Avainsana-arkisto: Ilmari Tapiovaara

Suora lento Tampere-Pariisi

Helsingin designhuutokaupat näkivät syyskuussa tyylikkään ylilennon, kun tamperelainen Annmari’s liiti kotikentältä suoraan Pariisiin. Nimeään virtaviivaistanut Annmari’s Nordic Auctions on jo hyvän aikaa pitänyt käsissään suomalaisen designin jälleenmyynnin valtikkaa. Yritys on osoittanut hallitsevansa uudet informaatiokanavat, huutokauppojen live ja online-toteutuksen, verkon, verkostoitumisen, markkinoinnin, imagon – ja visuaalisuuden. Vaikuttavasta designtarjonnasta ja huippuhinnoista on tullut Tampereen Hämeentiellä enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Korona-aika taisi antaa vauhtia uusille kunnianhimoisille avauksille. Kun asiakkaiden tie tarjolla olevien esineiden luo mutkistui maskien ja matkustuskieltojen taakse, Annmari’s vei esineet keskelle Länsi-Euroopan laajinta ja vahvinta ostajakuntaa. Yhtälöön liitettiin ranskalaisen Piasan osaaminen ja huutokauppakuratointi – ja voilá! Lopputulos oli tyylikäs kuin suomalaisen designin jalokivet konsanaan.

Tampereella on oivallettu, että maantieteellä on merkitystä, mutta kilometreillä ei. Pariisi on Tampereelta katsottuna yhtä lähellä kuin Helsinki. Verkostoituneessa maailmassa sama pätee myös toisinpäin: Pariisista käsin Tampere on yhtä lähellä, kaukana tai sivussa kuin Helsinki. Joten miksei menisi Tampereelta suoraan eurooppalaisten designmarkkinoiden keskipisteeseen?

Vaikka monet netissä toimivat huutokaupat houkuttelevat ostamaan tavaraa kuviin ja ulkonäköön perustuen, arvodesignin keräilijälle ulkonäkö on vain osa kokonaisuutta. Materiaali, työn jälki, tuotteen laatu ja kunto ovat olennainen osa esineen pitkän aikavälin arvoa. Mitä suuremmista summista on kyse, sitä todennäköisemmin hankita tehdään kestämään elämää vielä omistajansa jälkeen, ei vaihtamaan omistajaa, kun tyyli muuttuu ja kotia laitetaan taas kerran uuteen kuosiin. 

Ensiluokkaisissa designkokoelmissa muotoilun vuosikymmenet limittyvät ja kerrostuvat muodostaen kuvan siitä, mikä kulloinkin on ollut taitojen, tekniikoiden, uusien oivallusten ja luovien näkemysten parhaimmistoa: visuaalisesti, aistimellisesti ja toiminnallisesti. Siksi keräilijöiden tahtoa nähdä kohteet ennen päätöksentekoa omin silmin ei pidä aliarvoida. Annmari’s ja Piasa tarjosivatkin näytön Pariisissa. Paikka oli tyylin ja laatutietoisuuden keskipisteessä, rue du Faubourg Saint-Honorélla, jolta löytyvät maailman suurimmat muotitalot sekä hurmaavin – ja kallein -ruusukauppa Roses Costes. 

Suomesta Pariisiin oli vain klikkauksen verran matkaa, kun valittavana oli virtuaalinäyttö verkossa, web-katalogi tai painettu luettelo. Latasin painetun luettelon. Avasin pdf-tiedoston ja hymyilin. Kanteen valittu yksityiskohta messinkivalaisimen rei’itetystä kuvusta toi mieleen valon ja lämmön, auringon, avaruuden sekä 1950-luvun tulevaisuuden utopiat à la Jacques Tati ja elokuva Enoni on toista maata. Pienen lyöntivirheen ”costumer service” ohitin olankohautuksella: ”C’est la vie – broken English!” Sitten aloin selata kuvia. 

