Avainsana-arkisto: Esteri Tomula

Nyt on lupa etsiä, löytää ja ihastua odottamattomaan

Keräilyinnostus on aaltoliikettä. Levitessään se nostaa jonkin asian suursuosioon, mediaotsikoihin ja hintaennätyksiin. Paikka aallonharjalla kestää useita vuosia. Sitten innostuksen kohteesta tulee liian tuttua. Se alkaa näkyä liian monessa paikassa. Löytö muuttuu tavallisuudeksi. Erityisyys vaihtuu tavanomaisuuteen. Lisäksi aitojen aarteiden hohtoa alkavat samentaa tuunatut, veivatut ja jopa väärennetyt vaihtoehdot. Rikkinäisiä esineitä korjataan, lasiesineitä hiotaan ”ehjiksi”, puuttuvia signeerauksia kaiverretaan, tarroja liimaillaan, lampunosia haalitaan kokoon ja yhdistellään.

Kun hyllyt notkuvat kirkkaasta lasista, muumimukeista ja kun kaikkialla näkyy Aaltoa aallon perään ja hienoimmat Paavo Tynellit ovat virranneet tavoittamattomiin, keräilyinnostus alkaa tähyillä toisaalle. Ryhdytään jälleen etsimään tuntematonta ja näkemään päiväunia löydöistä. Aletaan tavoitella jotakin, mitä muut eivät ole vielä hoksanneet. Keräilyn paloa pitää yllä haasteellisuus. Sen turruttaa helppous.

Muistan ajan, jolloin tiikkiä ei halunnut kukaan. Nyt sitä haluavat kaikki. Kuinka monta String-hyllyä onkaan kokenut tiensä pään roskalavalla ennen kuin ne nostettiin designmyymälöiden hittihyllylle. Voi, miten 1980-luvulla hankittu rottinkituoli alkoi näyttää 1990-luvun kuluessa eiliseltä päivältä! Nyt kivat rottinkiesineet (kylläkin kasaria vanhemmat, kevyet, hyväkuntoiset, helposti sijoitettavat pikkupöydät, kukkapöydät ja tuolit) viedään käsistä. Sokeva-Käsityön piirissä valmistetun rottingin kauppa on kuumenemassa.

Värilasitteisella keramiikalla oli aikansa, samoin kirkkaalla taidelasilla, Milanon triennalin klassikoilla. Nyt keramiikan keräilijät metsästävät ornamentteja ja tarinallisuutta, varhaista Birger Kaipiaista, Rut Brykiä, Laila Zinkiä, Esteri Tomulaa ja Dorrit von Fieandtia. Kim Simonssonin veistosten maailma lumoaa. Värikkään lasin tantereilla kilpaillaan Aurinkopulloista. Katse etsii Saara Hopeaa, Nanny Stillia ja Tamara Aladinia. Metalliesineissä anonyymi moderni hopeakin kelpaa nyt, kun jalometalleja jahdataan, kierrätetään, myydään, ostetaan ja romumetalliksi realisoidaan. Messinki löytää ottajansa. Tinan samettinen hohde odottaa vielä aikoja parempia. Kuparikin saa lepäillä hyllyillä rauhassa – Palsanmäen huutokaupan kahvipannuja (!) lukuunottamatta.

Ne, joita keräilyhype ei heiluttele, ovat oman tiensä kulkijoita, itsensä näköisen kokoelman keräilijöitä. Näiden keräilijöiden kotoa ei löydy keräilyhittejä, mutta sitäkin useammin erikoisuuksia, harvinaisuuksia ja esineitä, joiden löytäminen vaatii aikaa, tietoa, tarkaa silmää ja oivallusta. Näiden keräilijöiden kätköissä odottavat seuraavat keräilyhurmiot. Nuo unohdetut ja epämuodikkaat löydöt, ehkä joskus tulevaisuudessa suosioon nousevat isot ja pienet aarteet.

On hauskaa arvailla leikkimielisesti, mikä nousee seuraavaksi. Nousevatko metallin varjosta seuraavaksi lasivalaisimet? Olisiko kohta ilmeikkäiden puupintojen aika? Milloin halutuiksi tulevat pienet lepänjuuri kääntöpöydät tai kotimainen visa- ja loimukoivu? Nostaako japanilaisen materiaaliestetiikan viehätys esiin suomalaiset paperinarusta ja puusäleistä tehdyt lampunvarjostimet? 

