Aihearkisto: Keräily

Design, Keramiikka, Keräily, Lasi, Mainokset, julisteet ja käyttögrafiikka

Odotitko brändiuudistusta vai uutta muotoilua?

6.2.2024 Tuija Peltomaa Kommentoi

Katselin Iittalan uutta logoa, ”brändiuudistusta”. Kieltämättä odotin firmalta enemmän uusien tuotteiden, 2000-luvun muotoilun ja tulevaisuuden designklasikoiden lanseeraamista. Uusi logo ei riitä lohduttajaksi, kun vanhojen mallien muokkaaminen, uusiksivärjääminen ja kynttilätuikuiksi kutistussovittaminen väsyttää. En halua seuraavaan peltomarketin ale- ja varastontyhjennysmyyntiin lohenpunaista Aalto-vaasia, havunvihreää sesonki-Kastehelmeä tai tekstiilinauhan päässä killuvaa miniatyyrilasilintua. Tahdon kestäviä, pitkäikäisiä klassikoita, jotka elävät sukupolvelta toiselle. Tahdon astioita ja kokonaisuuksia, joita voin täydentää vuosien mittaan. En halua designin kulutus- ja kierrätysjuhlaa vain siksi, että tuotteen valmistus loppui yhtä lyhyeen kuin kuluttajan ihastus ja kvartaalisesonki.

Onneksi on poikkeuksiakin ja siksi: Kiitos Klaus Haapaniemi! Sinä olet parasta mitä Iittalalle on viime vuosikymmeninä tapahtunut.

Iittalan uusi keltainen on kiva väri ja tykkään myös tekstin fontista, mutta miksi keisarinkeltainen Kiinasta ja japanilaisen Torii-portin mieleen tuova tupla-T -kirjain? Onko yksi uudistuksen kohderyhmistä aasialainen yleisö? Miksi visualisointi osuu juuri šintolaiseen symboliin?

Kävipä uudistukselle kuinka hyvänsä, keräilijät koti- ja ulkomailla kiittävät. Olemme saaneet taas uuden keräilykohteen määritelmän. Kun Arabia suli Iittalan tuotemerkin alle, arvoon nousivat vanhat tehtaanleimat, joita turistit alkoivat hakea kirppurtoreilta, puodeista ja huutokaupoista. Iittalan kohdalla ennustan samaa pienelle punaiselle i-ympyrälle. Tulevaisuudessa se saattaa olla juuri se pieni detalji, joka tekee esineestä erityisemmän ja haluttavamman muiden vastaavien joukossa. Uskaltaako Iittalan käyttöesineitäkään enää pestä, jotta tuo pieni i kestää ja säilyy seuraaville sukupolville?

Koska pikku-i -esineet löytyvät tulevaisuudessa muualta kuin Iittalan myymälöistä ja outleteista, toivon, ettei sisustusbrändin uudistus jää tähän, vaan saamme seuraavaksi nähdä ison satsauksen uuteen muotoiluun ja tulevaisuuden designersukupolveen.

Otsikkokuva: Iittalan uusi logo. Suunnittelu: graafinen suunnittelija Aleksi Tammi. Uusi kirjasintyyppi ”Aino”: Aleksi Tammi ja typografi Göran Söderström. Kuva: Fiskars Finland Oy Ab, https://fiskarsgroup.com/fi/
#NewEraOfIittala

Antiikki, Design, Eläimet, Elokuvat ja sarjakuvat, Hopea, Huonekalut, Huutokauppa, Keramiikka, Keräily, Korut ja kellot, Koti ja sisustus, Kuriositeetit, Lasi, Lelut, Mainokset, julisteet ja käyttögrafiikka, Memorabilia, Posliini, Retro, Rompetori, Taide, Taidekauppa, taidemarkkinat, Televisio, elokuvat ja sarjakuvat, Trendit, Vintage

Keräilyoraakkelin ennustuksia.

30.7.2023 Tuija Peltomaa Kommentoi

Keräilyn henkilökohtaistuminen jatkuu, ja tämä näkyy kesäisin kaikenlaista maan ja taivaan välillä myyvissä ”laidasta laitaan” -huutokaupoissa ja rompetoreilla. Persoonallisia löytöjä, kuriositeetteja ja täydennyksiä etsivät sekä keräilijät että sisustajat. Liian ”kuratoidut” eli valmiiksi valikoidut ja pahimmillaan anniltaan yhdenmukaiset huutokaupat ja myyntipöydät eivät houkuttele, kun haussa on nyt jotakin erilaista, omanlaista, harvemmin tarjolle asetettua ja kekseliästä.

Taakse on jo kauan sitten jäänyt aika, jolloin edustavan kodin mittapuuna olivat tietyt ”pakko omistaa” -tavarat ja taulut sinivalkoisesta kiinaposliinista Hjalmar Munsterhjelmin maalauksiin. Tämän päivän pakolliset sosiaaliset statussymbolit ovat lähinnä viihde-elektroniikkaa ja vähitellen muodista väistyvää valkoista väriä. Keräilykentillä haussa on yhä useammin omannäköinen elämä, jolla erottaudutaan myös sosiaalisen median kanavilla.

Kesän tarjontaa ja kysyntää katseltuani arvelen, että seuraavien 2-3 vuoden aikana ainakin osa näistä kohteista löytää yhä uutta yleisöä:

Taidenäyttelyjulisteet. Koti- ja ulkomaiset värikkäät ja graafiselta suunnittelultaan korkeatasoiset ja hyväkuntoiset julisteet. Tukholman Moderna Museetin vanhat julisteet. Uudemmista voisi mainita Tampereen taidemuseon Giger-näyttelyn julisteet. (Kuvat alla: Bukowskis, https://www.bukowskis.com/fi/)
Taidegrafiikassa kiinnostus etenee ja siirtyy 1900-lukua pitkin taaksepäin. Kiinnostuksen herättää grafiikanlehden aihe tai värikkyys. Niin kutsuttujen konkretistien (Vanni, Nordström jne.) abstrakteista grafiikanlehdistä mennään kohti puoliabstrakteja ja esittäviä aiheita. Kaupunkikuvat ja ihmishahmot kiinnostavat.

Leluissa puusta tehdyt lelut ja nukkekotitavarat. Puuhevoset (ja lelujen lisäksi myös sympaattiset taalainmaanhevoset). Nukkekotien retrokalusteet, designhuonekalu-, radio ja tv -miniatyyrit. (Kuvat alla: Bukowskis, https://www.bukowskis.com/fi/)
Vinyylit / LP-levyt, mitä raskaampaa rockia, sen parempi. Kunto tietysti ’mint’ ja alkuperäiset kannet ehjät ja siistit.
Elokuvamemorabilia, koko perheen suosikkielokuvien sisustus- ja oheistuotteet.
Retroelektroniikka, mielellään käyttökuntoinen, vaikka pelkäksi koristeeksi tulisikin. Ei puuttuvia osia, aikaansa edustava muotoilu, siisti ja ehjä ulkokuori. Myös pienet ”avaruustyyliset” muovitelkkarit ja 1950-1960-luvun transistori(matka)radiot.

Huonekaluissa tarjoilupöydät, varsinkin messingin ja lasin yhdistelmä. Matalat tai porrastetut, kevyet, monipuoliset tasot, joissa hyllytasoja ja laatikoita sopivasti lapsiperheen tarpeisiin, tiikkiä tai valkoiseksi maalattua. Retro-Ikea jatkaa kestosuosikkina. (Kuvat alla: Bukowskis, https://www.bukowskis.com/fi/)

Värikäs ja muodoltaan & nimeltään oivaltava ja leikkisä lasi. Oiva Toikan iloisenväriset, signeeratut lasihedelmät ja -vihannekset.
Mummolalasit. Kesämökillä ja puutarhan kakkupöydässä viehättävät jo Ruotsissa, ehkä kohta meillä Suomessakin ohuet kauniilla kaiverruksilla koristellut juomalasit. Näitä saa edelleen todella halvalla!
Sillihaarukat ja -ottimet. Suolakot ja pikkuiset suolalusikat. (Kuvat alla: Bukowskis, https://www.bukowskis.com/fi/)

Koruissa isot värikivisormukset, ns. cocktailsormukset. Kulta, valkokulta tai hopea yhdistettynä upeasti hiottuun suureen ja ehdottomasti värikkääseen puolijalokiveen. (Kuvat alla: Bukowskis, https://www.bukowskis.com/fi/)
Barbievintage. Tällä tarkoitan purkkapinkin värisiä vaatteita ja asusteita, unelmahöttöä, vaahtokarkkihoukutuksia. Laukkuja, vöitä, koruja, sisustustavaroita, hiuskoruja, hattuja, huiveja, käsineitä, ruusukuppeja.

Posliinissa aasialaistyylinen ornamentiikka, keisarinkeltainen ja veden värit: merenvihreä, turkoosi, celadon, ultramariini.
Itämaiset ja aasialaiset sermit, kun puu tuoksuu hyvältä, lakkatyö on ylellistä tai silkkikangas on kaunis ja ehjä.
Erityistä nousua odotan japanilaistyyliselle kullanhohtoiselle Rinpa-estetiikalle ja Meiji-kauden esineille (1868-1912). (Kuvat alla: Bukowskis: https://www.bukowskis.com/fi/)

Hyvännäköiset tavaramerkki- eli logotuotteet. Materiaalilla on väliä, väri on plussaa ja kunto pitää olla hyvä: Esso, Shell, BP, Koff, Hankkija, tunnistettavat esineet vanhoista katukuvasta kadonneista hotelleista ja ravintoloista. Kuka keksi olla paikalla silloin, kun niiden irtaimistoa myytiin pois uudistusten alta?
Vanhat pallokynttilät. Ne alkuperäiset kynttilät, joilla täydennetään mm. Aarikan ja Nuutajärven kynttilänjalkoja. Nämä kruunaavat retroesineen, mutta valuvat poltettaessa aivan hillittömästi, joten sytyttämättä paras! Alkuperäinen pakkaus = superplussaa. (Kuvat alla: Turengin huutokauppakeskus, https://www.turenkiauctions.fi & Aarteet ja Löydöt, https://aarteetjaloydot.fi)

Ennen pitkää odotan nousevaksi:

Samettinen vaihtoehto hopealle eli tina. Suomalainen ja ruotsalainen laadukas tina, hyväkuntoinen, kun kohde on esinetyyppinä kiinnostava tai muotoilultaan omaa aikaansa hyvin edustava. (Kuva alla: Hagelstam & Co, https://hagelstam.fi)
Vanhat joulutontut, pienet ja suuret, hyvät perinteiset käsitehdyt, kivat ja ehjät kaupasta ostetut. (Kuva alla: Aarteet ja löydöt https://aarteetjaloydot.fi)

Pöllöt. Viisaat tai vitsikkäät, lasia tai keramiikkaa. (Kuva yllä: Bukowskis, https://www.bukowskis.com/fi/)
Harlekiinit. Figuriineina, maalauksina, koriste-esineinä, naisina, miehinä, muunsukupuolisina, sukupuolettomina. Herkkuja löytyy mannereurooppalaisten posliini- ja lasitehtaiden tuotannosta. Oma pikku löytöni tältä kesältä on harlekiini-aiheinen joulukuusenkoriste. (Kuvat alla: Harlekiineja Björn Nymanilta ja Birger Kaipiaiselta, Hagelstam & Co., https://hagelstam.fi & Kaksi pöllöä Keijo Kortesalolta, Turengin huutokauppakeskus, https://www.turenkiauctions.fi)

Taika-mukit. Tämä voi olla meidän aikamme jokakodin klassikko, joskin pahimmassa tapauksessa yleinen kuten Myrna aikanaan. Kooltaan, muodoltaan ja koristelultaan onnistuneelle mukille on paikkansa, jos tuotanto ei kasva valtavan suureksi ja osa väreistä ja koristeaiheista jää rajallisiksi sarjoiksi.
Lopuksi odotan, ennustan ja toivon nousua Afrikka-aiheille. Nyt en tarkoita lainkaan mystifioituja ja eksotisoituja naamioita ja rituaaliveistoksia, vaan esineitä, jotka nostavat esiin valtavan mantereen monet erilaiset kulttuurit, rikkaan historian, floran ja faunan, luonnon ja maantieteen moninaisuuden kaikessa kauneudessaan. (Kuvat alla: Bukowskis, https://www.bukowskis.com/fi/)

ja eikun etsimään:
– Aarteet ja Löydöt, https://aarteetjaloydot.fi
– Sattuman kauppa, Sastamala / Häijää, https://www.sattumankauppa.fi
– Wanha Elias, Turku, https://www.wanhaelias.fi
– Maakuntien osto- ja myyntitapahtumat ympäri Suomen, https://www.rompetori.info

Otsikkokuva: Oiva Toikan lasihedelmiä ja -vihanneksia. Bukowskis, https://www.bukowskis.com/fi/

Antiikki, Huutokauppa, Keräily, Kulttuuri, Kuriositeetit, Lifestyle

Egyptomanian comeback

29.3.2023 Tuija Peltomaa Kommentoi

Menneisyys, johon voimme heijastaa omia mielikuviamme ja unelmiamme, vie helposti mukanaan. Olen itsekin tehnyt fyysisiä, kuvitteellisia, kirjallisia ja tutkimuksellisia matkoja muinaiseen Egyptiin, keskiajan Eurooppaan ja Bysanttiin. Olen haaveillut matkasta keski-Aasiaan. Suren sitä, että en kenties koskaan pääse kurkistamaan läntisten ennakkokäsitysten verhon taakse. Sinne, missä voisin nähdä edes häivähdyksen omaamme huomattavasti vanhemmista ja kauan sitten kukoistaneista kulttuureista Iranin (Persian) tai Afganistanin kaltaisilla alueilla.

Istahdan silloin tällöin selailemaan näköispainosta Napoleonin Egyptin kampanjan tuloksena syntyneistä tieteellisistä ja tutkimuksellisista piirroksista (Description de l’Égypte. Recueil des observations et des recherches qui ont été faites en Egypte pendant l’expédition de l’armée française). Tutkin hartaasti kuvia muinaisen Egyptin temppeleistä ja hauta-alueilta, arkkitehtuurista, ornamentiikasta, kasveista, hyönteisistä jne. Kun löysin rompepöydältä Tutankhamonin kuolinnaamiota jäljittelevän pienen maalatun kipsimatkamuiston, kitschiä tai ei, päätin antaa sille paikan kirjahyllyssäni.

Sitten näin jotakin uskomatonta: replikoita Tutankhamonin hautaesineistöstä Turengin huutokauppakeskuksessa: valta- ja serremoniaistuimia, kullan hohdetta, pienen majan kokoinen kanooppikaappi, faraon arkku ja kuolinnaamio, kuningatar Nefertitin muotokuvapää. Esineet on valmistettu Egyptin muinaismuistoministeriön egyptologi Osama Amerin valvonnassa Villa Royalin, Egyptin aarteet -näyttelyyn Sastamalaan vuonna 2012. Ne ovat jälkiä sisustustaiteilija, entisöijä ja – voisiko sanoa – rojalisti Markku Ellalan elämäntyöstä.

Maailma olisi harmaa ja tasapaksu paikka ilman suuria persoonia, jotka rohkenevat tavoitella tavoittamattomia ja kurkottaa suureen ja vieläkin suurempaan. Se, mitä joku pitää ajan ja rahan haaskauksena, on toiselle unelma, joka on tehty saavutettavaksi. Se on haaste, joka on tehty voitettavaksi. Historiankirjat, paikalliset historiikit ja sukumuistelmat vaalivat kertomuksia henkilöistä, jotka ovat sallineet itselleen ja toisillekin hurmioitumisen, hullaantumisen. Heistä, jotka ovat heittäytyneet, sukeltaneet syvälle, nousseet ja nostaneet mielemme korkealle. Markku Ellalan luoma Villa Royal valaa uskoa siihen, että me voimme elää itsemmenäköistä elämää, muiden katseista, kommenteista ja kummeksunnasta välittämättä. Miten paljon vähemmän meillä olisikaan ilman hänen kaltaisiaan innostujia ja eksentrikkoja, jotka luovat itsensä uudelleen elämällä todeksi omannäköisensä maailman ja elämätarinan.

Kaikkea hyvää eläkepäiviinne, Markku ja Sirpa Ellala.
Onnea ja menestystä Villa Royalin uusi ”hallitsijapari” Mirva (o.s. Ellala) ja Pasi Puupponen, https://www.villaroyalfinland.com
ja kiehtovaa matkaa kaikille muinaisesta Egyptistä hulaantuneille Turengin huutokauppakeskuksessa, tulevana viikonloppuna, online, 1.-2.4.2023, https://www.turenkiauctions.fi

Otsikko- ja artikkelikuvat: Turengin huutokauppakeskus, https://www.turenkiauctions.fi

Antiikki, Design, Keräily, Matot, ryijyt ja tekstiilit, Trendit

Nyt on lupa etsiä, löytää ja ihastua odottamattomaan

26.2.2023 Tuija Peltomaa Kommentoi

Keräilyinnostus on aaltoliikettä. Levitessään se nostaa jonkin asian suursuosioon, mediaotsikoihin ja hintaennätyksiin. Paikka aallonharjalla kestää useita vuosia. Sitten innostuksen kohteesta tulee liian tuttua. Se alkaa näkyä liian monessa paikassa. Löytö muuttuu tavallisuudeksi. Erityisyys vaihtuu tavanomaisuuteen. Lisäksi aitojen aarteiden hohtoa alkavat samentaa tuunatut, veivatut ja jopa väärennetyt vaihtoehdot. Rikkinäisiä esineitä korjataan, lasiesineitä hiotaan ”ehjiksi”, puuttuvia signeerauksia kaiverretaan, tarroja liimaillaan, lampunosia haalitaan kokoon ja yhdistellään.