Kohteista oli listatut perustiedot, ja joistakin myös provenienssi, näyttelytiedot ja kirjallisuuslähteet. Lisätietoa tai kuntoraportta haluaville annettiin kaksi kontaktihenkilöä. Halutut tiedot sai lähes millä tahansa suurimmilla läntisen maailman keräilykielillä – formidable, impresionante, erstaunlich!

Katalogin sivut avautuivat edessäni kuin korut. Kuvat olivat elegantteja. Kuvakulmat oli harkittu kohde kerrallaan, esinetyypin, koon ja materiaalin mukaan. Kuvat detaljeista olivat aistikkaita. Ne kertoivat myös esineen arvon kannalta olennaiset yksityiskohdat. Arkistojen mustavalkokuvat loivat ajankuvaa ja veivät nostalgiamatkalle paikkoihin, joihin huutokaupan kohteet on aikanaan suunniteltu. Henkilökuvat muotoilijoista antoivat tekijöille kasvot. Sokerina pohjalla oli muutamia valokuvia valmistusprosesseista; kunnianosoituksia käsityölle, eri alojen ja tekniikoiden osaajien työpanokselle ja koko suomalaisen designin historialle.

Luettelon sivuilla vuorottelivat tutut kohokohdat ja laatulöydöt, joilla kansainväliset keräilijät voivat erottautua vertaistensa joukossa. Vakionimet, kuten Tynell, Aalto, Johansson-Pape, Wirkkala, Sarpaneva, Kaipiainen olivat totta kai mukana; heidän rinnallaan ansaitun paikkansa olivat saaneet Wivi Lönn, Arttu Brummer, Olof Ottelin, Werner West, Runar Engblom, Impi Sotavalta ja Maija Taimi. Aino Aalto pääsi valokeilaan omalla aukeamallaan, kuten kuuluukin. Tämän hetken tavoitelluimmat tekijät, muun muassa Märta Blomstedt, Carl Gustaf Hiort af Ornäs, Antti Nurmesniemi, Ilmari Lappalainen ja Ben af Schultén toivat kaivattua monipuolisuutta designin tähtitarinaan. 

Nähdäkseen lähelle on joskus hyvä lähteä kauas. Annmari’s & Piasa -luettelo ei toistanut samaa huutokaupoista tuttua kaavaa, johon moni Suomessa järjestettävä designhuutokauppa on jopa jämähtänyt. Tuttujen kohteiden lisäksi mukaan oli löydetty ja poimittu uniikkeja harvinaisuuksia. Birger Carlstedtin suunnittelemia huonekaluja en uskaltanut edes odottaa säilyneen. Ilmari Tapiovaaran Palan-kirjahyllykkö ja Cantu-hylly hemmottelivat pohjoismaisella kauneudentajullaan. Lauri Järveläisen suomalainen art deco oli kuin piste i:n päällä tyylin kotikentällä Ranskassa. Kokonaisuutena katsoen valikoiman painopiste oli yhä kultaisessa menneisyydessä. 1980-luku ja sen jälkeiset vuosikymmenet ovat hivuttautuneet Suomen designmarkkinoille hitaasti ja satunnaisesti. Yltäneekö niiden lumovoima koskaan legendaarisen Mid-Century Modernin rinnalle? 

Päänavauksena Annmari’s & Piasa tekivät juuri sen mitä on kaivattu ja odotettu. Ne antoivat uudet kriteerit designhuutokauppojen visuaaliselle estetiikalle ja aidosti kansainväliselle toteutukselle. Ne oivalsivat viedä suomalaisten huutokauppamarkkinoiden valovoimaisimman kategorian sinne, missä laaja väestöpohja ja nopeasti taittuvat etäisyydet takaavat suurimman huomioarvo. Menestystarinaa ei synny ilman uskallusta aloittaa pohjatyö. Tunnettuuden lisääminen ja saavutettavuuden parantaminen on ensiaskel kohti kiinnostuksen ja asiakaspohjan laajenemista. 

