Aihearkisto: Tapahtumat

Riihimäen imago loistaa kuin lasi

Oletko huomannut, miten Riihimäki on viime aikoina tullut mainituksi yhä uudelleen, julkisuuden henkilöiden kotikaupunkina ja jopa käsitteenä, ”riihimäkeläisyytenä”. Radanvarsikaupunki ei ole vain piste kartalla tai näkymä ohikiitävän junan ikkunasta. Riihimäki on näkyvä. 

Mediajulkisuus ei ole ainoa asia, joka kannattelee Riihimäen näkyvyyttä. Myös kulttuurilla on tärkeä paikka kaupungin imagossa ja siinä, miten kaupunki erottuu muiden kaupunkien joukosta. Helene Schjerfbeck on yksi Riihimäen taidemuseon monista vetonauloista. Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelman taideteokset ja antiikkiesineet olisivat kruununjalokiviä missä tahansa museossa.

Kulttuurin ystäville ja designharrastajille Riihimäki on tietenkin aina ollut lasin kaupunki. Kiitos Riihimäen Lasitehtaan, Suomen Lasimuseon ja Kaisa Koiviston ansiokkaiden lasitutkimusten. Ison kortensa maineen kekoon on kantanut Suomen Lasimuseon ystävät, joka on tehnyt työtä museon tukemiseksi ja koko suomalaisen lasikulttuurin hyväksi. Olen kiitollinen, että olen saanut tavata useaankin otteeseen Kaisa Koiviston, Roger Peltosen, Olli T. Ahtolan ja edesmenneen Markku Annilan kaltaisia yhdistyksen jäseniä, lasiin syvällisesti perehtyneitä tietäjiä ja tuntijoita. 

Kuten olen aiemminkin kaiuttanut, yhteistyö, tiedon jakaminen ja näkyväksi tekeminen yhteisvoimin ovat avainasemassa, jos haluamme suomalaisia ja paikallisia kulttuuri-, taide- ja designaarteita tunnetuksi laajemmin, oman kotipaikkakuntamme tai oman maamme rajojen ulkopuolella. Ilman yhteistyötä olemme vain pieniä pirstaleita kartalla.

Suomen Lasimuseon ystävät ovat jo yli 20 vuotta järjestäneet Riihimäellä kohtauspaikan museolle, ihmisille, kaupungin asukkaille, vieraileville turisteille, asiantuntijoille ja maallikoille. Suomen Lasimuseolla järjestettävät Lasipäivät tuovat joka vuosi yhteen tutkijat, keräilijät, harrastajat, antiikkilasin, designin, retron ja vintagen ystävät, kodin sisustajat ja löytöjen etsijät, myyjät ja ostajat. Tietoa jaetaan ja tarinoita kerrotaan tapahtumasaleissa ja pöydän ääressä, ystäväyhdistyksen asiantuntijoiden esinetunnistuksessa. Mieleen jäävät sanat ”Riihimäki” ja ”Lasimuseo”. Muistiin painuu Riihimäen Lasitehtaalla vaikuttaneiden muotoilijoiden nimiä, elämäntarinoita, saavutuksia. Ehkä kotiintuomisina on myös lasiesineitä, konkreettisia muistoja Riihimäestä.

Seuraavaksi Riihimäki ja suomalainen lasitaide saavat uutta kansallista ja toivottavasti laajempaakin näkyvyyttä, kun Suomalainen lasiosaaminen saa oman palkintonsa. Ensimmäinen Pro vitrea -palkinnon saaja julkistetaan 10.2.2023. Palkinto tullaan jakamaan joka toinen vuosi. Se myönnetään ”korkeatasoisesta ja persoonallisesta työskentelystä tai merkittävästä teosta suomalaisen lasikulttuurin edistämiseksi”. Tarkoituksena on ”tukea ja nostaa esille lasin parissa työskenteleviä tahoja, sekä lisätä Suomalaisen lasiosaamisen arvostusta.” Mahtavaa Riihimäki! Hienoa Suomen Lasimuseon ystävät! Tämä on kaupunki-imagon luomista parhaimmillaan!

Katso ja tutustu Pro vitrea -palkintoon Suomen Lasimuseon ystävien sivuilla, https://www.slmy.fi)

artikkelin otsikkokuva: 
Suomalaisen lasin kirjoa Lasipäivän myyntipöydällä. Valokuvaaja: Jyrki Winter.
kuva:
Lasipäivän myyntipöytiä Suomen lasimuseon suuressa salissa tammikuussa 2020. Valokuvaaja: Jyrki Winter.

Lisätietoja Suomen Lasimuseon ystävien tulevista tapahtumista:
– Tapahtumajärjestäjä ja Suomen Lasimuseon ystävät (SLMY) puheenjohtaja Jyrki Winter, 040 154 8182
– Lasipäivän tiedotus ja SLMY:n hallituksen jäsen Jyrki Kippola, 050 66 850

Antiikkiretki Habitaressa

  
Alla poimintoja Habitaren Antiikki-osastoilta.
Kokonaisuus oli kerrassaan riemukas. Omansa sieltä löysivät niin antiikin, designklassikkojen, vanhan lasin, 1900-luvun alun suunnittelijaharvinaisuuksien, nallekarhujen, vanhojen autojen, retron viihde-elektroniikan kuin tyylikkään vintagen ystävät. Traktorifaneista puhumattakaan…
 

 

 

 
Myös Antiikki-tapahtuman viereen sijoitettu Suomalainen designkäsityö -kokonaisuus oli kivasti ideoitu kädenojennus sisustajille ja stailaajille. Kekseliään ostajan kassissa vanha ja uusi löysivät nyt toisensa monin eri tavoin.
 

 

 
Habitaressa globaali maailma, Japani sekä tiedolla & taidolla työstetty materiaali olivat kunniassaan osastolta osaltolle. Esillepano, puheenvuorot ja tuolihuutokauppa tekivät Habitarekakusta monikerroksisen ja maistuvan. Tavarapaljouden keskellä Trash Design oli pysähtymisen ja syventymisen arvoinen muistutus jatkuvasta neitseellisten raaka-aineiden tuhlauksesta sekä innovatiivisesta kierrätyksen taidosta  ja sen välttämättömyydestä.

Kaiken ei tarvitse olla uutta, uusi voi olla myös uudistettua ja uusioitua vanhaa tai ehtaa antiikkia. Tässä vielä hieman sitä vanhaa, retroa ja antiikkia.
  

