillä se on myös käsillä tekemisen konkretiaa. Tässä videossa valmistellaan tekstiilitaiteen esillepanoa kahdelle pitkälle kaarevalle seinälle. Molemmat ripustettavat teokset ovat 1980-luvulta. Taiteilijat ovat Kristiina Ihamuotila ja Eila Rasinmäki. Halusin valita maalausten rinnalle teoksia, jotka muuttavat avoimen tilan äänimaisemaa ja tuovat tilaan pehmeyttä, lämpöä, luonnonmateriaalit ja kosketuksen. Taiteilijoita, jotka ovat uudistaneet käsitystä siitä, mitä ryijy voi olla. Jotka ovat ravistelleet pölyjä ryijy- ja räsymattoperinteen harteilta. Oli ilo antaa näkyvyyttä tekijöille, jotka ovat luoneet pohjaa ja avanneet tietä suomalaiselle nykytekstiilitaiteelle. 

Hyvä tuli, ja kiitosta tilan käyttäjiltä kuuluu. 
Lämpimät kiitokseni ripustustyöstä, Beweship!

otsikkokuva: yksityiskohta Kristiina Ihamuotilan tekstiiliteoksesta Valoharjanteet 1988.

Usko, toivo ja rakasta vuonna 2024. Believe, hope and love in 2024.

  • Ihana pakkanen!
  • Mahtava lumisade!
  • Häikäisevä helle!
  • Suurenmoinen vesisade!

Loppu pelottelulle, pessimismille ja paniikille.
Me osaamme, me pystymme ja me osaamme enemmän.
Pyri positiivisuuteen. Se lisää optimismia, joka johdattaa toivoon.

Jaksa uskoa, toivoa ja rakastaa vuonna 2024.
Hyvää, ja parempaa uutta vuotta!

  • Lovely frost!
  • Great snowfall!
  • Dazzling heat!
  • A great rain!

An end to intimidation, pessimism and panic.
We can, we are able to, and we can do more.
Strive for positivity. It increases optimism, which leads to hope.

Keep on believing, hoping and loving in 2024.
Happy, and better new year!

artikkelikuva: Tuija Peltomaa, Reposaari 2023
image in the header: Tuija Peltomaa, Reposaari 2023

Magical Moments, Finland

When entering an island, everything unnecessary is left behind. Only the essential is needed, is important. Shelter, food, skills. An island reveals the importance of a community, other people, and what is most crucial, a tolerance towards diverse personalities. Everyone is entitled to a place in the community. Everyone brings something to the common good, whether it is potatoes and fish, handicraft and construction skills or expertise in navigation. Well of course, today a link to the mainland offers us possibility to order food from a store in the closest city or village. 

When the urban human “achievements” are left behind, and all superfluous vanishes behind the horizon, I feel free, at peace with myself, with nature. I feel no fear because life brings what it brings. Che sera sera. I am ready to accept, adapt, and trust.

If you visit Finland and wish to experience an authentic fishing village, beautiful archipelago and nature, head to the Southeast. Choose the city of Kotka as your destination. Then, find your way to the Sapokka harbour. Take a small cruiser (yhteysalus) to the Tammio island.

You find an authentic fishing village, red and yellow wooden houses, now mainly inhabited by summer residents. There are no shops or cafés. Instead, you find a traditional island community with friendly people, peaceful ambient, rocks, forests, and endless bushes of lilacs (in full bloom in June). The cruiser stays at the dock for the whole 2-hour stay and there you have a café at your service with fantastic salmon bread, cinnamon rolls, coffee, tea, ice cream, and drinks. If you bring your own supplies to enjoy by the seashore, remember to collect and take away with you all waste, and leave nothing (I do mean nothing!) behind. 

Why not make a reservation and stay overnight in Kotka after your island visit? There is a lot to see for the whole evening and next morning. What’s the hurry to get back to, for example Helsinki? Kotka is a nice summer spot with a water garden, marine history, restaurants, and bars, all within a walking distance. 

And if you stay more than one night, you can take yet another small cruiser and head to Kaunissaari. After the solitude of Tammio island, Kaunissaari offers a lively summer community and services. You can book yourself a stay in a mesmerizing landscape, in a cottage, inn, or campsite. You have a shop, café, restaurant with delicacies at your service, smoked fish for sale and sandy beaches to enjoy. 

– – – and the next time you visit Finland and Kotka, let the first phone free tourist island in the world, Ulko-Tammio, take your breath away.

Check out:
– Cruises and schedules https://www.meriset.fi/in-english/
– Sites and events in the Kotka, and the nearby Hamina area https://www.visitkotkahamina.fi/en/visit-kotka-hamina-fi/

Photos: Tuija Peltomaa’s archive

Magical Moments, summer 2023

Magical Moments, Venice, Italy.

Looking up at San Marco, and all of a sudden the moonlight reveals a figure, a shadow which is almost like from another world.

And another world Venice is. A city where time becomes irrelevant, counting hours is insignificant. Standing on the square I have only this moment, and the past. The future is not known, yet anticipated.

It must have required a strong will and lots of skill to build a city like Venice. To realize the potential of the location. To build, achieve, trust, and believe, despite the risks. For me, a stay in Venice is a step into trust and hope, huge respect for previous generations and a peak into the future. Whatever the future brings, Venice will always be for me a landmark of something essentially human – a reminder that we are human, no more no less than human, part of the humankind, part of nature. 

And while I am looking up, seeing a figure revealed by the moonlight, I see the humankind as part of something much bigger – standing humble at the doorstep of our mutual future.

Aprillia!

Porvoossa herättiin hillittömään aprilliuutiseen. Mikä loistava idea lehden toimitukselta! Digikello raatihuoneen torniin ! Ensin meni kahvi aamutakille ja väärään kurkkuun. Sitten alkoi naurattaa niin, että itkettää. Tämä pila osuu naulan kantaan = edistyssokeuteen lankeavaan ”digi/hybridiajan” kaupunkisuunnitteluun. Se vaivaa, runtelee, epäviihtyistää ja rumentaa pääkaupunkiseutua ja siitä on syytä olla varuillaan jopa Suomen vanhimmissa, yhteisestä kulttuuriomaisuudesta huolehtivissa kaupungeissa.

Ole ylpeä arkkitehtuuriperinnöstäsi, ja kaikkien Suomessa elävien yhteisestä kulttuuriperinnöstä, Porvoo!

Otsikkokuva: Kuvakaappaus, Uusimaa digilehti 1.4.2023.

Egyptomanian comeback

Menneisyys, johon voimme heijastaa omia mielikuviamme ja unelmiamme, vie helposti mukanaan. Olen itsekin tehnyt fyysisiä, kuvitteellisia, kirjallisia ja tutkimuksellisia matkoja muinaiseen Egyptiin, keskiajan Eurooppaan ja Bysanttiin. Olen haaveillut matkasta keski-Aasiaan. Suren sitä, että en kenties koskaan pääse kurkistamaan läntisten ennakkokäsitysten verhon taakse. Sinne, missä voisin nähdä edes häivähdyksen omaamme huomattavasti vanhemmista ja kauan sitten kukoistaneista kulttuureista Iranin (Persian) tai Afganistanin kaltaisilla alueilla. 

Istahdan silloin tällöin selailemaan näköispainosta Napoleonin Egyptin kampanjan tuloksena syntyneistä tieteellisistä ja tutkimuksellisista piirroksista (Description de l’Égypte. Recueil des observations et des recherches qui ont été faites en Egypte pendant l’expédition de l’armée française). Tutkin hartaasti kuvia muinaisen Egyptin temppeleistä ja hauta-alueilta, arkkitehtuurista, ornamentiikasta, kasveista, hyönteisistä jne. Kun löysin rompepöydältä Tutankhamonin kuolinnaamiota jäljittelevän pienen maalatun kipsimatkamuiston, kitschiä tai ei, päätin antaa sille paikan kirjahyllyssäni.

Sitten näin jotakin uskomatonta: replikoita Tutankhamonin hautaesineistöstä Turengin huutokauppakeskuksessa: valta- ja serremoniaistuimia, kullan hohdetta, pienen majan kokoinen kanooppikaappi, faraon arkku ja kuolinnaamio, kuningatar Nefertitin muotokuvapää. Esineet on valmistettu Egyptin muinaismuistoministeriön egyptologi Osama Amerin valvonnassa Villa Royalin, Egyptin aarteet -näyttelyyn Sastamalaan vuonna 2012. Ne ovat jälkiä sisustustaiteilija, entisöijä ja – voisiko sanoa – rojalisti Markku Ellalan elämäntyöstä.

Maailma olisi harmaa ja tasapaksu paikka ilman suuria persoonia, jotka rohkenevat tavoitella tavoittamattomia ja kurkottaa suureen ja vieläkin suurempaan. Se, mitä joku pitää ajan ja rahan haaskauksena, on toiselle unelma, joka on tehty saavutettavaksi. Se on haaste, joka on tehty voitettavaksi. Historiankirjat, paikalliset historiikit ja sukumuistelmat vaalivat kertomuksia henkilöistä, jotka ovat sallineet itselleen ja toisillekin hurmioitumisen, hullaantumisen. Heistä, jotka ovat heittäytyneet, sukeltaneet syvälle, nousseet ja nostaneet mielemme korkealle. Markku Ellalan luoma Villa Royal valaa uskoa siihen, että me voimme elää itsemmenäköistä elämää, muiden katseista, kommenteista ja kummeksunnasta välittämättä. Miten paljon vähemmän meillä olisikaan ilman hänen kaltaisiaan innostujia ja eksentrikkoja, jotka luovat itsensä uudelleen elämällä todeksi omannäköisensä maailman ja elämätarinan.

Kaikkea hyvää eläkepäiviinne, Markku ja Sirpa Ellala.
Onnea ja menestystä Villa Royalin uusi ”hallitsijapari” Mirva (o.s. Ellala) ja Pasi Puupponen, https://www.villaroyalfinland.com
ja kiehtovaa matkaa kaikille muinaisesta Egyptistä hulaantuneille Turengin huutokauppakeskuksessa, tulevana viikonloppuna, online, 1.-2.4.2023, https://www.turenkiauctions.fi

Otsikko- ja artikkelikuvat: Turengin huutokauppakeskus, https://www.turenkiauctions.fi

Albert Edelfeltin hurmaava puutarhahetki huutokaupataan Ruotsissa

Kun suomalaisella taiteesta saavutetaan kaikkien aikojen top-10 listalle yltäviä hintoja, huomio kiinnittyy myyntipaikkoihin ja ostajiin. Yli puolessa tapauksista myyntipaikka on ollut ulkomainen huutokauppatalo. Jos mukaan lasketaan ulkomaisessa omistuksessa olevat, mutta Suomessakin toimipistettä ylläpitävät  huutokaupat, ulkomaistaustaisten myyjätahojen osuus on jo 80-90 %. Listalla toistuvat Sotheby’s Lontoo, Bukowskis Tukholma, Bukowskis Helsingin toimipiste, Stockholms Auktionsverk ja pari kertaa kotimainen Hagelstam & Co. 

Seuraavaksi huomio kiinnittyy ostajiin: suurimman osan kymmenen kalleimman taideteoksen kärjestä ovat ostaneet poikkeuksellisen hienon kokoelman luonut suomalainen yksityiskeräilijä ja kolme taidesäätiötä: Serlachius, Gyllenberg ja Reitz. Se, että huipuistakin huipuimmat suomalaiset taideteokset päätyvät kotimaisiin kokoelmiin on käytännössä yhden, kylläkin vahvan, mutta silti vain yhden langan varassa. Totta kai taidetta on valtava määrä kymmenen kärjen ulkopuolella ja hintahuippuja löytyy paljon yksityiskokoelmista, säätiöiden hallusta ja taidemuseoiden seiniltä. Silti mieleen tulee kysymys siitä, miten harvinaista herkkua Lontoon The National Galleryn Gallen-Kallela hankinnat ovat ja miten taidetta ja kulttuuria kannattavat peruskivet löytyvät loppupeleissä täältä, oman maamme kamaralta. Puhumattakaan siitä, kuinka tärkeää edellä mainittujen kantavien tahojen työ ja sen työn tukeminen on. Jokainen käynti museokokoelmissa on tärkeä. Jokainen yksityinen keräilijä on tärkeä.

