Aihearkisto: Matkailu

Ruususet ja risuset

Porvoo ilahduttaa
– Runo hotellilla (todellinen kulttuuriteko ja vanhan kaupungin helmi)
– Runeberg-laivalla (unohda mobiililaitteet ja kello, ole läsnä ja elä vähintään kaksi kertaa kesässä)
– Merellä & saaristolla (eipä ihme, että porvoolaiset mökkeilevät Porvoossa)
– Uimarannoilla (suolaista ja makeaa)
– Emäsalolla (sillan takana odottaa irtiotto arjesta)
– Brunbergilla, Pienellä suklaatehtaalla, Porvoon jäätelötehtaalla (voiko sen enää makeammin sanoa?)
– Skafferilla (nostalgiaa ja nautintoja samassa puodissa)
– Kivalla (kuka vielä ajattelee Kaivarin terasseja?)
– Tarmolan Supermarketin sushilla (tuoreus ja maku puhuvat puolestaan)
– Vajalla (kotimainen vaihtoehto bulkkiposliinille)
– Paskakaupalla (ei se nimi, vaan se idea!)
– Porvoon valoilla (loistavasti organisoitu tapahtuma oheisohjelmineen ja ruokatoreineen)
– Taiteella, musiikilla ja kirjallisuudella (tulevaisuudessa yhä enemmän…?)
– Torilla (eihän kesää olisi ilman kiireetöntä kaupunkitoria)
– Kokonniemellä (niin paljon, niin lähellä)
– Rennolla ja rouhealla meiningillä (tee kierros kesäterasseilla jokirannasta Hamariin ja Emäsalon Gulfille ja tartu kiinni tunnelmaan)
– Kaksikielisyydellä (niin kauan kuin Porvoossa puhutaan molempia kotimaisia, kaupungin erityispiirteet säilyvät ja kulttuurilla on vahva ja lavea kasvupohja)

Porvoo kiukuttaa
– Helsinkiin päin vilkuilemisella (hei, ei kaikki mitä ja miten Helsingissä tehdään ole kokeilemisen arvoista – – – jotkut muuttavat Porvooseen päästäkseen riittävän kauas pois pääkaupunkiseudulta ja sen ilmapiiristä – – – )
– Jokicittarilla (kuvittele, miten mainosvalot heijastuvat Porvoonjoen kulttuurimaisemaan)
– Viiden keskittymän hajaantumalla (vanha kaupunki, uusi keskusta, Länsiranta, Tarmola, Kuninkaanportti). Tämä on kyllä keksitty jo yksi loistava ratkaisu eli sesonkien ja tapahtumien aikana kiertävä Rinkeli-linja.

artikkelikuva: Tuija kuvaamassa teosta ”Walking with water”, taiteilija Vladimir Nikolić, Serbian paviljonki, Venetsian biennali 2022.

Riihimäen imago loistaa kuin lasi

Oletko huomannut, miten Riihimäki on viime aikoina tullut mainituksi yhä uudelleen, julkisuuden henkilöiden kotikaupunkina ja jopa käsitteenä, ”riihimäkeläisyytenä”. Radanvarsikaupunki ei ole vain piste kartalla tai näkymä ohikiitävän junan ikkunasta. Riihimäki on näkyvä. 

Mediajulkisuus ei ole ainoa asia, joka kannattelee Riihimäen näkyvyyttä. Myös kulttuurilla on tärkeä paikka kaupungin imagossa ja siinä, miten kaupunki erottuu muiden kaupunkien joukosta. Helene Schjerfbeck on yksi Riihimäen taidemuseon monista vetonauloista. Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelman taideteokset ja antiikkiesineet olisivat kruununjalokiviä missä tahansa museossa.

Kulttuurin ystäville ja designharrastajille Riihimäki on tietenkin aina ollut lasin kaupunki. Kiitos Riihimäen Lasitehtaan, Suomen Lasimuseon ja Kaisa Koiviston ansiokkaiden lasitutkimusten. Ison kortensa maineen kekoon on kantanut Suomen Lasimuseon ystävät, joka on tehnyt työtä museon tukemiseksi ja koko suomalaisen lasikulttuurin hyväksi. Olen kiitollinen, että olen saanut tavata useaankin otteeseen Kaisa Koiviston, Roger Peltosen, Olli T. Ahtolan ja edesmenneen Markku Annilan kaltaisia yhdistyksen jäseniä, lasiin syvällisesti perehtyneitä tietäjiä ja tuntijoita. 

Kuten olen aiemminkin kaiuttanut, yhteistyö, tiedon jakaminen ja näkyväksi tekeminen yhteisvoimin ovat avainasemassa, jos haluamme suomalaisia ja paikallisia kulttuuri-, taide- ja designaarteita tunnetuksi laajemmin, oman kotipaikkakuntamme tai oman maamme rajojen ulkopuolella. Ilman yhteistyötä olemme vain pieniä pirstaleita kartalla.