Optimistinen tulevaisuudenvisioni alkaa luettelon kohteista 251 ja 252 (Kirsi Gullichsen), joiden myötä katse voisi kääntyä designin historiasta siihen, mitä suomalaisen muotoilun nykyisyydellä ja tulevaisuudella, 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä muotoilijasukupolvilla voisi olla tarjottavanaan. Kurjemmassa tulevaisuudenkuvassa esineitä virtaa ulos Suomesta entistä enemmän, ja yhä harvempi niistä palaa koskaan takaisin. Arvoesineillä on historian saatossa ollut tapana seurata sotaa tai rahaa – ja harvinaisimmat taideteokset & designesineet ovat kuin harvinaiset maametallit kaivosalalla. Entä sitten, kun arvonsa säilyttävä esineistö – viimeisetkin kotien katoista ja julkisista tiloista remonttien, muutostöiden, omistajavaihdosten ja käyttötarkoituksen muutosten myötä riisutut messinkivalaisimet ovat matkanneet ”maailmalle” aivan kuten 170-1800-lukujen vaihteen arvoantiikki ja iso osa taidelasin huipuista aikoinaan? Kun tuotanto on ulkoistettu, kauppakeskusten yhdenmukainen ketjutarjonta korvaa paikallisvärin ja kodeissa on enemmän halvalla valmistettuja sisustustavaroita ja kertakäyttösisustuksia kuin kestävää kulttuuria? Muistelemmeko loistavaa menneisyyttämme, sen taitajia, osaajia, tekijöitä ja muotoilun ympärillä kukoistanutta tuotantoklusteria museoissa – ja viimeinen sammuttaa valot, takanaan kerran niin loistava tulevaisuus?

Kuvat: Screenshots Piasa Annmarie Finnish Design -luettelosta, jonka upeista valokuvista ovat vastanneet Annmaris ja Xavier Defaix

Designin top5

Näin sujui syksyn 2016 arvohuutokauppojen design-myynti

”Ei loisteliasta, mutta laadukasta”, voisi olla yksi syksyn 2016 arvohuutokauppojen designtarjonnan motto ja toinen: ”Ei uutta alla auringon”. Näin siksi, että designmarkkinoiden peruskalliona jatkaa edelleen tuttu ja turvallinen Mid Century Modern -kaarti. Lippua kannattelee 1940-1960-luku, laveammin 1930-1970-luku. 1980-luku antaa odottaa itseään. 1920-luvun suomalaisia huippuja ei juurikaan löydy. Tutuimpia taidelasiesineitä riittää, mutta erikoisuudet alkavat käydä vähiin. Kiinnostavaa keramiikkaa tulee vielä mukavasti tarjolle, samoin valaisimia, mutta kuinka kauan? Huonekalujen korttipakkaa ei sentään ole vielä katsottu pohjaan saakka. Myös innostus skandinaavista retroa kohtaan saattaa olla meillä vasta lähtökuopissaan.

Huutokauppojen uusiutumissykli on tuskastuttavan hidas. Koska uusien nimien läpimurto markkinoilla voi kestää vuosia, samat varmat tulosta tuottavat tekijät toistuvat vuodesta toiseen. Huutokaupat eivät tartu vähemmän tunnettuihin vaihtoehtoihin yhtä notkeasti kuin designkauppiaat, sillä hyväkin pohjatyö saattaa johtaa vain toteutumattomiin odotuksiin. Parhaimmillaan palkintoina kokeilusta ovat uusi löytö, kulovalkean tavoin laajeneva keräilyinnostus ja oveen koputtelevat nousevia kohteita kaapeistaan löytäneet myyjäkandidaatit.

Bukowskis’n syksyn Art & Design -huutokaupan runsaan tarjonnan keskellä saivat jalansijaa muutamat tuoreet kotimaiset tekijät ja ulkomaiset tuttavuudet. Tyylikkäässä, laadukkaassa ja monipuolisessa designvalikoimassa näkyi halu testata uusien muotoilijanimien kantavuutta. Mukaan mahtui myös tulevaisuuden huutokauppalupauksia. Kärkisijoille nousivat silti vanhat tutut: Tapio Wirkkalan vanerivadit, Alvar Aallon maljakot ja Ilmari Tapiovaaran tuolit. Jokainen heistä ylitti tai likipitäen saavutti 10.000 euron tulosrajan. Kärkeä säesti suomalaisen designin parhaimmisto funkisajan tekstiilitaitureista kiinnostaviin nykymuotoilijoihin: Impi Sotavalta, Paavo Tynell, Yrjö Kukkapuro, Kyllikki Salmenhaara, Anu Penttinen.