Tulevana sunnuntaina 26.3. Ruotsissa myydään Albert Edelfeltin maalaus Bland Rosor (Ruusujen keskellä). Myyntitoimeksiannon on saanut ruotsalainen Hallands Auktionsverk. Toimeksianto on suuri sulka yrityksen skandinaaviseen profiiliin, joka sai vauhtia jo viime vuonna, kun musiikkiprofessori Gottfrid Boonin (1886-1981) taidekokoelma myytiin lokakuussa 2022. Huutokaupassa oli tuolloin hengästyttävän upea kokoelma modernin taiteen mestareita: Pablo Picasso, Henri Matisse, Joan Miró, Georges Braque, Marc Chagall, ruotsalaiset Carl Kylberg, Karl Isaksson ja Sigrid Hjertén – sekä suomalainen Helene Schjerfbeck

Schjerfbckin Pitkäkaulainen tyttö / Elegantti daami meni kaupaksi 365.000 €, mikä oli hieno tulos vaikka se ei ylläkään kaikkein aikojen top-10 listalle, mihin vaaditaan minimissään 0.5 milj. € myyntihinta. Sunnuntaina näemme, miten käy Edelfeltin. Odotus ja toive on, että se palaisi koti-Suomeen nyt, kun vietämme Edelfelt -juhlavuosien aikaa. Edelleen olemassa oleva ja joka kesä yleisölle avautuva Haikkoon ateljee viettää tänä vuonna 140-vuotisjuhlaa ja keväällä Ateneumissa avautuu suuri Edelfeltin elämäntyöstä kertova näyttely. Ensi vuonna Albert Edelfeltin syntymästä on 170 vuotta, ja vuonna 2025 taiteilijan kuolemasta on tullut kuluneeksi 120 vuotta. 

Mutta nyt takaisin Albert Edelfeltin maalaukseen Bland Rosor (Ruusujen keskellä, 38×55 cm). Tällä Porvoossa sydämet sykkivät tietenkin teoksen  aiheelle. Taiteilijan sisar Berta poimii taulussa taiteilijaveljensä rakastamia ruusuja. On iltaruskon aika Haikkoossa, perheen kesähuvilan vehreässä puutarhassa (mutta huomaa taustalla näkyvä rakennus, joka on rapattu, roosanvärinen ja jonka 4×6 ruutuiset ikkunat poikkeavat Edelfeltin villan ja sen verannan ikkunoista). Pieni lipsahdus huutokaupan tiedotteisiin on päätynyt, sillä huvila ei ole nykyisin ateljeemuseo, vaan yksityisyyden suojaa nauttiva yksityiskoti. Edelfeltin pieni punainen kesäateljee löytyy sen naapuritontilta, vain kivenheiton päästä rinteen laelta. 

Superihanaa on, että huutokauppaluettelossa on valokuva Bertasta, yllään samanlainen vaaleanpunainen röyhelöin korosteltu pariisilaisunelma ja kukkasin dekoreerattu hattu kuin maalauksessa. Edelfelt maalasi Bland Rosor -teoksen vuonna 1898, minkä jälkeen hän teki siihen pieniä muutoksia vuonna 1899. Signeeraukseen on liitetty omistuskirjoitus tohtori T. Tallqvistille (Dr T Tallqvist till minne af Haiko och af A Edelfelt). 

Maalaus jäi valmistuttuaan taiteilijan äidin Alexandra Edelfeltin omistukseen. Tämän kuoltua taulu siirtyi professori Theodor Waldemar Tallqvistin haltuun. Kun professori Tallqvist nukkui pois vuonna 1950, hänen leskensä Elna Viktoria Sohlberg luopui maalauksesta 60-vuotislahjana insinööri Walter Björklundille. Tältä taideteos siirty edelleen Ulla-tyttärelle (s. 1926).

Bland rosor (Ruusujen keskellä, Among the roses) lähtöhinta on 1 600 000 – 2 000 000 SEK. Teos myydään Halland Auktionsverkissä sunnuntaina 26. maaliskuuta 2023. Hienon työn teoksen taustoittamisessa ja luetteloimisessa huutokauppaa varten on tehnyt Marc Maurie.

Hallands Auktionsverk Ab kuului aiemmin Crafoord -huutokauppoihin. Ehkä jotkut teistä muistavat vielä Crafoordin Tukholman showroomin, joka oli aikoja sitten Berzelii puiston kupeessa, Arsenalsgatanin kulmassa, Bukowskis’ia vastapäätä. Herkkusuille on varmasti tuttu samassa kulmauksessa nykyisin toimiva kalaravintola Wedholms Fisk. Nykyisen Hallands Auktionsverk Ab:n kotipaikka on Halmstad, kotisivut https://www.hallandsauktionsverk.se/sv-SE

ps. Suloista iltahetkeä kuvaavan maalauksen loppuhinnaksi 26.3.2023 tuli 3 400 000 SEK = 303 389,56 €

Ruususet ja risuset

Porvoo ilahduttaa
– Runo hotellilla (todellinen kulttuuriteko ja vanhan kaupungin helmi)
– Runeberg-laivalla (unohda mobiililaitteet ja kello, ole läsnä ja elä vähintään kaksi kertaa kesässä)
– Merellä & saaristolla (eipä ihme, että porvoolaiset mökkeilevät Porvoossa)
– Uimarannoilla (suolaista ja makeaa)
– Emäsalolla (sillan takana odottaa irtiotto arjesta)
– Brunbergilla, Pienellä suklaatehtaalla, Porvoon jäätelötehtaalla (voiko sen enää makeammin sanoa?)
– Skafferilla (nostalgiaa ja nautintoja samassa puodissa)
– Kivalla (kuka vielä ajattelee Kaivarin terasseja?)
– Tarmolan Supermarketin sushilla (tuoreus ja maku puhuvat puolestaan)
– Vajalla (kotimainen vaihtoehto bulkkiposliinille)
– Paskakaupalla (ei se nimi, vaan se idea!)
– Porvoon valoilla (loistavasti organisoitu tapahtuma oheisohjelmineen ja ruokatoreineen)
– Taiteella, musiikilla ja kirjallisuudella (tulevaisuudessa yhä enemmän…?)
– Torilla (eihän kesää olisi ilman kiireetöntä kaupunkitoria)
– Kokonniemellä (niin paljon, niin lähellä)
– Rennolla ja rouhealla meiningillä (tee kierros kesäterasseilla jokirannasta Hamariin ja Emäsalon Gulfille ja tartu kiinni tunnelmaan)
– Kaksikielisyydellä (niin kauan kuin Porvoossa puhutaan molempia kotimaisia, kaupungin erityispiirteet säilyvät ja kulttuurilla on vahva ja lavea kasvupohja)

Porvoo kiukuttaa
– Helsinkiin päin vilkuilemisella (hei, ei kaikki mitä ja miten Helsingissä tehdään ole kokeilemisen arvoista – – – jotkut muuttavat Porvooseen päästäkseen riittävän kauas pois pääkaupunkiseudulta ja sen ilmapiiristä – – – )
– Jokicittarilla (kuvittele, miten mainosvalot heijastuvat Porvoonjoen kulttuurimaisemaan)
– Viiden keskittymän hajaantumalla (vanha kaupunki, uusi keskusta, Länsiranta, Tarmola, Kuninkaanportti). Tämä on kyllä keksitty jo yksi loistava ratkaisu eli sesonkien ja tapahtumien aikana kiertävä Rinkeli-linja.

artikkelikuva: Tuija kuvaamassa teosta ”Walking with water”, taiteilija Vladimir Nikolić, Serbian paviljonki, Venetsian biennali 2022.

Nyt on lupa etsiä, löytää ja ihastua odottamattomaan

Keräilyinnostus on aaltoliikettä. Levitessään se nostaa jonkin asian suursuosioon, mediaotsikoihin ja hintaennätyksiin. Paikka aallonharjalla kestää useita vuosia. Sitten innostuksen kohteesta tulee liian tuttua. Se alkaa näkyä liian monessa paikassa. Löytö muuttuu tavallisuudeksi. Erityisyys vaihtuu tavanomaisuuteen. Lisäksi aitojen aarteiden hohtoa alkavat samentaa tuunatut, veivatut ja jopa väärennetyt vaihtoehdot. Rikkinäisiä esineitä korjataan, lasiesineitä hiotaan ”ehjiksi”, puuttuvia signeerauksia kaiverretaan, tarroja liimaillaan, lampunosia haalitaan kokoon ja yhdistellään.

Kun hyllyt notkuvat kirkkaasta lasista, muumimukeista ja kun kaikkialla näkyy Aaltoa aallon perään ja hienoimmat Paavo Tynellit ovat virranneet tavoittamattomiin, keräilyinnostus alkaa tähyillä toisaalle. Ryhdytään jälleen etsimään tuntematonta ja näkemään päiväunia löydöistä. Aletaan tavoitella jotakin, mitä muut eivät ole vielä hoksanneet. Keräilyn paloa pitää yllä haasteellisuus. Sen turruttaa helppous.

Muistan ajan, jolloin tiikkiä ei halunnut kukaan. Nyt sitä haluavat kaikki. Kuinka monta String-hyllyä onkaan kokenut tiensä pään roskalavalla ennen kuin ne nostettiin designmyymälöiden hittihyllylle. Voi, miten 1980-luvulla hankittu rottinkituoli alkoi näyttää 1990-luvun kuluessa eiliseltä päivältä! Nyt kivat rottinkiesineet (kylläkin kasaria vanhemmat, kevyet, hyväkuntoiset, helposti sijoitettavat pikkupöydät, kukkapöydät ja tuolit) viedään käsistä. Sokeva-Käsityön piirissä valmistetun rottingin kauppa on kuumenemassa.

Värilasitteisella keramiikalla oli aikansa, samoin kirkkaalla taidelasilla, Milanon triennalin klassikoilla. Nyt keramiikan keräilijät metsästävät ornamentteja ja tarinallisuutta, varhaista Birger Kaipiaista, Rut Brykiä, Laila Zinkiä, Esteri Tomulaa ja Dorrit von Fieandtia. Kim Simonssonin veistosten maailma lumoaa. Värikkään lasin tantereilla kilpaillaan Aurinkopulloista. Katse etsii Saara Hopeaa, Nanny Stillia ja Tamara Aladinia. Metalliesineissä anonyymi moderni hopeakin kelpaa nyt, kun jalometalleja jahdataan, kierrätetään, myydään, ostetaan ja romumetalliksi realisoidaan. Messinki löytää ottajansa. Tinan samettinen hohde odottaa vielä aikoja parempia. Kuparikin saa lepäillä hyllyillä rauhassa – Palsanmäen huutokaupan kahvipannuja (!) lukuunottamatta.

Ne, joita keräilyhype ei heiluttele, ovat oman tiensä kulkijoita, itsensä näköisen kokoelman keräilijöitä. Näiden keräilijöiden kotoa ei löydy keräilyhittejä, mutta sitäkin useammin erikoisuuksia, harvinaisuuksia ja esineitä, joiden löytäminen vaatii aikaa, tietoa, tarkaa silmää ja oivallusta. Näiden keräilijöiden kätköissä odottavat seuraavat keräilyhurmiot. Nuo unohdetut ja epämuodikkaat löydöt, ehkä joskus tulevaisuudessa suosioon nousevat isot ja pienet aarteet.

On hauskaa arvailla leikkimielisesti, mikä nousee seuraavaksi. Nousevatko metallin varjosta seuraavaksi lasivalaisimet? Olisiko kohta ilmeikkäiden puupintojen aika? Milloin halutuiksi tulevat pienet lepänjuuri kääntöpöydät tai kotimainen visa- ja loimukoivu? Nostaako japanilaisen materiaaliestetiikan viehätys esiin suomalaiset paperinarusta ja puusäleistä tehdyt lampunvarjostimet? 

Yhtä hauskaa on miettiä omia keräilykuriositeetteja ja yrittää ymmärtää, mikä ihme niissä viehättää. Miksi olen alkanut katsella käsinmaalattua lasia? Mikä minua kiehtoo Kauklahden lasitehtaan käsinmaalatussa jäälasissa? Miksi tykkään katsella ja kosketella vanhoja kansanomaisia, pienissä paikallisissa pajoissa dreijattuja punasavikulhoja? Miksi en enää raaski oikopäätä luopua 1960-1970-lukujen retromatkamuistoista? Miksi arjen estetiikka ja Karl Fredrik Hildénin keramiikkalasitteiden täydellinen epätäydellisyys puhuttelevat minua? 

