Avainsana-arkisto: Suomen Lasimuseo

Riihimäen imago loistaa kuin lasi

Oletko huomannut, miten Riihimäki on viime aikoina tullut mainituksi yhä uudelleen, julkisuuden henkilöiden kotikaupunkina ja jopa käsitteenä, ”riihimäkeläisyytenä”. Radanvarsikaupunki ei ole vain piste kartalla tai näkymä ohikiitävän junan ikkunasta. Riihimäki on näkyvä. 

Mediajulkisuus ei ole ainoa asia, joka kannattelee Riihimäen näkyvyyttä. Myös kulttuurilla on tärkeä paikka kaupungin imagossa ja siinä, miten kaupunki erottuu muiden kaupunkien joukosta. Helene Schjerfbeck on yksi Riihimäen taidemuseon monista vetonauloista. Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelman taideteokset ja antiikkiesineet olisivat kruununjalokiviä missä tahansa museossa.

Kulttuurin ystäville ja designharrastajille Riihimäki on tietenkin aina ollut lasin kaupunki. Kiitos Riihimäen Lasitehtaan, Suomen Lasimuseon ja Kaisa Koiviston ansiokkaiden lasitutkimusten. Ison kortensa maineen kekoon on kantanut Suomen Lasimuseon ystävät, joka on tehnyt työtä museon tukemiseksi ja koko suomalaisen lasikulttuurin hyväksi. Olen kiitollinen, että olen saanut tavata useaankin otteeseen Kaisa Koiviston, Roger Peltosen, Olli T. Ahtolan ja edesmenneen Markku Annilan kaltaisia yhdistyksen jäseniä, lasiin syvällisesti perehtyneitä tietäjiä ja tuntijoita. 

Kuten olen aiemminkin kaiuttanut, yhteistyö, tiedon jakaminen ja näkyväksi tekeminen yhteisvoimin ovat avainasemassa, jos haluamme suomalaisia ja paikallisia kulttuuri-, taide- ja designaarteita tunnetuksi laajemmin, oman kotipaikkakuntamme tai oman maamme rajojen ulkopuolella. Ilman yhteistyötä olemme vain pieniä pirstaleita kartalla.

Suomen Lasimuseon ystävät ovat jo yli 20 vuotta järjestäneet Riihimäellä kohtauspaikan museolle, ihmisille, kaupungin asukkaille, vieraileville turisteille, asiantuntijoille ja maallikoille. Suomen Lasimuseolla järjestettävät Lasipäivät tuovat joka vuosi yhteen tutkijat, keräilijät, harrastajat, antiikkilasin, designin, retron ja vintagen ystävät, kodin sisustajat ja löytöjen etsijät, myyjät ja ostajat. Tietoa jaetaan ja tarinoita kerrotaan tapahtumasaleissa ja pöydän ääressä, ystäväyhdistyksen asiantuntijoiden esinetunnistuksessa. Mieleen jäävät sanat ”Riihimäki” ja ”Lasimuseo”. Muistiin painuu Riihimäen Lasitehtaalla vaikuttaneiden muotoilijoiden nimiä, elämäntarinoita, saavutuksia. Ehkä kotiintuomisina on myös lasiesineitä, konkreettisia muistoja Riihimäestä.

Seuraavaksi Riihimäki ja suomalainen lasitaide saavat uutta kansallista ja toivottavasti laajempaakin näkyvyyttä, kun Suomalainen lasiosaaminen saa oman palkintonsa. Ensimmäinen Pro vitrea -palkinnon saaja julkistetaan 10.2.2023. Palkinto tullaan jakamaan joka toinen vuosi. Se myönnetään ”korkeatasoisesta ja persoonallisesta työskentelystä tai merkittävästä teosta suomalaisen lasikulttuurin edistämiseksi”. Tarkoituksena on ”tukea ja nostaa esille lasin parissa työskenteleviä tahoja, sekä lisätä Suomalaisen lasiosaamisen arvostusta.” Mahtavaa Riihimäki! Hienoa Suomen Lasimuseon ystävät! Tämä on kaupunki-imagon luomista parhaimmillaan!