Yhtä hauskaa on miettiä omia keräilykuriositeetteja ja yrittää ymmärtää, mikä ihme niissä viehättää. Miksi olen alkanut katsella käsinmaalattua lasia? Mikä minua kiehtoo Kauklahden lasitehtaan käsinmaalatussa jäälasissa? Miksi tykkään katsella ja kosketella vanhoja kansanomaisia, pienissä paikallisissa pajoissa dreijattuja punasavikulhoja? Miksi en enää raaski oikopäätä luopua 1960-1970-lukujen retromatkamuistoista? Miksi arjen estetiikka ja Karl Fredrik Hildénin keramiikkalasitteiden täydellinen epätäydellisyys puhuttelevat minua? 

En läheskään aina ymmärrä omia keräilykuumeilujani, mutta annan itselleni luvan hankkia esineen, kaksi tai korkeintaan kymmenen. Ehdoton sääntö on, että tavaraa ei saa kertyä liikaa eivätkä esineet saa olla liian steriilejä. Annan mielihyvää tuottavien löytöjen kotiutua, koska ne kertovat minulle jotakin tästä ajasta ja maailmasta. Ehkä juuri nyt koen kaipuuta käsintehdyn kosketukseen, turvallisen kodikkaaseen mummolaan ja aurinkomatkoihin ennen massaturismia. Annan siis itselleni luvan heittäytyä, etsiä ja löytää.

Kuvat: Kauklahden lasitehtaan käsinmaalattu jäälasimaljakko, pusurinpuoti.com ; Matkamuisto Pariisista päivyrillä, aarteetjaloydot.fi ; Kupittaa Saven keramiikkakulho, rottinkikädensija, aarteetjaloydot.fi

Artikkelin otsikkokuva: Yksityiskohta pöytäliinasta, Helmi Vuorelma (valmistajan kangasetiketti puuttuu), pellava, hapsut, kareliaaninen kirjailu punaisella ja sinisellä, kuva: Tuija Peltomaan arkisto

Sisustustavaraa, keräilytavaraa, vanhaa tavaraa, uutta tavaraa, arvotavaraa, harrastetavaraa, käyttötavaraa

Turengin huutokauppakeskuksessa esineistä, sisustamisesta ja keräilystä kiinnostunut voi yllättyä, ihastua, ihmetellä ja nauttia. Meininki on mutkaton, ja aikaa asiakkaalle löytyy aina. 

Pete ja Joni tiimeineen pitävät huolta siitä, että jokaisessa huutokaupassa on tarjolla jotakin ihan kaikille. Sisäänoton seulaa ei ole viritetty erityisen tiiviiksi. Siksi ei voi koskaan tietää, mitä huutokaupoissa on tarjolla seuraavaksi. Vanhan ja käytetyn lisäksi huutokaupoissa realisoidaan myös uutta, joten niistä löytyy vaikka mitä antiikista autoihin. Asuinpaikkakuntasi ei ole este, koska kohteet ja erinomaiset kuvat löytyvät ja tarjoukset hoituvat online. Sivuja kannattaa vilkaista siksikin, että Turengin kuljetuspalvelu ulottuu käytännössä kaikkialle Suomeen. Palvelun maantieteellinen kattavuus tuo mukanaan sellaista tarjontaa ja kysyntää, jollaista pääkaupunkiseudulla tuskin koskaan tavoitetaan.

Antiikin, designin ja arvoesineiden huippuhetkiä Turengissa ovat olleet muun muassa Keimolan kartanon kiinnostavat huonekalut, Arabian Fennia-sarja, Dorrit von Fieandtin keramiikkafantasiat, Oiva Toikan Linnut, Anu Penttisen Storybirds, Esteri Tomulan kepeiden kuvioiden leikki, huomiota herättävät koriste-esineet, kaikenikäinen hopea ja näyttävät korut. 

Jos etsit käyttödesignia kotipöytään, täältä sitä löytyy eri vuosikymmeniltä ja moneen makuun. Miten olisi erä Oiva Toikan Pioni-sarjan laseja, joista riittää sekä itselle että kaverille? Toisitko aurinkoa talvihämärään Nanny Stillin keltaisella Tzarina-kaatimella ja laseilla tai vehreyttä hankien keskelle saman sarjan vihreällä versiolla? Kattaisitko Paratiisin joulupöytään ja sinisen Domino-teehetken aattoiltaan? 