Hagelstam & Co. oli poiminut syksyn Modern-huutokauppaan kiinnostavaa keramiikkaa muun muassa Annikki Hovisaarelta ja Liisa Larsenilta. Myyntitulos jäi kuitenkin tuikituttujen nimien varaan: Rut Bryk, Birger Kaipiainen, Toini Muona, mukavana lisänä Alfred William Finch ja Dorrit von Fieandt. Superharvinaisuuksia ei Hagelstam & Co:n lasi- ja keramiikkavalikoimassa tarjoiltu. Alvar Aallon huonekalujen suosiosta huolimatta 10.000 euron haamuraja jäi huutokauppatalon syksyn 2006 design top5:een yltäneitä kohteilta rikkomatta.

Luetteloinnin johdonmukaisuus ja huolellisuus olivat tällä kierroksella enemmän Bukowskis’n kun Hagelstam & Co:n vahvuuksia. Bukowskis ei langennut kilpailijansa tavoin noloihin Ruth Bryk -tyyppisiin kirjoitusvirheisiin tai Hilkka Mekrin nimen sivuuttamiseen käsinmaalatun koristevadin otsikosta. Olipa Hagelstam & Co:n lipsumisten syynä kiire tai huolimattomuus, nettiluettelo ei vakuuta niin kauan kuin silmiin tarttuu nopealla läpiselauksella sattumanvaraisia tietoja tyyliin ”Sormus, 14K, kivellä”, ”Sakari Pykälä, puuta”. Valtaosa  tiedoista täydentyy, kun kohteita kuvineen klikkaa auki (”Sormus, 14K, kivellä, koko 23”, ”Sakari Pykälä, Kurjet, sign. -61, puuta, kork. 75,5 cm ).  Mieleen jää silti ensivaikutelma eli onneton kuvakoko ja epätasaisesti hallittu kokonaisuus. Imagoa olisi parantanut sekin, ettei Tukholman Bukowskis’lla keväällä 2016 myyty Schilkin-pintasigneerattu apina olisi ilmestynyt heti syksyllä Hagelstam & Co:n modernin taiteen ja designin huutokauppaan, jossa se jäi odotetusti – ja jopa ostajien onneksi – myymättä.

Vaaniiko arvohuutokauppojen viime vuosia pienempien design top5 -kokonaistulosten taustalla salakavala designkaupan painopisteen muutos? Designmarkkinat ovat jo vuosia hajautuneet huutokauppojen, kauppiaiden, nettisivustojen ja tee se itse -kauppaajien välille. Lisäksi Huutokauppa Helander on onnistunut parin viime vuoden aikana nappaamaan osan Bukowskis’n ja Hagelstam & Co:n käsissä aiemmin pyörineestä designylivoimasta. Kun kilpailu myyntiin tulevista kohteista on kiristynyt, designliikkeetkin ovat hioneet profiiliaan. Kaikenkattavina pursuilevien hyllyjen sijasta monet niistä ovat erikoistuneet ja saavuttaneet aseman juuri tiettyjä kohteita hakevien keräilijöiden ostopaikkoina. Kun rinnakkain on kaksi vaihtoehtoa: loputon määrä huutokauppoja nettiluetteloineen tai muutama pieni liike valikoituine ja kauniisti esille aseteltuine tavaroineen, ei ole ihmekään, että etenkin turistiostajat suuntaavat askeleensa katutason liikkeisiin. Niistä löytyy sitä paitsi mahtavia kuriositeetteja, vähemmän tunnettuja muotoilun helmiä keramiikasta huonekaluihin sekä huutokauppojen ylenkatsomia tekstiilejä, kuten villashaaleja, poppanoita ja Marimekon varhaisia luomuksia.