Kivaa, kippoa, kuppia ja kihveliä Simpeleellä

IMG_3349 IMG_3343 IMG_3338
Myös Miska-karhu Moskovasta kävi heinäkuussa Simpeleen Antiikki ja Keräily Kesäpäivillä muistelemassa Rion kynnyksellä menneiden vuosien olympialaisia.
IMG_3347 IMG_3344
Tavara ja tunnelma oli värikästä, musiikki soi ja väkeä riitti, vaikka pääsymaksun korotus 8:sta 10 euroon olisi ehkä tässä taloustilanteessa kannattanut sittenkin jättää tekemättä?
IMG_3340 IMG_3339
Arviointipisteellä näkyi sukupolvenvaihdos. Enpä ole aikoihin jututtanut antiikkitapahtumissa niin monia alle kolme- ja kaksikymmpisiä tai nähnyt niin paljon hauskoja leluja.
IMG_3342 IMG_3348
Lelut olivat myös kesäpäivien vuoden näyttelyteema.
Mukana oltiin leikkisällä mielellä hymysuin vaikka
IMG_3337 IMG_3346
kauppiaan elämä voi käydä välillä voimille ja tavaraväsymys saattaa yllättää myös kävijät. Tämä turrikka päätti ottaa päivät levon kannalta ja kieltäytyä selfiestä.

Kiitos Lions Club Simpele ja kaikki tapahtuman jälleen kerran mahdollistaneet vapaaehtoiset talkootyöläiset. Kivaa oli!

Antiikki vastaan moderni?

IMG_3219
Ei suinkaan!
Vastakkainasettelu kuihduttaisi molemmat.
Näin antiikki tuki modernia designia, moderni design antiikkia ja molemmat sisustustyyli kukoistivat Älvsjön antiikkimessuilla Tukholmassa alkuvuodesta 2016.
IMG_3212 IMG_3211
Myös suomalaisen keramiikkataiteilija Taisto Kaasisen Upsala-Ekebyn vuodet olivat Älvsjössä näyttävästi esillä ruotsalaisten kollegojen rinnalla (kuva oikealla).
Ruotsalainen taito markkinoida ja nostaa esiin yhä uusia nimiä keräilyn maailmasta on komeaa katseltavaa. Osansa siitä on saanut jo joulupukki, sauna, muoti, musiikki ja nyt myös keramiikka. Arvatkaa kuinka moni lähti messuilta liittäen Kaasisen mielessään Ruotsiin – ei Suomeen?
Huomatkaa myös ruotsalaisen Vicke Lindstrandin afrikkalaiset naiset (kuva vasemmalla). Miksei meidän antiikki- ja designtapahtumissa hehkuteta vieläkin upeammilla suomalaisilla Michael Schilkinin afrikkalaiskaunottarilla?
IMG_3200
Myös nuoret nykysuunnittelijat mahtuivat Älvsjössä antiikin ja modernin designin rinnalle.
Minun mottoni on jo kauan ollut: ”Kaikki se, mitä on aiemmin hyvin tehty, tukee sitä, mitä nyt hyvin tehdään. Kaikki se, mitä nyt hyvin tehdään, vahvistaa kiinnostusta aiemmin tehtyä kohtaan.”
Antiikki, moderni design ja nykymuotoilu tukevat toisiaan.
Korttitalo tarvitsee pysyäkseen ja kasvaakseen kaikkia osasiaan, sisältöä ja jatkumoa.
Pelkkä brändi-nimi on vaarassa haihtua henkäykseksi brändien tuuleen.
IMG_3199

  • Kuvat: Kirjoittajan kuvia Älvsjön antiikkimessuilta 2016.

Aistien Venetsia

IMG_0993
Espanjalaissyntyinen Mariano y Fortuny Madrazo (Mariano Fortuny 1871–1949) on yksi kiehtovimpia 1900-luvun alun muotisuunnittelijoita ja lisäksi loistava valokuvaaja. Venetsian ystäville hänen valokuvansa ovat lumoavaa nostalgia. Naisen olemuksen ikuistajana hän on herkkä, esteettinen ja sensuelli. Fortunyn läpimurto muodin alalla oli Knossos-huivi (1906). Maailmanmaineeseen noussut Delfoi-leninki (1907) teki häestä aistillisten liikettä kauniisti myötäilevien ja vartaloa aistillisesti esiintuovien pliseerausten mestarin. Yleisön edessä työtään tekevät julkisuuden hahmot, kuten näyttelijättäret ja tanssijat ihastuivat, heidän joukossaan Sarah Bernhardt ja Isadora Duncan.

Teatteri on Fortunylle kokonaistaideteos, kollektiivinen prosessi. Skenografian alalla hän kehitti teatterivalaistusta ja Hallwylin museon näyttelyn yksi clue onkin “venetsialainen” valaistus. Toinen juju on pukuasetelmien taustana käytetyt mestarin itsensä ottamat valokuvat. Kolmas tehokeino on ihmisvartalon hahmoisten mallinukkien päättömyys. Se saa huoneet muuttumaan salaperäisiksi, kuin venetsiaisten naamiaisten miljööksi. Nykyisiin kelmeänkirkkaisiin sähkövaloihin verrattuna dekadentti hämärä on viettelevä elämys. Näissä huoneissa voisi tapahtua mitä tahansa romanssista mustasukkaisuusdraamaan, kiihkeistä salaisista kohtaamisista murhaan.
IMG_0992 IMG_0991
Maestro, Fortuny itse asui vaimonsa Henrietten kanssa Venetsiassa 1300-luvulla rakennetussa palatsissa. He molemmat olivat kiinnostuneita tekstiilisuunnittelusta. Tekniikka ja käsityö olivat Fortunyn osaamisen kulmakiviä, intohimo antiikin ajan, keskiajan ja itämaisten kulttuurien tekstiileihin oli sen suola. Henriette auttoi puolisoaan luomaan tavallisuudesta poikkeavia pigmenttejä ja värisävyjä sekä kehittämään omaleimaisia painotekniikoita silkki- ja samettikankaita varten.