Kun hyllyt notkuvat kirkkaasta lasista, muumimukeista ja kun kaikkialla näkyy Aaltoa aallon perään ja hienoimmat Paavo Tynellit ovat virranneet tavoittamattomiin, keräilyinnostus alkaa tähyillä toisaalle. Ryhdytään jälleen etsimään tuntematonta ja näkemään päiväunia löydöistä. Aletaan tavoitella jotakin, mitä muut eivät ole vielä hoksanneet. Keräilyn paloa pitää yllä haasteellisuus. Sen turruttaa helppous.

Muistan ajan, jolloin tiikkiä ei halunnut kukaan. Nyt sitä haluavat kaikki. Kuinka monta String-hyllyä onkaan kokenut tiensä pään roskalavalla ennen kuin ne nostettiin designmyymälöiden hittihyllylle. Voi, miten 1980-luvulla hankittu rottinkituoli alkoi näyttää 1990-luvun kuluessa eiliseltä päivältä! Nyt kivat rottinkiesineet (kylläkin kasaria vanhemmat, kevyet, hyväkuntoiset, helposti sijoitettavat pikkupöydät, kukkapöydät ja tuolit) viedään käsistä. Sokeva-Käsityön piirissä valmistetun rottingin kauppa on kuumenemassa.

Värilasitteisella keramiikalla oli aikansa, samoin kirkkaalla taidelasilla, Milanon triennalin klassikoilla. Nyt keramiikan keräilijät metsästävät ornamentteja ja tarinallisuutta, varhaista Birger Kaipiaista, Rut Brykiä, Laila Zinkiä, Esteri Tomulaa ja Dorrit von Fieandtia. Kim Simonssonin veistosten maailma lumoaa. Värikkään lasin tantereilla kilpaillaan Aurinkopulloista. Katse etsii Saara Hopeaa, Nanny Stillia ja Tamara Aladinia. Metalliesineissä anonyymi moderni hopeakin kelpaa nyt, kun jalometalleja jahdataan, kierrätetään, myydään, ostetaan ja romumetalliksi realisoidaan. Messinki löytää ottajansa. Tinan samettinen hohde odottaa vielä aikoja parempia. Kuparikin saa lepäillä hyllyillä rauhassa – Palsanmäen huutokaupan kahvipannuja (!) lukuunottamatta.

Ne, joita keräilyhype ei heiluttele, ovat oman tiensä kulkijoita, itsensä näköisen kokoelman keräilijöitä. Näiden keräilijöiden kotoa ei löydy keräilyhittejä, mutta sitäkin useammin erikoisuuksia, harvinaisuuksia ja esineitä, joiden löytäminen vaatii aikaa, tietoa, tarkaa silmää ja oivallusta. Näiden keräilijöiden kätköissä odottavat seuraavat keräilyhurmiot. Nuo unohdetut ja epämuodikkaat löydöt, ehkä joskus tulevaisuudessa suosioon nousevat isot ja pienet aarteet.

On hauskaa arvailla leikkimielisesti, mikä nousee seuraavaksi. Nousevatko metallin varjosta seuraavaksi lasivalaisimet? Olisiko kohta ilmeikkäiden puupintojen aika? Milloin halutuiksi tulevat pienet lepänjuuri kääntöpöydät tai kotimainen visa- ja loimukoivu? Nostaako japanilaisen materiaaliestetiikan viehätys esiin suomalaiset paperinarusta ja puusäleistä tehdyt lampunvarjostimet?

Yhtä hauskaa on miettiä omia keräilykuriositeetteja ja yrittää ymmärtää, mikä ihme niissä viehättää. Miksi olen alkanut katsella käsinmaalattua lasia? Mikä minua kiehtoo Kauklahden lasitehtaan käsinmaalatussa jäälasissa? Miksi tykkään katsella ja kosketella vanhoja kansanomaisia, pienissä paikallisissa pajoissa dreijattuja punasavikulhoja? Miksi en enää raaski oikopäätä luopua 1960-1970-lukujen retromatkamuistoista? Miksi arjen estetiikka ja Karl Fredrik Hildénin keramiikkalasitteiden täydellinen epätäydellisyys puhuttelevat minua?

En läheskään aina ymmärrä omia keräilykuumeilujani, mutta annan itselleni luvan hankkia esineen, kaksi tai korkeintaan kymmenen. Ehdoton sääntö on, että tavaraa ei saa kertyä liikaa eivätkä esineet saa olla liian steriilejä. Annan mielihyvää tuottavien löytöjen kotiutua, koska ne kertovat minulle jotakin tästä ajasta ja maailmasta. Ehkä juuri nyt koen kaipuuta käsintehdyn kosketukseen, turvallisen kodikkaaseen mummolaan ja aurinkomatkoihin ennen massaturismia. Annan siis itselleni luvan heittäytyä, etsiä ja löytää.

Kuvat: Kauklahden lasitehtaan käsinmaalattu jäälasimaljakko, pusurinpuoti.com ; Matkamuisto Pariisista päivyrillä, aarteetjaloydot.fi ; Kupittaa Saven keramiikkakulho, rottinkikädensija, aarteetjaloydot.fi

Artikkelin otsikkokuva: Yksityiskohta pöytäliinasta, Helmi Vuorelma (valmistajan kangasetiketti puuttuu), pellava, hapsut, kareliaaninen kirjailu punaisella ja sinisellä, kuva: Tuija Peltomaan arkisto

Design, Keräily, Koti ja sisustus, Kulttuuri, Lasi, Matkailu, Retro, Tapahtumat, Vintage

Riihimäen imago loistaa kuin lasi

9.2.2023 Tuija Peltomaa Kommentoi

Oletko huomannut, miten Riihimäki on viime aikoina tullut mainituksi yhä uudelleen, julkisuuden henkilöiden kotikaupunkina ja jopa käsitteenä, ”riihimäkeläisyytenä”. Radanvarsikaupunki ei ole vain piste kartalla tai näkymä ohikiitävän junan ikkunasta. Riihimäki on näkyvä.

Mediajulkisuus ei ole ainoa asia, joka kannattelee Riihimäen näkyvyyttä. Myös kulttuurilla on tärkeä paikka kaupungin imagossa ja siinä, miten kaupunki erottuu muiden kaupunkien joukosta. Helene Schjerfbeck on yksi Riihimäen taidemuseon monista vetonauloista. Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelman taideteokset ja antiikkiesineet olisivat kruununjalokiviä missä tahansa museossa.

Kulttuurin ystäville ja designharrastajille Riihimäki on tietenkin aina ollut lasin kaupunki. Kiitos Riihimäen Lasitehtaan, Suomen Lasimuseon ja Kaisa Koiviston ansiokkaiden lasitutkimusten. Ison kortensa maineen kekoon on kantanut Suomen Lasimuseon ystävät, joka on tehnyt työtä museon tukemiseksi ja koko suomalaisen lasikulttuurin hyväksi. Olen kiitollinen, että olen saanut tavata useaankin otteeseen Kaisa Koiviston, Roger Peltosen, Olli T. Ahtolan ja edesmenneen Markku Annilan kaltaisia yhdistyksen jäseniä, lasiin syvällisesti perehtyneitä tietäjiä ja tuntijoita.

Kuten olen aiemminkin kaiuttanut, yhteistyö, tiedon jakaminen ja näkyväksi tekeminen yhteisvoimin ovat avainasemassa, jos haluamme suomalaisia ja paikallisia kulttuuri-, taide- ja designaarteita tunnetuksi laajemmin, oman kotipaikkakuntamme tai oman maamme rajojen ulkopuolella. Ilman yhteistyötä olemme vain pieniä pirstaleita kartalla.

Suomen Lasimuseon ystävät ovat jo yli 20 vuotta järjestäneet Riihimäellä kohtauspaikan museolle, ihmisille, kaupungin asukkaille, vieraileville turisteille, asiantuntijoille ja maallikoille. Suomen Lasimuseolla järjestettävät Lasipäivät tuovat joka vuosi yhteen tutkijat, keräilijät, harrastajat, antiikkilasin, designin, retron ja vintagen ystävät, kodin sisustajat ja löytöjen etsijät, myyjät ja ostajat. Tietoa jaetaan ja tarinoita kerrotaan tapahtumasaleissa ja pöydän ääressä, ystäväyhdistyksen asiantuntijoiden esinetunnistuksessa. Mieleen jäävät sanat ”Riihimäki” ja ”Lasimuseo”. Muistiin painuu Riihimäen Lasitehtaalla vaikuttaneiden muotoilijoiden nimiä, elämäntarinoita, saavutuksia. Ehkä kotiintuomisina on myös lasiesineitä, konkreettisia muistoja Riihimäestä.

Seuraavaksi Riihimäki ja suomalainen lasitaide saavat uutta kansallista ja toivottavasti laajempaakin näkyvyyttä, kun Suomalainen lasiosaaminen saa oman palkintonsa. Ensimmäinen Pro vitrea -palkinnon saaja julkistetaan 10.2.2023. Palkinto tullaan jakamaan joka toinen vuosi. Se myönnetään ”korkeatasoisesta ja persoonallisesta työskentelystä tai merkittävästä teosta suomalaisen lasikulttuurin edistämiseksi”. Tarkoituksena on ”tukea ja nostaa esille lasin parissa työskenteleviä tahoja, sekä lisätä Suomalaisen lasiosaamisen arvostusta.” Mahtavaa Riihimäki! Hienoa Suomen Lasimuseon ystävät! Tämä on kaupunki-imagon luomista parhaimmillaan!

Katso ja tutustu Pro vitrea -palkintoon Suomen Lasimuseon ystävien sivuilla, https://www.slmy.fi)

artikkelin otsikkokuva:
Suomalaisen lasin kirjoa Lasipäivän myyntipöydällä. Valokuvaaja: Jyrki Winter.
kuva:
Lasipäivän myyntipöytiä Suomen lasimuseon suuressa salissa tammikuussa 2020. Valokuvaaja: Jyrki Winter.

Lisätietoja Suomen Lasimuseon ystävien tulevista tapahtumista:
– Tapahtumajärjestäjä ja Suomen Lasimuseon ystävät (SLMY) puheenjohtaja Jyrki Winter, 040 154 8182
– Lasipäivän tiedotus ja SLMY:n hallituksen jäsen Jyrki Kippola, 050 66 850

Design, Huutokauppa, Keräily, Koti ja sisustus, Näyttelyt, Porvoo, Taide

Paavo Tynell ja Albert Edelfelt – magnifique, incroyable!

2.2.2023 Tuija Peltomaa 3 kommenttia

Viimeisen vuoden aikana tamperelainen Annmaris ja pariisilainen PIASA ovat tehneet Paavo Tynellille saman, minkä ranskalaisen Petit Palais’n ja suomalaisen Ateneumin yhteistyönäyttely teki Albert Edelfeltille. Suomalaiset ovat nostaneet omat mestarinsa ylös ja katseiden valokeilaan. Pariisista kuuluu ihastuneita huudahduksia: ”C’est magnifique! C’est incroyable!”

Me puhumme mielellämme ”maailmalla” mainetta saavuttaneista suomalaisista taiteilijoista. Syntyy helposti harha, että 1800-1900-lukujen vaihteessa ulkomailla menestyneet taiteilijamme ovat säilyneet siellä tasaisen tunnettuina tähän päivään saakka tai että huutokaupoissa huippuhintoja saavuttavat muotoilijat ovat kysyttyjä nimenomaan suomalaisuutensa takia.

Kyllä, Paavo Tynellin valaisimia myytiin 1950-luvulla New Yorkin Finlandia Housessa ja ne löysivät tiensä huippusisustuksiin Yhdysvalloissa. Tämä ei silti takaa, että Tynellin messinkivalaisimia ihaileva amerikkalainen miettisi nykyhuutokaupan sivuja selatessaan muuta kuin vaikuttavaa muotoilua, upeita yksityiskohtia ja hienoa materiaalin käyttöä. Jos hän ei satu olemaan design-entusiasti, hän ei todennäköisesti mieti suunnittelijan kotimaata. Huippudesign on huippudesignia ja joukosta erottuvat mestariteokset ovat erottuvia mestariteoksia olivatpa ne mistä päin maailmaa tahansa. Tekijän nimi on tärkeä tietää, mutta hänen kotimaansa ei ole ratkaiseva asia. Sisustuslehdessä julkaistu kuva tai valinta tunnetun sisustusarkkitehdin suunnittelemaan interiööriin on suurempi meritti. Skandinaavisuus voi olla plussaa, mutta lopulta Suomi on vain yksi pohjoismaa muiden joukossa.

Kyllä, Albert Edelfelt oli omana aikanaan kuuluisin ja kansainvälisillä areenoilla ylivoimaisesti näkyvin suomalainen taiteilija – nykytermein influensseri, vaikuttaja. Hän teki pitkän uran Pariisissa. Hänen maalauksiaan oli esillä arvostetuimmissa taidenäyttelyissä, ja niitä ostivat ja tilasivat niin Ranskan valtio kuin yksityiset ulkomaiset keräilijät. Tämä ei kuitenkaan takaa, että ranskalaisiin koulukirjoihin painetun Louis Pasteurin muotokuvan tekijäksi tiedettäisiin Albert Edelfelt saatikka että se mainittaisiin suomalaisen taiteilijan työksi. Olennaista on tunnistaa Ranskan oma ylpeys, Pasteur, joka kehitti rokotteen vesikauhuun.

Olisi kotisokeutta ajatella, että suomalaisen taiteen ja muotoilun maine kantaisi vuosisadalta toiselle ja voisimme rakentaa maineen juhlapöydän yhä uudelleen vanhojen eväiden varaan. Ei, meidän taiteilijamme ja muotoilijamme eivät ole automaattisesti tunnettuja eivätkä näyttelykävijät ryntää sankoin joukoin museon kirjapuotiin tai nettiin hakemaan näkemästään lisää tietoa. Tieto täytyy viedä ja jakaa – ja se on meidän tehtävämme.

Ateneumin taidemuseon tuottama Albert Edelfelt -näyttely Petit Palais’ssa oli Edelfeltin ensimmäinen yksityisnäyttely Pariisissa. Vihdoin vuonna 2022 suomalaistaiteilija, joka kuoli vuonna 1905, esiteltiin ranskalaiselle yleisölle, käytännössä toisessa kotimaassaan! Hän sai nimen ja kasvot. Hänen elämäntarinansa kerrottiin. Hänen maailmansa avautui nähtäväksi. Ehkä jotkut taiteen ystävät lähtivät hänen jalanjäljissään Porvooseen. Ehkä ensi kesänä tulee lisää muitakin, jotka saivat kuulla, että täällä voi edelleen kokea taiteilijan autenttisen työskentely-ympäristön ja astua Edelfeltin jalanjäljissä hänen pieneen ateljeehensa ja Haikkoonlahden rantaan. (Katso ja tutustu, tervetuloa! https://www.albertedelfeltinateljee.fi)

Paavo Tynellille ja monille muille suomalaisille muotoilijoille pariisilaisen PIASAn ja tamperelaisen Annmaris Nordic Auctions huutokauppatalojen yhteistyö on tehnyt saman kuin Petit Palais ja Ateneum tekivät Albert Edelfeltille. Piasa ja Annmaris ovat vieneet suomalaisten designereiden tuotantoa nähtäville Pariisiin. Elämän ja esineiden tarinoita on kirjoitettu huutokauppaluetteloon. Mukaan on liitetty valokuvia ja dokumentteja autenttisista interiööreistä ja arkkitehtuurikohteista. Tynell ei ole enää vain se taiturimainen, muiden vertaistensa joukosta erottuva muotoilijalahjakkuus. Hänellä on kasvot ja kotimaa – ja ne ovat suomalaiset.

Voiko enempää kulttuurityötä Suomen tunnetuksi tekemisen eteen vaatia? Kyllä voi, mutta nyt en lastaa lisää odotuksia Kansallisgalleriamme Ateneumin ja sen johtajan Marja Sakarin tai huutokauppatalo Annmaris’in ja sitä luotsaavan Takalan perheen harteille. On aika heittää pallo kaikille Suomen kaupungeille, museoille ja kulttuurin parissa toimiville. Teille, jotka ihailette meidän taiteilijoitamme. Teille, jotka järjestätte paikkakuntanne omien taiteilijoiden ja muotoilijoiden näyttelyitä. Suomessa syntyneiden taiteilijoiden lisäksi meillä on monia muualta tänne tulleita taitajia, joiden kotimaassa ei havahduta heidän saavutuksiinsa kaukana pohjoisessa Suomessa, jos me emme kerro hallussamme olevista aarteista.

Jos pitäisimme ääntä niin, että se kuuluu Ruotsiin saakka, tulisivatko ruotsalaiset taiteen ystävät katsomaan, mitä Louis Sparre teki ja saavutti Suomen-vuosinaan? Jos lataisimme puffia nettiin ja someen ranskaksi ja englanniksi, matkustaisivatko belgialaiset ja englantilaiset maalaustaiteen ja keramiikan ystävät katsomaan, mitä heidän arvostettu modernistinsa A.W. Finch sai aikaan Suomessa, pienessä Porvoon kaupungissa kaukana meren takana? Ehkei väkeä saapuisi jonottamaan museoidemme oville sankoin joukoin, mutta jokainen vieras olisi tervetullut ja veisi mukanaan sanan ”Suomi”.