Kun Suomen itsenäisyyden juhlavuosi on jo päässyt hyvään vauhtiin, on aika kysyä mitkä voisivat olla tulevaisuuden Suomi-designhuippuja. Muumimukien varaan muotoilun jälleenmyyntiä ei voi laskea. Sääli, ettei Arabian tehtaan lahja 100-vuotiaalle Suomelle ollut uniikki piensarja keräilyharvinaisuuksia, esimerkiksi käsinmaalattu muumimuki tai jokin esine Birger Kaipiaisen Paratiisista tai Ulla Procopén Valenciasta – vaikka vain se käsinmaalattu muki! Suomi olisi tämän ansainnut. Standardimukin kylkeen siirretty ornamenttikierrätys menneiltä vuosikymmeniltä tuskin sytyttää ostajia edes itsenäisyyden juhlavuoden loppuun saakka, saatikka vuosikymmenten kuluttua.

Arabian keräily keskittyykin jo nyt kovaa vauhtia ”vanhaleimattuihin” eli Suomessa valmistettuihin esineisiin sekä legendaariseen Taideosastoon ja Taideteollisuusosaston käsinmaalattuihin käyttö- ja koriste-esineisiin. Brändin haastajille on avautumassa uskomaton tilaisuus ensimmäistä kertaa Arabian pitkän historian aikana. Tulevaisuuden keräilykuume kytee nyt pienissä pajoissa ja valmistajissa, jotka tavoittelevat laarimyynnin sijasta laatua ja ainutkertaisia arkielämyksiä. Tätä menoa 1900-luvun loppu jää Arabia-keräilyn viimeisiksi suuriksi vuosikymmeniksi ja Klaus Haapaniemi sekä Harri Koskinen sen viimeisiksi innostaviksi keräilykohteiksi.

10227958_fullsize 10207685_fullsize 

10218628_fullsize-1 10205099_fullsize 10219691_fullsize-1
Bukowskis, designin viisi kalleinta

(huom! hintoihin lisätään huutokauppakulut)
1. Tapio Wirkkala, Vanerivati, 15.000 € (lähtö 8.000-10.000)
2. Alvar Aalto, Aalto-maljakko, 11.800 € (lähtö 1.000-6.000)
3. Rut Bryk, keramiikkareliefi, 11.300 € (lähtö 2.000-3.000)
4. Tapio Wirkkala, Taidelasivati, 10.000 € (lähtö 12.000-15.000)
5. Ilmari Tapiovaara, Nojatuolipari ”Marski Chair”, 9.700 € (lähtö 6.000-8.000)
Bukowskis, syksyn 2016 viisi kalleinta yhteensä 57.800 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Bukowskis, kevään 2016 viisi kalleinta yhteensä 61.400 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, syksyn 2015 viisi kalleinta yhteensä 127.500 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, kevään 2015 viisi kalleinta yhteensä 101.800 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, syksyn 2014 viisi kalleinta olivat 84.767 € (summa sisältää huutokauppakulut)
– Bukowskis, kevään 2014 viisi kalleinta olivat 67.362 € (summa sisältää huutokauppakulut)

341_45 132_82

349_1_42 323_56 215_79
Hagelstam & Co, designin viisi kalleinta
(huom! hintoihin lisätään huutokauppakulut)
1. Alvar Aalto, Nojatuolipari ja pöytä, 9.000 € (lähtö 2.500)
2. Rut Bryk, Keramiikkareliefi, 7.000 € (lähtö 1.200)
3. Poul Henningsen, Kattovalaisin ”Kotte”, 6.500 € (lähtö 3.000)
4. Alvar Aalto, Jakkara, 4.800 € (lähtö 3.000)
5. Birger Kaipiainen, Koristevati, 3.800 € (lähtö 4.000)
Hagelstam & Co, syksyn 2016 viisi kalleinta yhteensä 31.100 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Hagelstam & Co, kevään 2016 viisi kalleinta yhteensä 40.200 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co, syksyn 2015 viisi kalleinta yhteensä 120.100 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co, kevään 2015 viisi kalleinta yhteensä 36.500 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., syksyn 2014 viisi kalleinta olivat 29.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., kevään 2014 viisi kalleinta olivat 58.500 € (summa ilman huutokauppakuluja)