Jos muoti tai vaatesuunnittelu ovat intohimosi ja olet Tukholmassa ennen 10. tammikuuta 2016, Hallwylin museossa avoinna oleva näyttely on ehdottomasti käynnin arvoinen.
Hallwylin palatsihan aivan liki NK-tavarataloa, Biblioteksgatanin ja Sturegallerianin putiikkeja, joten näyttelytauko on mitä parhain vaihtoehto inspiroitua muotiostosten lomassa.
IMG_0995 IMG_0996

Talviurheilua vartoillessa

surffailemme Helanderin Huutokauppojen nettisivuilla. Viikonloppuna siellä myydään muun muassa nämä talvinostalgiatavarat.
Lauantaina myös Hagelstam & Co. järjestää classic ja modern huutokauppansa, joissa on tarjolla monta kiinnostavaa kohdetta Eero Järnefeltistä ja harvinaisesta Paavo Tynellistä kiinalaiseen posliiniin ja vanhaan lasiin.
Joulumuistoja voi viikonloppuna herätellä myös hyvien makujen ja perinteisten käsitöiden parissa Porvoon ja Malmgårdin kartanon joulumarkkinoilla tai fiilistelemällä Lucian päivää Wanhan ajan joulukodeissa Loviisassa.
6846-1 6862-14
Posliinifguriini: Lladro ja pronssipatinoitu kipsireliefi: Emil Cedercreutz

Tuontijuhlat

48-47 4593-57
On Halloweenin aika.
Lapsille myydään pukuja, naamioita ja karkkeja. Aikuisille kaupataan juhlia ja horror-tapahtumia. Vietämme tuontijuhlaa.

Viime vuonna olimme varautuneet huonosti ovelle ilmestyviin olentoihin. En ole karkki-ihminen, joten talosta ei löytynyt yhtään mitään ”Karkkeihin ja Kepposiin”. Saimme onneksi sovituksi, että maksamme itsemme ulos kiperästä tilanteesta. Tänä vuonna olen varautunut ja aion avata oven valkosipuliletti kaulassa – varmuuden vuoksi. Naapuri kertoi yllättävänsä pienet mörönpoikaset naamio kasvoillaan. Hommaa oli testattu viime vuonna loistavalla menestyksellä. Osoitteesta tulee epäilemättä naapuruston Halloween-legenda ja tenavien rohkeuskoe-kohde nro 1. Fantastista, että aikuiset heittäytyvät leikkimielellä lasten mukaan.

Kaiken lystin keskellä ihmettelen, miksi juhla ja sen oheishärpäkkeet piti tuoda Atlantin takaa? Miksi meillä ei ollut omaa kekseliäisyyttä kehittää perinteisestä Pyhäinpäivästä myös nuorempia 2000-luvun sukupolvia kiehtova juhla? Miksi annoimme sen juhlan vaimentua hiljaiseksi ”vanhukset vievät kynttilän haudalle” -traditioksi? Miksi me mieluummin juoksemme vauhdilla kohti kuolemaa kuin pysähdymme matkan varrelle katsomme sitä silmästä silmään – tai silmää sille iskien? Emmekö kykene kohtaamaan elämän rajallisuutta edes yhtenä päivänä vuodessa? Onko meillä liian kiire someen, töihin, harrastuksiin? Miksi innostuimme kauhu- ja kuolemateemasta, kun sen voi somistaa kaupasta ostetulla valmiiksi annetulla rekvisiitalla? Miksi emme keksineet Pyhäinpäivälle omaa rekvisiittaa? Miksemme osanneet uudistaa omaa traditiotamme?

Vainajainmuistelukarnevaaleista hienoimpia on Meksikolainen traditio sokeripääkalloineen. Meillä Pohjolassa Dance Macabre -kulkueet tai kynttilän lisäksi pieni vodkasnapsi tai lämmin punssi ja pala leipää, ”Kippis ja kiitos”, läheisten ja muidenkin omaan elämään vaikuttaneiden ihmisten haudoilla voisivat olla yltiökaupallisen Halloweenin skandinaavinen versio.

Uuspakanallisuutta, joku tuhahtaa, mutta kenties silti jotakin enemmän, jotakin omempaa kuin ostettu kauhukarnevaali? Sitä paitsi ainakin kristillisestä karjalais-ortodoksisesta perinteestä löytyy ikiaikaisia ja hienostelemattomia tapoja kokoontua yhteen muistamaan tuonilmaisia. Luulisin, että esimerkiksi saamelaisiltakin löytyisi jotain. Nekin, jotka halajavat ei-kristilliseen historiaan saisivat skandinaaviperinteestä taatusti vaihtoehtoja jenkkihalloweenille. Juhlapäivähän meillä on jo vanhastaan valmiina, ei siihen tarvittaisi kuin nykyajan kokijalle avautuvaa omintakeista, pohjoista vetovoimaa. Niin ja huomio! ryyppäjäisjuhlan sijasta tarkoitan todellakin karnevaalia, visuaalisuutta, yhdessäoloa, laulua, tanssia.

Miksei meillä voisi olla pimenevään syksyyn sopivaa omaleimaista Vainajain muistelupäivää. Päivää, joka myös antaisi tilaisuuden kohdata edes muutaman tunnin ajan sen, mitä kulttuurimme yrittää kaikin keinoin väistää – elämän rajallisuuden. Sen sijaan, että yritämme vain jatkaa ostamista arjesta sunnuntaihin ja juhannuksesta jouluun tunteaksemme olevamme olemassa, vakuuttaaksemme itsemme ja muut siitä, että olemme vielä elossa.

  • Elokuvafiguurit ja eroottiset kortit myytiin lokakuun huutokaupassa Helanderilla 300 € ja 110 €

Vipinäviikko

päättyi flunssaan, joka tuli ja meni. Sauna heti alkajaisiksi, raitis ilma ja täyslepo pariksi päiväksi auttaa aina!

Opetustyö on päässyt vauhtiin ja olen täpinöissä kaikesta siitä uudesta, jota kohtaamiset opiskelijoiden kanssa avaavat eteeni. Pohdin nyt viikoittain näkökulmia nykytaiteeseen. Keskustelen suomalaisesta taiteesta ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa. Luotaan taiteen historiaa esihistoriasta barokkiin. Edessä on antoisa syysperiodi!