En läheskään aina ymmärrä omia keräilykuumeilujani, mutta annan itselleni luvan hankkia esineen, kaksi tai korkeintaan kymmenen. Ehdoton sääntö on, että tavaraa ei saa kertyä liikaa eivätkä esineet saa olla liian steriilejä. Annan mielihyvää tuottavien löytöjen kotiutua, koska ne kertovat minulle jotakin tästä ajasta ja maailmasta. Ehkä juuri nyt koen kaipuuta käsintehdyn kosketukseen, turvallisen kodikkaaseen mummolaan ja aurinkomatkoihin ennen massaturismia. Annan siis itselleni luvan heittäytyä, etsiä ja löytää.

Kuvat: Kauklahden lasitehtaan käsinmaalattu jäälasimaljakko, pusurinpuoti.com ; Matkamuisto Pariisista päivyrillä, aarteetjaloydot.fi ; Kupittaa Saven keramiikkakulho, rottinkikädensija, aarteetjaloydot.fi

Artikkelin otsikkokuva: Yksityiskohta pöytäliinasta, Helmi Vuorelma (valmistajan kangasetiketti puuttuu), pellava, hapsut, kareliaaninen kirjailu punaisella ja sinisellä, kuva: Tuija Peltomaan arkisto

Riihimäen imago loistaa kuin lasi

Oletko huomannut, miten Riihimäki on viime aikoina tullut mainituksi yhä uudelleen, julkisuuden henkilöiden kotikaupunkina ja jopa käsitteenä, ”riihimäkeläisyytenä”. Radanvarsikaupunki ei ole vain piste kartalla tai näkymä ohikiitävän junan ikkunasta. Riihimäki on näkyvä. 

Mediajulkisuus ei ole ainoa asia, joka kannattelee Riihimäen näkyvyyttä. Myös kulttuurilla on tärkeä paikka kaupungin imagossa ja siinä, miten kaupunki erottuu muiden kaupunkien joukosta. Helene Schjerfbeck on yksi Riihimäen taidemuseon monista vetonauloista. Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelman taideteokset ja antiikkiesineet olisivat kruununjalokiviä missä tahansa museossa.

Kulttuurin ystäville ja designharrastajille Riihimäki on tietenkin aina ollut lasin kaupunki. Kiitos Riihimäen Lasitehtaan, Suomen Lasimuseon ja Kaisa Koiviston ansiokkaiden lasitutkimusten. Ison kortensa maineen kekoon on kantanut Suomen Lasimuseon ystävät, joka on tehnyt työtä museon tukemiseksi ja koko suomalaisen lasikulttuurin hyväksi. Olen kiitollinen, että olen saanut tavata useaankin otteeseen Kaisa Koiviston, Roger Peltosen, Olli T. Ahtolan ja edesmenneen Markku Annilan kaltaisia yhdistyksen jäseniä, lasiin syvällisesti perehtyneitä tietäjiä ja tuntijoita. 

Kuten olen aiemminkin kaiuttanut, yhteistyö, tiedon jakaminen ja näkyväksi tekeminen yhteisvoimin ovat avainasemassa, jos haluamme suomalaisia ja paikallisia kulttuuri-, taide- ja designaarteita tunnetuksi laajemmin, oman kotipaikkakuntamme tai oman maamme rajojen ulkopuolella. Ilman yhteistyötä olemme vain pieniä pirstaleita kartalla.

Suomen Lasimuseon ystävät ovat jo yli 20 vuotta järjestäneet Riihimäellä kohtauspaikan museolle, ihmisille, kaupungin asukkaille, vieraileville turisteille, asiantuntijoille ja maallikoille. Suomen Lasimuseolla järjestettävät Lasipäivät tuovat joka vuosi yhteen tutkijat, keräilijät, harrastajat, antiikkilasin, designin, retron ja vintagen ystävät, kodin sisustajat ja löytöjen etsijät, myyjät ja ostajat. Tietoa jaetaan ja tarinoita kerrotaan tapahtumasaleissa ja pöydän ääressä, ystäväyhdistyksen asiantuntijoiden esinetunnistuksessa. Mieleen jäävät sanat ”Riihimäki” ja ”Lasimuseo”. Muistiin painuu Riihimäen Lasitehtaalla vaikuttaneiden muotoilijoiden nimiä, elämäntarinoita, saavutuksia. Ehkä kotiintuomisina on myös lasiesineitä, konkreettisia muistoja Riihimäestä.

Seuraavaksi Riihimäki ja suomalainen lasitaide saavat uutta kansallista ja toivottavasti laajempaakin näkyvyyttä, kun Suomalainen lasiosaaminen saa oman palkintonsa. Ensimmäinen Pro vitrea -palkinnon saaja julkistetaan 10.2.2023. Palkinto tullaan jakamaan joka toinen vuosi. Se myönnetään ”korkeatasoisesta ja persoonallisesta työskentelystä tai merkittävästä teosta suomalaisen lasikulttuurin edistämiseksi”. Tarkoituksena on ”tukea ja nostaa esille lasin parissa työskenteleviä tahoja, sekä lisätä Suomalaisen lasiosaamisen arvostusta.” Mahtavaa Riihimäki! Hienoa Suomen Lasimuseon ystävät! Tämä on kaupunki-imagon luomista parhaimmillaan!

Katso ja tutustu Pro vitrea -palkintoon Suomen Lasimuseon ystävien sivuilla, https://www.slmy.fi)

artikkelin otsikkokuva: 
Suomalaisen lasin kirjoa Lasipäivän myyntipöydällä. Valokuvaaja: Jyrki Winter.
kuva:
Lasipäivän myyntipöytiä Suomen lasimuseon suuressa salissa tammikuussa 2020. Valokuvaaja: Jyrki Winter.

Lisätietoja Suomen Lasimuseon ystävien tulevista tapahtumista:
– Tapahtumajärjestäjä ja Suomen Lasimuseon ystävät (SLMY) puheenjohtaja Jyrki Winter, 040 154 8182
– Lasipäivän tiedotus ja SLMY:n hallituksen jäsen Jyrki Kippola, 050 66 850

Hyvää Runebergin päivää!

Porvoon kirjallisen ja runollisen perinteen kunniaksi kolminkertainen eläköön-huuto Johan Ludvig Runebergille.

ja aplodit Runebergin tortulle. Sen herkun rinnalle yltävät minun kahvipöydässäni vain Aleksanterinleivos, Mazariini ja Hallongrotta.

Päivän kunniaksi ote Fredrika Runebergin ajatuksista:

Fraser äro farliga, försummade skyldigheter gömma sig så lätt bakom dem.(*)
Fredrika Runeberg.
Borgå den 13 mars 1873.

(*) suom. ”Lauseet ovat vaarallisia, laiminlyödyt velvoitteet piiloutuvat helposti niiden taakse.

– vähemmän puhetta, enemmän tekoja?

artikkelin otsikkokuva ja originaali: Tuija Peltomaan arkisto

Paavo Tynell ja Albert Edelfelt – magnifique, incroyable!

Viimeisen vuoden aikana tamperelainen Annmaris ja pariisilainen PIASA ovat tehneet Paavo Tynellille saman, minkä ranskalaisen Petit Palais’n ja suomalaisen Ateneumin yhteistyönäyttely teki Albert Edelfeltille. Suomalaiset ovat nostaneet omat mestarinsa ylös ja katseiden valokeilaan. Pariisista kuuluu ihastuneita huudahduksia: ”C’est magnifique! C’est incroyable!

Me puhumme mielellämme ”maailmalla” mainetta saavuttaneista suomalaisista taiteilijoista. Syntyy helposti harha, että 1800-1900-lukujen vaihteessa ulkomailla menestyneet taiteilijamme ovat säilyneet siellä tasaisen tunnettuina tähän päivään saakka tai että huutokaupoissa huippuhintoja saavuttavat muotoilijat ovat kysyttyjä nimenomaan suomalaisuutensa takia.

Kyllä, Paavo Tynellin valaisimia myytiin 1950-luvulla New Yorkin Finlandia Housessa ja ne löysivät tiensä huippusisustuksiin Yhdysvalloissa. Tämä ei silti takaa, että Tynellin messinkivalaisimia ihaileva amerikkalainen miettisi nykyhuutokaupan sivuja selatessaan muuta kuin vaikuttavaa muotoilua, upeita yksityiskohtia ja hienoa materiaalin käyttöä. Jos hän ei satu olemaan design-entusiasti, hän ei todennäköisesti mieti suunnittelijan kotimaata. Huippudesign on huippudesignia ja joukosta erottuvat mestariteokset ovat erottuvia mestariteoksia olivatpa ne mistä päin maailmaa tahansa. Tekijän nimi on tärkeä tietää, mutta hänen kotimaansa ei ole ratkaiseva asia. Sisustuslehdessä julkaistu kuva tai valinta tunnetun sisustusarkkitehdin suunnittelemaan interiööriin on suurempi meritti. Skandinaavisuus voi olla plussaa, mutta lopulta Suomi on vain yksi pohjoismaa muiden joukossa. 

Kyllä, Albert Edelfelt oli omana aikanaan kuuluisin ja kansainvälisillä areenoilla ylivoimaisesti näkyvin suomalainen taiteilija – nykytermein influensseri, vaikuttaja. Hän teki pitkän uran Pariisissa. Hänen maalauksiaan oli esillä arvostetuimmissa taidenäyttelyissä, ja niitä ostivat ja tilasivat niin Ranskan valtio kuin yksityiset ulkomaiset keräilijät. Tämä ei kuitenkaan takaa, että ranskalaisiin koulukirjoihin painetun Louis Pasteurin muotokuvan tekijäksi tiedettäisiin Albert Edelfelt saatikka että se mainittaisiin suomalaisen taiteilijan työksi. Olennaista on tunnistaa Ranskan oma ylpeys, Pasteur, joka kehitti rokotteen vesikauhuun. 

Olisi kotisokeutta ajatella, että suomalaisen taiteen ja muotoilun maine kantaisi vuosisadalta toiselle ja voisimme rakentaa maineen juhlapöydän yhä uudelleen vanhojen eväiden varaan. Ei, meidän taiteilijamme ja muotoilijamme eivät ole automaattisesti tunnettuja eivätkä näyttelykävijät ryntää sankoin joukoin museon kirjapuotiin tai nettiin hakemaan näkemästään lisää tietoa. Tieto täytyy viedä ja jakaa – ja se on meidän tehtävämme.

Ateneumin taidemuseon tuottama Albert Edelfelt -näyttely Petit Palais’ssa oli Edelfeltin ensimmäinen yksityisnäyttely Pariisissa. Vihdoin vuonna 2022 suomalaistaiteilija, joka kuoli vuonna 1905, esiteltiin ranskalaiselle yleisölle, käytännössä toisessa kotimaassaan! Hän sai nimen ja kasvot. Hänen elämäntarinansa kerrottiin. Hänen maailmansa avautui nähtäväksi. Ehkä jotkut taiteen ystävät lähtivät hänen jalanjäljissään Porvooseen. Ehkä ensi kesänä tulee lisää muitakin, jotka saivat kuulla, että täällä voi edelleen kokea taiteilijan autenttisen työskentely-ympäristön ja astua Edelfeltin jalanjäljissä hänen pieneen ateljeehensa ja Haikkoonlahden rantaan. (Katso ja tutustu, tervetuloa! https://www.albertedelfeltinateljee.fi)

Paavo Tynellille ja monille muille suomalaisille muotoilijoille pariisilaisen PIASAn ja tamperelaisen Annmaris Nordic Auctions huutokauppatalojen yhteistyö on tehnyt saman kuin Petit Palais ja Ateneum tekivät Albert Edelfeltille. Piasa ja Annmaris ovat vieneet suomalaisten designereiden tuotantoa nähtäville Pariisiin. Elämän ja esineiden tarinoita on kirjoitettu huutokauppaluetteloon. Mukaan on liitetty valokuvia ja dokumentteja autenttisista interiööreistä ja arkkitehtuurikohteista. Tynell ei ole enää vain se taiturimainen, muiden vertaistensa joukosta erottuva muotoilijalahjakkuus. Hänellä on kasvot ja kotimaa – ja ne ovat suomalaiset.