* Kaikki kuvat mainittujen huutokauppatalojen nettiluetteloista, www.bukowskis.comwww.hagelstam.fi
* Otsikkokuva: Bukowskis, Tapio Wirkkala, Vanerivati, myyty 15.000 € (lähtö 8.000-10.000)

Design top5

Näin sujui syksyn arvohuutokauppojen design-myynti

Jos syksyn arvohuutokauppojen tuloksilla mitataan, design kiinnostaa edelleen enemmän kuin perinteinen antiikki. Designin ostajat ovat myös alkaneet tehdä yhä selvemmän eron näyttelyistä ja kansainvälisistä julkaisuista tunnettujen kultajyvien sekä yleisempien, suurina määrinä tuotettujen ja kotimarkkinoille suunnattujen designesineiden, varsinkin ns. käyttömuotoilun, välillä. Uniikki ja harvinainen designesine maksaa huutokaupoissa vähintään yhtä paljon ja usein enemmänkin kuin kuvataide, joten voittajana maaliin selviää se huutokauppatalo, joka onnistuu hankkimaan välitettäväkseen sesongin uniikeimman kokonaisuuden.

Tänä syksyn vaaka kallistui selvin luvuin Iso Roobertinkadulle. Bukowskis’n design top5:n yhteistulos nousi viime keväästä noin 17.500 eurolla, kun taas Hagelstam & Co:n tämän syksyn top5:n kokonaissumma jäi puoleen viime kevään vastaavasta. Oliko syynä Hagelstam & Co:n huutokaupan superkohteiden vähälukuisuus vai profiililtaan omanlaisensa modernin taiteen ja designin niputtaminen osaksi Modern & Classic – uutta ja vanhaa – huutokauppakonseptia? Onnistuiko Bukowskis laajalla, osin ainutkertaisella tarjonnallaan sekä jo vuosien ajan omaksi kokonaisuudekseen hiotulla Modern & Contemporary -konseptillaan houkuttelemaan paikalle enemmän myyjiä ja ostajia? Oma roolinsa saattaa olla myös Bukowskis’n ruotsalaisen emoyhtiön tuomalla synergiaedulla. Länsinaapurissa on jo pitkä kokemus modernin ja nykytaiteen sekä designin kukoistavista markkinoista, mikä näkyy meilläkin huutokauppatalon markkinoinnin visuaalisessa toteutuksessa ja kilpailijoista erottuvassa ilmeessä.

Ilahduttavaa syksyn top5 listalla oli luksushuonekaluja valmistaneen Bomanin yltäminen ykköstilalle Michael Schilkinin koristamalla suomalaista eksotiikkaa edustavalla Safari-baarikaapilla. Ounasteltu, mutta silti hieman yllättävä paalupaikan vaihto tapahtui kuin tapahtuikin Paavo Tynellin ja Alvar Aallon välillä. Tästä syksystä tuli Aallon syksy. Hänen lisäkseen valaisinsuunnittelijoiden kärkeen ylsivät Ilmari Tapiovaara (Hagelstam & Co., Maija Mehiläinen -lattiavalaisin 3.400 €) sekä Lisa Johansson-Pape (Bukowskis, lattiavalaisinpari 10.274 € ja kaksi muuta lattiavalaisinta à 5.871 ja 4.892 €). Jo takuuvarmaksi huutokauppahuipuksi vakiintunut Tynell piti kyllä pintansa listakärjessä, mutta tällä kertaa hän ei enää vallannut lähivuosilta tuttua hallitsevaa asemaa.