Suomen Lasimuseon ystävät ovat jo yli 20 vuotta järjestäneet Riihimäellä kohtauspaikan museolle, ihmisille, kaupungin asukkaille, vieraileville turisteille, asiantuntijoille ja maallikoille. Suomen Lasimuseolla järjestettävät Lasipäivät tuovat joka vuosi yhteen tutkijat, keräilijät, harrastajat, antiikkilasin, designin, retron ja vintagen ystävät, kodin sisustajat ja löytöjen etsijät, myyjät ja ostajat. Tietoa jaetaan ja tarinoita kerrotaan tapahtumasaleissa ja pöydän ääressä, ystäväyhdistyksen asiantuntijoiden esinetunnistuksessa. Mieleen jäävät sanat ”Riihimäki” ja ”Lasimuseo”. Muistiin painuu Riihimäen Lasitehtaalla vaikuttaneiden muotoilijoiden nimiä, elämäntarinoita, saavutuksia. Ehkä kotiintuomisina on myös lasiesineitä, konkreettisia muistoja Riihimäestä.

Seuraavaksi Riihimäki ja suomalainen lasitaide saavat uutta kansallista ja toivottavasti laajempaakin näkyvyyttä, kun Suomalainen lasiosaaminen saa oman palkintonsa. Ensimmäinen Pro vitrea -palkinnon saaja julkistetaan 10.2.2023. Palkinto tullaan jakamaan joka toinen vuosi. Se myönnetään ”korkeatasoisesta ja persoonallisesta työskentelystä tai merkittävästä teosta suomalaisen lasikulttuurin edistämiseksi”. Tarkoituksena on ”tukea ja nostaa esille lasin parissa työskenteleviä tahoja, sekä lisätä Suomalaisen lasiosaamisen arvostusta.” Mahtavaa Riihimäki! Hienoa Suomen Lasimuseon ystävät! Tämä on kaupunki-imagon luomista parhaimmillaan!

Katso ja tutustu Pro vitrea -palkintoon Suomen Lasimuseon ystävien sivuilla, https://www.slmy.fi)

artikkelin otsikkokuva: 
Suomalaisen lasin kirjoa Lasipäivän myyntipöydällä. Valokuvaaja: Jyrki Winter.
kuva:
Lasipäivän myyntipöytiä Suomen lasimuseon suuressa salissa tammikuussa 2020. Valokuvaaja: Jyrki Winter.

Lisätietoja Suomen Lasimuseon ystävien tulevista tapahtumista:
– Tapahtumajärjestäjä ja Suomen Lasimuseon ystävät (SLMY) puheenjohtaja Jyrki Winter, 040 154 8182
– Lasipäivän tiedotus ja SLMY:n hallituksen jäsen Jyrki Kippola, 050 66 850

Kesän 2022 parhaat

Leipä!

  • Paras ruisleipä Suomessa, Leipomo-Konditoria Vilja, Sotkamo
  • Paras ruisleipä omassa lähikaupassa, Pikkueväs, Porokylän Leipomo, Nurmes
  • Paras sämpylä, Ciabatta sämpylä, Pekan Leipä, Heinola (ja oma K-kauppa)
  • Paras lihapiirakka, Hardomin leipä, Loviisa

Ruoka & Juoma!

  • Paras lounas, Tintå, Turku
  • Paras kalabuffet, Ravintola Reposaari, Pori
  • Paras hampurilainen, Turo’s Holy Smoke, Reposaari, Pori
  • Paras pizza, Ravintola Locale, Loviisa
  • Paras grilli, Tuen Grilli, Lappeenranta
  • Paras huikopala, katkarapuperunat tuplaravuilla, Grillimpi, Loviisa
  • Paras salaatti, Kiva, Porvoo
  • Paras kahvila, Kahvipaahtimo Lehmus Roastery, Lappeenranta
  • Parhaat drinkit, Scandic Hamburger Börs, Turku

Tunnelma!

  • Paras palvelu, Venn, Kotka
  • Paras paikallinen, Bosgård, Porvoo
  • Paras kesäravintola, SSS-Paviljong, Porvoo
  • Paras pysähdys, auto & moottoripyörä, Box Café & Grill, Sipoo
  • Paras pysähdys, vene & polkupyörä, Hamarinranta, Porvoo

Matkalla!