Huutokauppojen kärjessä komeilevat vuodesta toiseen samat nimet: Schjerfbeck, Edelfelt, Gallen-Kallela. Muotoilun puolella kärkinimet ovat Aalto ja Tynell. Kiinnostavaa on, että tieto tekijästä, kuva kasvoista, pieni pala elämäkertaa ja välähdys autenttisista ympäristöistä näyttävät nostavan kiinnostuksen, kysynnän ja hinnat uudelle tasolle. Loppupeleissä olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä taideteoksista ja designista maksetaan vaan se, että ne saavat historian, niiden tekijä saa kasvot ja että tarinat kerrotaan ja jaetaan.

Jos haluamme tasoittaa tietä tulevaisuuden suomalaisille taiteilijoille, muotoilijoille ja menestystarinoille, meidän on itse tehtävä itsemme näkyväksi ja levitettävä tarinamme jaettaviksi. Se on paras lahja, jonka voimme antaa seuraaville sukupolville.

Artikkelin otsikkokuva, https://live.annmaris.fi

Paavo Tynell, kattovalaisin, koristeena vihreät lehdet ”neulaset”, puiset pallot ”kävyt” ja messinkikoristeet ”kukinnot”. Myyty 188.500,- €, Finnish Design Piasa X Annmaris

Kuvat, https://live.annmaris.fi

Rottinkipeilit, Sokeva, noin 1950. Myyty 7.150 €. Finnish Design Piasa X Annmaris
Mauri Almari, Valaisinpari ”Pisarat”, messinkiä. Myyty 14.300 €, Finnish Design Piasa X Annmaris
Paavo Tynell, Kolme kulhoa, messinkiä. Myyty 7.800 €, Finnish Design Piasa X Annmaris
Paavo Tynell, Kynttelikkö, takorautaa. Myyty 7.800 €, Finnish Design Piasa X Annmaris
Taidetakomo Hakkarainen, Peili, takorautaa. Myyty 7.800 €, Finnish Design Piasa X Annmaris

Antiikki, Design, Hopea, Huonekalut, Huutokauppa, Keramiikka, Keräily, Korut ja kellot, Kuriositeetit, Lasi, Lelut, Matot, ryijyt ja tekstiilit, Memorabilia, Militaria, Retro, Taide, Vanhat autot ja moottoripyörät, Vintage, muoti ja asusteet

Tyylitykkäyksiä Turengissa

31.1.2023 Tuija Peltomaa Kommentoi

Vintagea ja luksusbrändejä: Chanel, Gucci, Hermès, Kenzo, Louis Vuitton.
Designia, koruja, huonekaluja Kymen läänin maaherran työhuoneesta, Pappa-Tunturi, sivuvaunullinen Jawa
ja keräilijä Pirjo Nylundin kokoelma (lasia, keramiikkaa, metallitavaraa, nukkeja, nukkekoteja, smurffeja, Aarikkaa ym. keräilytavaraa)
sekä kaikenlaista muuta kivaa ja kiehtovaa, vanhempaa, uudempaa ja antiikimpaa.

Tähän Online-luetteloon loistavine kuvineen on hauska koukuttua!
Nettiluettelo nyt. Online-huutokauppa lauantaina & sunnuntaina (4.-5.2.) Turengin huutokauppakeskus, https://www.turenkiauctions.fi

artikkelin otsikkokuva: Chanel Red Quilted Flap bag. Myydään Turengin huutokauppakeskus, huutokauppa Online la-su 4.-5.2.2023, https://www.turenkiauctions.fi

kuvat: kohteet myydään Turengin huutokauppakeskus, huutokauppa Online la-su 4.-5.2.2023, https://www.turenkiauctions.fi
Louis Vuitton, Keepall Bandouliere 60 Monogram
Hermès, silkkihuivi Aztec
Chanel, Flap bag S shiny white
Louis Vuitton, Reykjavik kaulahuivi

Antiikki, Design, Hopea, Huonekalut, Huutokauppa, Keramiikka, Keräily, Korut ja kellot, Lasi

Sisustustavaraa, keräilytavaraa, vanhaa tavaraa, uutta tavaraa, arvotavaraa, harrastetavaraa, käyttötavaraa

2.12.2022 Tuija Peltomaa Kommentoi

Turengin huutokauppakeskuksessa esineistä, sisustamisesta ja keräilystä kiinnostunut voi yllättyä, ihastua, ihmetellä ja nauttia. Meininki on mutkaton, ja aikaa asiakkaalle löytyy aina.

Pete ja Joni tiimeineen pitävät huolta siitä, että jokaisessa huutokaupassa on tarjolla jotakin ihan kaikille. Sisäänoton seulaa ei ole viritetty erityisen tiiviiksi. Siksi ei voi koskaan tietää, mitä huutokaupoissa on tarjolla seuraavaksi. Vanhan ja käytetyn lisäksi huutokaupoissa realisoidaan myös uutta, joten niistä löytyy vaikka mitä antiikista autoihin. Asuinpaikkakuntasi ei ole este, koska kohteet ja erinomaiset kuvat löytyvät ja tarjoukset hoituvat online. Sivuja kannattaa vilkaista siksikin, että Turengin kuljetuspalvelu ulottuu käytännössä kaikkialle Suomeen. Palvelun maantieteellinen kattavuus tuo mukanaan sellaista tarjontaa ja kysyntää, jollaista pääkaupunkiseudulla tuskin koskaan tavoitetaan.

Antiikin, designin ja arvoesineiden huippuhetkiä Turengissa ovat olleet muun muassa Keimolan kartanon kiinnostavat huonekalut, Arabian Fennia-sarja, Dorrit von Fieandtin keramiikkafantasiat, Oiva Toikan Linnut, Anu Penttisen Storybirds, Esteri Tomulan kepeiden kuvioiden leikki, huomiota herättävät koriste-esineet, kaikenikäinen hopea ja näyttävät korut.

Jos etsit käyttödesignia kotipöytään, täältä sitä löytyy eri vuosikymmeniltä ja moneen makuun. Miten olisi erä Oiva Toikan Pioni-sarjan laseja, joista riittää sekä itselle että kaverille? Toisitko aurinkoa talvihämärään Nanny Stillin keltaisella Tzarina-kaatimella ja laseilla tai vehreyttä hankien keskelle saman sarjan vihreällä versiolla? Kattaisitko Paratiisin joulupöytään ja sinisen Domino-teehetken aattoiltaan?

Designesineiden myyntimenestys ja globaali asiakaskunnan tavoittaminen eivät edellytä huutokaupan sijaintia Helsingissä ja myyntiä sesongin päähuutokaupoissa. Tämän osoittivat juuri äskettäin ja jälleen kerran Oiva Toikan Lollipop (3.700 €), Gunnel Nymanin Kalla (5.350 €), Timo Sarpanevan 7-solmuinen Festivo-kynttilänjalka (171 €). Designharvinaisuuksien huippuhetkiä koettiin, kun Alvar Aallon / Valaistustyön sininen Mehiläispesä myytiin 4.201 € ja Tapio Wirkkalan hopeinen Kajakki sekä kynttelikkö vaihtoivat omistajaa 7.901 ja 7.100 eurolla.

Jokaisessa huutokaupassa on hämmästyttäviä esineitä, joista kaikki tuskin vetoavat vanhaa arvoantiikkia kelpuuttaviin ostajiin, mutta joista monet kruunaavat takuuvarmasti maksimalisti-sisustajan unelmat olipa koti kaupunkikaksiossa tai maaseutukartanossa.

Tällä hetkellä Huutokauppakeskus Turenki on omalla alallaan Suomessa huutokauppaa hauskimmillaan eli reipasta realisointia ja riemukkaita yllätyksiä!

otsikkokuva: Arabian Fennia-sarjan vati (jossa pieni reunavika) myyty Turengissa 150 €.
artikkelikuvat: https://www.huutokauppakeskusturenki.fi

Design, Huutokauppa, Keräily

Suora lento Tampere-Pariisi

17.10.2021 Tuija Peltomaa Yksi kommentti

Helsingin designhuutokaupat näkivät syyskuussa tyylikkään ylilennon, kun tamperelainen Annmari’s liiti kotikentältä suoraan Pariisiin. Nimeään virtaviivaistanut Annmari’s Nordic Auctions on jo hyvän aikaa pitänyt käsissään suomalaisen designin jälleenmyynnin valtikkaa. Yritys on osoittanut hallitsevansa uudet informaatiokanavat, huutokauppojen live ja online-toteutuksen, verkon, verkostoitumisen, markkinoinnin, imagon – ja visuaalisuuden. Vaikuttavasta designtarjonnasta ja huippuhinnoista on tullut Tampereen Hämeentiellä enemmän sääntö kuin poikkeus.

Korona-aika taisi antaa vauhtia uusille kunnianhimoisille avauksille. Kun asiakkaiden tie tarjolla olevien esineiden luo mutkistui maskien ja matkustuskieltojen taakse, Annmari’s vei esineet keskelle Länsi-Euroopan laajinta ja vahvinta ostajakuntaa. Yhtälöön liitettiin ranskalaisen Piasan osaaminen ja huutokauppakuratointi – ja voilá! Lopputulos oli tyylikäs kuin suomalaisen designin jalokivet konsanaan.

Tampereella on oivallettu, että maantieteellä on merkitystä, mutta kilometreillä ei. Pariisi on Tampereelta katsottuna yhtä lähellä kuin Helsinki. Verkostoituneessa maailmassa sama pätee myös toisinpäin: Pariisista käsin Tampere on yhtä lähellä, kaukana tai sivussa kuin Helsinki. Joten miksei menisi Tampereelta suoraan eurooppalaisten designmarkkinoiden keskipisteeseen?

Vaikka monet netissä toimivat huutokaupat houkuttelevat ostamaan tavaraa kuviin ja ulkonäköön perustuen, arvodesignin keräilijälle ulkonäkö on vain osa kokonaisuutta. Materiaali, työn jälki, tuotteen laatu ja kunto ovat olennainen osa esineen pitkän aikavälin arvoa. Mitä suuremmista summista on kyse, sitä todennäköisemmin hankita tehdään kestämään elämää vielä omistajansa jälkeen, ei vaihtamaan omistajaa, kun tyyli muuttuu ja kotia laitetaan taas kerran uuteen kuosiin.

Ensiluokkaisissa designkokoelmissa muotoilun vuosikymmenet limittyvät ja kerrostuvat muodostaen kuvan siitä, mikä kulloinkin on ollut taitojen, tekniikoiden, uusien oivallusten ja luovien näkemysten parhaimmistoa: visuaalisesti, aistimellisesti ja toiminnallisesti. Siksi keräilijöiden tahtoa nähdä kohteet ennen päätöksentekoa omin silmin ei pidä aliarvoida. Annmari’s ja Piasa tarjosivatkin näytön Pariisissa. Paikka oli tyylin ja laatutietoisuuden keskipisteessä, rue du Faubourg Saint-Honorélla, jolta löytyvät maailman suurimmat muotitalot sekä hurmaavin – ja kallein -ruusukauppa Roses Costes.

Suomesta Pariisiin oli vain klikkauksen verran matkaa, kun valittavana oli virtuaalinäyttö verkossa, web-katalogi tai painettu luettelo. Latasin painetun luettelon. Avasin pdf-tiedoston ja hymyilin. Kanteen valittu yksityiskohta messinkivalaisimen rei’itetystä kuvusta toi mieleen valon ja lämmön, auringon, avaruuden sekä 1950-luvun tulevaisuuden utopiat à la Jacques Tati ja elokuva Enoni on toista maata. Pienen lyöntivirheen ”costumer service” ohitin olankohautuksella: ”C’est la vie – broken English!” Sitten aloin selata kuvia.

Kohteista oli listatut perustiedot, ja joistakin myös provenienssi, näyttelytiedot ja kirjallisuuslähteet. Lisätietoa tai kuntoraportta haluaville annettiin kaksi kontaktihenkilöä. Halutut tiedot sai lähes millä tahansa suurimmilla läntisen maailman keräilykielillä – formidable, impresionante, erstaunlich!

Katalogin sivut avautuivat edessäni kuin korut. Kuvat olivat elegantteja. Kuvakulmat oli harkittu kohde kerrallaan, esinetyypin, koon ja materiaalin mukaan. Kuvat detaljeista olivat aistikkaita. Ne kertoivat myös esineen arvon kannalta olennaiset yksityiskohdat. Arkistojen mustavalkokuvat loivat ajankuvaa ja veivät nostalgiamatkalle paikkoihin, joihin huutokaupan kohteet on aikanaan suunniteltu. Henkilökuvat muotoilijoista antoivat tekijöille kasvot. Sokerina pohjalla oli muutamia valokuvia valmistusprosesseista; kunnianosoituksia käsityölle, eri alojen ja tekniikoiden osaajien työpanokselle ja koko suomalaisen designin historialle.

Luettelon sivuilla vuorottelivat tutut kohokohdat ja laatulöydöt, joilla kansainväliset keräilijät voivat erottautua vertaistensa joukossa. Vakionimet, kuten Tynell, Aalto, Johansson-Pape, Wirkkala, Sarpaneva, Kaipiainen olivat totta kai mukana; heidän rinnallaan ansaitun paikkansa olivat saaneet Wivi Lönn, Arttu Brummer, Olof Ottelin, Werner West, Runar Engblom, Impi Sotavalta ja Maija Taimi. Aino Aalto pääsi valokeilaan omalla aukeamallaan, kuten kuuluukin. Tämän hetken tavoitelluimmat tekijät, muun muassa Märta Blomstedt, Carl Gustaf Hiort af Ornäs, Antti Nurmesniemi, Ilmari Lappalainen ja Ben af Schultén toivat kaivattua monipuolisuutta designin tähtitarinaan.

Nähdäkseen lähelle on joskus hyvä lähteä kauas. Annmari’s & Piasa -luettelo ei toistanut samaa huutokaupoista tuttua kaavaa, johon moni Suomessa järjestettävä designhuutokauppa on jopa jämähtänyt. Tuttujen kohteiden lisäksi mukaan oli löydetty ja poimittu uniikkeja harvinaisuuksia. Birger Carlstedtin suunnittelemia huonekaluja en uskaltanut edes odottaa säilyneen. Ilmari Tapiovaaran Palan-kirjahyllykkö ja Cantu-hylly hemmottelivat pohjoismaisella kauneudentajullaan. Lauri Järveläisen suomalainen art deco oli kuin piste i:n päällä tyylin kotikentällä Ranskassa. Kokonaisuutena katsoen valikoiman painopiste oli yhä kultaisessa menneisyydessä. 1980-luku ja sen jälkeiset vuosikymmenet ovat hivuttautuneet Suomen designmarkkinoille hitaasti ja satunnaisesti. Yltäneekö niiden lumovoima koskaan legendaarisen Mid-Century Modernin rinnalle?

Päänavauksena Annmari’s & Piasa tekivät juuri sen mitä on kaivattu ja odotettu. Ne antoivat uudet kriteerit designhuutokauppojen visuaaliselle estetiikalle ja aidosti kansainväliselle toteutukselle. Ne oivalsivat viedä suomalaisten huutokauppamarkkinoiden valovoimaisimman kategorian sinne, missä laaja väestöpohja ja nopeasti taittuvat etäisyydet takaavat suurimman huomioarvo. Menestystarinaa ei synny ilman uskallusta aloittaa pohjatyö. Tunnettuuden lisääminen ja saavutettavuuden parantaminen on ensiaskel kohti kiinnostuksen ja asiakaspohjan laajenemista.

Optimistinen tulevaisuudenvisioni alkaa luettelon kohteista 251 ja 252 (Kirsi Gullichsen), joiden myötä katse voisi kääntyä designin historiasta siihen, mitä suomalaisen muotoilun nykyisyydellä ja tulevaisuudella, 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä muotoilijasukupolvilla voisi olla tarjottavanaan. Kurjemmassa tulevaisuudenkuvassa esineitä virtaa ulos Suomesta entistä enemmän, ja yhä harvempi niistä palaa koskaan takaisin. Arvoesineillä on historian saatossa ollut tapana seurata sotaa tai rahaa – ja harvinaisimmat taideteokset & designesineet ovat kuin harvinaiset maametallit kaivosalalla. Entä sitten, kun arvonsa säilyttävä esineistö – viimeisetkin kotien katoista ja julkisista tiloista remonttien, muutostöiden, omistajavaihdosten ja käyttötarkoituksen muutosten myötä riisutut messinkivalaisimet ovat matkanneet ”maailmalle” aivan kuten 170-1800-lukujen vaihteen arvoantiikki ja iso osa taidelasin huipuista aikoinaan? Kun tuotanto on ulkoistettu, kauppakeskusten yhdenmukainen ketjutarjonta korvaa paikallisvärin ja kodeissa on enemmän halvalla valmistettuja sisustustavaroita ja kertakäyttösisustuksia kuin kestävää kulttuuria? Muistelemmeko loistavaa menneisyyttämme, sen taitajia, osaajia, tekijöitä ja muotoilun ympärillä kukoistanutta tuotantoklusteria museoissa – ja viimeinen sammuttaa valot, takanaan kerran niin loistava tulevaisuus?

Kuvat: Screenshots Piasa Annmarie Finnish Design -luettelosta, jonka upeista valokuvista ovat vastanneet Annmaris ja Xavier Defaix

Keräily, Taide, Taidekauppa, taidemarkkinat

Latu auki laadulle!

24.8.2021 Tuija Peltomaa Kommentoi

Olisiko aika laajentaa taidekaupasta käytyä keskustelua teosten aitouden kontrolloimisesta myös laadunvalvontaan?