Habitare, ArtHelsinki ja Salonki avasivat ovensa keskiviikona 9.9. Olin mukana pitämässä yhtä avajaispuheenvuoroista. Aiheenani oli keräilyn moninaisuus ja oman elämän näköiset keräilykokoelmat. 1900-luku on nyt vahvasti mukana antiikkiympyröissä. Ostajia kosiskellaan designilla, kuriositeeteilla, tuunailulla ja kotoilulla. Statuskokoelmista ollaan siirtymässä persoonalisiin elämyskokoelmiin ja elettäviin antiikki- & retrokoteihin. Keräilyn maailmassa on tilaa kaikille.
IMG_0825 IMG_0842 IMG_0838
IMG_0840  IMG_0835 IMG_0829
Esineiden lisäksi soisin myös taiteen löytävän paikkansa suomalaiskotien seiniltä. Alla olevista ideakuvista löytyvät vaihtoehdoksi Juhani Heikkilän rintakorut Galleria Johan S:n osastolta sekä messujen vaikuttavin taideosasto, Art Grahn. (Kuvissa vasemmalla: Rafael Wardi ja oma suosikkini Rolf Sandqvist; oikealla: Anitra Lucander ja Yngve Bäck.) Taiteen taju ja taito näyttävät siirtyvän eteenpäin geeneissä ja kasvatuksessa. Rikhard Grahnin ansiosta en menetäkään vielä uskoani sukupolvimurrosta elävän taidekaupan tulevaisuuteen.
IMG_0832 IMG_0828 IMG_0827
IMG_0851 IMG_0854 IMG_0850
Torstaina 10.9. juhlimme Huutokauppa Helanderin uusien tilojen Grand Opening -avajaisia. Tältä toimivat, ajanmukaiset, ammattimaiset ja palvelukapasiteetiltaan nykyaikaiset huutokauppatilat näyttävät!
11930941_938484706193565_1098649225130951422_o IMG_0906 11893763_938484422860260_7992673013229035390_o
Kira Weckman tiimeineen tarjosi pikkusuolaista ja -makeaa, jonka rinnalla suurin osa näkemistäni cocktailtarjoiluista kalpenee. Herkullista, kevyttä, tyylikkään vivahteikkaita makuja uudella tavalla. Sokerina pohjalla punaisen cavan kanssa sulosointuvia makeita paloja. Ruokataidetta! Kiitos, Kira!

Catwalkilla näimme Vappu Pimiän säestämänä kymmeniä esimerkkejä siitä, miten huutokaupan vintageostoksilla saa aikaan tyylikästä jälkeä. Muoti ei ole vain kuluttamista. Korkeatasoinen muoti on ajatonta luovuutta ja se tarjoaa loputtomia ideoita myös pukeutujalle. Kannattaa siis satsata kerralla laatuun eikä tipoittain tusinahankintoihin. Huutokaupoista huippulaatua löytää myös kohtuukukkarolla.
IMG_0893 IMG_0894 IMG_0857
IMG_0889 IMG_0891 IMG_0870
Poistuessamme paikalta laskin tuolirivien määrää ja mietin, miten suuri henkinen etäisyys onkaan Helsingin kantakaupungin ja muun Suomen huutokauppojen välillä. Etelä-Helsingissä vasarahuutokaupat hiipuvat. Sanotaan, että ostajat eivät enää tule paikan päälle istumaan. Vannotaan, että online on päivän sana. Uskoako tuota, kun katsoo Helanderin tuolipaljoutta? Huutokauppapäivänä jokainen istuin on varattu, eivätkä penkit aina riitäkään. Kahvia kuluu ja näkäräisiä narskutellaan. Tuttuja tervehditään ja tuntemattomienkin kanssa käydään juttusille. Palsanmäen huutokaupoissa Uuraisilla väenpaljous pursui kesäkuukausina sisältä pihamaalle asti. Pullat ja grillimakkarat tekevät kauppansa. Kakku saa päivän tuntumaan juhlalta. Maakuntien huutokaupoissa seisotaan kylki kyljessä kuin syyssilakat. Kätellään, puhutaan, nauretaan, kyräillään, kilpaillaan ja kohdataan.

Tuliko ostamisesta toisille suorittamista, jonka voi tehdä ohimennen tabletti kourassa? Onko taide ja antiikki ja koko sen ympärillä pyörivä värikäs joukko toisille elämys, joka ansaitsee juoksukahvin sijasta alasistumisen, pysähtymisen ja mukaansa tempaavan hetken? Huutokauppa ja kirpputori ovat elämän kouluja sieltä hauskimmasta päästä ja ilmaisiakin ne ovat ainakin siihen saakka, kun innostut tekemään tarjouksia ja heittäytymään mukaan keräilyn maailmaan.

Huutokauppojen uusi syksy

  11888016_931931543515548_7145784028728337022_n 11903757_934710546570981_6257835039549270768_n 11902577_934611999914169_445357322433835402_n 11960180_934611759914193_7654991782274263059_n 11918926_934093053299397_3159682969306613465_n
Huutokauppa Helander
on aloittanut syksyn superuudenaikaisissa tiloissa. Yritys teki täydellisen tilauudistuksen pääkaupunkiseudun huutokaupoista ensimmäisenä, ja otti ison harppauksen eteenpäin sekä palvelukapasiteetiltaan että logistiselta toimivuudeltaan. Huolimatta sijainnistaan Helsingin kantakaupungin kyljessä Helander suuntautuu selvästi koko Suomen huutokauppataloksi välineinään kätevät ja konstailemattomat kotisivut sekä kauempaa tulevien vaivaton paikoitus. Myös kahviopalvelut huutokaupan aikana ovat omiaan palvelemaan matkan päästä saapuvien viihtyvyyttä. Viralliset avajaiset eli Grand Opening koetaan 10.9.2015. Vappu Pimiän juontamaa iltaa seuraa 12.9.2015 alkavaan huutokaupaviikonloppuun koottu Fashion & Vintage -valikoima. Odotamme kiinnostuneina. Yrityksen kotisivuilta ja facebookista löytyvät uusimmat kuvat vihjaavat, että myös valokuvaustilat ja -taidot ovat kohdallaan.

Kantakaupungin huutokaupoista Bukowskis on jo ehtinyt ajamukaistaa Iso Roobertinkadun toimipisteitään ja pystyy tarjoamaan yhdessä Bukowskis Marketin kanssa asiakkailleen myös toimivan logistiikan parkkipaikkoineen. Hagelstam & Co. on jäänyt saavutettavuudessa pussin pohjalle, julkisen liikenteen pysäkin, pyörätien, portaiden ja ahtaan hissin taakse Bulevardin kakkoskerrokseen. Firman Tehtaankadun pisteessä tavaraliikenne sisään ja ulos sujuu sutjakammin, mutta sisätilojen imago muistuttaa edelleen enemmän kellarivarastoa kuin nykyaikaista huutokauppakamaria.