Syksyn menestystarinoita olivat valaisimet, huonekalut, lasi ja keramiikka. Designlasin tähtinä olivat tuttujen, toistuvien nimien lisäksi mm. Helena Tynell ja Oiva Toikka. Keramiikan huipulle ylsivät Rut Bryk, Michael Schilkin ja Birger Kaipiainen. Bukowskis’lla nähtiin myös nykykeramiikan parhaimmistoa, Erna Aaltosen taidekeramiikkaa.

Modernin hopean tai korujen menestyssyksyä tästä ei tullut mukiinmenevästä tarjonnasta huolimatta. Molemmat esinekategoriat ovat yleensä olleet huonekaluihin, valaisimiin ja lasiin verrattuna enemmän kotimaisten ostajien varassa, joten signaali on syytä ottaa tosissaan. Kotimainen kysyntä on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aiempaa vaimeampaa. Ehkä kahden huutokauppatalon tulosten selvä ero kertoo tästäkin: myyjiä ja ennen kaikkea ostajia ei riitä enää yhtä laajalle rintamalle kuin ennen. Samalla kun kilpailu ostajista kiristyy, huippudesignista ja sen myyjistä on tullut yksi huutokauppojen kokonaisliikevaihdon kivijalka. Kisa johtavasta paikasta Suomen designmarkkinoilla on kova, ja sen saavuttaminen voi olla jopa yksi menestyvän huutokauppatalon elinehdoista tilanteessa, jossa venäläiset ostajat ovat rajusti vähentyneet ja kysynnän kasvusuunta näyttää löytyvän juuri modernin ja nykytaiteen sekä designin kentältä.

Siinä missä hopea ja korut tuottivat laihahkon tuloksen, tekstiilitaiteen Grand Old Lady Dora Jung jatkoi Bukowskis’lla ansaittua menestystarinaansa (Näkinkenkä I-IV, myyntihinta kuluineen 10.225 €). Hagelstam & Co. puolestaan yritti vintagen siipien kantavuutta, mutta vintagemuodin mekka näyttää karanneen meiltä Tukholmassa järjestettäviin, valikoimaltaan vertaansa vailla ja yleisöprofiililtaan omaa luokkaansa oleviin muodin ja korujen erikoishuutokauppoihin. Vuoden 1933 Miss Suomen Ester Toivosen hurmaava iltapuku löysi Hagelstam & Co:lla ostajansa (1.550 €), mutta esimerkiksi YSL, Dior, Hermès ja arkisempi Escada jäivät vaatimattomiin hintoihin, kymppeihin, sadan ja kahden välille tai tyystin myymättä. Tämä oli yksi sesongin yllätyksistä. Jos emme laske mukaan Bukowskis Marketin Suomen ja Ruotsin suurimmat kaupungit kattavaa 24h online-huutokauppaa, mielenkiintoisin vintagelaukkujen valikoima ja ostajien innostus siirtyi vuoden 2014 kuluessa ydinkeskustan vanhoista huutokauppataloista Pitkän Sillan toiselle puolelle imagoaan uudistaneelle Huutokauppa Helanderille, osoitteeseen Hämeentie 105.

9243618_object9231321_object9251510_object
Bukowskis, designin viisi kalleinta
(huom! hinnat ilmoitettu kuluineen)
1. Michael Schilkin, Baarikaappi,1954, 20.794 € (lähtö 8.000-10.000)
2. Alvar Aalto, Aalto-maljakko, sininen, 1930-luvun loppu, 19.571 € (lähtö 4.000-6.000)
3. Alvar Aalto, Aalto-maljakko, Rion ruskea, 1930-luvun loppu, 17.736 € (lähtö 4.000-6.000)
4. Paavo Tynell, Seinävalaisimet, 1940-luvun loppu, 15.902 € (lähtö 5.000-7.000)
5. Alvar Aalto, Lattiavalaisin A809, 10.764 € (lähtö 8.000-10.000)
syksyn 2014 viisi kalleinta yhteensä 84.767 € (summa sisältää huutokauppakulut)
(kevään 2014 viisi kalleinta olivat 67.362 €)
9250474_object9243619_object

