Aihearkisto: Luonto

Magical Moments, Finland

When entering an island, everything unnecessary is left behind. Only the essential is needed, is important. Shelter, food, skills. An island reveals the importance of a community, other people, and what is most crucial, a tolerance towards diverse personalities. Everyone is entitled to a place in the community. Everyone brings something to the common good, whether it is potatoes and fish, handicraft and construction skills or expertise in navigation. Well of course, today a link to the mainland offers us possibility to order food from a store in the closest city or village. 

When the urban human “achievements” are left behind, and all superfluous vanishes behind the horizon, I feel free, at peace with myself, with nature. I feel no fear because life brings what it brings. Che sera sera. I am ready to accept, adapt, and trust.

If you visit Finland and wish to experience an authentic fishing village, beautiful archipelago and nature, head to the Southeast. Choose the city of Kotka as your destination. Then, find your way to the Sapokka harbour. Take a small cruiser (yhteysalus) to the Tammio island.

You find an authentic fishing village, red and yellow wooden houses, now mainly inhabited by summer residents. There are no shops or cafés. Instead, you find a traditional island community with friendly people, peaceful ambient, rocks, forests, and endless bushes of lilacs (in full bloom in June). The cruiser stays at the dock for the whole 2-hour stay and there you have a café at your service with fantastic salmon bread, cinnamon rolls, coffee, tea, ice cream, and drinks. If you bring your own supplies to enjoy by the seashore, remember to collect and take away with you all waste, and leave nothing (I do mean nothing!) behind. 

Why not make a reservation and stay overnight in Kotka after your island visit? There is a lot to see for the whole evening and next morning. What’s the hurry to get back to, for example Helsinki? Kotka is a nice summer spot with a water garden, marine history, restaurants, and bars, all within a walking distance. 

And if you stay more than one night, you can take yet another small cruiser and head to Kaunissaari. After the solitude of Tammio island, Kaunissaari offers a lively summer community and services. You can book yourself a stay in a mesmerizing landscape, in a cottage, inn, or campsite. You have a shop, café, restaurant with delicacies at your service, smoked fish for sale and sandy beaches to enjoy. 

– – – and the next time you visit Finland and Kotka, let the first phone free tourist island in the world, Ulko-Tammio, take your breath away.

Check out:
– Cruises and schedules https://www.meriset.fi/in-english/
– Sites and events in the Kotka, and the nearby Hamina area https://www.visitkotkahamina.fi/en/visit-kotka-hamina-fi/

Photos: Tuija Peltomaa’s archive

Sotkamosta se alkoi

Osua tupsahdin Jaana Lukkarin kotisivulle vasta nyt alkuvuodesta 2023, kun seurasin Louis Sparren jalanjälkiä kotikaupungissani Porvoossa ja syntymäpitäjässäni Sotkamossa. Jaanailua by Jaana -sivuston kertomukset Sotkamosta ovat uskomattoman kiinnostavia! Louis Sparren tekemä Kirkkoväkeä esittävä piirustus eritoten. Öljyvärimaalaus samasta aiheesta (Kirkkoväki paluumatkalla, signeerattu vuonna 1897, tämän artikkelin otsikkokuva) myytiin toukokuussa 2017 Bukowskis’in huutokaupassa Helsingissä. Olen monesti katsellut kuvaa tuosta maalauksesta. Siinä on jotakin tuttua, mutta samalla jotakin vierasta.

Meidänpä karhuja kaikuvi maa,
suksemme suihkivat tanhutten taa,
Meidän on kaikki, jos meidän on työ:
Nälkälän rahvas, äl’ aarteitas’ myö!

(Nälkämaan laulu, Ilmari Kianto, 1911)

Louis Sparre teki vuonna 1894 Sotkamossa piirustuksen letkassa hiihtävästä kirkkoväestä. Hän muunteli taustamaisemaa ja kokeili eri vaihtoehtoja ensimmäisen kerran jo samana vuonna. Näkökulma vaarojen suuntaan on hieman erilainen piirustuksessa ja kahdessa Ateneumin kokoelmiin kuuluvassa työssä: seepialaveerauksessa ja viivasyövytyksessä.(*) Jokaisesta tunnistaa kuitenkin Sotkamon maisemaprofiilin. Se on minun sielunmaisemani. Silmä kantaa kauas ja korkealle. Kainuun sielu on vapaa – – – Kainuun vapautta vaarat on nää. Sotkamon sielua lahtien päät.