Katso ja tutustu Pro vitrea -palkintoon Suomen Lasimuseon ystävien sivuilla, https://www.slmy.fi)

artikkelin otsikkokuva: 
Suomalaisen lasin kirjoa Lasipäivän myyntipöydällä. Valokuvaaja: Jyrki Winter.
kuva:
Lasipäivän myyntipöytiä Suomen lasimuseon suuressa salissa tammikuussa 2020. Valokuvaaja: Jyrki Winter.

Lisätietoja Suomen Lasimuseon ystävien tulevista tapahtumista:
– Tapahtumajärjestäjä ja Suomen Lasimuseon ystävät (SLMY) puheenjohtaja Jyrki Winter, 040 154 8182
– Lasipäivän tiedotus ja SLMY:n hallituksen jäsen Jyrki Kippola, 050 66 850

Sarpaneva, lasista taidetta

Timo Sarpaneva 1951 Hiidenkirnu-sarjaa kuvaaja Timo Syrjänen Timo Sarpaneva 1990 Venini-esineitä kuvaaja Timo Syrjänen Timo Sarpaneva 1952 Lansetti kuvaaja Timo Syrjänen
Timo Sarpanevan taidetta lasista Suomen lasimuseossa 29.5.-31.12.2015.

Timo Sarpanevan esineistä kirjoittaessani olen toistuvasti miettinyt, käyttäisinkö sanaa taidelasi, lasiveistos, malja vai maljakko. Vaikka osalla esineistä on selvä funktio eli niitä voi käyttää maljana, kulhona tai maljakkona, taidelasi tai lasiveistos tuntuvat useimpien kohdalla paremmalta. Sarpaneva muutti lasin taiteeksi. Hänen muotoilunsa on veistoksellista, vapaata. Hän tutkii materiaaliaan ja luo teoksensa symbioosissa sen kanssa. Sarpaneva elää ja hengittää lasia. Hiiidennyrkissä (kuva vasemmalla) muoto on orgaaninen. Lansetin (kuva oikealla) muotoon sisältyy sensuellia antropometriaa. Yhteistyössä Pino Signoretton kanssa Muranossa valmistuneet lasiveistokset kantavat paljon kertovia nimiään ylväinä yksilöinä. Sarpanevan lahjakkuuden ja luomisvoiman laajuus ulottuu käytännölliseen i-sarjaan, jonka koskettamiseen ja katselemiseen en koskaan väsy. Ihailen hänen taitoaan luoda merkityksellisiä esineitä niin ihmisten arkeen kuin esteettisiin tarpeisiin.

Viime viikkoina olen perehtynyt Sarpanevaan teräksen ja keramiikan muotoilijana. Haaveissani siintävät Opa Oy:n pinottava kulhosarja, päällekkäin aseteltavat tee- ja vesipannu sekä Rosenthalin kolmen pinottavan kulhon setti, retro-oranssina keramiikkana tietenkin. Etsintämatkalla on hyvää aikaa perehtyä Suomen Lasimuseon näyttelyyn, jossa on tilaisuus nähdä myös suomalaisten ostajien suotta vieroksumia, Sarpanevan Veninille suunnittelemia esineitä.

Taiteen vapaus tarvitsee mesenaatteja, joille taiteellinen työ on arvo sinänsä. Keräily vaatii paitsi resursseja, myös aikaa, näkemystä, opiskelua, paneutumista ja aitoa kestävää kiinnostusta. Monelle on vaivattomampaa marssia kauppaan ja ostaa möhkäleauto tai muskelivene. Liikemies Kyösti Kakkonen on tehnyt toisin ottamalla elämäntyökseen suomalaisen designin vaalimisen ja tallentamisen. Tässä näyttelyssä kohtaamme sekä taiteilija Timo Sarpanevan että taiteen tallentajan, säilyttäjän ja vaalijan Kyösti Kakkosen. Molemmat ovat omalla tavallaan läsnä ja osoittavat työllään taidon ja tahdon arvon.

Onnittelut Kyösti Kakkoselle myös tuoreen avioliiton johdosta. Elämä esineiden parissa on mukavaa, mutta ihaninta meille kaikille on saada rakastaa ja jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa.

(Kuvat: Suomen lasimuseon lehdistömateriaali: Hiidenkirnu-sarja, 1951; Venini-karahveja 1990; Lansetti 1952)

Kiehtovaa Wirkkalaa

_TS03889 Camping__TS03440
Tapio Wirkkalan posliinia ja lasia Rosenthalin tehtaan ajalta esitellään vihdoinkin kattavasti ja upeasti 
Suomen lasimuseossa 12.6.–31.12.2015.