Taidekaupassa toimivat taideteosten jälleenmyynnin asiantuntijat seisovat paikallaan paljon vartijoina. Nämä alan portinvartijat määrittelevät myyntiin hyväksyttävät teokset, niiden hintatason eli sen, minkä arvoiseksi teokset rahalla mitattuna arvioidaan ja mitä niistä ostajalta pyydetään. He markkinoivat, nostavat esiin halutuimpia ja kysytyimpiä taiteilijoita. He käyttävät oikeutta kieltäytyä ottamasta välitettäväksi taidetta niiltä tekijöiltä, joista ostava yleisö ei ole kiinnostunut. He määrittelevät, mikä taide ylittää vain tavallisen viikko- tai kuukausihuutokaupan riman ja mikä korotetaan vuoden päätapahtumien tähdistöön.

Alas asetetut hinnat lähettävät signaalin taiteilijan tuotannon vähäisestä kysynnästä tai arvon laskusta. Yleisö vastaa tähän olettamalla, että tietyistä teoksista tai tekijöistä ei ole syytä maksaa suuria summia. Korkeat hinnat puolestaan vihjaavat laajaan kysyntään, kasvavaan kiinnostukseen tai arvon nousuun. Taidekauppaa seuraava yleisö vastaa tähän odotetulla tavalla tarjoamalla myyntiin kärkisijoilla olevien taiteilijoiden ja designtähtien tuotantoa.

Kun kaupankäynti kiihtyy ja taiteilijan suosio ja maine kasvavat, myös väärentäjät tarttuvat tilaisuuteen. Taidekaupassa tämä voi näkyä niin, että aitojen ja jo silmämääräisestikin arvioiden hyvien, ellei suorastaan erinomaisten teosten joukkoon eksyy huutomerkin lailla esiin pomppaavia, tekijän tunnusomaisesta tyylistä ja taitotasosta poikkeavia tekeleitä. Onko siis olemassa riski, että taidekaupan uskottavuus alkaa kärsiä, jos hyvätasoisten teosten joukossa myydään selvästi keskivertoa heikompia teoksia ja suorastaan epäilyttäviä yksilöitä?

Olen aiemmin kiinnittänyt huomiota Hugo Backmanssoniin. Jos olet aikeissa sijoittaa hankintabudjettisi tähän taiteilijaan, joka tunsi hevoset ja niiden anatomian erinomaisesti, kiinnitätkö huomiota siihen, että huutokaupoissa on myyty silmiinpistävän eritasoisia teoksia samalta taiteilijalta. Yksi Backmanssonin ratsastaja oli kuin suoraan Game of Thronesin kuolleiden armeijasta. Samanaikaisesti tarjolla on ollut pari erinomaista hevoskuvaa, joissa eläimen anatomia, liike ja olemus on kuvattu viimeistä piirtoa myöten taidokkaasti, koko lämminverisessä komeudessaan. Minussa ensin mainittu anatomialtaan ja liikeradaltaan omituinen kaakki herättää huolen vähintään laaduntarkkailun puutteesta.

Miksi taidekaupan portinvartijoiden sitten pitäisi tarkkailla myyntiin hyväksyttävien teosten aitouden ohella myös niiden laatua? Eikö tarkoitus olekaan myydä paljon ja tuottaa mahdollisimman hyvää tulosta? Heikoimpien teosten karsiminen kieltämättä pienentäisi liikevaihtoa. Se vähentäisi myytävien teosten määrää ja kaventaisi erilaisille lompakoille sopivaa hintahaitaria. Se sulkisi myyntipaikan teoksilta, joita tehdessään taiteilijalla ei ollut paras hetkensä. Ei ole syytä moittia taiteilijoita: kukaan meistä ei onnistu aina ja kaikessa täydellisesti. Niin sanottujen maanantaikappaleiden kohdalla karsiminen voisi olisi epäreilua, mutta hinnan asettaminen alarekisteriin olisi vain karua realismia. Maanantaipäivä tai ei, koulutettu taiteilija ei unohda oppimaansa ja lankea alkeellisiin virheisiin taiteilijan perustaidoissa kuten mittasuhteissa, perspektiivissä tai anatomiassa.

Siirtykäämme siis takaisin taidekaupan toimijoihin ja tarkastelkaamme heitä taiteilijan, myyjän ja ostajan edunvalvojina, jotka perustelevat välityspalkkiotaan asiantuntijapalvelulla. Eikö tiukempi laadunvalvonta lähettäisi yleisölle signaalia korkeatasoisesta ja tinkimättömästä myyntipaikasta, jossa asiantuntijoiden taiteellinen silmä ja arviointikyky ovat kohdillaan ja jossa tehtyihin valintoihin ja niiden kestävyyteen voi pitkälläkin aikavälillä luottaa? Eikö se kertoisi myyjille, että asioidessaan välityspalkkioita veloittavien asiantuntijoiden kanssa he saavat taideteoksensa myyntiin hyvässä, ellei jopa parhaassa seurassa? Eikä se kertoisi ostajille, että välityspalkkioita työstään perivät asiantuntijat kantavat vastuuta siitä, että heidän kauttaan tehdyt hankinnat ovat taiteelliselta ja rahalliselta arvoltaan kestäviä – ja että satsaus hyvään tasoon kannattaa aina?

Kun katselen huutokauppaluetteloita kymmenien vuosien takaa, näen rajatun määrän tiukalla seulalla valittuja taideteoksia, antiikki- ja keräilyesineitä. Määrä on suppea, mutta taso hengästyttää. Kun katselen 24/7 pyörivää nettihuutokaupparulettia, näen massoittain tavaraa, korkeaa, hyvää, passelia ja heikkoa laatua, taiteen, antiikin ja keräilyesineiden haute couturea ja pikamuotia. Onko määrä korvannut laadun? Ovatko arvohuutokaupat muuttuneet tavarakaupoiksi?

Taidemarkkinoiden toimijoilla on valtaa vahvistaa, murentaa ja sekoittaa taidekauppaa, sen uskottavuutta ja luotettavuutta. Siitä myös asiantuntijavaltaa käyttävien tulisi pitää kiinni taiteilijoiden, myyjien ja ostajien edun nimissä. Kun laadunvalvonta pettää, taidekauppa astuu miinakentälle, jossa aidot, tekeleet, kopiot ja väärennökset menevät ennen pitkää sekaisin. Seurauksena on ostajien kato jälleenmyyntimarkkinoilta, mitä yksikään taidetta omistava tuskin toivoo. Ostajalle jää sentään yksi turvasatama: nykytaide ja hankinnat suoraan taiteilijalta tai galleriasta, tekijän itsensä konsultoimana.

Kuvat Hugo Backmanssonin maalauksista: www.hagelstam.fi, www.bukowskis.com
Artikkelikuva: Tuija Peltomaa/Tallinna

Design, Keramiikka, Keräily, Porvoo, Posliini

Kauan kaivattu rimanylitys Muumimaailmassa!

29.10.2020 Tuija Peltomaa Kommentoi

Hurraa Porvoo! Kaupungin keramiikkaperinteen jatkaja ja tekemisissään tinkimätön VAJA Finland (yhteistyössä Moomin Characters Oy Ltd:n kanssa) näyttää, että muumimukeja voi tehdä myös kunnianhimoisella asenteella.

Vuosien varrella meille on tullut tutuksi se moneen väriin ja kuva-aiheeseen sovitettu standardimallinen muki, jota on päivitetty tasaiseen tahtiin vaihtuvalla siirtokuvakoristeella, markkinoitu kotimaisella brändillä ja josta on tehty kustannustehokas Aasiaan siirretyllä tuotannolla. Keräilijät ovat käynet kuumina, jonottaneet pienillä yksityiskohdilla erottuvia erikoiskappaleita, huutaneet hintoja pilviin ja täyttäneet tulevaisuuden aarrekirstujaan laskeskelleen kuinka paljon näistä voikaan saada sitten joskus, kun ja jos…

Keräilymarkkinoiden historia on kuitenkin kerta toisensa jälkeen osoittanut, miten vuosikymmenet seulovat helmet massasta, uutta luovat innovaatiot sarjatoistetusta tavarasta ja ennen kaikkea laadun ja kunnianhimoisen tekemisen tulostehtailusta.

Keräilyn virta ei ole vakio eikä sillä ole tapana kulkea ikuisesti samaan suuntaan, niin kuin muumimukit ovat tähän saakka kulkeneet Suomesta Japaniin päin. Kun yksi maailman esteettisimmistä kulttuureista, viimeisen päälle viimeisteltyä työtä arvostava Japani haluaa ikiomat muumimukinsa, massatuotettu siirtokuvamuki ei pitkään riitä edustamaan legendaarista made in Finland -designimagoa. Mutta antakaas olla, kun alamme puhua suomalaisen designperinteen, taidon, kunnianhimon, yrittäjänrohkeuden, ammattiylpeyden ja materiaalituntemuksen tinkimättömistä soihdunkantajasta ja oman alansa niksit osaavien ammatti-ihmisten työllistäjästä. Tilaustyö Japanista löytää toteuttajansa Porvoosta!

Tätä kirjoittaessani suomalaisen keramiikanvalmistuksen hienoimpia perinteitä vaalivan VAJA Finlandin valmistamat ensimmäiset muumimukit ovat myynnissä Scandexin myymälässä 150-vuotiaassa Matsuya Ginza -tavaratalossa Tokiossa. Tilaustyönä toteutettu custom-made Japani-editio herättää eloon Tove Janssonin muumit mustavalkoisina ja tyylikkäästi piirrettyinä, aikaa kestävinä ja ajattomina. Ideat ja kuvavalinnat ovat Tove Janssonille läheisen Hiroko Yokokawan käsialaa. Kuva-aiheet eivät ole mitään mutkat suoriksi leikkaa-liimaa -meininkiä, vaan Matsuya Ginzan ja Scandexin yhteistyönä syntynyttä, taiteellisen johtajan Eiji Sakagawan viiva viivalta harkitsemaa ja mukin muotoon sovittamaa sarjakuvaa. Ajatonta ja elävää Tove Janssonin maailmaa! Näiden mukien lumous pysyy eilen, tänään ja huomenna.

On tätä odotettu, mietitty ja haaveiltu: mitä perinteisellä käsityötaidolla ja kotimaisella keramiikka(pien)teollisuudella olisi tarjottavanaan tehotuotantoon sovitettujen ja keräilykohteeksi räätälöityjen muumimukien haastajaksi. Markettien hyllyiltä löytyvän massakeräilytavaran rinnalle on nyt syntynyt sarja esineitä, joiden käsiin saaminen ei ole helppoa tai edes mahdollista likimainkaan kaikille halukkaille.

Lähetetäänkö muumimukeja tulevaisuudessa yhä Suomesta Japaniin – vai nouseeko suomalaisten tosikeräilijöiden aurinko tulevaisuudessa idästä: Porvoossa valmistettuna ja vain Japanista saatavana? Erottaako harvinaisuus ja vaikea saatavuus tulevaisuudessa muumimukien kansankeräilyn ja todellisten muumimukirariteettien metsästämisen? Muodostuuko muumimukien jälkimarkkinoille kaksi laatuluokkaa – ja lopulta useampi hintaluokka? Näinhän on jo käynyt Arabian massatuotetuille ja ennen pitkään myyntipöydillä vastaan tuleville astioille verrattuna saman yrityksen piensarjoihin ja käsinmaalattuihin harvinaisuuksiin. Onko sinun hyllyssäsi erikoisuuksia ja rariteetteja – vai määrää ja massaa?

Keräilyesineiden unelmien kruununjalokiviä, käsinmaalattuja muumimukeja emme todennäköisesti koskaan tule näkemään, mutta jos näkisimme, ne vasta kalliita ja eksklusiivisia uniikkikappaleita olisivatkin! Raaskisiko sellaisesta enää aamukahvia nauttiakaan?

Joka tapauksessa keräilymukien uudet laatustandardit on nyt asetettu, ja jatkossa yksi muumiharrastajien huippuhetki on Japanin markkinoille tehty porvoolainen VAJA Finlandin muumimuki. Onnea muumikeräilyn voittajille!

Suomessa valmistettuja uusia muumimukeja myyntiin Japanissa

https://www.vaja.fi/

https://www.matsuya.com/ginza/#

https://www.uusimaa.fi/paikalliset/3119382

Antiikki, Design, Huonekalut, Keramiikka, Keräily, Koti ja sisustus, Kuriositeetit, Lasi, Lelut, Posliini, Retro, Taide, Tapahtumat, Vintage, muoti ja asusteet

Antiikkiretki Habitaressa

18.9.2017 Tuija Peltomaa Kommentoi

Alla poimintoja Habitaren Antiikki-osastoilta.
Kokonaisuus oli kerrassaan riemukas. Omansa sieltä löysivät niin antiikin, designklassikkojen, vanhan lasin, 1900-luvun alun suunnittelijaharvinaisuuksien, nallekarhujen, vanhojen autojen, retron viihde-elektroniikan kuin tyylikkään vintagen ystävät. Traktorifaneista puhumattakaan…

Myös Antiikki-tapahtuman viereen sijoitettu Suomalainen designkäsityö -kokonaisuus oli kivasti ideoitu kädenojennus sisustajille ja stailaajille. Kekseliään ostajan kassissa vanha ja uusi löysivät nyt toisensa monin eri tavoin.

Habitaressa globaali maailma, Japani sekä tiedolla & taidolla työstetty materiaali olivat kunniassaan osastolta osaltolle. Esillepano, puheenvuorot ja tuolihuutokauppa tekivät Habitarekakusta monikerroksisen ja maistuvan. Tavarapaljouden keskellä Trash Design oli pysähtymisen ja syventymisen arvoinen muistutus jatkuvasta neitseellisten raaka-aineiden tuhlauksesta sekä innovatiivisesta kierrätyksen taidosta ja sen välttämättömyydestä.

Kaiken ei tarvitse olla uutta, uusi voi olla myös uudistettua ja uusioitua vanhaa tai ehtaa antiikkia. Tässä vielä hieman sitä vanhaa, retroa ja antiikkia.

Design, Huutokauppa, Keramiikka, Keräily, Posliini

Leivo lennossa korkeammalle?

6.4.2017 Tuija Peltomaa Kommentoi

Kun Aalto ja Tynell alkavat väsyttää, designin ”kasari” ja ”ysäri” alkavat tehdä tuloaan.
Ainakin Inkeri Leivon taidekeramiikan ympärillä tapahtuu jo. Ilmassa on merkkejä kiinnostuksen kasvusta. Vielä 2010-luvun alussa Leivon taidekeramiikkaa sai huutokaupoista halvalla. Kohteita jäi jopa myymättä, kun yliyleinen ja tuikiarkinen Arctica-astiasto himmensivät Leivon taide- ja uniikkikeramiikan hohtoa.

Nyt Arabian tuotesuunnitteluosastolta tehtaan taideosastolle vuoden 1975 paikkeilla siirtynyt keramiikkataiteilija kiinnostaa jälleen. Yhtenä syynä siihen lienee, ettei uutta tuotantoa enää tule. Inkeri Leivo nukkui pois Helsingissä vuonna 2010.
Lehtiaiheiden lisäksi Leivo on muotoillut muun muassa koristeuurnia, maljakkoja ja valaisimia. Nyt kannattaa etsiä värillisestä maasälpäposliinista rakennettuja vateja ja maljakoita sekä paksuina kerroksina valetusta luuposliinista tehtyjä lyhtyjä.

Designmarkkinoilla juostaan usein yksien ja samojen nimien ja kohteiden perässä. Myyjät kiittävät, kun hinnat nousevat. Vuosia sitten, kun valtaosa ostajista vahtasi vielä Muonaa ja Kaipiaista, Inkeri Leivon Diiva-uurna (1980-luku, korkeus 38 cm) olisi kannattanut poimia pois huutokaupasta, mutta 400 € lähtöhinnalla se jäi 2010-luvun alussa myymättä! Joku onnekas keksi sentään napata samasta huutokaupasta kotiin ihanan merihenkisen Poiju-maljakon (1980-luku, korkeus 51 cm) mukavaan 400 € hintaan.
Nyt kaukonäköisellä ostajalla alkaa olla syytä hymyyn – onnittelen!

* Kuvat: Bukowskis. https://www.bukowskis.com/fi ja Hagelstam & Co. http://www.hagelstam.fi

Uurna, 400 €, myyty Hagelstam & Co. Modern kevät 2017
Maljakko, 700 €, myyty Hagelstam & Co. Modern kevät 2017
Gardena-lehtivati, Arabia Pro Arte 2002, myyty 485 €, Bukowskis Today – Contemporary kevät 2017
Diiva-uurna ja Poiju-maljakko, myyty Hagelstam & Co.

Antiikki, Huonekalut, Keräily, Korut ja kellot, Koti ja sisustus, Lasi, Lifestyle, Posliini

Kevät puhkeaa kukkaan

18.3.2017 Tuija Peltomaa Kommentoi

Liljojen keskellä suloinen ranskalainen polttokullattu pöytäkello, jonka koristeiden teemana on rakkaus: nuolellaan ampuva Cupido ja palavan sydämenmuotoinen heiluri.
Talonpoikaispöydällä kaikki tarvikkeet tyylikkääseen kevätpiknikiin: veitsiä, haarukoita, lasikupu ja posliinivati juustoille, karahveja ja laseja viinille, lukittava (!) schatulli eli elegantti lipas kantikkaille viinapulloille.

Jälkiruoka piilotetaan kannellisiin posliinikupeihin, joita koristavat oksan muotoiset kansinupit ja käsinmaalatut kukat.
Seurueen miehiä muistutetaan siitä, että kukat ja musta nahka sopivat yhteen. Kukkakaupasta sinun tarvitsee vain löytää se oikea.

Kevätrakkaus tai äitienpäivän sankaritar istutetaan romanttiseen kyyhkysaiheisella kankaalla verhoiltuun nojatuoliin seuraamaan, kun kukat puhkeavat keväisiin oksiin.
Lopuksi äidille poimitaan kedolta kimppu kukkasia, ja sitten annetaan kevätauringon loistaa.