Voiko enempää kulttuurityötä Suomen tunnetuksi tekemisen eteen vaatia? Kyllä voi, mutta nyt en lastaa lisää odotuksia Kansallisgalleriamme Ateneumin ja sen johtajan Marja Sakarin tai huutokauppatalo Annmaris’in ja sitä luotsaavan Takalan perheen harteille. On aika heittää pallo kaikille Suomen kaupungeille, museoille ja kulttuurin parissa toimiville. Teille, jotka ihailette meidän taiteilijoitamme. Teille, jotka järjestätte paikkakuntanne omien taiteilijoiden ja muotoilijoiden näyttelyitä. Suomessa syntyneiden taiteilijoiden lisäksi meillä on monia muualta tänne tulleita taitajia, joiden kotimaassa ei havahduta heidän saavutuksiinsa kaukana pohjoisessa Suomessa, jos me emme kerro hallussamme olevista aarteista.

Jos pitäisimme ääntä niin, että se kuuluu Ruotsiin saakka, tulisivatko ruotsalaiset taiteen ystävät katsomaan, mitä Louis Sparre teki ja saavutti Suomen-vuosinaan? Jos lataisimme puffia nettiin ja someen ranskaksi ja englanniksi, matkustaisivatko belgialaiset ja englantilaiset maalaustaiteen ja keramiikan ystävät katsomaan, mitä heidän arvostettu modernistinsa A.W. Finch sai aikaan Suomessa, pienessä Porvoon kaupungissa kaukana meren takana? Ehkei väkeä saapuisi jonottamaan museoidemme oville sankoin joukoin, mutta jokainen vieras olisi tervetullut ja veisi mukanaan sanan ”Suomi”.

Huutokauppojen kärjessä komeilevat vuodesta toiseen samat nimet: Schjerfbeck, Edelfelt, Gallen-Kallela. Muotoilun puolella kärkinimet ovat Aalto ja Tynell. Kiinnostavaa on, että tieto tekijästä, kuva kasvoista, pieni pala elämäkertaa ja välähdys autenttisista ympäristöistä näyttävät nostavan kiinnostuksen, kysynnän ja hinnat uudelle tasolle. Loppupeleissä olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä taideteoksista ja designista maksetaan vaan se, että ne saavat historian, niiden tekijä saa kasvot ja että tarinat kerrotaan ja jaetaan.

Jos haluamme tasoittaa tietä tulevaisuuden suomalaisille taiteilijoille, muotoilijoille ja menestystarinoille, meidän on itse tehtävä itsemme näkyväksi ja levitettävä tarinamme jaettaviksi. Se on paras lahja, jonka voimme antaa seuraaville sukupolville.

Artikkelin otsikkokuva, https://live.annmaris.fi

Paavo Tynell, kattovalaisin, koristeena vihreät lehdet ”neulaset”, puiset pallot ”kävyt” ja messinkikoristeet ”kukinnot”. Myyty 188.500,- €, Finnish Design Piasa X Annmaris

Kuvat, https://live.annmaris.fi

  • Rottinkipeilit, Sokeva, noin 1950. Myyty 7.150 €. Finnish Design Piasa X Annmaris
  • Mauri Almari, Valaisinpari ”Pisarat”, messinkiä. Myyty 14.300 €, Finnish Design Piasa X Annmaris
  • Paavo Tynell, Kolme kulhoa, messinkiä. Myyty 7.800 €, Finnish Design Piasa X Annmaris
  • Paavo Tynell, Kynttelikkö, takorautaa. Myyty 7.800 €, Finnish Design Piasa X Annmaris
  • Taidetakomo Hakkarainen, Peili, takorautaa. Myyty 7.800 €, Finnish Design Piasa X Annmaris

Tyylitykkäyksiä Turengissa

Vintagea ja luksusbrändejä: Chanel, Gucci, Hermès, Kenzo, Louis Vuitton.
Designia, koruja, huonekaluja Kymen läänin maaherran työhuoneesta, Pappa-Tunturi, sivuvaunullinen Jawa
ja keräilijä Pirjo Nylundin kokoelma (lasia, keramiikkaa, metallitavaraa, nukkeja, nukkekoteja, smurffeja, Aarikkaa ym. keräilytavaraa)
sekä kaikenlaista muuta kivaa ja kiehtovaa, vanhempaa, uudempaa ja antiikimpaa.

Tähän Online-luetteloon loistavine kuvineen on hauska koukuttua!
Nettiluettelo nyt. Online-huutokauppa lauantaina & sunnuntaina (4.-5.2.) Turengin huutokauppakeskushttps://www.turenkiauctions.fi

artikkelin otsikkokuva: Chanel Red Quilted Flap bag. Myydään Turengin huutokauppakeskus, huutokauppa Online la-su 4.-5.2.2023, https://www.turenkiauctions.fi

kuvat: kohteet myydään Turengin huutokauppakeskus, huutokauppa Online la-su 4.-5.2.2023, https://www.turenkiauctions.fi
Louis Vuitton, Keepall Bandouliere 60 Monogram
Hermès, silkkihuivi Aztec
Chanel, Flap bag S shiny white
Louis Vuitton, Reykjavik kaulahuivi

Sotkamosta se alkoi

Osua tupsahdin Jaana Lukkarin kotisivulle vasta nyt alkuvuodesta 2023, kun seurasin Louis Sparren jalanjälkiä kotikaupungissani Porvoossa ja syntymäpitäjässäni Sotkamossa. Jaanailua by Jaana -sivuston kertomukset Sotkamosta ovat uskomattoman kiinnostavia! Louis Sparren tekemä Kirkkoväkeä esittävä piirustus eritoten. Öljyvärimaalaus samasta aiheesta (Kirkkoväki paluumatkalla, signeerattu vuonna 1897, tämän artikkelin otsikkokuva) myytiin toukokuussa 2017 Bukowskis’in huutokaupassa Helsingissä. Olen monesti katsellut kuvaa tuosta maalauksesta. Siinä on jotakin tuttua, mutta samalla jotakin vierasta.

Meidänpä karhuja kaikuvi maa,
suksemme suihkivat tanhutten taa,
Meidän on kaikki, jos meidän on työ:
Nälkälän rahvas, äl’ aarteitas’ myö!

(Nälkämaan laulu, Ilmari Kianto, 1911)

Louis Sparre teki vuonna 1894 Sotkamossa piirustuksen letkassa hiihtävästä kirkkoväestä. Hän muunteli taustamaisemaa ja kokeili eri vaihtoehtoja ensimmäisen kerran jo samana vuonna. Näkökulma vaarojen suuntaan on hieman erilainen piirustuksessa ja kahdessa Ateneumin kokoelmiin kuuluvassa työssä: seepialaveerauksessa ja viivasyövytyksessä.(*) Jokaisesta tunnistaa kuitenkin Sotkamon maisemaprofiilin. Se on minun sielunmaisemani. Silmä kantaa kauas ja korkealle. Kainuun sielu on vapaa – – – Kainuun vapautta vaarat on nää. Sotkamon sielua lahtien päät.

(*) Kirkkoväkeä jäällä, Hiihtävä jono, 1894, viivasyövytys, signeerattu ja päivätty ”Sotkamo 94”, A IV 3217 & Kirkkoväkeä jäällä, 1894, seepialaveeraus, signeerattu ja päivätty ”Sotkamo 94”, Ateneum A IV 3218

Vuoden 1897 öljyvärimaalauksessa maisemaa, henkilöiden määrää, kasvonpiirteitä ja vaateparsiakin on muunneltu. Maisema on erityyppinen. Vaarajonon profiili on matalampi. Sen eteen asettuvat puut / metsäinen vyöhyke puuttuu, samoin kuin piirustuksessa näkyvät talot. Kirkkoväkeä on enemmän, eivätkä he etene vain yhdessä jonossa. Onko toisena hiihtävän naisen asu ja päähine kainuulaista mallia vai rannikkoseudun tyyppiä? Vertailen. Mietin, näkyykö maiseman mittasuhteissa, avaruudessa ja valossa vaikutteita rannikolta ja saaristosta. Vuonna 1897 Sparre sai valmiiksi Vaasan kirkon alttaritaulun, (*) joten selitys maiseman muuttumiseen voisi löytyä Pohjanmaalta. Tai Porvoon edustalta – toukokuussa 1897 Sparre ystävineen perusti Porvooseen Iris-tehtaan.

Teosidean alkuperä, paikka ja henkilöt ovat joka tapauksessa Sotkamosta. Enkä lainkaan ihmettele, että sen maisemat ja ihmisten luonteikkuus tekivät vaikutuksen Sparreen. Kyllä kelpaa ihmislapsen ylistää omaa henkistä kotiaan, Kainuun kauneinta Sotkamoa.

(*) Vaasan kirkossa ovat seuraavat alttaritaulut: Albert Edelfelt, Paimenten kumarrus (1894). Sen vasemmalla puolella R.W. Ekman, Pyhän ehtoollisen asettaminen (1861) ja oikealla puolella Louis Sparre Kristuksen hautaanlaskeminen (1897).

Jaana Lukkarin artikkeli ”Louis Sparre Sotkamon Härköläss, 7.4.2019, https://jaanasklukkari.com/2019/04/07/louis-sparre-sotkamon-harkolassa/

Kultakauden taiteilijat Kainuussa. Akseli Gallen-Kallela, Louis Sparre, Pekka Halonen, Albert Gebhard, Väinö Hämäläinen, Anna Sahlstén, Yrjö Blomstedt, Viktor Sucksdorff, I. K. Inha.
Paavo Enroth, Matka kultakauteen. Maahenki 2018.

artikkelin otsikkokuva: Louis Sparre, Kirkkoväki paluumatkalla, 1897. Myyty 8.300 €, Bukowskis 22.5.2017, www.bukowskis.com

Soitellen uuteen vuoteen

Menneestä vuodesta 2022 vien mukanani uuteen vuoteen rakkauden & rohkeuden.
Uudelta vuodelta 2023 toivon ja odotan loppua maailman vihalle ja pelolle.  

Näissä tunnelmissa soittolistallani vanhan vuoden loppuessa ja uuden alkaessa ovat:

Nyt lähtee!
T. Rex, Get It On
Suzi Quatro, Can the Can

Epätäydellisyys on inhimillistä
David Bowie, The Man Who Sold the World
Metallica, The Unforgiven
Sielun Veljet, Peltirumpu
Guns N’ Roses, November Rain
Eurythmics, Sweet Dreams (Are Made of This)

Rakkaudessa
Patti Smith, Because the Night
Bon Jovi, Bed of Roses

Surussa
Ludwig van Beethoven, Sinfonia nro 7 A-duuri, Allegretto
Måneskin, The Loneliest
Jenni Vartiainen, Suru on kunniavieras

Ketään kumartelematta
Depeche Mode, Walking in my Shoes
Iggy Pop, Passenger
Robert Gordon, The Way I Walk
The Meteors, Little Red Riding Hood
En Vogue, Free Your Mind

Pimeydestä kohti valoa 
Marilyn Manson, Personal Jesus
Rammstein, Engel
Johnny Cash, Personal Jesus
Scorpions, Send me an Angel

Maailman valo
Black, Wonderful Life
Hurts, Wonderful Life
Una Furtiva Lagrima, Jussi Björling, (Gaetano Donizetti)
Sylvian Joululaulu, Anthony Parviainen (san. Zacharias Topelius, säv. Karl Collan)
Nälkämaan laulu (san. Ilmari Kianto, säv. Oskar Merikanto)
Ederlezi (kansansävelmä, perinteinen romanikansan laulu Balkanilta)

otsikkokuva: Bruno Catalano, Pierre David Triptyque, Salone Nautico Venezia 2022, Tuija Peltomaan kuva-arkisto

Sisustustavaraa, keräilytavaraa, vanhaa tavaraa, uutta tavaraa, arvotavaraa, harrastetavaraa, käyttötavaraa

Turengin huutokauppakeskuksessa esineistä, sisustamisesta ja keräilystä kiinnostunut voi yllättyä, ihastua, ihmetellä ja nauttia. Meininki on mutkaton, ja aikaa asiakkaalle löytyy aina. 

Pete ja Joni tiimeineen pitävät huolta siitä, että jokaisessa huutokaupassa on tarjolla jotakin ihan kaikille. Sisäänoton seulaa ei ole viritetty erityisen tiiviiksi. Siksi ei voi koskaan tietää, mitä huutokaupoissa on tarjolla seuraavaksi. Vanhan ja käytetyn lisäksi huutokaupoissa realisoidaan myös uutta, joten niistä löytyy vaikka mitä antiikista autoihin. Asuinpaikkakuntasi ei ole este, koska kohteet ja erinomaiset kuvat löytyvät ja tarjoukset hoituvat online. Sivuja kannattaa vilkaista siksikin, että Turengin kuljetuspalvelu ulottuu käytännössä kaikkialle Suomeen. Palvelun maantieteellinen kattavuus tuo mukanaan sellaista tarjontaa ja kysyntää, jollaista pääkaupunkiseudulla tuskin koskaan tavoitetaan.