  • Paras matkailuyritys, Haapala, Sotkamo
  • Paras hotellilöytö, Hotelli Rakuuna, Lappeenranta
  • Paras namikauppa, Brunberg tehtaanmyymälä, Porvoo (Tarmola)
  • Paras lifestylemyymälälöytö, Muurla, Salo
  • Paras kesävaatekauppa, Pellavatehdas, Toijala
  • Paras palveleva vaatekauppa, Ratsula, Pori
  • Paras kokonaiselämys (puoti, kahvila, ravintola, konsertit), Laukon kartano, Vesilahti

    Paikka!
  • Paras kesäfiilis, Siikaranta Camping, Reposaari, Pori
  • Paras kaupunkitunnelma, Turku
  • Paras kaupunkikehitys, Tampere
  • Paras puutarhaelämys, Träskändan kartano, Espoo

    Auringossa & Pihatöissä!
  • Paras kasvoille, Jane Iredale, Amazing Base
  • Paras käsille, Aveeno, Skin relief moisturising hand cream
  • Paras suihkussa, Rituals, kylpy- ja suihkutuotteet

Hetki!

  • Paras parkkipaikkanäköala, Lidl, Sotkamo
  • Parasta tien päällä, lehmiä laitumella!
  • Paras apu, Autoliitto – kiitos!

    artikkelikuva: Träskändan kartanopuisto, Espoo

KESÄNI PARHAAT HETKET

Tänä toisena koronakesänä ei kaivattu kotia, Kainuuta ja Satakuntaa kauemmaksi. Elämä on hyvin tässä ja nyt. Kaikki rakas löytyy läheltä.

  • Vuoden kesälounas: Bosgård, Porvoo
  • Vuoden terassi: Kiva, Porvoo
  • Vuoden pit stop: Hanna Partasen kalakukkokioski viitostien varrella Leppävirta – Kuopio
  • Vuoden grillihetki: Katkarapuperunat, Grillimpi, Loviisa
  • Vuoden ruisleipä: Luomuruis, Konditoria Vilja, Sotkamo. Hyvänä kakkosena Lapinjärven leipomo
  • Vuoden iltaherkku: Ohrarieska, Tuorilan kotileipomo, Askola
  • Vuoden saunanami: Italialaiset sitruunalimonadit – hyvä valikoima vihdoin Suomessa!
  • Vuoden teeparatiisi: Wehmais gård, Juva
  • Vuoden aarresaari: Turengin huutokauppakeskus
  • Vuoden kirpparitunnelma: Pohjola-tori, Kouvola
  • Vuoden mahdollisuuksien miljöö: Orimattilan kehräämö
  • Vuoden tänne tulen vielä takaisin: Siikaranta Camping, Reposaari
  • Vuoden terassikukka: Punainen Kukonharja – Celosia argentea
  • Vuoden puutarhakäsien pelastaja: Fair Squared, Hand Cream Olive
  • Vuoden tyyli: Parla, la gente purtroppo parla — Non sa di che cosa parla
  • Vuoden sydämenmurskaaja: Aina, the Bear, Kuusamo

Kesän satoa Taidekeskus Salmelasta

Taidekeskus Salmela on vuosi toisensa jälkeen Suomen kesän taidekohteista vetovoimaisimpia. Pääroolissa ovat tietenkin taiteilijat ja heidän teoksensa, mutta monen paikalle saapuvan kohdalla määränpään ratkaisee kokonaisuus. Sielua lepuuttava miljöö, silmiä ravitseva sisältö, vatsaa hellivät palvelut, vanhan ystävän tavoin vieraat vastaanottava henkilökunta, hyväntuulinen tunnelma ja monipuolinen konserttitarjonta ovat Salmelan kesää parhaimmillaan. Kävijä kuin kävijä tuntee aina olevansa tervetullut.
Tässä kesän satoa Salmelan näyttelyistä 2017.

Marjatta Tapiola, Jussi Mäntynen ja Tero Laaksonen. Eläin, eletty keho ja elämä, yhteinen historiamme, muinaisten ja kaukaisten kulttuurien jäljet.

Salmelan kesän 2017 nuori taiteilija Essi Peltonen, kasvoja ja ihmisyyden olemuksia. Aaron Heino, teräsveistoksia arkisen ja esteettisen kohtauspisteessä. Topi Ruotsalainen, ajankohtaisesti puhuttelevia maalauksia ihmisyydestä.

Jenni Yppärilä, tutkimuksia Viipurin kaupunkimiljöössä ja paikan identiteetti.

Satu Laurel, tarunomaisuutta, dekoratiivisuutta, ornamentaalisuutta ja eksooottisuutta. Vahvoin elein maalaava Johanna Lumme, hetkiä aineellisessa, aistillisessa luonnossa.

Tomas Byström, polkuja ja havaintoja arjessa. Jasmina Ijäs, matkoja satujen ja myyttien eläinpantheonissa.

Marjatta Tapiola, jälkiä läpieletystä elämästä. Elina Kujansuu, palaamisia luontosuhteemme juurille.