Muotoilumme keulakuvan Tapio Wirkkalan Rosenthalille suunnittelemat ja tehtaalla valmistetut esineet ovat pysyneet harmillisen syrjässä suomalaisen design-buumin keskellä. Kenties syynä on ollut, että kotimaiset designmarkkinat ovat keskittyneet suomalaisiin valmistajiin, ja vain suppea asianharrastajien joukko on jaksanut etsiä tietoa Wirkkalan roolista eurooppalaisen muotoilun parissa. Wirkkalan 30-vuotinen yhteistyö Rosenthalin kanssa tuotti muotoilultaan rohkeaa, mannermaista ja kokeilevaa posliinia, lasia ja metallia. Esineitä voi hyvällä syyllä kutsua Rosenthalin jännittävimmiksi tuotteiksi.

Tapio Wirkkala on suomalainen maailmankansalainen, kansainvälinen muotoilijasuuruus, joka oli niin Lapissa, Italian Muranossa kuin Selbissä, Baijerissa, yhdessä Saksan posliiniteollisuuden keskuksista. 1950-luvulla sekä Wirkkala että Rosenthal nousivat kansainväliseen maineeseen hyvän muotoilun takuuniminä. Kun Rosenthal-osakeyhtiö otti 1961 käyttöön Rosenthal Studio-Linie -tuotemerkin, sen keulakuvia olivat  Tapio Wirkkalan posliiniset maljakot, kulhot, savukesetit, valaisimet ja hotelliastiastot, lasista, aterimista ja posliiniastiastoista puhumattakaan. Suomen lasimuseon näyttelyssä on esillä myös koriste-esineitä ja palkittu muovinen ”Helsinki”-retkiastiasto. Muistakaa painaa mieleen myös koristeaiheet, joita Rut Bryk suunnitteli puolisonsa Tapio Wirkkalan Rosenthal-astiastoihin.

(Kuvat: Suomen lasimuseon lehdistömateriaali: Maljakko, verholasi, 2512, 1963 Rosenthal Studio-Linie, Ambergin lasitehdas & Muovinen retkiastiasto ”Helsinki”, jolla Tapio Wirkkala voitti v. 1963 BASF:in kilpailun)

Viikon kiintoisuus – ja kummallisuus

Tiistaina 14.10. meklattiin Hagelstam & Co:n kuukausihuutokaupassa kiintoisa lasimaljakko. Signeerauksesta ei mainittu, mutta vuosiluvuksi oli luetteloitu -47, valmistaja Kauklahden lasitehdas. Tehdas toimi vuosina 1923-1952. Yhteydet Riihimäen Lasiin olivat tiiviit vuodesta 1927, jolloin Kauklahden omistajuus siirtyi sinne yrityskaupan myötä. Riihimäen Lasin taiteilijoista Kauklahdella tekivät töitä uransa alkutaipaleella mm. Gunnel Nyman, Kyllikki Salmenhaara ja Helena Tynell. Siellä valmistettiin myös valaisimien lasikupuja. Kaurisaiheisen 38 cm korkean maljakon lähtöhinta houkutteli taatusti lasinkeräilijöitä ja -tuntijoita houkutteleva 80 €. Kilpailuhan siitä syntyi ja kaupat lyötiin lukkoon 380 eurolla.

Ajoitus oli loistava, sillä Suomen lasimuseossa voi kuulla keskiviikkona 15.10.2014 klo 18 Espoon kaupunginmuseon kokoelmapäällikön Pirkko Sillanpään esitelmän Kauklahden lasitehtaan vaiheista.
2827_8 533_57
Samasta huutokaupasta löytyi viikon kummallisuus ja erikoista kyllä, lähtöhintaa sillä oli enemmän kuin Kauklahden maljakolla. Cerium-keltaisen kristallinpalan pinnassa on lohkeamia, iskemiä, kulumia, raapeumia ja erilaisia pintavaurioita. Möhkäle oli luetteloitu otsikolla ”Aimo Okkolin” ja sen lähtöhinnaksi oli asetettu 200 €. Outous meni kaupaksi 100 eurolla.