Antiikin, designin ja arvoesineiden huippuhetkiä Turengissa ovat olleet muun muassa Keimolan kartanon kiinnostavat huonekalut, Arabian Fennia-sarja, Dorrit von Fieandtin keramiikkafantasiat, Oiva Toikan Linnut, Anu Penttisen Storybirds, Esteri Tomulan kepeiden kuvioiden leikki, huomiota herättävät koriste-esineet, kaikenikäinen hopea ja näyttävät korut. 

Jos etsit käyttödesignia kotipöytään, täältä sitä löytyy eri vuosikymmeniltä ja moneen makuun. Miten olisi erä Oiva Toikan Pioni-sarjan laseja, joista riittää sekä itselle että kaverille? Toisitko aurinkoa talvihämärään Nanny Stillin keltaisella Tzarina-kaatimella ja laseilla tai vehreyttä hankien keskelle saman sarjan vihreällä versiolla? Kattaisitko Paratiisin joulupöytään ja sinisen Domino-teehetken aattoiltaan? 

Designesineiden myyntimenestys ja globaali asiakaskunnan tavoittaminen eivät edellytä huutokaupan sijaintia Helsingissä ja myyntiä sesongin päähuutokaupoissa. Tämän osoittivat juuri äskettäin ja jälleen kerran Oiva Toikan Lollipop (3.700 €), Gunnel Nymanin Kalla (5.350 €), Timo Sarpanevan 7-solmuinen Festivo-kynttilänjalka (171 €). Designharvinaisuuksien huippuhetkiä koettiin, kun Alvar Aallon / Valaistustyön sininen Mehiläispesä myytiin 4.201 € ja Tapio Wirkkalan hopeinen Kajakki sekä kynttelikkö vaihtoivat omistajaa 7.901 ja 7.100 eurolla.  

Jokaisessa huutokaupassa on hämmästyttäviä esineitä, joista kaikki tuskin vetoavat vanhaa arvoantiikkia kelpuuttaviin ostajiin, mutta joista monet kruunaavat takuuvarmasti maksimalisti-sisustajan unelmat olipa koti kaupunkikaksiossa tai maaseutukartanossa. 

Tällä hetkellä Huutokauppakeskus Turenki on omalla alallaan Suomessa huutokauppaa hauskimmillaan eli reipasta realisointia ja riemukkaita yllätyksiä!

otsikkokuva: Arabian Fennia-sarjan vati (jossa pieni reunavika) myyty Turengissa 150 €.
artikkelikuvat: https://www.huutokauppakeskusturenki.fi

Tunnelmallista ja tuttua

Stockhoms Auktionsverk Helsinki on pitänyt pintansa pääkaupungin johtavien huutokauppojen joukossa. Online-puolella sen tarjonta jää helposti firman muista toimipisteistä verkkosivuille virtaavan tavaran varjoon. Sesongin päätapahtumissa Helsingin tiimi pystyy kuitenkin nappaamaan valikoimaansa hyvätasoisia taideteoksia, koruja, designesineitä ja antiikkia.

Talvihuutokaupassa on nyt tarjolla tunnelmallisia maalauksia sekä pari tuttua eli aiemmin markkinoilla ollutta huipputeosta. Magnus Enckellin Idylli (Kultakausi II) on vaihtanut omistajaa monta vuotta sitten Hagelstam & Co:n ja Oscar Kleinehin Kesäpäivä Helsingin Pihlajasaaressa Bukowskis’n huutokaupassa. Molempien lähtöhinnat kertovat, että mukaansatempaavat aiheet ja taiteilijan parhaimmistoon kuuluvat maalaukset säilyttävät tänä päivänä arvonsa huomattavasti keskivertoteoksia paremmin.

Jos etsit taidetta, joiden tunnelma tempaisee mukaansa yhä uudelleen, tässä muutama esimerkki:
– Venny Soldan-Brofeldt, Aurinkoinen päivä meren rannalla
– Victor Westerholm, Näköala Knutsbodan vuorelta (Ahvenanmaa)
– Dora Wahlroos, Eva (Tyttö ja sininen lettinauha)
– Berndt Lindholm, Merelle katsova poika (Skälderviken, Skåne)
– Juhani Linnovaara, Colorado-asetelma
Valikoimasta löytyy lisäksi monia viehättäviä antiikkihuonekaluja ja varteenotettavia ehdokkaita joulun korulahjoiksi

otsikkokuva: Oscar Kleineh, Kesäpäivä Helsingin Pihlajasaaressa, Tuija Peltomaan tutkimusarkisto
artikkelikuvat: Stockholms Auktionsverk / Helsinki, https://auktionsverket.com/fi/auktioner/talvihuutokauppa/

Vihdoinkin tasokas taidesyksy

Pitkästä aikaa huutokaupoissa on tarjolla upeita teoksia Suomen historian nimekkäimmiltä taiteilijoilta. Tämän tason ilotulitusta ei ole moneen vuoteen nähty – ja nyt se tapahtuu kahdessa huutokauppatalossa saman sesongin aikana!
Onko useita huomattavia koti-irtaimistoja tullut myyntiin? Vai kertooko huipputarjonta karumpaa tarinaa siitä, että kokoelmien haltijat odottavat talouden laskevan taantumaan? Näin hienoja kokonaisuuksia ei nousukaudella näe juuri koskaan, mutta laskukauden ja laman aikana hyvä taidetarjonta on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Jos lompakossa on nyt yhtään ylimääräistä, tässä on loistava hetki aloittaa omien taideaarteiden hankkiminen tai jo olemassa olevan kokoelman täydentäminen.

Hagelstam & Co tarjoaa esimerkiksi:
Elin Danielson-Gambogi, hurmaava iltatunnelma Teepöydän ääressä
Santeri Salokivi, laguunin hohteessa kylpevä Venetsia
Victor Westerholm, kuohuva Vallinkoski
H. Ahtela, hypnoottinen Maisema pohjoisesta
Akseli Gallen-Kallela, lumoava näkymä Kilimanjarolle
Väinö Kamppuri, koskettavasti kuvattu Poika 
Albert Edelfelt, talvinen päivä Helsingin satamassa
J.A.G. Acke, lumen valaisema Talvipäivä
– ja lisäksi, maailmantilanteen huomioon ottaen hämmentävä määrä venäläistä hopeaa ja posliinia

Bukowskis’lta löytyvät muun muassa:
Helene Schjerfbeck, ihastuttava Kirje
Pekka Halonen, mestarillinen Italialaistyttö
Albert Edelfelt, kesäidylli Nainen laiturilla
Marjatta Tapiola, rajunkaunis Pystysuora hevonen
Juhani Linnovaara, katseen vangitseva Asetelma
Väinö Blomstedt, taianomainen Talvimaisema iltahämärässä
Wäinö Aaltonen, loistava Aamu
Santeri Salokivi, elämäntäyteinen Tapaaminen saaristossa
Alvar Cawén, melodinen Tyttö flyygelin edessä
Tove Jansson, upea Näyttämön takana
– sekä syksyn vaikuttavin valikoima tyylikkäitä koruja

otsikkokuva: H. Ahtela, Maisema, https://www.hagelstam.fi
artikkelikuvat: https://www.hagelstam.fi ja https://www.bukowskis.com/fi/

Suosikkikaupunkini ”Top Tusina”, Suomi

Näissä kaupungeissa voisin ajatella asuvani Suomessa.

  1. Porvoo, kotikaupunki kaupunkien ykkösenä, totta kai
    – ja Sotkamo, ei kaupunki, mutta aina ylitse muiden
  2. Turku
  3. Loviisa
  4. Tampere
  5. Kuopio
  6. Jyväskylä
  7. Pori
  8. Vaasa
  9. Lahti
  10. Lappeenranta
  11. Kotka
  12. Rovaniemi

    artikkelikuva: kesäinen iltapäivä Turussa, Aurajoki, prosecco ja leivos Tintån terassilla

Kesän 2022 parhaat

Leipä!

  • Paras ruisleipä Suomessa, Leipomo-Konditoria Vilja, Sotkamo
  • Paras ruisleipä omassa lähikaupassa, Pikkueväs, Porokylän Leipomo, Nurmes
  • Paras sämpylä, Ciabatta sämpylä, Pekan Leipä, Heinola (ja oma K-kauppa)
  • Paras lihapiirakka, Hardomin leipä, Loviisa

Ruoka & Juoma!

  • Paras lounas, Tintå, Turku
  • Paras kalabuffet, Ravintola Reposaari, Pori
  • Paras hampurilainen, Turo’s Holy Smoke, Reposaari, Pori
  • Paras pizza, Ravintola Locale, Loviisa
  • Paras grilli, Tuen Grilli, Lappeenranta
  • Paras huikopala, katkarapuperunat tuplaravuilla, Grillimpi, Loviisa
  • Paras salaatti, Kiva, Porvoo
  • Paras kahvila, Kahvipaahtimo Lehmus Roastery, Lappeenranta
  • Parhaat drinkit, Scandic Hamburger Börs, Turku

Tunnelma!

  • Paras palvelu, Venn, Kotka
  • Paras paikallinen, Bosgård, Porvoo
  • Paras kesäravintola, SSS-Paviljong, Porvoo
  • Paras pysähdys, auto & moottoripyörä, Box Café & Grill, Sipoo
  • Paras pysähdys, vene & polkupyörä, Hamarinranta, Porvoo

Matkalla!

  • Paras matkailuyritys, Haapala, Sotkamo
  • Paras hotellilöytö, Hotelli Rakuuna, Lappeenranta
  • Paras namikauppa, Brunberg tehtaanmyymälä, Porvoo (Tarmola)
  • Paras lifestylemyymälälöytö, Muurla, Salo
  • Paras kesävaatekauppa, Pellavatehdas, Toijala
  • Paras palveleva vaatekauppa, Ratsula, Pori
  • Paras kokonaiselämys (puoti, kahvila, ravintola, konsertit), Laukon kartano, Vesilahti

    Paikka!
  • Paras kesäfiilis, Siikaranta Camping, Reposaari, Pori
  • Paras kaupunkitunnelma, Turku
  • Paras kaupunkikehitys, Tampere
  • Paras puutarhaelämys, Träskändan kartano, Espoo

    Auringossa & Pihatöissä!
  • Paras kasvoille, Jane Iredale, Amazing Base
  • Paras käsille, Aveeno, Skin relief moisturising hand cream
  • Paras suihkussa, Rituals, kylpy- ja suihkutuotteet

Hetki!

  • Paras parkkipaikkanäköala, Lidl, Sotkamo
  • Parasta tien päällä, lehmiä laitumella!
  • Paras apu, Autoliitto – kiitos!

    artikkelikuva: Träskändan kartanopuisto, Espoo

Suora lento Tampere-Pariisi

Helsingin designhuutokaupat näkivät syyskuussa tyylikkään ylilennon, kun tamperelainen Annmari’s liiti kotikentältä suoraan Pariisiin. Nimeään virtaviivaistanut Annmari’s Nordic Auctions on jo hyvän aikaa pitänyt käsissään suomalaisen designin jälleenmyynnin valtikkaa. Yritys on osoittanut hallitsevansa uudet informaatiokanavat, huutokauppojen live ja online-toteutuksen, verkon, verkostoitumisen, markkinoinnin, imagon – ja visuaalisuuden. Vaikuttavasta designtarjonnasta ja huippuhinnoista on tullut Tampereen Hämeentiellä enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Korona-aika taisi antaa vauhtia uusille kunnianhimoisille avauksille. Kun asiakkaiden tie tarjolla olevien esineiden luo mutkistui maskien ja matkustuskieltojen taakse, Annmari’s vei esineet keskelle Länsi-Euroopan laajinta ja vahvinta ostajakuntaa. Yhtälöön liitettiin ranskalaisen Piasan osaaminen ja huutokauppakuratointi – ja voilá! Lopputulos oli tyylikäs kuin suomalaisen designin jalokivet konsanaan.