Kuvat: Älvsjön Antiikkimessuilta Tukholmasta, helmikuussa 2017.

Antiikki, Keräily, Lelut, Matkailu, Tapahtumat

Kivaa, kippoa, kuppia ja kihveliä Simpeleellä

10.8.2016 Tuija Peltomaa Kommentoi

Myös Miska-karhu Moskovasta kävi heinäkuussa Simpeleen Antiikki ja Keräily Kesäpäivillä muistelemassa Rion kynnyksellä menneiden vuosien olympialaisia.

Tavara ja tunnelma oli värikästä, musiikki soi ja väkeä riitti, vaikka pääsymaksun korotus 8:sta 10 euroon olisi ehkä tässä taloustilanteessa kannattanut sittenkin jättää tekemättä?

Arviointipisteellä näkyi sukupolvenvaihdos. Enpä ole aikoihin jututtanut antiikkitapahtumissa niin monia alle kolme- ja kaksikymmpisiä tai nähnyt niin paljon hauskoja leluja.

Lelut olivat myös kesäpäivien vuoden näyttelyteema.
Mukana oltiin leikkisällä mielellä hymysuin vaikka

kauppiaan elämä voi käydä välillä voimille ja tavaraväsymys saattaa yllättää myös kävijät. Tämä turrikka päätti ottaa päivät levon kannalta ja kieltäytyä selfiestä.

Kiitos Lions Club Simpele ja kaikki tapahtuman jälleen kerran mahdollistaneet vapaaehtoiset talkootyöläiset. Kivaa oli!

Kuvat: kirjoittajan kuvia Simpeleen Antiikki ja Keräily Kesäpäiviltä 2016, http://www.simpeleenantiikki.fi//etusivu

Antiikki, Design, Keramiikka, Keräily, Korut ja kellot, Tapahtumat

Antiikki vastaan moderni?

13.7.2016 Tuija Peltomaa Kommentoi

Ei suinkaan!
Vastakkainasettelu kuihduttaisi molemmat.
Näin antiikki tuki modernia designia, moderni design antiikkia ja molemmat sisustustyyli kukoistivat Älvsjön antiikkimessuilla Tukholmassa alkuvuodesta 2016.

Myös suomalaisen keramiikkataiteilija Taisto Kaasisen Upsala-Ekebyn vuodet olivat Älvsjössä näyttävästi esillä ruotsalaisten kollegojen rinnalla (kuva oikealla).
Ruotsalainen taito markkinoida ja nostaa esiin yhä uusia nimiä keräilyn maailmasta on komeaa katseltavaa. Osansa siitä on saanut jo joulupukki, sauna, muoti, musiikki ja nyt myös keramiikka. Arvatkaa kuinka moni lähti messuilta liittäen Kaasisen mielessään Ruotsiin – ei Suomeen?
Huomatkaa myös ruotsalaisen Vicke Lindstrandin afrikkalaiset naiset (kuva vasemmalla). Miksei meidän antiikki- ja designtapahtumissa hehkuteta vieläkin upeammilla suomalaisilla Michael Schilkinin afrikkalaiskaunottarilla?

Myös nuoret nykysuunnittelijat mahtuivat Älvsjössä antiikin ja modernin designin rinnalle.
Minun mottoni on jo kauan ollut: ”Kaikki se, mitä on aiemmin hyvin tehty, tukee sitä, mitä nyt hyvin tehdään. Kaikki se, mitä nyt hyvin tehdään, vahvistaa kiinnostusta aiemmin tehtyä kohtaan.”
Antiikki, moderni design ja nykymuotoilu tukevat toisiaan.
Korttitalo tarvitsee pysyäkseen ja kasvaakseen kaikkia osasiaan, sisältöä ja jatkumoa.
Pelkkä brändi-nimi on vaarassa haihtua henkäykseksi brändien tuuleen.

Kuvat: Kirjoittajan kuvia Älvsjön antiikkimessuilta 2016.

Antiikki, Keräily, Lifestyle, Trendit

Kesään kuuluu

11.7.2016 Tuija Peltomaa Kommentoi

Puutarhaelämä, multasäkit ja ruusupensaalle hankittu kompostoitu hevosenlanta.

Aamusauna ja -kahvi laventelin tuoksussa.

Pyöräretki, Elomaan puutarhan kukat Porvoon torilta tai sekakimppu itse poimittuja kukkia kesannoivalta niityltä.

Kuvat: Kirjoittajan kuvia Älvsjön antiikkimessuilta 2016

Antiikki, Keräily, Kuriositeetit

Weird or what? eli mitä kaikkea mahtuu antiikkiin?

29.6.2016 Tuija Peltomaa Kommentoi

Kuluvan vuoden 2016 Älvsjön antiikkimessuilla Tukholmassa antiikkiin mahtui mm. ranskalainen teurastajanpöytä ja hammaslääkärin vastaanoton sylkyallas.
Antiikin rajat sanelee vain ikä ja mielikuvitus.
Mukaan mahtuu sekä outoa että ihanaa.

Huonekalut, Huutokauppa, Keramiikka, Keräily, Lelut, Memorabilia, Posliini, Taide

Keräilykaruselli

30.3.2016 Tuija Peltomaa Kommentoi

Kun taidetta ja esineitä ostetaan, henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet ovat alkaneet painaa vaakakupissa sijoituslaskelmia enemmän. Siksi esimerkiksi keräilytavaroiden huutokauppahinnat saattavat nousta taideteoksia korkeammalle. Ohi ovat päivät, jolloin Heickell, Nelimarkka, Alanko ja muut statussisustusten kivijalat myivät pelkällä nimellään. Nyt taideteoksissa täytyy olla substanssia ja esineissä nostalgiaa. Huippulaatuinen keskieurooppalainen posliinikin on jo aloittanut nousunsa Arabian käyttökeramiikan haastajaksi.

Näm kohteet vaihtoivat omistajaa maaliskuussa Huutokauppa Helanderilla:

Peltiauto, Cadillac, Yonezawa, myyty 750 €
Helsingin olympiastadionin pienoismalli, 1952, numeroitu kappale 461/500, myyty 550 €
Figuriini ”Aakkoset”, Kupittaan Savi, myyty 280 €
Parfyymipullo, Armando Jacobino, Kumela, myyty 65 €
Divaani, rokokootyyli, myyty 140 €
Kahvikuppeja, vateja ja asetteja kuudelle hengelle, Herend, myyty 300 €
Postikorttikansio, 1900-luvun alku, myyty 600 €
Pronssimitalin luovutustodistus, Tukholman Olympialaiset 1912, myyty 800 €
Werner Åström, Maisema, myyty 160 €
Torsten Wasastjerna, Järvimaisema, myyty 200 €

* Kuvat, Huutokauppa Helander, nettiluettelo, http://www.helander.com/fi

Antiikki, Huutokauppa, Keramiikka, Keräily, Koti ja sisustus, Lifestyle, Posliini

Pääsiäinen, uuden elämän juhla

27.3.2016 Tuija Peltomaa Kommentoi

Hyvää pääsiäistä – luonnon uuden elämän ja ilon juhlaa.
Avaa sydämesi valolle ja kotisi keväälle. Lähde piknikille tai puuhaile puutarhassa.
Hengähdä ja kerää energiaa. Kuulostele muuttolintuja ja levitä kevään ilosanomaa.

Kananmuna-astia, Tsekkoslovakia, 1900-luvun puoliväli, myyty Huutokauppa Helander 210 €
Maljakko, Jugend, Arabia 1900-luvun alku, myyty Huutokauppa Helander 130 €
Kaisa Tukaani sarjasta Parvi, Howard Smith, Arabia, myyty Huutokauppa Helander 260 €
Christina Snellman, Kukkia, 1990, myyty Hagelstam & Co. Christina Snellmanin muistonäyttely 2.000 €

Kuvat: mainittujen huutokauppojen nettiluettelot www.helander.com ja www.hagelstam.fi

Huutokauppa, Keräily, Taide

Saaristo, city, joki ja lääkäri

25.3.2016 Tuija Peltomaa Kommentoi

Mökki- ja kesäkausi lähestyy. Mikä on sinun sielunmaisemasi, saaristo, city via joki? Sitä vartoessa ajatukset voi siirtää pois arjesta taiteen kautta.

Kaikki nämä maalaukset vaihtavat omistajaa pääsiäissunnuntaina 27.3. Tukholmassa, Stockholms Auktionsverkin Online-huutokaupassa. 85 teosta – joukossa yksi suomalainenkin – ovat tulleet myyntiin keräilijä, silmälääkäri lan Schwartzin kokoelmasta. Arizonassa USAssa vaikuttanut Schwartz teki vuosittaisia taidematkoja Eurooppaan. Niiden aikana hän löysi ruotsalaisen taiteen, etenkin väritaiteen ja ekspressionismin keinoin kuvatun maiseman 1900-luvun modernistien tulkitsemana.

lan Schwartz osoitti minulle jälleen kerran, kuinka lääkäreillä on usein silmää myös taiteelle. Monet tärkeimmistä kotimaisistakin keräilijöistä edustavat lääketieteen eri aloja. Heihin lukeutuvat, muutamia mainitakseni, Herman Frithiof Antell, Juhani Kirpilä, puolisonsa Nannyn kanssa taidetta kerännyt Yrjö Kaunisto ja nykytaiteen mesenaatti Lars Swanljung.
Lääketieteen edustajia ei ole siis turhaan pidetty osana suomalaista sivistyneistöä. Minä en ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi lääkärissä tai sairaalassa (hyvästä hoidosta huolimatta) mutta seuraavalla tohtorivisiitillä aion ajatella lääkäreitä taiteen näkökulmasta – eli ? Jos lääkärillä on silmää taiteelle, hänen katseensa myös potilaan suuntaan on taatusti tarkkanäköinen ja potilaita myös yksilöinä ymmärtävä.

Kuvien maalaukset ovat:
– Axel Kargel, Valkoisia taloja, lähtö 20.000 SEK
– Helge Lindén, Satamakuva, lähtö 6.000 SEK
– Jan Nordenberg, Visby I, lähtö 1.500 SEK
– Charles Sjöholm, Nybrokajen, Tukholma, lähtö 4.000 SEK
– Birger Birger-Ericson, Majakkalaiva, Djurgården Tukholma, lähtö 6.000 SEK
– Ivan Bergdahl, Tunturimaisema, lähtö 2.000 €
ja sokerina pohjalla yksi taitelija Suomesta
– Uuno Eskola, Talvimaisema, silta, lähtö 1.500 SEK

Kuvat Stockholms Auktionsverk, Allan Schwartz Collection, Online-luettelo, http://online.auktionsverket.se

Antiikki, Keräily

Eläimiä pöydällä

23.3.2016 Tuija Peltomaa Kommentoi

Täytetyt eläimet ovat Ruotsissa edelleen suosittua sisustusrekvisiittaa antiikkimessujen osastoilla. Valtaosa niistä tulee myyntiin metsästystä harrastavien kotien ja kartanoiden irtaimistoista. Esillepano on kieltämättä kekseliäs, mutta kattauksen koristeeksi asetellut täytetyt eläimet ovat myös esimerkki antiikkimaailman ”makaaberista turhuudesta”.

Minä otan kauriinvasani mieluummin elävänä vaikka pihapensaita järsimässä kuin täyttettynä muovisten viinirypäleiden keskellä. Täytetyt kyyhkyset korvaisin päivällispöydässä mieluummin posliinifiguriineilla. Sen sijaan luonnosta löytynyt eläimenkallo posliinihyllyllä on kiinnostava muistutus siitä, että niin eläimen kuin ihmisenkin elämä on hauras kuin posliini. Siksi elämää ja eläimiä on syytä rakastaa enemmän kuin tavaraa ja esineitä.

Huutokauppa, Keräily, Kulttuuri

Siellä siellä se Väinö on

10.3.2016 Tuija Peltomaa 2 kommenttia

Alla havupuun ei voi olla kukaan muu, siellä siellä se Väinö,
siis Kalevalan vaka vanha Väinämöinen. Kanteleensa keralla.
Loitsii laulullansa ja soitollansa ketut, jänöt, karhut ynnä ihmiset.

Kalevala Korun valmistama puuastia on lahja Suomen Radiosähköttäjiltä vuonna 1952. Veikeä idea!
Lipastossa chippendale-jalat ja viininlehtiornamentit lyövät kättä Väinämöisen kanssa. Veikeä esine!
Tästähän saisi alulle jo pienoisen Kalevala-kokoelman.

Kuppi 315 € ja lipasto 70 € myytiin maaliskuun Helanderin Huutokaupassa.
kuvat: http://www.helander.com/

Design, Huutokauppa, Keräily, Koti ja sisustus, Lasi

Pastellinamuja

9.3.2016 Tuija Peltomaa Kommentoi

Karkkisilla ja keväisillä Tzarina -sarjan pulloilla voi koristaa kodin pääsiäisestä vappuun.
Värejä löytyy keltainen, vaaleanpunainen (lila), vihreä ja sininen. Sarjaan kuuluvia laseja saakin sitten etsiä melkein kuin neulaa heinäsuovasta. Niitä tehtiin värittömästä lasista liköörille, punaviinille ja valkoviinille. Varsinkin liöörilasi on hilpeä! Se on jalallinen ja saman muotoinen kuin Tzarina-pullojen ja rasioiden korkit. Juuri sellainen, jota voisi kaappeja siivotessaan luulla epähuomiossa ulkomaiseksi esineeksi. Olkaa siis tarkkoja ja poimikaa namut talteen.

Keltainen, Huutokauppa Helander, myyty 480 €
Vaaleanpunainen (lila), Hagelstam & Co, myyty 320 €
Vihreä, Huutokauppa Helander, myyty 500 €

Kaikki kuvat mainittujen huutokauppatalojen nettiluetteloista, http://www.helander.com ja www.hagelstam.fi

Antiikki, Hopea, Huonekalut, Huutokauppa, Keramiikka, Keräily, Korut ja kellot, Posliini

Antiikin top5

1.3.2016 Tuija Peltomaa Kommentoi

Näin sujui syksyn arvohuutokauppojen antiikki-, keräily- ja arvoesineiden myynti

Syksyllä 2015 arvohuutokaupoissa nähtiin pitkästä aikaa reippaasti arvoantiikkia. Bukowskis’lla esineiden määrä ja tulos säilyivät lähellä parin viime vuoden tasoa. Hagelstam & Co:n hyppäys ylöspäin edellisvuosiin verrattuna oli selvä eikä ihme, olihan antiikkivalikoima Bulevardilla parempi ja monipuolisempi kuin aikoihin. Esimerkiksi hyvää vanhaa lasia ja keramiikkaa ei ole ollut aikoihin tarjolla näin paljon.

Ennen huutokauppaa Hagelstam tiedotti huutokauppaan sisältyvästä kontra-amiraali Carl Olof Cronstedtille kuuluneiden koriste-esineiden ja huonekalujen kokoelmasta. Historiamme merkkihenkilöihin lukeutuva Cronstedt (1756-1820) oli Saaristolaivaston komentaja vuonna 1790, kun Ruotsin kuningas Kustaa III:s voitti Venäjän toisessa Ruotsinsalmen-taistelussa. Sittemmin hän riitaantui uuden kuninkaan Kustaa IV Aadolfin kanssa ja sai siirron Tukholmasta Viaporiin Suomenlinnan komentajaksi. Cronstedtin kiistellyimpiä päätöksiä oli Viaporin antautuminen venäläisille Suomen sodassa 1808. Autonomian aikana Cronstedtin kotina oli Herttoniemen kartano, jossa hän kuoli vuonna 1820.

Cronstedtille kuuluneiden esineiden kiinnostavuutta lisäsi olemassa oleva loistava lähdeteos, Christina Bäcksbackan väitöskirja Viceamiral Carl Olof Cronstedts hem – Vara-amiraali Cronstedtin koti (1995). Se perustuu Cronstedtin jäämistöstä Herttoniemen kartanossa vuonna 1820 tehtyyn laajaan perunkirjaan. Väitöskirjan materiaalina on 269 erityyppistä esinettä, jotka perunkirjan arvokkaimmista esineistä oli tutkimuksen tekohetkellä löydetty (löytyneiden esineiden määrä oli tuolloin 1/3 perunkirjan esineistöstä). Väitöskirjan esineluetteloon sisältyy huonekaluja, valaisimia, hopeaa, posliinia ja keramiikkaa, lasia, metalliesineitä, tekstiilejä, henkilökohtaisia esineitä ja taidetta. Lisäksi siinä kerrotaan Cronstedtin hankinnoista sekä luonnehditaan häntä keräilijänä ja sisustajana. Siksi olisi ollut huipputason kansainvälisen antiikkikaupan toimintaetiketin mukaista, että Cronstedtille kuuluneiksi tiedetyt esineet olisi merkinnöin eritelty huutokaupan muista kohteista ja niiden provenienssi olisi esitelty luettelossa muuta esineistöä yksityiskohtaisemmin.

Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Uppsala Auktionskammaressa perusteellinen luettelointi mainitaan nyt jo huutokauppatalojen mainoksissa. Syvällinen tieto, kiinnostuksesta kumpuava paneutuminen omaan alaan ja toiminnan tinkimätön taso ovat vahvuuksia, joilla tunnetut, pitkän historian omaavat huutokaupat pyrkivät juuri nyt erottumaan ja profiloitumaan vahvoina, kallisarvoisilla uniikkiesineillä kauppaa käyvinä toimijoina. Jotakin tästä ammattiylpeydestä soisi tarttuvan myös suomalaiseen välinekeskeiseen huutokauppabisnekseen, olkoonkin, että pienellä pohjoisella hiekkalaatikollamme pärjää armottomien kilpailijoiden puuttuessa vähemmälläkin vaivannäöllä. Ainakin minua harmittaa, että kaupanteon sisältö jää näinkin loistavan tilaisuuden äärellä yrityksen heti seuraavissa tiedotteissa hehkuttaman nettikauppajärjestelmän varjoon. Tiedot Christina Bäcksbackan väitöskirjan esineluetteloon sisältyvistä esineistä ovat toki kenen tahansa asiasta kiinnostuneen ja kirjastoon osaavan löydettävissä. Sen sijaan muut mahdolliset väitöskirjaan sisältymättömät esineet eivät nyt päässeet avoimesti ja arvolleen sopivasti ostajien tietoon ellei asiaa rohjennut erikseen henkilökunnalta tiedustella. Eihän kyseessä ollut tietoinen markkinointikikka? Esineitä erittelemättä saattoi näet käydä niin, että muualtakin myyntiin tulleiden kohteiden houkutus ja tuotto nousivat Cronstedtin siivellä. Rumanilkeä kysymys on: kuinka moni tietää ja kuinka moni luulee ostaneensa Cronstedtille kuuluneen esineen?

Huonekaluja ei top5 listalle mahtunut, kun esimerkiksi Hagelstam & Co:lla 12.000-20.000 välille hinnoitellut, annettuihin tietoihin verrattuna silmiinpistävän kömpelösti hopeoidut pöydät jäivät myymättä. Bukowskis’lla top5 kärkisijan sai venäläinen pronssiamppeli, jonka polttokullattu pinta oli vastaavasti kouluesimerkki työn, materiaalien ja yksityiskohtien laadusta.

Syksyn 2015 antiikki top5 oli uniikin käsityön, massasta erottuvien esineiden ja Aasian lista. Hagelstam & Co:lla kokonaisuutta vaivasi yltiövarovainen lähtöhinnoittelu, jolla saatettiin kalastella myös otsikoita huimista hinnannousuista. Tällä taktiikalla lähtöhinnan perään saatiinkin monin paikoin yksi nolla lisää. Hirvittävin lähtöhinnan ja myyntihinnan välinen ero oli cloisonné-emaloidulla temppeliastialla, jonka lähtö 800 € ja loppu 26.000 € saivat hämmästelemään, tiedettiinkö tässä ollenkaan mitä myytiin? Vai osoittiko aasialainen antiikki – ja kenties myös ostoksiaan lunastava asiakaskunta – arvaamattomuutensa? Bukowskis’lla oli näet myytävänä kiinalainen uurna, joka oli identtinen keväällä 2015 myydyn top5 -ykköskohteen kanssa. Tuolloin lähtöhinta oli 5.000 ja loppuhinta 78.200 €. Nyt lähtöhinta oli puolet korkeapi, 10.ooo € ja loppuhinta noin puolet pienempi, 31.200 €. Tällä kertaa uurna komeilee top5 -listan kakkosena. Mahtaakohan se olla sama vai löytyikö aikaisemmalle menestystarinalle pari, kun toisen yksilön omistaja tunnisti pitävänsä hallussaan samanlaista aarretta? Jos näitä oli olemassa pari, molemmat myyjät menettivät todennäköisesti parhaan mahdollisen tuloksen, kun uurnat jouduttiin kauppaamaan yksitellen.

Arvokorujen myyjänä Bukowskis piti kiinni ykköspaikastaan. Samalla tuli osoitetuksi parhaan suomalaisen kultasepäntyön kestävä arvo. Kalevi Piiraisen timanttirannekoru vuodelta 1974 otti paikan top5 -listan kolmantena. Timantit ovat ikuisia. Samoin on hyvin tehty ja taidokkaasti hienoista materiaaleilla valmistettu.

Kun tulos viiden esinekategorian (moderni- ja nykytaide, klassinen taide, ulkomainen taide, design sekä antiikki-, keräily- ja arvoesineet) viidestä kalleimmasta kohteesta syksyn 2015 arvohuutokaupoissa eli 5 x top5 lasketaan yhteen, Bukowskis ja Hagelstam & Co. ovat aloittaneet vuoden 2016 rinta rinnan. Hagelstam Co:lle kehitys on ollut nousujohteista; ero vuosien 2014 ja 2015 syksyn välillä on 347.500 € plussalla. Bukowskis’n syksyt 2014 ja 2015 asettuvat samalle viivalle eron ollessa vain 1.090 € plussan puolella. Samaan aikaan huutokauppojen profiilimuutos näkyy yhä selvemmin. Bukowskis soveltaa Ruotsissa toimivaa kaavaa lähes sellaisenaan myös Suomen markkinoilla. Hagelstam & Co. leipoo kakkuun OnLinea, LIVEä sekä fokus- ja OnLine -erikoishuutokauppoja. Vanhat konkarit pitävät vielä arvohuutokaupan avaimia käsissään, mutta huutokauppojen vilkkaus, kaupankäynnin rentous, sympaattinen huumori ja yhdessäolon hauskuus ovat liukumassa, sinne, missä kaikkein erilaisimmat ihmiset kohtaavat ikään, ammattiin, sukupuoleen, taustaan, kotipaikkaan ja varallisuuteen katsomatta. Se osoite ei löydy enää Helsingin ydinkeskustasta.

Bukowskis, antiikki-, keräily- ja arvoesineiden viisi kalleinta
(huom! hintoihin lisätään huutokaupakulut)
1. Kattoamppeli, Venäjä, 33.600 € (lähtö 18.000)
2. Uurna, Kiina 1875-1908, 31.200 (lähtö 10.000)
3. Rannekoru, valkokulta ja briljantteja, 13.500 € (lähtö 17.000)
4. Sokerikko, Liettua, 7.600 € (lähtö 800)
5. Sormus, platina ja briljantti 2.56 ct, 7.500 € (lähtö 10.000)
Bukowskis, syksyn 2015 viisi kalleinta yhteensä 93.400 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Bukowskis, kevään 2015 viisi kalleinta olivat 114.300 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, syksyn 2014 viisi kalleinta olivat 45.256 € (summa sisältää huutokauppakulut)
– Bukowskis, kevään 2014 viisi kalleinta olivat 77.304 € (summa sisältää huutokauppakulut)

Hagelstam & Co, antiikki-, keräily- ja arvoesineiden viisi kalleinta
(huom! hintoihin lisätään huutokaupakulut)
1. Ikoni, 36.000 € (lähtö 2.500)
2. Temppeliastia, Kiina, 26.000 € (lähtö 800)
3. Veistos, Venus, pronssi, 24.000 € (lähtö 1.500)
4. Veistos, Herkules ja Kerberos, pronssi, 20.000 € (lähtö 1.500)
5. Muistilehtiö ja kynäteine, Pietari, 8.000 € (lähtö 6.000)
Hagelstam & Co, syksyn 2015 viisi kalleinta yhteensä 114.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Hagelstam & Co, kevään 2015 viisi kalleinta yhteensä 31.100 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., syksyn 2014 viisi kalleinta olivat 51.500 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., kevään 2014 viisi kalleinta olivat 75.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)

Lopuksi yhteenlaskettu tulos viiden esinekategorian viidestä kalleimmasta kohteesta syksyn 2015 arvohuutokaupoissa eli 5 x top5 (moderni- ja nykytaide, klassinen taide, ulkomainen taide, design sekä antiikki-, keräily- ja arvoesineet) =
Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta syksyllä 2015 yhteensä 626.350 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2015 oli yhteensä 926.808 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta syksyllä 2014 oli yhteensä 625.260 €
– Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2014 oli yhteensä 783.119 €
(huom! osassa hinnoista ovat mukana kulut).
Hagelstam & Co., viiden kategorian viisi kalleinta syksyllä 2015 yhteensä 744.300 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2015 oli yhteensä 478.600 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., viiden kategorian viisi kalleinta syksyllä 2014 oli yhteensä 396.800 €
– Hagelstam & Co., viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2014 oli yhteensä 369.200 €
(huom! hintoihin ei ole lisätty kuluja)

* Kaikki kuvat mainittujen huutokauppatalojen nettiluetteloista, www.bukowskis.com; www.hagelstam.fi

Antiikki, Hopea, Huutokauppa, Keramiikka, Keräily, Kirjallisuus, Korut ja kellot, Matot, ryijyt ja tekstiilit, Militaria, Posliini, Taide

Helanderin joulukuu

31.12.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

Ennen hyvin ansaittua joululomaa Huutokauppa Helanderilla myytiin mm. nämä mainiot kohteet:

Astu itämaiseen paratiisiin, paina jalkasi orientin puutarhoihin: Isfahan, 1.800 € ja Kirman, 160 €

Nukkeja pienille ja isoille tytöille: Barbie 1966, 40 € & Kirsti Ilvessalo 1946, 210 €

Villeä ja Volgaa odotellessa käväisemme keisarillisella Venäjällä: The Costume of the Empire of Russia, London 1811, 700 € & Pyhän Stanislawin ritarikunta 3. luokka, 1.250 €

Karjalasta kajahtaa: Terijokilyhty 150 € & Ilmatorjuntaviiri, 50 €

Peilejä toisesta ja tästä maailmasta: Jumalanäiti Kazanskaja 12.000 € & pöytäpeili Taidetakomo Hakkarainen, 165 €

Ilmeikäs ilves ja joulukaupungin joki: Michael Schilkin, 1950-luku, 3.000 € & Aurajoki, Ali Munsterhjelm, 1.400 €

Kultasateesta kukkasateeseen: Oskari Paatela, Danae, 700 €. Tällä kertaa Zeus, myös ovelana naistenmiehenä kunnostautunut kreikkalainen jumala, saapuu kuninkaantyttären luo kultasateena; kohtaamisen tuloksena syntyy myyttinen sankari Perseus. Ragnar Ungern, 700 €

Eksoottista: Hedelmämalja, Shanghai 1900-luvun alku, 650 € & Lohikärmetuoppi, 1.400 €

Viattomuuden ja vallattomuuden aika: Kynttilänjalkapari 35 € & Kondomimuotti, Arabia, 125 €

kuvat: Huutokauppa Helander nettiluettelo joulukuu 2015

Antiikki, Huutokauppa, Keräily, Symbolit

Kiinalaisia arvoituksia

29.12.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

Hagelstam & Co:n Classic-huutokaupassa myytiin joulukuussa kiinalainen temppeliastia, johon tarkkasilmäinen Jani Pakkala kiinnitti huomiota kommentoidessaan postaustani ”Gigantomakhia jatkuu”. Kiitos, Jani!

Esine ei sentään ole aivan Qing dynastian hallitsijan Yongzhengin (1723-1735) ajan kullattuihin ja emaloituihin kupariesineisiin verrattavaa huipputasoa, mutta hyvää ja Suomessa harvakseltaan vastaan tulevaa laatua kuitenkin. Lähtöhinta oli vaatimaton 800 €. Kaupaksi esine meni 26.000 € loppuhinnalla.
Kaksi yksityiskohtaa herättivät kiinnostukseni:

Huomasin sinivalkoisen kuvasymbolin, joka ei kuulu kiinalaisissa emali- ja posliiniesineissä aivan tavanomaisimpiin detaljeihin. Näen ympyrän muotoon sommitellussa sinivalkoisessa symbolissa Feng-huangin. (Länsimaisessa kuvamaailmassa ja mytologiassa sitä vastaa feenikslintu.) Kiinalaisessa Feng-huang -tarulinnussa yhdistyvät alkuelementit yin ja yang: feng edustaa maskuliinia ja huang feminiiniä. Tämä on tehnyt Feng-huangista muun muassa avioyhteyden vertauskuvan. Sitä on pidetty myös harmonian ennusmerkkinä esimerkiksi uuden keisarin noustessa valtaan. Feng-huang on paitsi hyvyyden, auringon, lämmön, rauhan, hyvinvoinnin ja kauneuden symboli myös keisarinnan, hyvän hallinnon ja ilmansuunnista etelän symboli. Siksi olisi kiehtovaa tietää, kiinnostiko 800 euron arvoiseksi hinnoiteltu esine 26.000 euroon saakka siksi, että sillä on keisarillinen tai hoviin, hallintoon tai avioliittoon liittyvä tausta.
Tutkailin myös temppeli (tai alttari) astian pohjassa olevaa merkkiä. Minua askarrutti, onko kyseessä lainkaan keisarin nianhaon kuusi kirjainkarasteristikaa vai viittaako merkki sittenkin sijoituspaikkaan. Siinä tapauksessa merkistä voisi saada selville esineen alkuperäisen paikan, kuten temppelin tai palatsihallin.

Eipä aikaakaan siitä, kun Hagelstam & Co paukutteli arkisessa lokakuun kuukausihuutokaupassa menemään sinivalkoisen kiinalaisen lohikäärmevadin, halkaisija 46 cm. Lähtöhinnaksi oli asetettu 200 €. Vati myytiin 50.000 eurolla (ylempi kuva ja leima, huutokauppa 20.10.2015 kohde 3542). Joulukuun Classic-päähuutokaupassaan Hagelstam & Co yritti samantyyppisellä esineellä uudestaan, halkaisija 45,5 cm. Lähtöhintaa oli nyt 20.000 €. Lopputulos oli karu: myymättä (alempi kuva ja leima, huutokauppa Classic K141, 12.12.2015, kohde 579).

Tässä avautuukin tarkkasilmäisille kiinalaisen antiikin ystäville mainio tilaisuus harjaannuttaa silmää. Esineet näyttävät samanlaisilta, mutta ne ovat ainoastaan samankaltaisia – eivät siis identtisiä, samanlaisia. Rinnakkain tarkasteltuina maalaustyön tason eron näkee jopa kuvista.

Katsokaa ääriviivoja ja yksityiskohtia.
Verratkaa jalkarengasta, reunaa kiertäviä sinisiä viivoja ja leimoja (Qing-dynastian hallitsijan Yongzhengin nianhao, 1723-1735).
Tutkikaa, miten maalattujen kuva-aiheiden muoto on tuotu esiin sävysiirtymillä ja siveltimenvedoilla.
Tarkastelkaa sinisen pigmentin sävyeroja. Vaikka molemmissa vadeissa on sama symboliikka, kuviot eivät ole yksi yhteen tai edes yhtä taidokkaita keskenään.
Kiinnittäkää huomiota seuraaviin: bolan (aallot, lohikäärmeen asuinpaikka), shan (vuoret, palvontapaikka), yun (pilvet), huo (liekit, yang – maskuliininen prinsiippi).
Myös maalatut lohikäärmeet poikkeavat toisistaan, jopa melko selvästi.

Leimat näyttävät samanlaisilta, mutta muistakaa aina kiinalaista posliinia ostaessanne, ettei keisarin nianhao ole todiste esineen ajoituksesta tai aitoudesta! Kun posliininvalmistajat pyrkivät tekemään täydellisen kopion ihailemastaan esikuvasta, he jäljensivät myös leiman mahdollisimman tarkasti. Näistäkin leimoista toinen on maalattu sujuvasti & varmaotteisesti ja toinen, sanoisinko pikkutarkasti.

Mestareissa on eroja ja niin on myös esineyksilöissä. Se mikä näyttää samalta, ei välttämättä ole sinne päinkään, saatikka saman arvoinen. Olkaa siis tarkkoja ja vaalikaa tietoa.

kuvat: Hagelstam & Co nettiluettelo, lokakuu ja joulukuu 2015

Design, Huonekalut, Huutokauppa, Keräily, Lasi

Design loistaa syyspimeässä

9.11.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

Design lasista lamppuihin loistaa joulukuussa Tampereella Annmari’s huutokauppakamarissa.
Huutokauppapäivä on 8.12. ja suora linkki Tampereelle www.annmaris.fi

Kaksi Yrjö Kukkapuron Ateljee-nahkasohvaa myytiin Helsingissä, punainen on syyspimeässä kuin suuri lämmin syli
– mustaa vaneria ja metallia, käyttökulumaa, Bukowski’s Modern, Contemporary & Design, 770 €
– palisanteria ja punaista nahkaa, mukavan mukiinmenevä kunto, Huutokauppa Helander 1.500 €

kuvat: Annmari’s Huutokauppakamari, Bukowskis, Huutokauppa Helander

Huutokauppa, Keräily, Korut ja kellot, Lifestyle, Retro, Vintage, muoti ja asusteet

Sign in style

4.11.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

Allekirjoita elämäsi tärkeimmät asiakirjat tyylikkäästi. Rannetta unohtamatta ja mustekynällä tietysti!
Lokakuun huutokaupasta Helanderilta löytyivät mm. nämä tarvittavat varusteet:

Audemars Piguet Classique on takuuvarmaa sveitsiläistä tekniikkaa ja tyyliä, 18K kultaa, 2.300 €
Montblanc Meissterstück 4810, kelpo kynä jaloa hopeaa, 280 €
Montblanc Meissterstück solitaire, alkuperäisessä rasiassa. Väri sovitetaan tietysti yhteen kalvosinnappien, kravatin ja taskuliinan tai käsilaukun, kännykän kuoren, kynsilakan ja korujen kanssa, 350 €
Baume & Mercier Malibu, lisää sveitsiläistä luksusta, eikä liian juhlavaa arkeenkaan, 950 €

Elokuvat ja sarjakuvat, Keräily, Kulttuuri, Memorabilia, Tapahtumat

Tuontijuhlat

31.10.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

On Halloweenin aika.
Lapsille myydään pukuja, naamioita ja karkkeja. Aikuisille kaupataan juhlia ja horror-tapahtumia. Vietämme tuontijuhlaa.