Monia armorikkaita vuosia taidekeskus Salmelan toiminnanjohtaja, konsuli Tuomas Hoikkala. 5 tusinaa tuli täyteen 16.9.2017.
Työsi on tuottanut ikimuistoisia kokemuksia ja se on avannut monille tien taiteen pariin. Taide on kohtaamisia, tekijöiden, teosten ja yleisön välillä. Vuohijärvelle kokoontuneet syntymäpäivävieraat osoittivat, että ystävyys ja yhteys ihmisten välillä kasvaa ja vahvistuu, kun sitä vaalitaan, aina kun kohdataan. Tuskin olet koskaan unohtanut tervehtiä yhtäkään meistä sadoista, joka kesä, joka päivä, Salmelassa.
Näkemisiin jälleen kesällä 2018 katsoen, kuunnellen, soittaen ja nauttien!

Päivät pitenevät, nautinnot jatkuvat

Ennen kuin jatkamme kohti kevättalven aurinkoa, palaamme hetkeksi muistoihin joulunajan Porvoosta ja onnittelemme lämpimästi Porvoon museon tuoretta johtajaa Marina Catania.

Kuvissa joulukattauksia Holmin talosta, vanhaa Porvoota piparkakkutaloina ja kierroksen päätteeksi ihana avokadoburger ravintola Zum Beispielissa.
img_1443

img_1442

img_1440

img_1437

Kivaa, kippoa, kuppia ja kihveliä Simpeleellä

IMG_3349 IMG_3343 IMG_3338
Myös Miska-karhu Moskovasta kävi heinäkuussa Simpeleen Antiikki ja Keräily Kesäpäivillä muistelemassa Rion kynnyksellä menneiden vuosien olympialaisia.
IMG_3347 IMG_3344
Tavara ja tunnelma oli värikästä, musiikki soi ja väkeä riitti, vaikka pääsymaksun korotus 8:sta 10 euroon olisi ehkä tässä taloustilanteessa kannattanut sittenkin jättää tekemättä?
IMG_3340 IMG_3339
Arviointipisteellä näkyi sukupolvenvaihdos. Enpä ole aikoihin jututtanut antiikkitapahtumissa niin monia alle kolme- ja kaksikymmpisiä tai nähnyt niin paljon hauskoja leluja.
IMG_3342 IMG_3348
Lelut olivat myös kesäpäivien vuoden näyttelyteema.
Mukana oltiin leikkisällä mielellä hymysuin vaikka
IMG_3337 IMG_3346
kauppiaan elämä voi käydä välillä voimille ja tavaraväsymys saattaa yllättää myös kävijät. Tämä turrikka päätti ottaa päivät levon kannalta ja kieltäytyä selfiestä.

Kiitos Lions Club Simpele ja kaikki tapahtuman jälleen kerran mahdollistaneet vapaaehtoiset talkootyöläiset. Kivaa oli!

Joulun valoa

IMG_1010 IMG_1008
IMG_0978 IMG_0977
Porvoon Kalatalosta on herkkukalat noudettu ja Herekiltä kinkut ynnä pateet haettu.
Porvoon paahtimon omat kahvit on vieraile varattu ja Brunbergin makeiset koemaisteltu.
Joulukukat on kotiin aseteltu ja kynttilät paikoilleen sommiteltu.
Omasta kaupungista ostetut lahjat on kääreisiin pakattu ja Porvoon Helmessä glögit nautittu.
Joululauluja on vanhan kapungin kadulla kuunneltu ja kolikot kiitokseksi laulajille annettu.
Ei olla ruuhkassa seisottu eikä jonoissa odoteltu.
Ollaan levollisesta ja ystävällisestä kotikaupungistamme nautittu
ja Pelastusarmeijan joulupataa muistettu.
Kun öinen kuu valaisee rauhan maan, laskeudumme joulun tunnelmaan.

Porvoo toivottaa hyvää joulua ja valoisaa uutta vuotta.

kuvat: unelmien Porvoo iltapäivän valossa, Slottsboden & Hallwylin museo Tukholma

Aistien Venetsia

IMG_0993
Espanjalaissyntyinen Mariano y Fortuny Madrazo (Mariano Fortuny 1871–1949) on yksi kiehtovimpia 1900-luvun alun muotisuunnittelijoita ja lisäksi loistava valokuvaaja. Venetsian ystäville hänen valokuvansa ovat lumoavaa nostalgia. Naisen olemuksen ikuistajana hän on herkkä, esteettinen ja sensuelli. Fortunyn läpimurto muodin alalla oli Knossos-huivi (1906). Maailmanmaineeseen noussut Delfoi-leninki (1907) teki häestä aistillisten liikettä kauniisti myötäilevien ja vartaloa aistillisesti esiintuovien pliseerausten mestarin. Yleisön edessä työtään tekevät julkisuuden hahmot, kuten näyttelijättäret ja tanssijat ihastuivat, heidän joukossaan Sarah Bernhardt ja Isadora Duncan.