Designesineiden myyntimenestys ja globaali asiakaskunnan tavoittaminen eivät edellytä huutokaupan sijaintia Helsingissä ja myyntiä sesongin päähuutokaupoissa. Tämän osoittivat juuri äskettäin ja jälleen kerran Oiva Toikan Lollipop (3.700 €), Gunnel Nymanin Kalla (5.350 €), Timo Sarpanevan 7-solmuinen Festivo-kynttilänjalka (171 €). Designharvinaisuuksien huippuhetkiä koettiin, kun Alvar Aallon / Valaistustyön sininen Mehiläispesä myytiin 4.201 € ja Tapio Wirkkalan hopeinen Kajakki sekä kynttelikkö vaihtoivat omistajaa 7.901 ja 7.100 eurolla.  

Jokaisessa huutokaupassa on hämmästyttäviä esineitä, joista kaikki tuskin vetoavat vanhaa arvoantiikkia kelpuuttaviin ostajiin, mutta joista monet kruunaavat takuuvarmasti maksimalisti-sisustajan unelmat olipa koti kaupunkikaksiossa tai maaseutukartanossa. 

Tällä hetkellä Huutokauppakeskus Turenki on omalla alallaan Suomessa huutokauppaa hauskimmillaan eli reipasta realisointia ja riemukkaita yllätyksiä!

otsikkokuva: Arabian Fennia-sarjan vati (jossa pieni reunavika) myyty Turengissa 150 €.
artikkelikuvat: https://www.huutokauppakeskusturenki.fi

Huvilatunnelmaa juhannuspöytään

Juhannus on yötön yö, hääyö, juhlayö, valvottu yö, kokkotulien yö.
Juhannuksena mennään yösauna ja yöuinnille, grillataan ja lauletaan läpi yön.
Juhannuspäivänä katetaan kesäpöytä, yhdelle makkaraa ja toiselle mansikkaa, yhdelle siideriä ja toiselle samppanjaa. Yksi nostaa lipun salkoon, toisella ei ole salkoa, mutta  pöydän kattaus kukkii sinivalkoisena.
Jokainen juhlii juhannusta tavallaan. Pääasia, että ilo raikaa rannoilla ja kaikilla on hauskaa.
Huvilatunnelmaan pääsee hankkimalla kesäkäyttöön romanttisen englantilaisen sinivalkoisen fajanssi- tai posliiniastiaston. Retromeininkiä halajava poimii pöytään Arabian klassikoita.
Nämä kokonaisuudet olivat tarjolla Helanderin kesäkuun huutokaupassa 14.-15.6.2014.
4144-204158-15
Sinivalkoiset britit W. Adams & Sons, 100 € & Johnson Bros., 220 €.
4415-64370-26
Arabian kuparipainokoriste Singapore saatiin emoyhtiö Rörstrandilta. Suosittua sarjaa valmistettiin lähes puoli vuosisataa 1929-1974, ja se on yhä antiikkimarkkinoiden kysytyimpiä koristemalleja, 270 €.
Ulla Procopén Valencia, Arabian viimeinen käsinmaalattu astiasto, 400 €.
4400-124400-10
4400-114400-13
Birger Kaipiaisen Paratiisi on ollut tuotannossa 1969-1974 ja uudelleen vuodesta 1988. Malli on Arabian uustuotannon kestosuosikkeja. Mustavalkoiseksi modernisoitu versio, loppuhinnat vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas: 165 + 355 + 400 + 150 €.
492-724559-1
Esteri Tomulan suosio sen kun nousee. Primavera on kesänvihreää retroa 1960-1970-lukujen vaihteesta, 200 €. Crownband, käsinmaalattu Olga Osolin koristemalli on Arabiaa 1950-luvun lopulta, 110 €.
4402-1081-855
Stadilaiset asfalttikukkaset eivät ehkä syty tästä, mutta maakunnissa Arabian klassikko, Kesäkukka, Reinhard Richterin sovittama koristemalli vuosilta 1938-1946 on yhä rakas kuin mummola, 260 + 280 €.