Tilojen sijasta Hagelstam & Co. on keskittynyt kesän aikana kehittämään palvelukonseptiaan. Syyskauden avauksena on asiakaspalvelutoimintojen karsiminen käteismaksun mahdollisuudesta luopumalla. Odottamatonta, että kaupan alalla ratkaisun tekevät Suomessa ensimmäisenä huutokauppakamarit eivätkä paljon suurempia päivittäisiä myyntitapahtumamääriä tahkoavat kulutustavaraketjut. Järjestelyt vihjaavat kehityksestä netti- ja online huutokauppojen suuntaan.

Hagelstam & Co. ei ole linjauksessaan yksin. Myös Bukowskis / Bukowskis Market on jo aiemmin siirtynyt soveltamaan ei-käteistä -käytäntöä. Sen osalta päätökseen lienevät johtaneet hallinnollisten säästöjen lisäksi kahdessa maassa rintarinnan pyörivä online-huutokauppatoiminta sekä Bukowskis Marketin taukoamatta, 24 tuntia vuorokaudessa reaaliajassa maailmanlaajuisesti tapahtuva kauppa. Siihen verrattuna ainoastaan Helsingistä käsin toimivan Hagelstam & Co:n kuukausittainen myynti jää esinemäärällä – kuin myös maksutapahtumamäärällä – laskettuna kauas. Hagelstam & Co. selittääkin omaa päätöstään nopeudella, turvallisuudella ja tehokkuudella. Rivien väliin voisi ehkä lisätä säästöt, jotka firma saa kassapalveluiden ja talousvastaavan tehtävien karsimisesta. Yrityksen turvallisuutta ratkaisu toki helpottaa, joskin uniikit arvoesineet huomioon ottaen turvajärjestelyt lienevät jo nyt mitoitetut huutokauppojen aikana maksimiin. Kauniista sanoista huolimatta firman oma etu lieneekin painanut vaakakupissa vähintään yhtä paljon kuin asiakaslähtöisyys. Elleivät taloushallinnon tehtävistä vapautuvat taloudelliset resurssit sitten tulevaisuudessa lisää huutokauppojen ydintoimintoja eli asiantuntijavoimia, arviointikapasiteettia ja asiakaspalvelua?

Muutokset maksukäytännöissä osuvat talouden yleisen kehityksen huomioiden mielenkiintoiseen hetkeen. Käteinen tai kortti, jopa välttämättömyystarvikkeitakin myyvä Stockmann on vaikeuksissa. Maakuntien huutokaupat ja antiikkitapahtumat pyörivät edelleen pitkälti pienyrittäjien ja käteismaksujen varassa, ja uutisetkin ennakoivat aivan vastikään käteisen käytön jatkuvan korttien rinnalla vielä pitkälle tulevaisuuteen. Viekö käteismaksun poistuminen ainakin pienempiä ostoksia tekevää yleisöä muihin kilpailukykyisiin huutokauppoihin? Sen tulemme näkemään hissukseen vasta pidemmällä aikavälillä. Huutokauppabisneksen muutosvuodet ovat Suomessa vasta alussa. Uutta käytäntöä testattaneen Hagelstam & Co:lla ensimmäisenä syksyn erikoishuutokaupoissa. Luvassa ovat Militaria & Numismatiikka sekä Tapio Wirkkala. Odotukset ovat korkealla ja täyttyvät, jos mainostettujen huutokaupaspesiaalien rungoksi on onnistuttu saamaan edes yksi huomattava yksityiskokoelma.

fashion-H15fyrkant reklam_moderna_1
Online-konseptiaan kevään hionut Bukowskis näyttää nyt suuntaavan katseensa hallinnollisten uudistusten sijasta huutokauppaimagon kehittämiseen sekä uuden polven huutokauppayleisölle suunnattuun tarjontaan. Vintagemuoti palaa takaisin valikoimiin loistavalla huutokauppanimikkeellä Define Fashion. Yhdessä Tukholman vastaavan tapahtuman kanssa saamme varmasti nähdä syys- ja lokakuussa avajaisyleisössä uutta verta ja tarjouskilpailussa muodin ilotulitusta. Hintaennätyksiä lienee luvassa, mikä toivottavasti lisää myös kiinnostusta ei vain muodin ja vaatesuunnittelun historiaan vaan myös alan kotimaisiin taitajiin ja tulevaisuuteen. Uusittuihin tiloihin hyvin sopivaa näyttelykonseptiaan Bukowskis jatkaa heti syyskuussa huutokauppayleisön suosikin Kristian Krokforsin retrospektiivisella näyttelyllä. Varmaa on myös online-huutokauppojen jatkuminen. Onlinen kansainvälinen kattavuus on tähän saakka näkynyt esimerkiksi uniikeimman suomalaisen designin ennätysmenestyksenä, joten syksyn Modern + Contemporary & Designin sekä Klassisen tarjontaa ja tuloksia odotetaan varmasti kiinnostuneina.

img_3211_4 img_3471_2
Tampereen Annmari’s huutokauppakamari ehti uusiin tiloihin jo pääkaupunkiseudun kollegojaan aikaisemmin. Visuaaliset kotisivut, hyvät ja monipuoliset kuvat sekä uutuus, valikoitujen myymättä jääneiden kohteiden nettitarjouskauppa pitävät Tampereen vakaasti maakuntien kärkisijalla. Tampereen tarjonnassa näkyy, että yrityksellä on tukeva jalansija ja uskollinen asiakaskunta omalla tontillaan. Annmari’sin ei tarvitse kierrättää jo kertaalleen pääkaupungissa pyörineitä tai sinne tarjottuja kohteita. Varsinkin designin, taiteen ja korujen tarjonta on Tampereella tuore, runsas, raikas ja tasokas. Lisäksi huutokauppatalo on onnistunut pitämään kiinni militariasta ja laajentamaan designvalikoimaa kivasti valaisinten ja tekstiilien puolelle.