Tampereella on oivallettu, että maantieteellä on merkitystä, mutta kilometreillä ei. Pariisi on Tampereelta katsottuna yhtä lähellä kuin Helsinki. Verkostoituneessa maailmassa sama pätee myös toisinpäin: Pariisista käsin Tampere on yhtä lähellä, kaukana tai sivussa kuin Helsinki. Joten miksei menisi Tampereelta suoraan eurooppalaisten designmarkkinoiden keskipisteeseen?

Vaikka monet netissä toimivat huutokaupat houkuttelevat ostamaan tavaraa kuviin ja ulkonäköön perustuen, arvodesignin keräilijälle ulkonäkö on vain osa kokonaisuutta. Materiaali, työn jälki, tuotteen laatu ja kunto ovat olennainen osa esineen pitkän aikavälin arvoa. Mitä suuremmista summista on kyse, sitä todennäköisemmin hankita tehdään kestämään elämää vielä omistajansa jälkeen, ei vaihtamaan omistajaa, kun tyyli muuttuu ja kotia laitetaan taas kerran uuteen kuosiin. 

Ensiluokkaisissa designkokoelmissa muotoilun vuosikymmenet limittyvät ja kerrostuvat muodostaen kuvan siitä, mikä kulloinkin on ollut taitojen, tekniikoiden, uusien oivallusten ja luovien näkemysten parhaimmistoa: visuaalisesti, aistimellisesti ja toiminnallisesti. Siksi keräilijöiden tahtoa nähdä kohteet ennen päätöksentekoa omin silmin ei pidä aliarvoida. Annmari’s ja Piasa tarjosivatkin näytön Pariisissa. Paikka oli tyylin ja laatutietoisuuden keskipisteessä, rue du Faubourg Saint-Honorélla, jolta löytyvät maailman suurimmat muotitalot sekä hurmaavin – ja kallein -ruusukauppa Roses Costes. 

Suomesta Pariisiin oli vain klikkauksen verran matkaa, kun valittavana oli virtuaalinäyttö verkossa, web-katalogi tai painettu luettelo. Latasin painetun luettelon. Avasin pdf-tiedoston ja hymyilin. Kanteen valittu yksityiskohta messinkivalaisimen rei’itetystä kuvusta toi mieleen valon ja lämmön, auringon, avaruuden sekä 1950-luvun tulevaisuuden utopiat à la Jacques Tati ja elokuva Enoni on toista maata. Pienen lyöntivirheen ”costumer service” ohitin olankohautuksella: ”C’est la vie – broken English!” Sitten aloin selata kuvia. 

Kohteista oli listatut perustiedot, ja joistakin myös provenienssi, näyttelytiedot ja kirjallisuuslähteet. Lisätietoa tai kuntoraportta haluaville annettiin kaksi kontaktihenkilöä. Halutut tiedot sai lähes millä tahansa suurimmilla läntisen maailman keräilykielillä – formidable, impresionante, erstaunlich!

Katalogin sivut avautuivat edessäni kuin korut. Kuvat olivat elegantteja. Kuvakulmat oli harkittu kohde kerrallaan, esinetyypin, koon ja materiaalin mukaan. Kuvat detaljeista olivat aistikkaita. Ne kertoivat myös esineen arvon kannalta olennaiset yksityiskohdat. Arkistojen mustavalkokuvat loivat ajankuvaa ja veivät nostalgiamatkalle paikkoihin, joihin huutokaupan kohteet on aikanaan suunniteltu. Henkilökuvat muotoilijoista antoivat tekijöille kasvot. Sokerina pohjalla oli muutamia valokuvia valmistusprosesseista; kunnianosoituksia käsityölle, eri alojen ja tekniikoiden osaajien työpanokselle ja koko suomalaisen designin historialle.

Luettelon sivuilla vuorottelivat tutut kohokohdat ja laatulöydöt, joilla kansainväliset keräilijät voivat erottautua vertaistensa joukossa. Vakionimet, kuten Tynell, Aalto, Johansson-Pape, Wirkkala, Sarpaneva, Kaipiainen olivat totta kai mukana; heidän rinnallaan ansaitun paikkansa olivat saaneet Wivi Lönn, Arttu Brummer, Olof Ottelin, Werner West, Runar Engblom, Impi Sotavalta ja Maija Taimi. Aino Aalto pääsi valokeilaan omalla aukeamallaan, kuten kuuluukin. Tämän hetken tavoitelluimmat tekijät, muun muassa Märta Blomstedt, Carl Gustaf Hiort af Ornäs, Antti Nurmesniemi, Ilmari Lappalainen ja Ben af Schultén toivat kaivattua monipuolisuutta designin tähtitarinaan. 

Nähdäkseen lähelle on joskus hyvä lähteä kauas. Annmari’s & Piasa -luettelo ei toistanut samaa huutokaupoista tuttua kaavaa, johon moni Suomessa järjestettävä designhuutokauppa on jopa jämähtänyt. Tuttujen kohteiden lisäksi mukaan oli löydetty ja poimittu uniikkeja harvinaisuuksia. Birger Carlstedtin suunnittelemia huonekaluja en uskaltanut edes odottaa säilyneen. Ilmari Tapiovaaran Palan-kirjahyllykkö ja Cantu-hylly hemmottelivat pohjoismaisella kauneudentajullaan. Lauri Järveläisen suomalainen art deco oli kuin piste i:n päällä tyylin kotikentällä Ranskassa. Kokonaisuutena katsoen valikoiman painopiste oli yhä kultaisessa menneisyydessä. 1980-luku ja sen jälkeiset vuosikymmenet ovat hivuttautuneet Suomen designmarkkinoille hitaasti ja satunnaisesti. Yltäneekö niiden lumovoima koskaan legendaarisen Mid-Century Modernin rinnalle? 

Päänavauksena Annmari’s & Piasa tekivät juuri sen mitä on kaivattu ja odotettu. Ne antoivat uudet kriteerit designhuutokauppojen visuaaliselle estetiikalle ja aidosti kansainväliselle toteutukselle. Ne oivalsivat viedä suomalaisten huutokauppamarkkinoiden valovoimaisimman kategorian sinne, missä laaja väestöpohja ja nopeasti taittuvat etäisyydet takaavat suurimman huomioarvo. Menestystarinaa ei synny ilman uskallusta aloittaa pohjatyö. Tunnettuuden lisääminen ja saavutettavuuden parantaminen on ensiaskel kohti kiinnostuksen ja asiakaspohjan laajenemista. 

Optimistinen tulevaisuudenvisioni alkaa luettelon kohteista 251 ja 252 (Kirsi Gullichsen), joiden myötä katse voisi kääntyä designin historiasta siihen, mitä suomalaisen muotoilun nykyisyydellä ja tulevaisuudella, 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä muotoilijasukupolvilla voisi olla tarjottavanaan. Kurjemmassa tulevaisuudenkuvassa esineitä virtaa ulos Suomesta entistä enemmän, ja yhä harvempi niistä palaa koskaan takaisin. Arvoesineillä on historian saatossa ollut tapana seurata sotaa tai rahaa – ja harvinaisimmat taideteokset & designesineet ovat kuin harvinaiset maametallit kaivosalalla. Entä sitten, kun arvonsa säilyttävä esineistö – viimeisetkin kotien katoista ja julkisista tiloista remonttien, muutostöiden, omistajavaihdosten ja käyttötarkoituksen muutosten myötä riisutut messinkivalaisimet ovat matkanneet ”maailmalle” aivan kuten 170-1800-lukujen vaihteen arvoantiikki ja iso osa taidelasin huipuista aikoinaan? Kun tuotanto on ulkoistettu, kauppakeskusten yhdenmukainen ketjutarjonta korvaa paikallisvärin ja kodeissa on enemmän halvalla valmistettuja sisustustavaroita ja kertakäyttösisustuksia kuin kestävää kulttuuria? Muistelemmeko loistavaa menneisyyttämme, sen taitajia, osaajia, tekijöitä ja muotoilun ympärillä kukoistanutta tuotantoklusteria museoissa – ja viimeinen sammuttaa valot, takanaan kerran niin loistava tulevaisuus?

Kuvat: Screenshots Piasa Annmarie Finnish Design -luettelosta, jonka upeista valokuvista ovat vastanneet Annmaris ja Xavier Defaix

Maailman paras korvapuusti

Joskus se oli Tamminiementien kahvila. Sitten se oli Café Succès. Kun Helsinki vaihtui Itä-Uusimaahan, makujen paratiisi aukeni. Hardomin Leipä on nostanut korvapuustin uudelle tasolle. Muodossa käsityön kosketus, maussa kunnolla viljaa ja kanelia, rapsakkaa raesokeria, ja koko lyö laudalta jokaisen muun ”Suomen suurimman korvapuustin”. Tämä tekee Loviisasta ohittamattoman.

kuvakaappaus: Hardomin Leipä Facebook -sivu, hardomin leipä

Latu auki laadulle!

Olisiko aika laajentaa taidekaupasta käytyä keskustelua teosten aitouden kontrolloimisesta myös laadunvalvontaan? 

Taidekaupassa toimivat taideteosten jälleenmyynnin asiantuntijat seisovat paikallaan paljon vartijoina. Nämä alan portinvartijat määrittelevät myyntiin hyväksyttävät teokset, niiden hintatason eli sen, minkä arvoiseksi teokset rahalla mitattuna arvioidaan ja mitä niistä ostajalta pyydetään. He markkinoivat, nostavat esiin halutuimpia ja kysytyimpiä taiteilijoita. He käyttävät oikeutta kieltäytyä ottamasta välitettäväksi taidetta niiltä tekijöiltä, joista ostava yleisö ei ole kiinnostunut. He määrittelevät, mikä taide ylittää vain tavallisen viikko- tai kuukausihuutokaupan riman ja mikä korotetaan vuoden päätapahtumien tähdistöön. 

Alas asetetut hinnat lähettävät signaalin taiteilijan tuotannon vähäisestä kysynnästä tai arvon laskusta. Yleisö vastaa tähän olettamalla, että tietyistä teoksista tai tekijöistä ei ole syytä maksaa suuria summia. Korkeat hinnat puolestaan vihjaavat laajaan kysyntään, kasvavaan kiinnostukseen tai arvon nousuun. Taidekauppaa seuraava yleisö vastaa tähän odotetulla tavalla tarjoamalla myyntiin kärkisijoilla olevien taiteilijoiden ja designtähtien tuotantoa.

Kun kaupankäynti kiihtyy ja taiteilijan suosio ja maine kasvavat, myös väärentäjät tarttuvat tilaisuuteen. Taidekaupassa tämä voi näkyä niin, että aitojen ja jo silmämääräisestikin arvioiden hyvien, ellei suorastaan erinomaisten teosten joukkoon eksyy huutomerkin lailla esiin pomppaavia, tekijän tunnusomaisesta tyylistä ja taitotasosta poikkeavia tekeleitä. Onko siis olemassa riski, että taidekaupan uskottavuus alkaa kärsiä, jos hyvätasoisten teosten joukossa myydään selvästi keskivertoa heikompia teoksia ja suorastaan epäilyttäviä yksilöitä?

Olen aiemmin kiinnittänyt huomiota Hugo Backmanssoniin. Jos olet aikeissa sijoittaa hankintabudjettisi tähän taiteilijaan, joka tunsi hevoset ja niiden anatomian erinomaisesti, kiinnitätkö huomiota siihen, että huutokaupoissa on myyty silmiinpistävän eritasoisia teoksia samalta taiteilijalta. Yksi Backmanssonin ratsastaja oli kuin suoraan Game of Thronesin kuolleiden armeijasta. Samanaikaisesti tarjolla on ollut pari erinomaista hevoskuvaa, joissa eläimen anatomia, liike ja olemus on kuvattu viimeistä piirtoa myöten taidokkaasti, koko lämminverisessä komeudessaan. Minussa ensin mainittu anatomialtaan ja liikeradaltaan omituinen kaakki herättää huolen vähintään laaduntarkkailun puutteesta.

Miksi taidekaupan portinvartijoiden sitten pitäisi tarkkailla myyntiin hyväksyttävien teosten aitouden ohella myös niiden laatua? Eikö tarkoitus olekaan myydä paljon ja tuottaa mahdollisimman hyvää tulosta? Heikoimpien teosten karsiminen kieltämättä pienentäisi liikevaihtoa. Se vähentäisi myytävien teosten määrää ja kaventaisi erilaisille lompakoille sopivaa hintahaitaria. Se sulkisi myyntipaikan teoksilta, joita tehdessään taiteilijalla ei ollut paras hetkensä. Ei ole syytä moittia taiteilijoita: kukaan meistä ei onnistu aina ja kaikessa täydellisesti. Niin sanottujen maanantaikappaleiden kohdalla karsiminen voisi olisi epäreilua, mutta hinnan asettaminen alarekisteriin olisi vain karua realismia. Maanantaipäivä tai ei, koulutettu taiteilija ei unohda oppimaansa ja lankea alkeellisiin virheisiin taiteilijan perustaidoissa kuten mittasuhteissa, perspektiivissä tai anatomiassa.