18629a-000003_133272-00000133119-000001_1-1
Hagelstam & Co, designin viisi kalleinta

(huom! hintoihin lisätään huutokauppakulut)
1. Gunnel Nyman, Barokki, 8.200 € (lähtö 5.000)
2. Arne Jacobsen, Nojatuoli ”Golden Egg” ja rahi, 2008, 7.200 € (lähtö 2.500)
3. Alvar Aalto, Lattiavalaisin ”Enkelinsiipi”, 5.200 € (lähtö 3.000)
4. Henry Ericsson, Malja, 5.000 € (lähtö 5.000)
5. Ilmari Tapiovaara, Lattiavalaisin ”Maija Mehiläinen, 3.400 € (lähtö 3.000)
syksyn 2014 viisi kalleinta yhteensä 29.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)
(kevään 2014 viisi kalleinta olivat 58.500 €)
33091-00000126131a-000001

Kesällä etsitään designia

Lomakausi on alkanut. Kesän viimeiset kaupunkihuutokaupat on pidetty. Nyt on aika siirtyä maalle, mökille, kotipihoille ja -terasseille. Seuraavat pari kuukautta Suomen antiikkimarkkinat elävät kesäaikaa. Tapahtumia on ympäri maata, ja lomalaisilla on aikaa piipahtaa pihahuutokaupoissa ja kirpputoreilla. Heinäkuun Glorian Antiikin (3.7.2014) kolumnista löydätte minun kesä-Suomen aarrekarttani.
Yksi kesän etsityimmistä esineryhmistä taitaa olla design, ja nyt en tarkoita lasia ja keramiikkaa, vaan tuoleja, valaisimia ja sisustusesineitä. Tässä löytöretkelle vihjeeksi muutamia Huutokauppa Helanderilla kesäkuun huutokaupassa saavutettuja hintoja.
SONY DSCSONY DSCSONY DSC
– Yrjö Kukkapuro on suunnitellut täydellisiä työhuoneen kalusteita, joissa yhdistyvät toiminnallisuus, käyttömukavuus ja visuaalisuus. Keinutuolia on yllättävän vaikea keksiä uudelleen, mutta tämä 1980-luvun kekseliäs versio pilvenmuotoisine jalaksineen toimii, kuten Kukkapuron istuimet aina. Loppuhinta 1.300 €.
– Ilmari Tapiovaara, Crinolette. Somaa tuolia valmistettiin 1960-luvulla vain 4200 kappaletta. Tämän korjatun yksilön loppuhinta oli 450 €. Istuinkorkeus on ikäihmiselle aika matala, mutta tuoli on sievä kuin nuori Brigitte Bardot kellohameessaan.
– Ilmari Tapiovaara, Pirkka-jakkarat, ruokapöytä ja penkit suunniteltiin pieniin aravakoteihin. Mainio käyttökaluste myös pieniin kerrostaloasuntoihin ja mökille. Loppuhinta 1.000 €.
SONY DSC4586-1SONY DSC
– Antti Nurmesniemi. Vuonna 2003 edesmennyt tyylitaituri teki yli 50-vuotisen uran ja painoi kädenjälkensä lukuisiin julkisiin tiloihin. Lokoisa sunnuntaipäivän kotipesä on esimerkiksi divaani/löhöilytuoli nro 001 vuodelta 1967, tietenkin alkuperäisellä Vuokko Nurmesniemen raitakankaalla. Tämä pyörivä nojatuoli maksoi Helanderilla 2.200 €.
– Paavo Tynell, pöytävalaisin, 3.100 €.
– Pekka Perjo, Pohjola-tuoli vuodelta 1965, syntyi nimensä mukaisesti vakuutusyhtiö Pohjolan pääkonttoriin. Tuolin toinen nimi Easy Chair kuvaa osuvasti rentoa istumisasentoa, loppuhinnat kahdelle erikseen myydylle tuolille 2.200 ja 1.500 €.