Jos haluaisin tulevina syys- ja talvikuukausina kartoittaa Suomen huutokauppamaailmaa ajan hermolla ja koko laveudessaan sekä tehdä löytöjä kotiin, piipahtaisin tänä syksynä ehdottomasti Helanderilla, Tampereella ja lopuksi Uuraisilla, vanhan tavaran ja antiikin reaalitasolla uurastavan Palsanmäen pariskunnan huutokaupassa. Sitä paitsi täältä Porvoosta käsin katsottuna edellä kuvaamani kierros vapauttaisi minut täysin Helsingin keskustan liikennejumituksesta sekä laatuajan tuhlauksesta autossa, bussissa tai raitiovaunussa napottaen.

Artikkelin otsikkokuva ja muut artikkelikuvat: Bukowskis, Helander, Annmari’s

Kiehtovaa Wirkkalaa

_TS03889 Camping__TS03440
Tapio Wirkkalan posliinia ja lasia Rosenthalin tehtaan ajalta esitellään vihdoinkin kattavasti ja upeasti 
Suomen lasimuseossa 12.6.–31.12.2015.

Muotoilumme keulakuvan Tapio Wirkkalan Rosenthalille suunnittelemat ja tehtaalla valmistetut esineet ovat pysyneet harmillisen syrjässä suomalaisen design-buumin keskellä. Kenties syynä on ollut, että kotimaiset designmarkkinat ovat keskittyneet suomalaisiin valmistajiin, ja vain suppea asianharrastajien joukko on jaksanut etsiä tietoa Wirkkalan roolista eurooppalaisen muotoilun parissa. Wirkkalan 30-vuotinen yhteistyö Rosenthalin kanssa tuotti muotoilultaan rohkeaa, mannermaista ja kokeilevaa posliinia, lasia ja metallia. Esineitä voi hyvällä syyllä kutsua Rosenthalin jännittävimmiksi tuotteiksi.

Tapio Wirkkala on suomalainen maailmankansalainen, kansainvälinen muotoilijasuuruus, joka oli niin Lapissa, Italian Muranossa kuin Selbissä, Baijerissa, yhdessä Saksan posliiniteollisuuden keskuksista. 1950-luvulla sekä Wirkkala että Rosenthal nousivat kansainväliseen maineeseen hyvän muotoilun takuuniminä. Kun Rosenthal-osakeyhtiö otti 1961 käyttöön Rosenthal Studio-Linie -tuotemerkin, sen keulakuvia olivat  Tapio Wirkkalan posliiniset maljakot, kulhot, savukesetit, valaisimet ja hotelliastiastot, lasista, aterimista ja posliiniastiastoista puhumattakaan. Suomen lasimuseon näyttelyssä on esillä myös koriste-esineitä ja palkittu muovinen ”Helsinki”-retkiastiasto. Muistakaa painaa mieleen myös koristeaiheet, joita Rut Bryk suunnitteli puolisonsa Tapio Wirkkalan Rosenthal-astiastoihin.

(Kuvat: Suomen lasimuseon lehdistömateriaali: Maljakko, verholasi, 2512, 1963 Rosenthal Studio-Linie, Ambergin lasitehdas & Muovinen retkiastiasto ”Helsinki”, jolla Tapio Wirkkala voitti v. 1963 BASF:in kilpailun)

Kyllä kiitos! Suosikkini Bukowskilla

Kävimme eilen kuvaamassa designvalaisimia Bukowskis Modern & Contemporary huutokaupan näytössä.
Minulta kysyttiin omia suosikkejani, mutta taide vaatii aikaa. Vastaus ei siis tullut heti ja siinä, mutta tässä se nyt on.

Kyllä kiitos! Nämä olivat minun valintojani, teoksia joista pidän asioita jotka saavat hyvälle tuulelle.

Mukana on pari yllätystäkin. Itselleni niistä suurin on Matti Kujasalon abstrakti maalaus. Kujasalo ei ole ollut ihan minun juttuni, vaikka taidettaan arvostankin. Nyt eteen tuli teos, johon ihastuin sydänjuuriani myöten. Taiteen voima on minulle aina ollut taiteilijan kykyä näyttää toisenlainen maailma kuin itse pystyn kuvittelemaan. Nykytaiteen ystävänä ja keräilijänä olen aina pitänyt tärkeänä kykyäni olla avoin myös niille taiteilijoille ja teoksille, jotka eivät heti ensi näkemältä ole tuntuneet omalta. Jokainen päivä on uusi ja elämän myötä me kaikki muutumme. Siksi myös taiteen ovi kannattaa pitää avoimena. Koskaan ei tiedä, milloin on valmis kohtaamaan uusia kysymyksiä ja yllätyksiä.

Sinäkin ehdit vielä valita omat suosikkisi osoitteessa, https://www.bukowskis.com/fi

Bukowskis Modern & Contemporary -huutokauppa pidetään tällä kertaa ainoastaan on oline. Siinä on riskinsä, mutta ei se pelaa, joka pelkää. Jonkun täytyy olla ensimmäinen ja ainakin kokeilla. Toivon silti, etteivät vasarahuutokaupat tyystin katoa. Saattaa olla, että kansainvälinen ostajakunta on jopa aktiivisemmin mukana oman päätteen äärellä kuin vanhaan tapaan puhelimen päässä. Ensi viikko näyttää kuinka Suomen taidekaupan historian ensimmäisessä on line -arvohuutokaupassa käy. Rohkeuden yritystä Bukowskia ei ainakaan voi syyttää. Jos homma ei toimi, kilpailijat saavat kauan kaipaamansa tasoitusta. Jos tämä onnistuu, Bukowskis on jälleen kerran askeleen edellä muita.