Viime vuonna olimme varautuneet huonosti ovelle ilmestyviin olentoihin. En ole karkki-ihminen, joten talosta ei löytynyt yhtään mitään ”Karkkeihin ja Kepposiin”. Saimme onneksi sovituksi, että maksamme itsemme ulos kiperästä tilanteesta. Tänä vuonna olen varautunut ja aion avata oven valkosipuliletti kaulassa – varmuuden vuoksi. Naapuri kertoi yllättävänsä pienet mörönpoikaset naamio kasvoillaan. Hommaa oli testattu viime vuonna loistavalla menestyksellä. Osoitteesta tulee epäilemättä naapuruston Halloween-legenda ja tenavien rohkeuskoe-kohde nro 1. Fantastista, että aikuiset heittäytyvät leikkimielellä lasten mukaan.

Kaiken lystin keskellä ihmettelen, miksi juhla ja sen oheishärpäkkeet piti tuoda Atlantin takaa? Miksi meillä ei ollut omaa kekseliäisyyttä kehittää perinteisestä Pyhäinpäivästä myös nuorempia 2000-luvun sukupolvia kiehtova juhla? Miksi annoimme sen juhlan vaimentua hiljaiseksi ”vanhukset vievät kynttilän haudalle” -traditioksi? Miksi me mieluummin juoksemme vauhdilla kohti kuolemaa kuin pysähdymme matkan varrelle katsomme sitä silmästä silmään – tai silmää sille iskien? Emmekö kykene kohtaamaan elämän rajallisuutta edes yhtenä päivänä vuodessa? Onko meillä liian kiire someen, töihin, harrastuksiin? Miksi innostuimme kauhu- ja kuolemateemasta, kun sen voi somistaa kaupasta ostetulla valmiiksi annetulla rekvisiitalla? Miksi emme keksineet Pyhäinpäivälle omaa rekvisiittaa? Miksemme osanneet uudistaa omaa traditiotamme?

Vainajainmuistelukarnevaaleista hienoimpia on Meksikolainen traditio sokeripääkalloineen. Meillä Pohjolassa Dance Macabre -kulkueet tai kynttilän lisäksi pieni vodkasnapsi tai lämmin punssi ja pala leipää, ”Kippis ja kiitos”, läheisten ja muidenkin omaan elämään vaikuttaneiden ihmisten haudoilla voisivat olla yltiökaupallisen Halloweenin skandinaavinen versio.

Uuspakanallisuutta, joku tuhahtaa, mutta kenties silti jotakin enemmän, jotakin omempaa kuin ostettu kauhukarnevaali? Sitä paitsi ainakin kristillisestä karjalais-ortodoksisesta perinteestä löytyy ikiaikaisia ja hienostelemattomia tapoja kokoontua yhteen muistamaan tuonilmaisia. Luulisin, että esimerkiksi saamelaisiltakin löytyisi jotain. Nekin, jotka halajavat ei-kristilliseen historiaan saisivat skandinaaviperinteestä taatusti vaihtoehtoja jenkkihalloweenille. Juhlapäivähän meillä on jo vanhastaan valmiina, ei siihen tarvittaisi kuin nykyajan kokijalle avautuvaa omintakeista, pohjoista vetovoimaa. Niin ja huomio! ryyppäjäisjuhlan sijasta tarkoitan todellakin karnevaalia, visuaalisuutta, yhdessäoloa, laulua, tanssia.

Miksei meillä voisi olla pimenevään syksyyn sopivaa omaleimaista Vainajain muistelupäivää. Päivää, joka myös antaisi tilaisuuden kohdata edes muutaman tunnin ajan sen, mitä kulttuurimme yrittää kaikin keinoin väistää – elämän rajallisuuden. Sen sijaan, että yritämme vain jatkaa ostamista arjesta sunnuntaihin ja juhannuksesta jouluun tunteaksemme olevamme olemassa, vakuuttaaksemme itsemme ja muut siitä, että olemme vielä elossa.

Elokuvafiguurit ja eroottiset kortit myytiin lokakuun huutokaupassa Helanderilla 300 € ja 110 €

Huutokauppa, Keräily, Lasi

Keräilylasia

22.10.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

Keräilijöitä hemmoteltiin Helanderin lokakuun huutokaupassa Riihimäen Lasin Karjalamaljalla ja Mottimaljalla, jotka myytiin 185 € ja 220 €.
Minun sydämeni vei Karhulan lasitehtaan Art Déco. Maljakossa hurmaavaa 1920-1920-lukujen -ornamentiikkaa ja molemmissa esineissä tyyliin sopivaa eksoottisen auringon lämpöä. Läpikuultavalla keltaisella maalattu ja poltettu kelpetsi viimeistelee ylellisen vaikutelman. Vasarahinta 140 €.

Huutokauppa, Keramiikka, Keräily, Matot, ryijyt ja tekstiilit, Posliini

Mummolan kukat

20.10.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

pullan tuoksu, takan loimu ja kodikas lämpö valtaavat mielen, kun katselen Arabian maljakkoa ja vuonna 1952 kotona kudottua vuoden 1798 Tulppaani-perinneryijymallia. Nämä löysivät uuden kodin Huutokauppa Helanderilla 17.-18.10. 150 € ja 250 €

Huutokauppa, Keräily, Lelut

Hupia ja hauskaa

19.10.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

ja leikkimieltä nähtiin Helanderilla lokakuun huutokaupassa 17.-18.10.

Eero Aarnion Pingy-pingviini löysi uuden kodin 110 €
Mikki Hiiri pääsi uuteen syliin 260 €
Faunin Muumifiguurit tepastelivat uuteen kortteeriin 110 € ja 95 €
Högforsin lastenhella odottaa joulupiparileikkejä uuden pikkuleipurin huoneessa 360 €
Lumikin ja Kolmen Pienen Porsaan tarinat siirtyivät Benitalta ja Marjatalta uusille sukupolville 45 € ja 180 €

Antiikki, Huonekalut, Huutokauppa, Keräily, Koti ja sisustus, Lifestyle, Retro

Kodinsisustuksia huutokaupasta

7.10.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

Superhauska ja inspiroiva idea ovat Huutokauppa Helanderin uudet blogipostaukset ”Sisustettu Helanderilla”.
Miten moninaista keräily onkaan, miten monin eri tavoin huutokauppahankinnoilla voi kotiaan sisustaa ja miten erilaisia viihtyisät kotikeitaamme ovat!
Museointeriöörien ja arvokotien lisäksi on aina hauskaa katsoa asukkaansa näköisiä koteja. Koteja, joissa asutaan ja eletään. Koteja, joissa asukkaiden omat mieltymykset ja keskinäiset kompromissit tekevät asunnosta juuri minun tai meidän näköisen kodin.

Tällä hetkellä Helander ja Bukowskis Market tarjoavat Suomen huutokauppamarkkinoiden laajimman valikoiman jälleenmyyntiin päätynyttä kotien esineistöä. Helanderin blogin kodit ovatkin löytyneet juuri firman omasta asiakaspiiristä. Ei ihme, että tunnelma Hernepellonkujalla Viikissä on huutokauppapäivänä sähköinen. Asiakaskunnassahan on tosi asianharrastajia, suurella sydämellä kotiinsa suhtautuvia sisustajia.
Antiikin lisäksi vanhojen tavaroiden maailmasta löytyy nyt retroa, kuriositeetteja, palatsi-, kartano- ja mummolatyyliä, kaikkea kerrostaloon ja villaan, sisälle ja ulos sopivaa.

Oheinen kuvakaappaus on Huutokauppa Helanderin Aarre-blogista. Lisää herkkuja löydät osoitteesta www.helander.com

Keräily, Kirjallisuus

Maailmanmatkalla

25.9.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

Kartta on ikkuna tapaamme ymmärtää maailma ympärillämme sekä oma paikkamme ja elinpiirimme globaalissa – jopa universaalissa – kokonaisuudessa.
Kun harjoittelemme suuntaamaan mielemme olennaiseen, tärkeään ja merkitykselliseen; kun haluamme ymmärtää ja jäsentää laajoja kokonaisuuksia, puhumme miellekartoista, Mind mappingista.
Nykytaiteen tätä päivää ovat käsitteet psykogeografia, paikan politiikka, elämänmatkat. Myös maa- ja ympäristötaide sekä urban mapping ovat nykytaiteen keinoja kartoittaa, jäsennellä ja tehdä näkyväksi koskemattoman maiseman topografiaa tai urbaania elämää, niin tilan haltuunottoa ja hallintaa kuin joutomaiden ja rajatilojen problematiikkaa.
Kartta kertoo uskomattoman paljon kulttuuristamme, historiastamme ja maailmankatsomuksemme muotoutumisesta. Toiseudesta, vieraasta ja tutusta, turvallisesta ja oudosta.

Marjo T. Nurmisen kirja Maailma piirtyy kartalle. Tuhat vuotta maailmankartan historiaa on henkeäsalpaava seikkailu siihen, kuinka olemme visualisoineet ei vain maapallon geografiaa, kulkureittejä, maanosia vaan myös tiedettä, taidetta, kauppaa, merenkulkua, käsityötaitoja, valtapolitiikkaa, diplomatiaa, propagandaa ja uskontoa.

Kustannusalan huojuessa John Nurmisen Säätiö pitää Juha Nurmisen luotsaamana yhä kiinni kirjankustantamisen hienoimmista perinteistä. Laatu on tinkimätöntä niin teksti, kuvien, käännösten kuin taiton osalta. Aitaa ei ole ylitetty siitä mistä se on matalin ja kustannustehokkain. Peliin on pantu kaikki: tieto, taito, lahjakkuus ja luovuus. Se jos mikä on loistavinta maabrändäystä missä vain, kotona ja maailmalla. Saavuttaakseen jotakin uniikkia, massoista erottuvaa, on vain oltava valmis antamaan kaikkensa. Sitä näkee nykyisin turhan harvoin. Nyt se näkyy.
Onnea Marjo! Onnea Juha! Tässä on taidetta, taitoa, tahtoa ja tyyliä.

Kuvat Maailma piirtyy kartalle. Tuhat vuotta maailmankartan historiaa –kirjan tyylikkäästä julkistamistilaisuudesta. Marjo T. Nurminen johdattelee kuulijoita teoksensa kiehtovaan maailmaan. Juha Nurmisen tyytyväinen ilme kerto täydellä sydämellä toteutetun viisivuotisen projektin saapumisesta onnellisesti kotisatamaan. Kirja on tänä syksynä lanseerattu myös Iso-Britanniassa, englanninkielisenä painoksena.

Antiikki, Design, Huutokauppa, Keräily, Taide, Tapahtumat

Vipinäviikko

16.9.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

päättyi flunssaan, joka tuli ja meni. Sauna heti alkajaisiksi, raitis ilma ja täyslepo pariksi päiväksi auttaa aina!

Opetustyö on päässyt vauhtiin ja olen täpinöissä kaikesta siitä uudesta, jota kohtaamiset opiskelijoiden kanssa avaavat eteeni. Pohdin nyt viikoittain näkökulmia nykytaiteeseen. Keskustelen suomalaisesta taiteesta ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa. Luotaan taiteen historiaa esihistoriasta barokkiin. Edessä on antoisa syysperiodi!

Habitare, ArtHelsinki ja Salonki avasivat ovensa keskiviikona 9.9. Olin mukana pitämässä yhtä avajaispuheenvuoroista. Aiheenani oli keräilyn moninaisuus ja oman elämän näköiset keräilykokoelmat. 1900-luku on nyt vahvasti mukana antiikkiympyröissä. Ostajia kosiskellaan designilla, kuriositeeteilla, tuunailulla ja kotoilulla. Statuskokoelmista ollaan siirtymässä persoonalisiin elämyskokoelmiin ja elettäviin antiikki- & retrokoteihin. Keräilyn maailmassa on tilaa kaikille.


Esineiden lisäksi soisin myös taiteen löytävän paikkansa suomalaiskotien seiniltä. Alla olevista ideakuvista löytyvät vaihtoehdoksi Juhani Heikkilän rintakorut Galleria Johan S:n osastolta sekä messujen vaikuttavin taideosasto, Art Grahn. (Kuvissa vasemmalla: Rafael Wardi ja oma suosikkini Rolf Sandqvist; oikealla: Anitra Lucander ja Yngve Bäck.) Taiteen taju ja taito näyttävät siirtyvän eteenpäin geeneissä ja kasvatuksessa. Rikhard Grahnin ansiosta en menetäkään vielä uskoani sukupolvimurrosta elävän taidekaupan tulevaisuuteen.


Torstaina 10.9. juhlimme Huutokauppa Helanderin uusien tilojen Grand Opening -avajaisia. Tältä toimivat, ajanmukaiset, ammattimaiset ja palvelukapasiteetiltaan nykyaikaiset huutokauppatilat näyttävät!

Kira Weckman tiimeineen tarjosi pikkusuolaista ja -makeaa, jonka rinnalla suurin osa näkemistäni cocktailtarjoiluista kalpenee. Herkullista, kevyttä, tyylikkään vivahteikkaita makuja uudella tavalla. Sokerina pohjalla punaisen cavan kanssa sulosointuvia makeita paloja. Ruokataidetta! Kiitos, Kira!

Catwalkilla näimme Vappu Pimiän säestämänä kymmeniä esimerkkejä siitä, miten huutokaupan vintageostoksilla saa aikaan tyylikästä jälkeä. Muoti ei ole vain kuluttamista. Korkeatasoinen muoti on ajatonta luovuutta ja se tarjoaa loputtomia ideoita myös pukeutujalle. Kannattaa siis satsata kerralla laatuun eikä tipoittain tusinahankintoihin. Huutokaupoista huippulaatua löytää myös kohtuukukkarolla.

Poistuessamme paikalta laskin tuolirivien määrää ja mietin, miten suuri henkinen etäisyys onkaan Helsingin kantakaupungin ja muun Suomen huutokauppojen välillä. Etelä-Helsingissä vasarahuutokaupat hiipuvat. Sanotaan, että ostajat eivät enää tule paikan päälle istumaan. Vannotaan, että online on päivän sana. Uskoako tuota, kun katsoo Helanderin tuolipaljoutta? Huutokauppapäivänä jokainen istuin on varattu, eivätkä penkit aina riitäkään. Kahvia kuluu ja näkäräisiä narskutellaan. Tuttuja tervehditään ja tuntemattomienkin kanssa käydään juttusille. Palsanmäen huutokaupoissa Uuraisilla väenpaljous pursui kesäkuukausina sisältä pihamaalle asti. Pullat ja grillimakkarat tekevät kauppansa. Kakku saa päivän tuntumaan juhlalta. Maakuntien huutokaupoissa seisotaan kylki kyljessä kuin syyssilakat. Kätellään, puhutaan, nauretaan, kyräillään, kilpaillaan ja kohdataan.

Tuliko ostamisesta toisille suorittamista, jonka voi tehdä ohimennen tabletti kourassa? Onko taide ja antiikki ja koko sen ympärillä pyörivä värikäs joukko toisille elämys, joka ansaitsee juoksukahvin sijasta alasistumisen, pysähtymisen ja mukaansa tempaavan hetken? Huutokauppa ja kirpputori ovat elämän kouluja sieltä hauskimmasta päästä ja ilmaisiakin ne ovat ainakin siihen saakka, kun innostut tekemään tarjouksia ja heittäytymään mukaan keräilyn maailmaan.

Antiikki, Huutokauppa, Keräily, Militaria, Taide, Tapahtumat, Vintage, muoti ja asusteet

Huutokauppojen uusi syksy

29.8.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

Huutokauppa Helander on aloittanut syksyn superuudenaikaisissa tiloissa. Yritys teki täydellisen tilauudistuksen pääkaupunkiseudun huutokaupoista ensimmäisenä, ja otti ison harppauksen eteenpäin sekä palvelukapasiteetiltaan että logistiselta toimivuudeltaan. Huolimatta sijainnistaan Helsingin kantakaupungin kyljessä Helander suuntautuu selvästi koko Suomen huutokauppataloksi välineinään kätevät ja konstailemattomat kotisivut sekä kauempaa tulevien vaivaton paikoitus. Myös kahviopalvelut huutokaupan aikana ovat omiaan palvelemaan matkan päästä saapuvien viihtyvyyttä. Viralliset avajaiset eli Grand Opening koetaan 10.9.2015. Vappu Pimiän juontamaa iltaa seuraa 12.9.2015 alkavaan huutokaupaviikonloppuun koottu Fashion & Vintage -valikoima. Odotamme kiinnostuneina. Yrityksen kotisivuilta ja facebookista löytyvät uusimmat kuvat vihjaavat, että myös valokuvaustilat ja -taidot ovat kohdallaan.

Kantakaupungin huutokaupoista Bukowskis on jo ehtinyt ajamukaistaa Iso Roobertinkadun toimipisteitään ja pystyy tarjoamaan yhdessä Bukowskis Marketin kanssa asiakkailleen myös toimivan logistiikan parkkipaikkoineen. Hagelstam & Co. on jäänyt saavutettavuudessa pussin pohjalle, julkisen liikenteen pysäkin, pyörätien, portaiden ja ahtaan hissin taakse Bulevardin kakkoskerrokseen. Firman Tehtaankadun pisteessä tavaraliikenne sisään ja ulos sujuu sutjakammin, mutta sisätilojen imago muistuttaa edelleen enemmän kellarivarastoa kuin nykyaikaista huutokauppakamaria.