Teatteri on Fortunylle kokonaistaideteos, kollektiivinen prosessi. Skenografian alalla hän kehitti teatterivalaistusta ja Hallwylin museon näyttelyn yksi clue onkin “venetsialainen” valaistus. Toinen juju on pukuasetelmien taustana käytetyt mestarin itsensä ottamat valokuvat. Kolmas tehokeino on ihmisvartalon hahmoisten mallinukkien päättömyys. Se saa huoneet muuttumaan salaperäisiksi, kuin venetsiaisten naamiaisten miljööksi. Nykyisiin kelmeänkirkkaisiin sähkövaloihin verrattuna dekadentti hämärä on viettelevä elämys. Näissä huoneissa voisi tapahtua mitä tahansa romanssista mustasukkaisuusdraamaan, kiihkeistä salaisista kohtaamisista murhaan.
IMG_0992 IMG_0991
Maestro, Fortuny itse asui vaimonsa Henrietten kanssa Venetsiassa 1300-luvulla rakennetussa palatsissa. He molemmat olivat kiinnostuneita tekstiilisuunnittelusta. Tekniikka ja käsityö olivat Fortunyn osaamisen kulmakiviä, intohimo antiikin ajan, keskiajan ja itämaisten kulttuurien tekstiileihin oli sen suola. Henriette auttoi puolisoaan luomaan tavallisuudesta poikkeavia pigmenttejä ja värisävyjä sekä kehittämään omaleimaisia painotekniikoita silkki- ja samettikankaita varten.

Jos muoti tai vaatesuunnittelu ovat intohimosi ja olet Tukholmassa ennen 10. tammikuuta 2016, Hallwylin museossa avoinna oleva näyttely on ehdottomasti käynnin arvoinen.
Hallwylin palatsihan aivan liki NK-tavarataloa, Biblioteksgatanin ja Sturegallerianin putiikkeja, joten näyttelytauko on mitä parhain vaihtoehto inspiroitua muotiostosten lomassa.
IMG_0995 IMG_0996

Valmiina huomiseen

lähdin lauantaina Kirkkonummelta, Pokrovasta. Eväinä arkeen kannoin mukanani ruumiin ravintoa: bortskeittoa, kaalipiirakkaa, punaherukkaleipää ja raparperihilloa. Hengen ravintona matkaani seurasivat isä Haritonin viisaat sanat: ”Muistakaa iloita, jotta kestäisitte surun. Muistakaa rakastaa, jotta kestäisitte menetykset.” Iloa ja rakkautta alkavaan syksyyn!
IMG_0927 IMG_0929 IMG_0931
IMG_0944 IMG_0943 IMG_0945

 

Trasko di Alberto

IMG_0813 Edelfelt, Haikkoonlampi IMG_0814
Albertinlampi oli haikkoolaisten lempinimi luonnonkauniille Haikkoonlammelle, jonka rannalla Albert Edelfelt (1854-1905) maalasi seitsemän teosta. Niihin lukeutuu tämä lammen rannalle sijoitettuun kuvatauluun ikuistettu Heinäkuu (1898, yksityiskokoelma). Albert Edelfeltin Säätiön kesällä 2015 pystyttämä kuvataulu on uusin lisä Porvoon Edelfeltin jalanjäljillä -kulttuurireittiin. Opastettu reitti löytyy mm. Porvoon kaupungin matkailusivuilta, ja se johdattelee läpi Edeleltin maalauksista tuttujen paikkojen. Heinäkuun mallina oli huvilanvartijan tytär Thyra Karlsson, sittemmin Edelfeltin perheen palvelija. Thyra tunnettiin taiteilijan ystäväpiirissä nimellä Diana, ja hän antoikin piirteensä niin taiteilijan maalaamalle metsästyksen jumalatar Dianalle kuin Neitsyt Marialle.
Albert Edelfelt vietti Porvoon Haikkoossa kaksikymmentäneljä kesää, eikä ihme, sillä unelmat on tehty asuttaviksi Porvoossa.

Vesimusiikkia

IMG_0759 IMG_0764 IMG_0768
Vesi on mielestäni ihanimpia julkisen tilan elementtejä. Liike, valo ja kuumana kesäpäivänä suihkulähteestä iholle heijastuva viileys. Unelmapuutarhassani voisi soida soitinmusiikin barokkiklassikko, Georg Friedrich Händelin Vesimusiikki vuodelta 1717. Kerran kesässä käyn kokemassa, kun vesi soi Lahdessa. Retkeen kuuluvat ravintola Mamma Maria ja Lahden vesiurut. Tänä kesänä Pikku-Vesijärven lammella soivat klo 13 Grieg, Virta, Somerjoki, Strauss ja klo 18 U2, Tehosekoitin, Somerjoki, Bizet, Brahms, Armstrong. Mikä ihana maailma!