Siirtykäämme siis takaisin taidekaupan toimijoihin ja tarkastelkaamme heitä taiteilijan, myyjän ja ostajan edunvalvojina, jotka perustelevat välityspalkkiotaan asiantuntijapalvelulla. Eikö tiukempi laadunvalvonta lähettäisi yleisölle signaalia korkeatasoisesta ja tinkimättömästä myyntipaikasta, jossa asiantuntijoiden taiteellinen silmä ja arviointikyky ovat kohdillaan ja jossa tehtyihin valintoihin ja niiden kestävyyteen voi pitkälläkin aikavälillä luottaa? Eikö se kertoisi myyjille, että asioidessaan välityspalkkioita veloittavien asiantuntijoiden kanssa he saavat taideteoksensa myyntiin hyvässä, ellei jopa parhaassa seurassa? Eikä se kertoisi ostajille, että välityspalkkioita työstään perivät asiantuntijat kantavat vastuuta siitä, että heidän kauttaan tehdyt hankinnat ovat taiteelliselta ja rahalliselta arvoltaan kestäviä – ja että satsaus hyvään tasoon kannattaa aina?

Kun katselen huutokauppaluetteloita kymmenien vuosien takaa, näen rajatun määrän tiukalla seulalla valittuja taideteoksia, antiikki- ja keräilyesineitä. Määrä on suppea, mutta taso hengästyttää. Kun katselen 24/7 pyörivää nettihuutokaupparulettia, näen massoittain tavaraa, korkeaa, hyvää, passelia ja heikkoa laatua, taiteen, antiikin ja keräilyesineiden haute couturea ja pikamuotia. Onko määrä korvannut laadun? Ovatko arvohuutokaupat muuttuneet tavarakaupoiksi? 

Taidemarkkinoiden toimijoilla on valtaa vahvistaa, murentaa ja sekoittaa taidekauppaa, sen uskottavuutta ja luotettavuutta. Siitä myös asiantuntijavaltaa käyttävien tulisi pitää kiinni taiteilijoiden, myyjien ja ostajien edun nimissä. Kun laadunvalvonta pettää, taidekauppa astuu miinakentälle, jossa aidot, tekeleet, kopiot ja väärennökset menevät ennen pitkää sekaisin. Seurauksena on ostajien kato jälleenmyyntimarkkinoilta, mitä yksikään taidetta omistava tuskin toivoo. Ostajalle jää sentään yksi turvasatama: nykytaide ja hankinnat suoraan taiteilijalta tai galleriasta, tekijän itsensä konsultoimana. 

Kuvat Hugo Backmanssonin maalauksista: www.hagelstam.fi, www.bukowskis.com
Artikkelikuva: Tuija Peltomaa/Tallinna

KESÄNI PARHAAT HETKET

Tänä toisena koronakesänä ei kaivattu kotia, Kainuuta ja Satakuntaa kauemmaksi. Elämä on hyvin tässä ja nyt. Kaikki rakas löytyy läheltä.

  • Vuoden kesälounas: Bosgård, Porvoo
  • Vuoden terassi: Kiva, Porvoo
  • Vuoden pit stop: Hanna Partasen kalakukkokioski viitostien varrella Leppävirta – Kuopio
  • Vuoden grillihetki: Katkarapuperunat, Grillimpi, Loviisa
  • Vuoden ruisleipä: Luomuruis, Konditoria Vilja, Sotkamo. Hyvänä kakkosena Lapinjärven leipomo
  • Vuoden iltaherkku: Ohrarieska, Tuorilan kotileipomo, Askola
  • Vuoden saunanami: Italialaiset sitruunalimonadit – hyvä valikoima vihdoin Suomessa!
  • Vuoden teeparatiisi: Wehmais gård, Juva
  • Vuoden aarresaari: Turengin huutokauppakeskus
  • Vuoden kirpparitunnelma: Pohjola-tori, Kouvola
  • Vuoden mahdollisuuksien miljöö: Orimattilan kehräämö
  • Vuoden tänne tulen vielä takaisin: Siikaranta Camping, Reposaari
  • Vuoden terassikukka: Punainen Kukonharja – Celosia argentea
  • Vuoden puutarhakäsien pelastaja: Fair Squared, Hand Cream Olive
  • Vuoden tyyli: Parla, la gente purtroppo parla — Non sa di che cosa parla
  • Vuoden sydämenmurskaaja: Aina, the Bear, Kuusamo

Kauan kaivattu rimanylitys Muumimaailmassa!

Hurraa Porvoo! Kaupungin keramiikkaperinteen jatkaja ja tekemisissään tinkimätön VAJA Finland (yhteistyössä Moomin Characters Oy Ltd:n kanssa) näyttää, että muumimukeja voi tehdä myös kunnianhimoisella asenteella. 

Vuosien varrella meille on tullut tutuksi se moneen väriin ja kuva-aiheeseen sovitettu standardimallinen muki, jota on päivitetty tasaiseen tahtiin vaihtuvalla siirtokuvakoristeella, markkinoitu kotimaisella brändillä ja josta on tehty kustannustehokas Aasiaan siirretyllä tuotannolla. Keräilijät ovat käynet kuumina, jonottaneet pienillä yksityiskohdilla erottuvia erikoiskappaleita, huutaneet hintoja pilviin ja täyttäneet tulevaisuuden aarrekirstujaan laskeskelleen kuinka paljon näistä voikaan saada sitten joskus, kun ja jos…

Keräilymarkkinoiden historia on kuitenkin kerta toisensa jälkeen osoittanut, miten vuosikymmenet seulovat helmet massasta, uutta luovat innovaatiot sarjatoistetusta tavarasta ja ennen kaikkea laadun ja kunnianhimoisen tekemisen tulostehtailusta. 

Keräilyn virta ei ole vakio eikä sillä ole tapana kulkea ikuisesti samaan suuntaan, niin kuin muumimukit ovat tähän saakka kulkeneet Suomesta Japaniin päin. Kun yksi maailman esteettisimmistä kulttuureista, viimeisen päälle viimeisteltyä työtä arvostava Japani haluaa ikiomat muumimukinsa, massatuotettu siirtokuvamuki ei pitkään riitä edustamaan legendaarista made in Finland -designimagoa. Mutta antakaas olla, kun alamme puhua suomalaisen designperinteen, taidon, kunnianhimon, yrittäjänrohkeuden, ammattiylpeyden ja materiaalituntemuksen tinkimättömistä soihdunkantajasta ja oman alansa niksit osaavien ammatti-ihmisten työllistäjästä. Tilaustyö Japanista löytää toteuttajansa Porvoosta!

Tätä kirjoittaessani suomalaisen keramiikanvalmistuksen hienoimpia perinteitä vaalivan VAJA Finlandin valmistamat ensimmäiset muumimukit ovat myynnissä Scandexin myymälässä 150-vuotiaassa Matsuya Ginza -tavaratalossa Tokiossa. Tilaustyönä toteutettu custom-made Japani-editio herättää eloon Tove Janssonin muumit mustavalkoisina ja tyylikkäästi piirrettyinä, aikaa kestävinä ja ajattomina. Ideat ja kuvavalinnat ovat Tove Janssonille läheisen Hiroko Yokokawan käsialaa. Kuva-aiheet eivät ole mitään mutkat suoriksi leikkaa-liimaa -meininkiä, vaan Matsuya Ginzan ja Scandexin yhteistyönä syntynyttä, taiteellisen johtajan Eiji Sakagawan viiva viivalta harkitsemaa ja mukin muotoon sovittamaa sarjakuvaa. Ajatonta ja elävää Tove Janssonin maailmaa! Näiden mukien lumous pysyy eilen, tänään ja huomenna. 

On tätä odotettu, mietitty ja haaveiltu: mitä perinteisellä käsityötaidolla ja kotimaisella keramiikka(pien)teollisuudella olisi tarjottavanaan tehotuotantoon sovitettujen ja keräilykohteeksi räätälöityjen muumimukien haastajaksi. Markettien hyllyiltä löytyvän massakeräilytavaran rinnalle on nyt syntynyt sarja esineitä, joiden käsiin saaminen ei ole helppoa tai edes mahdollista likimainkaan kaikille halukkaille.

Lähetetäänkö muumimukeja tulevaisuudessa yhä Suomesta Japaniin – vai nouseeko suomalaisten tosikeräilijöiden aurinko tulevaisuudessa idästä: Porvoossa valmistettuna ja vain Japanista saatavana? Erottaako harvinaisuus ja vaikea saatavuus tulevaisuudessa muumimukien kansankeräilyn ja todellisten muumimukirariteettien metsästämisen? Muodostuuko muumimukien jälkimarkkinoille kaksi laatuluokkaa – ja lopulta useampi hintaluokka? Näinhän on jo käynyt Arabian massatuotetuille ja ennen pitkään myyntipöydillä vastaan tuleville astioille verrattuna saman yrityksen piensarjoihin ja käsinmaalattuihin harvinaisuuksiin. Onko sinun hyllyssäsi erikoisuuksia ja rariteetteja – vai määrää ja massaa?

Keräilyesineiden unelmien kruununjalokiviä, käsinmaalattuja muumimukeja emme todennäköisesti koskaan tule näkemään, mutta jos näkisimme, ne vasta kalliita ja eksklusiivisia uniikkikappaleita olisivatkin! Raaskisiko sellaisesta enää aamukahvia nauttiakaan?

Joka tapauksessa keräilymukien uudet laatustandardit on nyt asetettu, ja jatkossa yksi muumiharrastajien huippuhetki on Japanin markkinoille tehty porvoolainen VAJA Finlandin muumimuki. Onnea muumikeräilyn voittajille!

https://www.vaja.fi/

https://www.matsuya.com/ginza/#

https://www.uusimaa.fi/paikalliset/3119382

Metsän antimia

Vikkelästi vuodet vierivät ja veikeästi elämä vie. Viime vuodet se on pyöritellyt positiivisilla pikakierroksilla ja se aika, mikä työn merkeissä on kulunut näyttöä tuijotellen, on ollut suoraan verrannollinen siihen aikaan, mitä vapaalla ollessani olen näppäimistöjä näpytellyt. Hyvin vähän siis – sitä hupinäpyttelyä. Sen sijaan paljon lintuja, lehmiä, lampaita, hevosia, jäniksiä, kauriita ja karhuja; eli sitä olennaisinta elämässä, luontobongailua ja rauhaa.

Lupaan, että koostan tuleviin bloggauksiini joitakin poimintoja viime vuosien ajalta. Jatkan nyt myös rentoon tahtiin uusien taide-, design- ja antiikkiajatusten pyörittelyä.

Kun tuo luontobongailu tuli mainittua niin aloitetaan luonto-aiheisella arvoituksella. Tämä on loppukesän löytö kotimetsästä. Nökötti siellä kelopuuhun kiinnittyneenä. Pinta pisaroilla, ei mitään tahmeaa tai limaista, vaan pikemminkin vettä. Mikä tämä on?

ps. Minä en tiedä!

Top Tables

Nyt kokoonnutaan yhteen – katse pöytiin!
Tämä Top Tables -valikoima tarjoaa pöytäesimerkkejä 1900-luvun kestävästä designista, joka sopii nykykodin tarpeisiin niin muotoilultaan kuin toimivuudeltaan. Materiaaleissa toteutuu kestävä kehitys: puu säilyy hyvin hoidettuna ihmisiän ja jatkaa elämäänsä seuraavaan sukupolveen. Unohda muovit, puristetut huonekalulevyt ja supersaastuttavilla rahtikonttilaivoilla merten takaa tuodut esineet. Katso, miten saat rahoillesi vastinetta ilman nettikaupan alennusprosentteja.

Ompelupöytä on kätevä säilytys- ja sivupöytä.