Tilojen sijasta Hagelstam & Co. on keskittynyt kesän aikana kehittämään palvelukonseptiaan. Syyskauden avauksena on asiakaspalvelutoimintojen karsiminen käteismaksun mahdollisuudesta luopumalla. Odottamatonta, että kaupan alalla ratkaisun tekevät Suomessa ensimmäisenä huutokauppakamarit eivätkä paljon suurempia päivittäisiä myyntitapahtumamääriä tahkoavat kulutustavaraketjut. Järjestelyt vihjaavat kehityksestä netti- ja online huutokauppojen suuntaan.

Hagelstam & Co. ei ole linjauksessaan yksin. Myös Bukowskis / Bukowskis Market on jo aiemmin siirtynyt soveltamaan ei-käteistä -käytäntöä. Sen osalta päätökseen lienevät johtaneet hallinnollisten säästöjen lisäksi kahdessa maassa rintarinnan pyörivä online-huutokauppatoiminta sekä Bukowskis Marketin taukoamatta, 24 tuntia vuorokaudessa reaaliajassa maailmanlaajuisesti tapahtuva kauppa. Siihen verrattuna ainoastaan Helsingistä käsin toimivan Hagelstam & Co:n kuukausittainen myynti jää esinemäärällä – kuin myös maksutapahtumamäärällä – laskettuna kauas. Hagelstam & Co. selittääkin omaa päätöstään nopeudella, turvallisuudella ja tehokkuudella. Rivien väliin voisi ehkä lisätä säästöt, jotka firma saa kassapalveluiden ja talousvastaavan tehtävien karsimisesta. Yrityksen turvallisuutta ratkaisu toki helpottaa, joskin uniikit arvoesineet huomioon ottaen turvajärjestelyt lienevät jo nyt mitoitetut huutokauppojen aikana maksimiin. Kauniista sanoista huolimatta firman oma etu lieneekin painanut vaakakupissa vähintään yhtä paljon kuin asiakaslähtöisyys. Elleivät taloushallinnon tehtävistä vapautuvat taloudelliset resurssit sitten tulevaisuudessa lisää huutokauppojen ydintoimintoja eli asiantuntijavoimia, arviointikapasiteettia ja asiakaspalvelua?

Muutokset maksukäytännöissä osuvat talouden yleisen kehityksen huomioiden mielenkiintoiseen hetkeen. Käteinen tai kortti, jopa välttämättömyystarvikkeitakin myyvä Stockmann on vaikeuksissa. Maakuntien huutokaupat ja antiikkitapahtumat pyörivät edelleen pitkälti pienyrittäjien ja käteismaksujen varassa, ja uutisetkin ennakoivat aivan vastikään käteisen käytön jatkuvan korttien rinnalla vielä pitkälle tulevaisuuteen. Viekö käteismaksun poistuminen ainakin pienempiä ostoksia tekevää yleisöä muihin kilpailukykyisiin huutokauppoihin? Sen tulemme näkemään hissukseen vasta pidemmällä aikavälillä. Huutokauppabisneksen muutosvuodet ovat Suomessa vasta alussa. Uutta käytäntöä testattaneen Hagelstam & Co:lla ensimmäisenä syksyn erikoishuutokaupoissa. Luvassa ovat Militaria & Numismatiikka sekä Tapio Wirkkala. Odotukset ovat korkealla ja täyttyvät, jos mainostettujen huutokaupaspesiaalien rungoksi on onnistuttu saamaan edes yksi huomattava yksityiskokoelma.

Online-konseptiaan kevään hionut Bukowskis näyttää nyt suuntaavan katseensa hallinnollisten uudistusten sijasta huutokauppaimagon kehittämiseen sekä uuden polven huutokauppayleisölle suunnattuun tarjontaan. Vintagemuoti palaa takaisin valikoimiin loistavalla huutokauppanimikkeellä Define Fashion. Yhdessä Tukholman vastaavan tapahtuman kanssa saamme varmasti nähdä syys- ja lokakuussa avajaisyleisössä uutta verta ja tarjouskilpailussa muodin ilotulitusta. Hintaennätyksiä lienee luvassa, mikä toivottavasti lisää myös kiinnostusta ei vain muodin ja vaatesuunnittelun historiaan vaan myös alan kotimaisiin taitajiin ja tulevaisuuteen. Uusittuihin tiloihin hyvin sopivaa näyttelykonseptiaan Bukowskis jatkaa heti syyskuussa huutokauppayleisön suosikin Kristian Krokforsin retrospektiivisella näyttelyllä. Varmaa on myös online-huutokauppojen jatkuminen. Onlinen kansainvälinen kattavuus on tähän saakka näkynyt esimerkiksi uniikeimman suomalaisen designin ennätysmenestyksenä, joten syksyn Modern + Contemporary & Designin sekä Klassisen tarjontaa ja tuloksia odotetaan varmasti kiinnostuneina.

Tampereen Annmari’s huutokauppakamari ehti uusiin tiloihin jo pääkaupunkiseudun kollegojaan aikaisemmin. Visuaaliset kotisivut, hyvät ja monipuoliset kuvat sekä uutuus, valikoitujen myymättä jääneiden kohteiden nettitarjouskauppa pitävät Tampereen vakaasti maakuntien kärkisijalla. Tampereen tarjonnassa näkyy, että yrityksellä on tukeva jalansija ja uskollinen asiakaskunta omalla tontillaan. Annmari’sin ei tarvitse kierrättää jo kertaalleen pääkaupungissa pyörineitä tai sinne tarjottuja kohteita. Varsinkin designin, taiteen ja korujen tarjonta on Tampereella tuore, runsas, raikas ja tasokas. Lisäksi huutokauppatalo on onnistunut pitämään kiinni militariasta ja laajentamaan designvalikoimaa kivasti valaisinten ja tekstiilien puolelle.

Jos haluaisin tulevina syys- ja talvikuukausina kartoittaa Suomen huutokauppamaailmaa ajan hermolla ja koko laveudessaan sekä tehdä löytöjä kotiin, piipahtaisin tänä syksynä ehdottomasti Helanderilla, Tampereella ja lopuksi Uuraisilla, vanhan tavaran ja antiikin reaalitasolla uurastavan Palsanmäen pariskunnan huutokaupassa. Sitä paitsi täältä Porvoosta käsin katsottuna edellä kuvaamani kierros vapauttaisi minut täysin Helsingin keskustan liikennejumituksesta sekä laatuajan tuhlauksesta autossa, bussissa tai raitiovaunussa napottaen.

Artikkelin otsikkokuva ja muut artikkelikuvat: Bukowskis, Helander, Annmari’s

Antiikki, Design, Hopea, Huonekalut, Huutokauppa, Keramiikka, Keräily, Koti ja sisustus, Lasi, Lifestyle, Taide

Mikä on sinun tyylilajisi?

4.8.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

Huumori?

Classic noblesse?

Modern coziness?

Just special?

Tulevana lauantaina 8.8.2015 kaikki nämä ja satoja muita ideoita kotiin huudettavissa omaksi Helanderilla uudessa osoitteessa Hernepellonkuja 8-10, 00560 Helsinki.

Antiikki, Huutokauppa, Keräily, Lifestyle, Posliini, Retro, Taide

Helander elää ajan hermolla

21.6.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

20. heinäkuuta Huutokauppa Helander avaa pääkaupunkiseudun ajanmukaisimmat huutokauppatilat. Elokuussa huudetaan Helsingin Viikissä (Hernepellonkuja 8-10, 00560 Helsinki). Bussi vie viereen eikä pitkän matkan takaa tulleiden tarvitse parkkipaikkojen kanssa tuskailla. Nyt on tilaa temmeltää. Kuka siellä netissä jaksaa koko ajan yksin luurata, kun voi tuoda kaverit mukaan lystinpitoon ja alkaa porukalla huutamaan. Muistakaa myös Grand Opening 10. syyskuuta!

Tilojen lisäksi myös Helanderilla myydyn taiteen taso ja kiinnostavuus ovat edennet parempaan suuntaan. Viimeisessä vanhassa osoitteessa pidetyssä kesäkuun huutokaupassa oli mukana ykkösluokan taidetta ja esinenamuja moneen makuun.
– Åke Mattas, Käteen nojaava nainen, myyty 650 €
– Louis Kalf, Z-lamp, Philips 1950-luku, myyty 360 €
– Anitra Lucander, Intiasta, myyty 1.500 €
– Tove Jansson, Firenze 1948, aihe taiteilijan toiselta Italian-matkalta, jonka hän teki yhdessä Sam ja Maya Vannin kanssa, myyty 1.500 €
– Polkupyörä, Pelago, myyty 440 €
– Seinäkaappi, jugend-tyyliset eläin- ja kasviaiheiset koristemaalaukset, myyty 420 €
– Pitsireunainen posliinivati, Meissen 1800-luku, myyty 240 €

Antiikki, Hopea, Huonekalut, Huutokauppa, Keramiikka, Keräily, Korut ja kellot, Militaria

Antiikin top5

18.6.2015 Tuija Peltomaa Kommentoi

Näin sujui kevään arvohuutokauppojen antiikki-, keräily- ja arvoesineiden myynti

Timantit, arvometallit ja antiikkihuonekalut valtasivat antiikkiesineiden kärkisijat kevään arvohuutokaupoissa. Bukowskis’lla kalleimpien kohteiden paikan nappasivat värittömien timanttien harvinaisimpiin kuuluva River-väriluokiteltu 1.54 karaatin briljanttihiottu timantti, Fabergén rintakoru, huippulaatuinen empire-ajan wieniläinen hopeaterriini ja 1600-luvun siniverinen luksusesine, kudottu tapetti. Hagelstamilla viiden kärkeen pääsivät Tukholmassa valmistettu kustavilainen lipasto ja – kuten kuvasta näkyy – pino (15 kpl) kustavilaisia tuoleja. Hopeaesineistä Hagelstam & Co:n top5:een ylsi pietarilainen teekalusto. Top5:ssä komeili totuttuun tapaan myös militaria, jonka noteeraukset näyttävät olevan antiikki- ja taidehuutokaupoissa hiipumaan päin, ainakin taannoisiin huippuvuosiin verrattuna. Militarian jalansijaa Hagelstam & Co:n päähuutokaupassa jarrutteli todennäköisesti sekin, että kiinnostava kokoelma suomalaista, saksalaista ja jopa venäläistä militariaesineistöä myytiin juuri ennen h-hetkeä kuukausihuutokaupassa yrityksen Tehtaankadun toimipisteessä.

Bukowskis löi pöytään yhden kevään suurimmista sensaatioista kun kiinalainen uurna nousi huutokaupassa yli 15-kertaisesti ja vaihtoi omistajaa 78.200 eurolla (lähtöhinta 5.000 €). Kuluineen ostaja sai maksettavakseen 95.800 euroa eli parikymmentä kertaa lähtöhintaa suuremman summan. Raju nousu rikkoi komeasti edellisen 1900-luvun kiinalaisesta esineestä tehdyn myyntiennätyksen, joka oli 36.000 € huutokauppa Apollosta vuodelta 2013.

Päitä pudisteltiin aivan suotta, vaikka Bukowskis’lla myyty uurna oli nuorempaa kiinalaista keramiikkaa Guangxu-kaudelta, vuosilta 1875-1908 (uurnan pohjasta löytyi kuuden merkin leima: Da Qing Guangxu nian zhi). Tokihan Kiinan markkinoille astuivat tuolloin japanilais- ja englantilaisomisteiset keramiikkatehtaat eivätkä kiinalaiset pystyneet pidemmän päälle haastamaan länsimaisia kilpailijoita. Jingdezhenin posliinitehtailla tehtiin kuitenkin Guangxu-kaudella mukiinmenevää famille noire -keramiikkaa, Qioanlong-kopioita ja ihastuttavia peach bloom -pullomaljakoita. Kiinan keisarihovi tilasi Guangxu-aikana huimia määriä posliiniesineitä. Poslinilla täytettiin jopa hovin keittiö ja palatsiin sijoitettiin leskikeisarinna Tz’u-hsin iloksi keisarillisen posliinin koristelijan, arvostetun Zheng Xuen maalaamia esineitä.

Vaikka vanhan kiinalaisen keramiikan huiput tulevat tietysti säilymään halutuimpina keräilykohteina, yllättäjistä suurimmat löytyvät taatusti jatkossakin 1800-1900-lukujen kunnioitetuimpien posliinimaalareiden koristelemista esineistä. Huutokauppa voi siis yhä olla todellinen jännitysnäytelmä.

Kiinalaista huippuesineistöä tulee Suomessa eteen harvoin, mutta Helsingin Bukowskis’n top5 -luvut ja Tukholman Bukowskis’lla saavutetut kiinalaiset menestystarinat osoittavat, että yksi ainoa täysosuma voi vastata kymmentä muuta esinettä. Esimerkiksi tämän kevään antiikki-kategorian huippuviisikossa Bukowskis ohitti Hagelstam & Co:n kirjaimellisesti uurnan mitalla. Hagelstam & Co:n antiikin top5 -tulos ylsi yhteensä 31.100 euroon ja Bukowskis’n vastaavasti 114.300 euroon. Erotus antiikki-kategoriassa venyi siis Bukowskis’n eduksi 83.200 euroon.

Yllätys oli, että yhteenlaskettu tulos viiden esinekategorian (ulkomainen taide, klassinen kotimainen taide, moderni- ja nykytaide, design sekä antiikki-, keräily- ja arvoesineet) viidestä kalleimmasta kohteesta kevään 2015 arvohuutokaupoissa säilytti Bukowskis’n ja Hagelstam & Co:n marssijärjestyksen ennallaan. Ennen laskutoimitusta ounastelin Bukowskis’n siirtymisen online-huutokauppaan ravistelleen yrityksen top5- tuloksia ja ajattelin, että Hagelstam & Co:n klassisen ja modernin huutokaupan vahva taidekokoelma ja perinteinen vasarahuutokauppa nostaisivat pitkää matalalentoa tehneen yrityksen takaisin kilpailijan kantaan.

Aiempiin sesonkeihin verrattuna Hagelstam & Co kyllä kiritti, mutta myös Bukowskis onnistui petraamaan reippaasti edellisiä 5xtop5 -lukuja. Bukowskis 5 x top5 = 926.808 € hipoi miljoonaa euroa (926.808 €). Hagelstam & Co:n vastaavat luvut 5 x top5 = 478.600 € jäivät lähelle puolta miljoonaa. Kylmä matematiikka ja miinuslasku iskivät pöytään erotuksen 448.208 € eli lähes puolen miljoonan euron johtoaseman Bukowskis’n hyväksi. Bukowskis’n markkinajohtajuus siis säilyi ja väli kilpailijaan jopa venyi entisestään.

Bukowskis, antiikki-, keräily- ja arvoesineiden viisi kalleinta
(huom! hintoihin lisätään huutokaupakulut)
1. Kiinalainen uurna, 1875-1908, 78.200 € (lähtö 5.000)
2. Timantti, 1.54 ct, River, 11.000 € (lähtö 14.000)
3. Rintaneula, Fabergé, 8.700 € (lähtö 6.500)
4. Terriini, Wien 1821, 8.400 € (lähtö 10.000)
5. Kudottu tapetti, 1600-luku, 8.000 € (lähtö 10.000)
Bukowskis, kevään 2015 viisi kalleinta yhteensä 114.300 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Bukowskis, syksyn 2014 viisi kalleinta olivat 45.256 € (summa sisältää huutokauppakulut)
– Bukowskis, kevään 2014 viisi kalleinta olivat 77.304 € (summa sisältää huutokauppakulut)

Hagelstam & Co, antiikki-, keräily- ja arvoesineiden viisi kalleinta
(huom! hintoihin lisätään huutokaupakulut)
1. Lipasto, kustavilainen, 9.000 € (lähtö 10.000)
2. Pienoistykki, suomalainen, 6.800 € (lähtö 1.000)
3. Teekalusto, venäläinen, 5.500 € (lähtö 2.000)
4. Tuoleja 15 kpl, kustavilaiset, 5.200 € (lähtö 4.000)
5. Upseerinsapeli, venäläinen, 4.600 € (lähtö 1.500)
Hagelstam & Co, kevään 2015 viisi kalleinta yhteensä 31.100 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Hagelstam & Co., syksyn 2014 viisi kalleinta olivat 51.500 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., kevään 2014 viisi kalleinta olivat 75.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)

Lopuksi yhteenlaskettu tulos viiden esinekategorian viidestä kalleimmasta kohteesta kevään 2015 arvohuutokaupoissa eli 5 x top5 (moderni- ja nykytaide, klassinen taide, ulkomainen taide, design sekä antiikki-, keräily- ja arvoesineet) =
Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2015 yhteensä 926.808 € (summa ilman huutokauppakuluja)
Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta syksyllä 2014 oli yhteensä 625.260 €
Bukowskis, viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2014 oli yhteensä 783.119 €
(huom! osassa hinnoista ovat mukana kulut).
Hagelstam & Co., viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2015 yhteensä 478.600 € (summa ilman huutokauppakuluja)
Hagelstam & Co., viiden kategorian viisi kalleinta syksyllä 2014 oli yhteensä 396.800 €
Hagelstam & Co., viiden kategorian viisi kalleinta keväällä 2014 oli yhteensä 369.200,- €
(huom! hintoihin ei ole lisätty kuluja)

* Kaikki kuvat mainittujen huutokauppatalojen nettiluetteloista, www.bukowskis.com; www.hagelstam.fi

	Mazhar: Nokoset maailman navassa
	Tuija Peltomaa: Siellä siellä se Väinö on
	TH: Siellä siellä se Väinö on
	Ilkka, Jukka ja Annm…: Paavo Tynell ja Albert Edelfel…
	Tuija Peltomaa: Paavo Tynell ja Albert Edelfel…
	Monica Silander: Paavo Tynell ja Albert Edelfel…
	Tuija Peltomaa: On aika rakastaa

rennosti antiikista, rakkaudella taiteesta