Hokusai hits Porvoo

IMG_0731
Peilikuva Katsushika Hokusain puupiirroksesta Suuri aalto (Kanagawan suuri aalto, sarjasta Fugaku Sanjūrokkei – 36 näkymää Fujivuorelle – noin vuodelta 1830) koristaa käytöstä poistettua Kokonniemen pudistamoa alias Kokonniemen pumppaamoa. Wow!
Taiteilijoina Kim Somervuori ja Teemu Mäenpää. Kuvaajana allekirjoittanut.
Pumppaamolla tapahtui myös tänä kesänä edellä mainittujen kuvataiteilijoiden vetämän kuvataidetyöpajan muodossa.

Mennä vaiko olla?

IMG_2940 IMG_0656 IMG_0645
Kas siinäpä kesän kysymys. Mennäkö tapahtumasta ja paikasta toiseen vai pysähtyäkö ja olla, antaa hengityksen asettua tasatahtiin tuulen kanssa?
Tänä kesänä olen yrittänyt opetella olemaan. Loikoilemaan ja lukemaan, silmät kirjaa kiinnitettyinä, jotta en katselisi ympärilleni ja keksisi koko ajan jotakin tekemistä.
Vaihtelevalla menestyksellä.
Välillä olen intoutunut menemään loputtoman uteliaisuuteni viemänä.
Kesä löytöjä ovat mm. huikeaan luottamukseen perustuva yhteisöllisyys Saimaalla, Jänkäsalon itsepalvelukioskin ja Suomen söpöimmän kirjaston muodossa sekä merellinen leirintäalue itäisen Suomenlahden kainalossa Hurpussa.
IMG_2929 IMG_2933 IMG_2930
Lehmäveistos on Ylämaalta, josta löysimme puutarhatarvikkeiden loppuunmyynnin ja sydämet sulattavan Alaskanmalamuuttiäidin pentuineen.
Ilmeikästä alpakkaa kavereineen ruokimme voikukanlehdillä Porin Kirjurinluodolla.

Kevään merkki

on tietysti traktori! Tämä harmaa ”Verkku” eli Massey Ferguson lähti uusille tiluksille Palsanmäen huutokaupassa Uuraisten Hirvaskankaalla.
Tällä kelpaisi meidänkin kylätieltä päristellä isolle kirkolle vaikka nisun syöntiin! No, onhan tämän meidän ison kirkon edeltäjä rakennettu jo 1200-1300-lukujen vaiheessa ja nykyinenkin 1400-luvulla, joten kaupunki tarkoittaa täällä Porvoossa vähän samaa kuin Turussa. Vanhaa sivistystä ja pitkää kaupunkihistoria, mutta myös elävää maaseutua, lähiruokaa, oman paahtimon kahvia, Malmgårdin olutta.
IMG_2320
Nyt kun Helsinki-kuplasta on puhuttu niin katsastakaas Palsanmäen reissukalenteri, http://www.palsanmaki.net/ajankohtaista/
Siinäpä Suomen karttaa kerrakseen. Mahtavatkohan kaikki pääkaupunkiseudun huutokauppatalot näitä paikkakuntia edes tuntea? Muistakaa, että kotimaanmatkailukin avartaa. Ihanaa, laveaa ja avaraa kesä-Suomea teille kaikille!