9498241_fullscreen 9498215_fullscreen
Kaija Aarikka, 1970 & Annika Rimala, 1976
9497958_fullscreen 9497951_fullscreen
Heikki W. Virolainen, 1963 & Tommi Toija, 2008
9498157_fullscreen 9498248_fullscreen
Carl Gustav Hiort af Ornäs, 1950-luku & Kurt Ekholm, 1931
9498245_fullscreen 9498369_fullscreen
Aune Siimes, 1940-luku & Tapio Wirkkala, 1960-luku
9498148_fullscreen 9498059_fullscreen
Marika Mäkelä, 2002 & Samuli Heimonen, 2009
9497960_fullscreen 9498047_fullscreen
Simo Hannula & Matti Kujasalo, 1978
9497978_fullscreen 9497997_fullscreen
Vladimir Kopteff & Tom Wesselmann
9498048_fullscreen 9497889_fullscreen-1
Sam Vanni, 1969 & Birger Kaipiainen, 1941

 

Uusi nimi säveltäjäsuosikkeihini

on ruotsalainen Wilhelm Stenhammar (1871-1927)
https://www.youtube.com/watch?v=pLrPf1OEtxE
Hänen sinfoniansa nro 2 g-molli op. 34 soi eilen ja tänään RSO:n konsertissa Helsingin Musiikkitalossa. Kapellimestari Hannu Linnun työskentelyä oli fantastista seurata. Hän teki orkesteristaan yhtä musiikin kanssa.
Kantaesityksensä sai Minna Leinosen (s. 1977) Scatterings. Kolmiulotteinen, ajassa ja tilassa elävä orkesteriteos, jossa epätavanomaiset soittimilla tuotetuista äänistä syntyy mukaansa tempaava äänimatka.
Tapasin Minnan YLE Klassisen Kantapöydässä eilen keskiviikkona. Löydät meidät lähetyksen loppupuolelta 15.5. saakka osoitteesta, 
http://yle.fi/aihe/klassinen/kantapoyta
Onneksi olkoon, Minna. Toivon monia monia vuosia luovalle työllesi!
Viimeisin vaan ei suinkaan vähäisin kiitos illan musiikkielämyksestä sopraano Soile Isokoskelle. Hän antoi Sibeliuksen lauluihin elämän, kuulaan kirkkaan soinnin. Mykistävä taito, loistava lahjakkuus.

Tulevaisuuden designia Bukowskilla. Uudet nettisivut Tampereella.

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Kesäauringossa koottu energia kantaa hedelmää. Uusia ideoita kypsyy ja pukkaa näkyviin kuin sieniä sateen jälkeen. Ennen kuin lähdet sienimetsään, merkitse kalenteriisi 5.-19.9. Silloin Helsingin Bukowskin ja Ornamon yhteistyönä syntynyt näyttely marssittaa esiin tulevaisuuden designia. Kurkista myös Tampereelle, jossa Tampereen huutokauppakamari Annmari’s on lanseerannut uudet, visuaaliselta ilmeeltään tuoreet, houkuttavat ja koukuttavat nettisivut. Nyt sieltä löytyvät maanmainioina kuvina seuraavan, 9.9. klo 17 pidettävän huutokaupan kohteet.
Tietoja Bukowskin ja Ornamon näyttelystä löytyy täältä, https://www.bukowskis.com/fi/news/571
Oikotie Tampereelle ja mm. alla oleviin syyskuun huutokaupan kohteisiin avautuu tästä, http://www.annmaris.fi
annmaris_karuselli_kollaasit-design

Itä-Suomen sympaattisimmat antiikkipäivät koettiin Simpeleellä 19.-20.7.

Tässä pieni otos yhteen kouluun ja neljään perinnerakennukseen sijoittuneiden, järjestyksessä jo 16. kesäpäivien ulko-alueesta.
Kesämieltä, mukavia ihmisiä, jaettuja tarinoita, paistettuja makkaroita.
Eikä ole Imatran voittanutta, ylittänyttä Vuoksen virran.
IMG_2048IMG_2054IMG_2050IMG_2056
IMG_2055IMG_2058IMG_2061
IMG_2047IMG_2060IMG_2046
IMG_2081IMG_2080IMG_2037
IMG_2076IMG_2071IMG_2074 

Suu messingillä Mäntässä

Uusi Serlachius-museo oli arkkitehtoninen elämys. Muoto. Materiaali. Valo. WOW! Sisältönä näyttelyt, jotka luotsaavat lähimenneisyyttä, herättävät ajatuksia, ottavat kantaa, yllättävät, kätkeytyvät, löytyvät, kohtaavat, koskettavat, avartavat menneisyyttä, kiikaroivat tulevaisuuteen. Taidepaikkakuntien listalla Mänttä yltää kirkkaasti kärkipäähän. Puitteet uuteen ovat nyt valmiina. Jokainen yksityiskohta on harkittu ja viimeistelty, mitään ei ole jätetty kesken tai tehty sinnepäin. Tämä on valmis ja vaikuttava paketti. Viimeistä piirtoa myöten. Avajaiskesä vakuutti, tulevat kesät kutkuttavat. Tänne täytyy palata. Ars longa. Viva la Vida!IMG_0337 IMG_0327 IMG_0331IMG_1965 IMG_1979  IMG_1964 IMG_1948IMG_1992IMG_0344 IMG_1985IMG_1996 IMG_0351   

Viikonloppuna 12.-13.7. Fiskarsiin

Viikonloppuna suosittelen Fiskarsin Antiikkipäiviä ja pieteetillä vaalittua, elävää ja monipuolista ruukinmiljöötä. Antiikkia, keräilytavaraa, taidetta, antiikkiliikkeitä, kirpputorikauppiaita, näyttelyitä, Fiskarsissa toimivien käsityöläisten ja taiteilijoiden tuotantoa, antiikki- ja keräilyalan kirjallisuutta, ihana kakkukahvila, kesäruokaa tarjoavia ravintoloita. Eli kaikkea, mitä kauniina kesäviikonloppuna voi toivoa ja pittoreskit maisemat kaupan päälle.
IMG_2025
Tässä tunnelmia antiikkitapahtumasta. Katso yhteystiedot ja aukioloajat http://fiskarsinantiikkipaivat.fi/index.htm
IMG_2005 IMG_2008
IMG_2014 IMG_2013 IMG_2015
IMG_2018 IMG_2020
IMG_2011 IMG_2010 IMG_2027
IMG_2023 IMG_2024 IMG_2021
IMG_2029 IMG_2017

Kylmiä väreitä Salmelan lämmössä

Taidekeskus Salmela Mäntyharjulla avasi 25-vuotisjuhlanäyttelynsä lauantaina 7.6. Sää suosi jälleen kerran avajaisjuhlallisuuksien yleisöä. Sade alkoi vasta klo 18, kun kaikki näyttelyteokset oli katsottu, flyygelibuffet viineineen nautittu ja oli aika lähteä kotimatkalle.