  • Tanskalainen ompelupöytä on mahonkia ja tiikkiä. Monikäyttöisyyttä esimerkiksi keittiössä tai ruokailutilassa tuovat siirtämistä helpottavat pyörät, myyty Annmari’s, Tampere 200 €

  • Hans J. Wegner on tanskalasisen huonekaludesignin suuria nimiä ja maailmanlaajuisesti tunnettu ”täydellisten tuolien” suunnittelija. Wegnerin ompelupöytä AT-33 on 1950-luvulta. Materiaali on täyspuuta, tiikkiä. Laskupintaa lisäävät ylös nostettavat sivuklahvit. Ne tekevät pikkupöydästä loistavan apulaisen keittiöön, ruokailutilaan tai lastenhuoneeseen. Vetolaatikossa on tilanjakajat vaikkapa pikkutavaroita, aterimia, tee- tai maustepurkkeja tai legoja varten. Rottinkikori on upotettu ulosvedettävään levyyn ja siihen mahtuu party-mix pusseja tai pehmoleluperhe kokonaiselle juhla- tai leikkikaveriseurueelle. Myyty Huutokauppa Helanderilla 363€

Selkeä muoto ja käytännölliset ratkaisut tekevät sohvapöydästä ajattomasti toimivan.

  • Lea Nevanlinnan sohvapöytä ”Vari” on mahonkia. Massiivipuinen runko ja pöytälevy voidaan irrottaa toisistaan, joten periaatteessa tähän voi yhdistää vaikka lasikannen, tietysti alkuperäistä poisheittämättä! Lasikantista ”Varia” saa myös uustuotantona. Sen sijaan alkuperäisiä versioita on tehty 1950-luvulla vain pieni koesarja. Orgaaninen muoto tekee rungosta siron, ja pyörä pöytälevy kokoaa ystävät yhteen. Myyty Huutokauppa Helanderilla 411 €

  • Aavistus japanilaisuutta on ruotsalaisen Alberts Möblerin valmistaman sohvapöydän kannen kaartuvissa ääriviivoissa ja alaspäin kapenevassa jalkarakenteessa. Lehtihyllyssä on ilmava ja kevyt punosrakenne. Sen päälle voi sujauttaa olohuoneessa juoksentelevien taaperoiden askeleilta turvaan lehdet, kirjat, läppärin, kännykän ja padin. Materiaali on tiikkiä, ja tunnelma ehtaa 1960-luvun retroa. Myyntihinta Huutokauppa Helanderilla, 197 €, tarjosi vastinetta koko rahalle.

Olof Ottelinin sohvapöytä on 1960-luvun muodin mukaisesti lämminäsvyistä puuta. Ulospäin taipuvat jalat tuovat rakenteeseen ilmavuutta ja keventävät tummaa materiaalia. Myyntihinta Huutokauppa Helanderilla, 161 €, ei päätä huimaa.

Alvar Aallon Aurinkokaluston pöydät ovat terassikalusteista sympaattisimpia. Varaudu ensi kesään Aallon ”Auringonkukalla”, ja aurinko paistaa aamukahvikuppiisi varmasti. Myyty Huutokauppa Helanderilla 905 €.

Skandinaavinen retro – designin uusi trendi?

Suomalaisen designin hinnat hipovat pilviä. Sarjavalmisteiset designkohteet, samat tutut esineet ja nimet hallitsevat tarjontaa varsinkin huutokaupoissa, kun taas yksittäiskappaleina tuotetut esineet ovat harvinaisuuksia, joista kilpailtaessa suurkeräilijät ja kansainväliset ostajat vievät voiton. Mistä tavallinen kotimainen design-sisustaja voisi löytää uuden sytykkeen keräilyyn?

Syksystä 2016 alkaen tähän päivään saakka olen kysellyt sekä sisustajilta että keräilijöiltä, mitä he etsivät designin maailmasta juuri nyt. Yksi vastaus on toistunut ylitse muiden: kiikariin on osunut ”Pohjoismainen design / Scandinavian design / Scandinavian retro”.

Tarjonta on toistaiseksi ollut kiinnostavinta Bukowskilla ja Huutokauppa Helanderilla. Tositarkoituksella liikkeellä oleva lähtee löytöretkelle kotimaisiin designliikkeisiin ja antiikkitapahtumiin sekä ruotsalaisille antiikki, design, keräily ja curiosa -messuille. Niistä kannattaa hankkia oppaaksi myös aihetta käsitteleviä loistavia kirjoja. Netistäkin kohteita löytyy ja ostaminen on nopeaa, mutta tieto ja valitsemisen taito karttuvat vain oikeita esineitä katsellessa ja tutkiessa.

Pohjoismaisen muotoilun metsästäjien syitä uuteen kiinnostuksen kohteeseen ja tuoreimpiin designhankintoihin ovat olleet:

  • Saavutettavissa olevat hinnat.
  • Moneen kertaan nähdystä tutuista kotimaisista vaihtoehdoista erottuvat kohteet.
  • Esineiden hyvä kunto ja laatu. Ostokset voi useimmiten kantaa suoraan kotiin, ilman korjauskierroksia.
  • Ihanat verhoilukankaat.
  • Runsas tarjonta. Valinnanvaraa ja esineitä löytyy joka lähtöön, kotiin ja makuun.
  • Tyyli on kivasti ja raikkaasti toisenlaista ja uutta, mutta samalla riittävästi tutulta tuntuvaa.
  • Tyyli, materiaalit ja värit sopivat kotimaisten designesineiden seuraan.
  • Hyvä muotoilu ja käytettävyys.
  • Monilla valmistajilla on pitkä ja maineikas historia, ja ruotsin kieltä taitavalle löytyy tietoa lukemattomista kirjoista ja lehdistä.
  • Kun kotimaiset tehtaat siirtävät tuotantoaan ulkomaille, miksei meille kelpaisi muissa Pohjoismaissa muotoiltu ja valmistettu esineistö?

Niin –  miksei?
Tässä muutamia kilpailukykyisiä ehdokkaita ikinuoresta skandinaavisesta retrosta kiinnostuneille.
  

  • Pierre Forsell / Skultuna, Seinälampettipari, 111 €, Huutokauppa Helander
  • Finn Juhl, Nojatuoli, myyty 2.193 €, Huutokauppa Helander
  • Vivianna Torun Bülow-Hübe & Georg Jensen, Kaulakoru ja riipus, myyty 745 €, Bukowskis Stockholm

 

  • Signe Persson-Mellin / Rörstrand, Teekannu, myyty 360 €, Bukowskis Helsinki
  • Barbro Nilsson / AB Märta Måås-Fjetterström, Matto, myyty 2.235 €, Bukowskis Stockholm
  • Kresten Bloch, Royal Copenhagen, myyty 65 €, Huutokauppa Helander

   

  • Kjell Engman / Kosta Boda, myyty 185 €, Huutokauppa Helander
  • Kurt Hvitsjö, Pinnatuolit (ja ruokapöytä), myyty 377 €, Huutokauppa Helander
  • Gunnar Billman-Petersen, pöytävalaisin, myyty 459 €, Huutokauppa Helander

Kosketa keramiikkaa

Designesineistä aistillisinta on keramiikka, hyvänä kakkosena valoonsa kietovat valaisimet. Tässä muutamia esimerkkejä kosketuksen taiteesta, joka pitää aistit hereillä ja avoimina myös maan kamarasta etääntyneessä urbaanissa kodissa.

Kohteet on myyty Hagelstam & Co:n kevään 2017 Modern huutokaupassa ja Bukowskis kevään 2017 Design + Art -huutokaupassa

Ylärivi:

  • Pekka Paikkari, myyty 400 € (lähtöhinta 500 €, Hagelstam & Co.)
  • Aune Siimes, myyty 420 € (lähtöhinta 300 €, Hagelstam & Co.)
  • Annikki Hovisaari, myyty 320 € (lähtöhinta 200 €, Hagelstam & Co.)

Alarivi:

  • Francesca Mascitti-Lindh, myyty 380 € (lähtöhinta 300 €, Hagelstam & Co.)
  • Olli Vasa, myyty 420 € (lähtöhinta 400-600 €, Bukowskis)
  • Friedl Holzer-Kjellberg, myyty 990 € (lähtöhinta 400-600 €, Bukowskis)

Kesän satoa Taidekeskus Salmelasta

Taidekeskus Salmela on vuosi toisensa jälkeen Suomen kesän taidekohteista vetovoimaisimpia. Pääroolissa ovat tietenkin taiteilijat ja heidän teoksensa, mutta monen paikalle saapuvan kohdalla määränpään ratkaisee kokonaisuus. Sielua lepuuttava miljöö, silmiä ravitseva sisältö, vatsaa hellivät palvelut, vanhan ystävän tavoin vieraat vastaanottava henkilökunta, hyväntuulinen tunnelma ja monipuolinen konserttitarjonta ovat Salmelan kesää parhaimmillaan. Kävijä kuin kävijä tuntee aina olevansa tervetullut.
Tässä kesän satoa Salmelan näyttelyistä 2017.

Marjatta Tapiola, Jussi Mäntynen ja Tero Laaksonen. Eläin, eletty keho ja elämä, yhteinen historiamme, muinaisten ja kaukaisten kulttuurien jäljet.

Salmelan kesän 2017 nuori taiteilija Essi Peltonen, kasvoja ja ihmisyyden olemuksia. Aaron Heino, teräsveistoksia arkisen ja esteettisen kohtauspisteessä. Topi Ruotsalainen, ajankohtaisesti puhuttelevia maalauksia ihmisyydestä.

Jenni Yppärilä, tutkimuksia Viipurin kaupunkimiljöössä ja paikan identiteetti.

Satu Laurel, tarunomaisuutta, dekoratiivisuutta, ornamentaalisuutta ja eksooottisuutta. Vahvoin elein maalaava Johanna Lumme, hetkiä aineellisessa, aistillisessa luonnossa.

Tomas Byström, polkuja ja havaintoja arjessa. Jasmina Ijäs, matkoja satujen ja myyttien eläinpantheonissa.

Marjatta Tapiola, jälkiä läpieletystä elämästä. Elina Kujansuu, palaamisia luontosuhteemme juurille.

Monia armorikkaita vuosia taidekeskus Salmelan toiminnanjohtaja, konsuli Tuomas Hoikkala. 5 tusinaa tuli täyteen 16.9.2017.
Työsi on tuottanut ikimuistoisia kokemuksia ja se on avannut monille tien taiteen pariin. Taide on kohtaamisia, tekijöiden, teosten ja yleisön välillä. Vuohijärvelle kokoontuneet syntymäpäivävieraat osoittivat, että ystävyys ja yhteys ihmisten välillä kasvaa ja vahvistuu, kun sitä vaalitaan, aina kun kohdataan. Tuskin olet koskaan unohtanut tervehtiä yhtäkään meistä sadoista, joka kesä, joka päivä, Salmelassa.
Näkemisiin jälleen kesällä 2018 katsoen, kuunnellen, soittaen ja nauttien!

Antiikkiretki Habitaressa

  
Alla poimintoja Habitaren Antiikki-osastoilta.
Kokonaisuus oli kerrassaan riemukas. Omansa sieltä löysivät niin antiikin, designklassikkojen, vanhan lasin, 1900-luvun alun suunnittelijaharvinaisuuksien, nallekarhujen, vanhojen autojen, retron viihde-elektroniikan kuin tyylikkään vintagen ystävät. Traktorifaneista puhumattakaan…
 

 

 

 
Myös Antiikki-tapahtuman viereen sijoitettu Suomalainen designkäsityö -kokonaisuus oli kivasti ideoitu kädenojennus sisustajille ja stailaajille. Kekseliään ostajan kassissa vanha ja uusi löysivät nyt toisensa monin eri tavoin.
 

 

 
Habitaressa globaali maailma, Japani sekä tiedolla & taidolla työstetty materiaali olivat kunniassaan osastolta osaltolle. Esillepano, puheenvuorot ja tuolihuutokauppa tekivät Habitarekakusta monikerroksisen ja maistuvan. Tavarapaljouden keskellä Trash Design oli pysähtymisen ja syventymisen arvoinen muistutus jatkuvasta neitseellisten raaka-aineiden tuhlauksesta sekä innovatiivisesta kierrätyksen taidosta  ja sen välttämättömyydestä.

Kaiken ei tarvitse olla uutta, uusi voi olla myös uudistettua ja uusioitua vanhaa tai ehtaa antiikkia. Tässä vielä hieman sitä vanhaa, retroa ja antiikkia.
  

rennosti antiikista, rakkaudella taiteesta