Repeän riemusta

lähes joka kerta selatessani Helanderin huutokauppaluetteloa tai käydessäni huolella kootuissa ajankuvia ja epookkeja esittelevissä näyttelyissä. Minulla on visuaalinen muisti. Materiaalit, muodot, värit ja esineet ovat silmissäni aikakirja. Tavaroiden tarkempi tutkiminen on kuin scifi-elokuvan aikamatka menneisyyteen. Tällä kertaa matka vei 1900-luvun tapahtumien historiaan, kiitos oivalluksia, ahaa-elämyksiä ja arjen historiaa tulvillaan olevan huutokauppakokoelman.
5139-485068-55067-2445150-5
Paavo Tynellin pöytälampun messinkivarjostimessa on samppanjanvärinen opaalilasireuna. Design on vuodelta 1938. 1930-luvulla tästä syntyi myös maskuliinisella sileällä messinkivarjostimella varustettu versio ja 1940-luvulla tähtitaivaan tavoin tuikkivalla taidokkaasti rei’itetyllä messinkivarjostimella viimeistelty herkkä, tyylikkään koristeellinen malli. Loppuhinta oli 1.000 €, opaalilasin halkeama ei menoa haitannut.
Afrikan tähti -peliä on myyty yli 4 miljoonaa kappaletta, siitä kertyy jo nostalgia-arvoa kerrakseen. Oma pelini on puhki kulunut, mutta onneksi laatikosta löytyy vierasvaraksi yksi uusi. Kari Mannerlan 1951 suunnitteleman pelin alkuperäinen versio ’Kadonnut Afrikan Tähti’ myytiin Helanderilla 175 €.
1920-1930-luku hurmaa minut aina uudelleen. Tuon ajan lasiesineiden eksoottiset värit ovat ylellisiä ja kaiverrusten fantasiamaailma on lumoava. Tässä pahellisensuloinen 40-luvun lila ja Erkki Käpin hiontakoristelu vuodelta 1946 Riihimäen Lasin maljakossa. Hinnaksi tuli 190 €.
Heikki Turusen Ornolle suunnitteleman Tupla-kuplan nimi on lystikäs sanaleikki. Kun tämä kattovalaisin sai muotonsa 1969, meneillään oli kilpajuoksu avaruuteen: Sojuz 5, Venera 5, Apollo 9, Apollo 10 ja Apollo 12. Jim Morrison herätti pahennusta ja Woodstock-festivaaleilla tanssivat yhden sortin pilviveikot. Avaruusajan valaisin on kestänyt aikaa Keraplastin tuotannossa nimellä Siluette. Loppuhinta 70 €.
5067-1125067-715067-124
5067-605067-2035067-62
Muovista viis! Aidoista materiaaleista valmistetut matkamuistot ovat keräilijän mannaa. Jokaisella aikakaudella on omat muistonsa ja potentiaaliset keräilykohteensa. Suomalaisesta matkamuistotavarasta hauskoja ovat mm. 1960-luvun ja sitä vanhemmat paikkakuntaviirit, automobiilikerhon kesämatkojen merkit ja Petsamo-tavara. Erä 1930-luvun Suomi-matkamuistotavaraa maksoi tällä kertaa 120 €.
Bakeliitti kuului art déco -tyyliin. Minusta bakeliittiradiot ovat ihania – kuuletko vanhan rahisevan soundin? Oma unelmani on Marianne Brandtin design vuodelta 1931 eli Philips 930A, mutta onhan tämä Telefunken myös aika löytö, vain 40 €.
Moskovan kesäolympialaisten vuodelta 1980 on olemassa mahtavia Lomonosovin posliinitehtaan oheistuotteita, käykääpäs Pietarissa tehtaan museossa tutkimassa. Symppis ja yhä useammin vastaan tuleva keräilykohde on kisojen maskotti Miska-karhu. Tässä Iso-Miska, Pikku-Miska ja kaverit, loppuhinta kaikkineen 65 €.
Kruunupäiden ympärillä se muistotavarakaruselli vasta pyöriikin. Muistitko Victorian ja Danielin häämukit ja muut rensselit? Jos et niin eipä hätiä mitiä, ensi kesänä on tilaisuus saada kaapin pohjalle Carl Philip & Sofia -häähypeä. Britit ovat kuninkaallisten häiden oheistuotteistajina omaa luokkaansa. Tässä erässä oli mukana Charles & Diana sekä pitkän historian viittaa harteillaan kantava Elisabet II ynnä prinssipuolisonsa Philip. Kuninkaallista meininkiä kerrakseen 30 eurolla.
Mitä enemmän muistoja, sitä enemmän suuria tunteita keräilytavaraan liittyy. Sadut liittävät yhteen sukupolvia. Peltilentokoneet ja leikkiavaruusalukset ovat matkanneet lasten käsissä maan ääriin ja mielikuvituksen avaruuteen, loppuhinta 155 €. Bambi- ja Lumikkitarjottimia on satujen pauloissa maalattu vaikka itse, jos valmistavaraa ei ole ollut saatavilla. Tämä erä satutavaraa maksoi 105 €.

Helmiä Somerolta

Edesmenneen Kaija Aarikan kunniaksi poimin teille helmiä Somerolta. Tällä kertaa en kuitenkaan esittele puukoruja, mutta muistattehan, että Aarikka ja Liisa Vitali ovat molemmat somerolaisia, samoin kuin kotiseutunsa puolesta ahkeraa kulttuurityötä tekevät Kaari Utrio ja Kai Linnilä. Älkäämme unohtako myöskäään lauluäänten enkeliä, Rauli ”Badding” Somerjokea.
IMG_2322 IMG_2319 IMG_2326
Käyntikohteista Someron kesähelmiä ovat Hovilan kartano ja Somerniemen kesätori, josta löydät vilauksia tämän blogin sivulta ”kirpputoreilla” . Kuriositeeteista erikoisin on Hiidenlinna. Se löytää metsän keskeltä järven rannalta se, joka ei pikkuteitä – eikä metsänhenkiä – pelkää.
IMG_2306 IMG_2324 IMG_2308
IMG_2338 IMG_2341 IMG_2337