Avajaiskonsertti sai minut kyyneliin. Ihoni se nostatti helteisessä lämmössä kananlihalle. Kaartin soittokunta esitti kapellimestari Elias Seppälän johdolla kaksi suurta suosikkiani. Jean Sibeliuksen Valse Triste soi kuin tussipiirustuksen siveltimenvedot. Se avaa mieleeni kuvia, jotka vaihtelevat alakulosta riemuun, kaipauksesta iloon ja melankoliasta toivoon. Modest Musogorskyn Näyttelykuvia on kuin ikkuna taiteen historiaan. Se on täynnä tarinoita ja huumoria, kuin nerokkaan taidekriitikon tekstiä sävelin kirjoitettuna. Musogorskyn mestariteosta kuulee esitettävän suht’ harvoin, siksikin kokemus oli unohtumaton. Sävelten kosketus sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää.
Basso Mika Kares lauloi Sarastron aarian Mozartin oopperasta Taikalhuilu, Ruhtinas Greminin aarian oopperasta Jevgeni Onegin ja Filipin monologin oopperasta Don Carlos. Minä olen bassoäänten ihailija. Kareksella on upeasti soiva ääni, jota odottaa loistava tulevaisuuus.  IMG_0303
Tässä kuvassa kesänäyttelyn taiteilijoista esittäytyy Eero Hiironen, joka on tuonut teräksisen veden rinnalle kallion ja pronssinkultaisen valovirran. Sävy on silmissäni merellisempi kuin hopeanteräksisissä järveen assosioituvissa teoksissa.
Hiirosen lisäksi viivähdin hyvän tovin Tero Laaksosen maalausten äärellä. Aistillinen punainen, muistumat antiikin klassisesta kulttuurista ja avaruudellinen ikuinen sininen ovat minulle kuin koko taidehistorian vertauskuva: kulttuurimme ja taiteemme kivijalka, taiteen aistillinen voima ja järjen tallentama tieto aistein ja tuntein koettuna. Muun muassa tästä syystä Laaksosen teokset ovat suosikkejani.
IMG_0304
Muistonäyttelyn taiteilijoista kuvissa näkyvät myös Kimmo Kaivanto ja Esko Tirronen. Molemmat ovat tämä hetken taidemarkkinoilla kiinnostavia nimiä. Kaivannon arvostus on vahva ja yhä nousussa. Uskon, että myös fotorealismin kotimainen kärkinimi Tirronen löytää tiensä modernin taiteen kasvavan ystäväjoukon sydämiin.
Lisäksi päärakennuksessa ja veistospuistossa on esillä Ukri Merikannon veistoksia Juhana Blomstedtin teoksia sekä vaikuttava kokonaisuus Nina Ternon veistoksia ja tussipiirroksia.
IMG_0305
Kesän nuorista taiteilijoista omiksi suosikeikseni nousivat Kia Taegen ja Pia Kousa. Kia on valo! Pian avaa ja tulkitsee uudella tavalla hollantilaisten 1600-luvun kukka-asetelmien monikerroksista maailmaa, illuusioineen ja symboleineen. Tuoreen kuvamaailman avasi eteeni Antti Huovinen avaruus- ja 3-D maalauksillaan.
Jo viime kesänä mieleeni jääneiden Netta Tiitisen ja Jussi TwoSevenin etenemistä seuraan edelleen tarkoin silmin. Tiitinen on nyt työskennellyt aiempien maalaus-esinekoosteiden sijasta maalaus-kollaasi tekniikalla eli maalausta sekä lehtileikkeitä, kirjansivuja ja valokuvia yhdistäen. Jussi TwoSevenin väriasteikko on säilynyt tuttuna kuivan/märän asfaltin harmaana-mustana-hopeanharmaana. Uusissa töissään hän oli kääntänyt katsettaan kaupungista luontoon. Fokuksessa olivat eläimet, jotka tulevat suurine kasvoineen ja silmineen lähelle ja yhäkin lähemmäs katsojaa. Osuma on minun kannaltani täydellisesti ajoitettu – olen näet vihdoin jättänyt jäähyväiset kaupunkiviidakolle. 30 vuotta asfalttia on vaihtunut linnunlauluun, merituuleen ja vehreyteen.
IMG_0306
Uudella puistonäyttämöllä kantaesitetyssä Salmelan juhlafanfaarissa kuulin häivähdyksen häämarssia ja Nälkämaan laulua, joka sekin saa minut juuriltani kainuulaisen liikuttumaan. Avajaispuheen piti puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen. Yllätyshuipennuksena oli tasavallan presidentti Sauli Niinistön Taidekeskus Salmelan toiminnanjohtaja Tuomas Hoikkalalle myöntämä konsulin arvo.
Kunnianositus meni mielestäni oikealle henkilölle. Nuorten taiteilijoiden työskentelyedellytykset, huolellisesti vaalittu ja hoidettu perinnemiljöö, taidekeskuksen työllistävä vaikutus Mäntyharjun kokoisen paikkakunnan mittakaavassa sekä toiminnan määrätietoinen jatkuvuus eivät ole itsestäänselvyyksiä eivätkä ne valitettavasti ole olleet kaikkien kesätapahtumanjärjestäjien parhaita puolia.

Tuomas Hoikkalan värikäs ja näkyvä persoona avaa näkyvyttä myös Salmelan suojissa työskenteleville nuorille taiteilijoille. Viipurin residenssistä ja vähitellen Kouvolaan laajenevasta toiminnasta puhumattakaan.
On positiivista, että kesäkotimaa tarjoaa paikan, joka tuottaa iloa, työtilaisuuksia, toimeentuloa ja hyvänolon kohtaamisia. Tasavertainen lämminsydämisyys ja avoin syli on tärkeä niin taiteen suurkuluttajille kuin ”taiteen ummikoille”. Salmelaan voi tulla viihtymään, nauttimaan ja kokemaan asioita, joiden minä uskon pitkällä aikavälillä madaltavan kynnystä taideyleisön ja nuorten taiteilijoiden välillä. Taide-elämykset antavat meille luovaa pääomaa, ja taiteen tulevaisuudelle täytyy antaa maaperää kasvaa. Minä liputan nuorten taiteilijoiden puolesta, kokeneiden mestareiden työtä ja esikuvaa arvostaen.

Kaipasitpa sinä sitten musiikkia, taidetta tai ainoastaan hyvää kesäruokaa ja lasillisen olutta pittoreskissa paikassa, kaarra 7.6.-10.8. Mäntyharjun kautta. Vaikka et olisi koskaan käynyt taidenäyttelyssä, täällä ei ole syytä jännittää.