Mykistävä Fabergé-museo

Vain Kremlin kokoelmat ovat verrattavissa huhtikuussa yksityisin varoin avattuun Pietarin uuteen Fabergé -museoon. Suuria pääsiäismunia on molemmissa kokoelmissa lähes sama määrä. Pietarissa pääsee niiden lisäksi ihailemaan Fabergén valmistamia arvoesineitä, firman suomalaisia mestareita, hopeaesineitä, emalihopeaa sekä Fabergén lisäksi muutamia muita kulta- ja hopeasepänverstaista taitavimpia niin ikään hovia palvelleita aikalaisia. Yksi huone on omistettu ikoneille, jalometallisissa ja emaloiduissa riisoissaan. Upeasti entisöidyt interiöörit ja seinillä loistavat mykistävällä tavalla valaistut venäläisen taiteen mestarit kruunaavat kokemuksen.
Esineitä on paljon, joten varaa käyntiin aikaa. Fabergésta kiinnostuneille tämä on oikea paikka tutkia materiaaleja, tekniikoita, emalien ja monivärikullan sävyjen moninaisuutta, aidolla tavalla tehtyä cloisonné, ja champlevé -emalointia, hienostuneita detaljeja ja Fabergén mestareiden loppuntonta kekseliäisyyttä.
Se on lähellä. Minulta matka Pietarin Suomen asemalta Porvooseen taittui Allegrolla ja julkisilla Helsingin kautta 4 tunnissa ja kolmessa vartissa.
IMG_2291Faberge5

Suu messingillä Mäntässä

Uusi Serlachius-museo oli arkkitehtoninen elämys. Muoto. Materiaali. Valo. WOW! Sisältönä näyttelyt, jotka luotsaavat lähimenneisyyttä, herättävät ajatuksia, ottavat kantaa, yllättävät, kätkeytyvät, löytyvät, kohtaavat, koskettavat, avartavat menneisyyttä, kiikaroivat tulevaisuuteen. Taidepaikkakuntien listalla Mänttä yltää kirkkaasti kärkipäähän. Puitteet uuteen ovat nyt valmiina. Jokainen yksityiskohta on harkittu ja viimeistelty, mitään ei ole jätetty kesken tai tehty sinnepäin. Tämä on valmis ja vaikuttava paketti. Viimeistä piirtoa myöten. Avajaiskesä vakuutti, tulevat kesät kutkuttavat. Tänne täytyy palata. Ars longa. Viva la Vida!IMG_0337 IMG_0327 IMG_0331IMG_1965 IMG_1979  IMG_1964 IMG_1948IMG_1992IMG_0344 IMG_1985IMG_1996 IMG_0351   

Kuka, mitä, miksi, häh?

Tulipas teiltä kyselyitä sähköpostin täydeltä, kun Einari Junttilan maalaus ja akvarelli paukuteltiin viikonlopun huutokaupassa Helanderilla komeisiin lukemiin. Öljyvärimaalaus 800 € ja kallein vesivärityö 550 €. Kyllähän ne huippuhintoja olivatkin.
Kysymyksissä toistui ihmetys: ”Kuka Junttila? Miten se nyt noin paljon maksoi?”
En kummastele hämmästystänne, koska samaan aikaan vanhoja tuttuja kansansuosikkeja kuten Arthur Heickelliä, Aarne Alankoa ja Orvo Raatikaista paukutellaan monissa huutokaupoissa edullisemmin kuin vuosikymmeniin. Asettavatko siis huutokaupat näiden taiteilijoiden teoksia tarjolle enemmän kuin markkinatilanne kestää?
SONY DSC
Etelän immeiset eivät Junttilaa juurikaan tunne, mutta pohjoisilta kairoilta katsottuna kaikki on toisin. Vuonna 1901 syntynyt ja 1975 edesmennyt taiteilija on yksi Lapin – ja varsinkin Kittilän – tunnetuimpia maisemamaalareita. Taitelijana hän oli toki itseoppinut, mutta elättipä silti maalauksillaan seitsenlapsisen perheen. Maalausmatkoja hän teki jalkapatikassa lähituntureille, Pallaskeroille, Kilpisjärvelle ja aina Norjaan saakka. 1930-luvun alussa hänet noteerattiin Saksassakin. Sikäläinen taiteentuntija Günther Thaer näet innostui Lapin-matkallaan niin, että saksalaisissa lehdissä julkaistiin ylistäviä artikkeleita ja Junttilaa esiteltiin Suomen taiteen näyttelykiertueella vuonna 1934. Samassa näyttelyssä oli muuten esillä Wäinö Aaltosen, Werner Holmbergin, Fanny Churbergin, Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Eero Järnefeltin, Marcus Collin ja Tyko Sallisen töitä – aikamoisessa seurassa Junttila siis esiintyi.
SONY DSC
Vaikka talvisota ja rintamapalvelus keskeyttivät vauhtiin päässeen uran, maalaaminen kesti yli 60 vuotta, taiteilijan viimeiseen elinpäivään saakka. Koti paloi Lapin sodassa, mutta Kittilän ja Levin kävijät huomio! tilalle rakennetussa talossa toimii nykyisin taiteilijan nimikkomuseo. Monot ojennukseen ja after skille museoon!