(*) Kirkkoväkeä jäällä, Hiihtävä jono, 1894, viivasyövytys, signeerattu ja päivätty ”Sotkamo 94”, A IV 3217 & Kirkkoväkeä jäällä, 1894, seepialaveeraus, signeerattu ja päivätty ”Sotkamo 94”, Ateneum A IV 3218

Vuoden 1897 öljyvärimaalauksessa maisemaa, henkilöiden määrää, kasvonpiirteitä ja vaateparsiakin on muunneltu. Maisema on erityyppinen. Vaarajonon profiili on matalampi. Sen eteen asettuvat puut / metsäinen vyöhyke puuttuu, samoin kuin piirustuksessa näkyvät talot. Kirkkoväkeä on enemmän, eivätkä he etene vain yhdessä jonossa. Onko toisena hiihtävän naisen asu ja päähine kainuulaista mallia vai rannikkoseudun tyyppiä? Vertailen. Mietin, näkyykö maiseman mittasuhteissa, avaruudessa ja valossa vaikutteita rannikolta ja saaristosta. Vuonna 1897 Sparre sai valmiiksi Vaasan kirkon alttaritaulun, (*) joten selitys maiseman muuttumiseen voisi löytyä Pohjanmaalta. Tai Porvoon edustalta – toukokuussa 1897 Sparre ystävineen perusti Porvooseen Iris-tehtaan.

Teosidean alkuperä, paikka ja henkilöt ovat joka tapauksessa Sotkamosta. Enkä lainkaan ihmettele, että sen maisemat ja ihmisten luonteikkuus tekivät vaikutuksen Sparreen. Kyllä kelpaa ihmislapsen ylistää omaa henkistä kotiaan, Kainuun kauneinta Sotkamoa.

(*) Vaasan kirkossa ovat seuraavat alttaritaulut: Albert Edelfelt, Paimenten kumarrus (1894). Sen vasemmalla puolella R.W. Ekman, Pyhän ehtoollisen asettaminen (1861) ja oikealla puolella Louis Sparre Kristuksen hautaanlaskeminen (1897).

Jaana Lukkarin artikkeli ”Louis Sparre Sotkamon Härköläss, 7.4.2019, https://jaanasklukkari.com/2019/04/07/louis-sparre-sotkamon-harkolassa/

Kultakauden taiteilijat Kainuussa. Akseli Gallen-Kallela, Louis Sparre, Pekka Halonen, Albert Gebhard, Väinö Hämäläinen, Anna Sahlstén, Yrjö Blomstedt, Viktor Sucksdorff, I. K. Inha.
Paavo Enroth, Matka kultakauteen. Maahenki 2018.

artikkelin otsikkokuva: Louis Sparre, Kirkkoväki paluumatkalla, 1897. Myyty 8.300 €, Bukowskis 22.5.2017, www.bukowskis.com

Metsän antimia

Vikkelästi vuodet vierivät ja veikeästi elämä vie. Viime vuodet se on pyöritellyt positiivisilla pikakierroksilla ja se aika, mikä työn merkeissä on kulunut näyttöä tuijotellen, on ollut suoraan verrannollinen siihen aikaan, mitä vapaalla ollessani olen näppäimistöjä näpytellyt. Hyvin vähän siis – sitä hupinäpyttelyä. Sen sijaan paljon lintuja, lehmiä, lampaita, hevosia, jäniksiä, kauriita ja karhuja; eli sitä olennaisinta elämässä, luontobongailua ja rauhaa.

Lupaan, että koostan tuleviin bloggauksiini joitakin poimintoja viime vuosien ajalta. Jatkan nyt myös rentoon tahtiin uusien taide-, design- ja antiikkiajatusten pyörittelyä.

Kun tuo luontobongailu tuli mainittua niin aloitetaan luonto-aiheisella arvoituksella. Tämä on loppukesän löytö kotimetsästä. Nökötti siellä kelopuuhun kiinnittyneenä. Pinta pisaroilla, ei mitään tahmeaa tai limaista, vaan pikemminkin vettä. Mikä tämä on?

ps. Minä en tiedä!

Trasko di Alberto

IMG_0813 Edelfelt, Haikkoonlampi IMG_0814
Albertinlampi oli haikkoolaisten lempinimi luonnonkauniille Haikkoonlammelle, jonka rannalla Albert Edelfelt (1854-1905) maalasi seitsemän teosta. Niihin lukeutuu tämä lammen rannalle sijoitettuun kuvatauluun ikuistettu Heinäkuu (1898, yksityiskokoelma). Albert Edelfeltin Säätiön kesällä 2015 pystyttämä kuvataulu on uusin lisä Porvoon Edelfeltin jalanjäljillä -kulttuurireittiin. Opastettu reitti löytyy mm. Porvoon kaupungin matkailusivuilta, ja se johdattelee läpi Edeleltin maalauksista tuttujen paikkojen. Heinäkuun mallina oli huvilanvartijan tytär Thyra Karlsson, sittemmin Edelfeltin perheen palvelija. Thyra tunnettiin taiteilijan ystäväpiirissä nimellä Diana, ja hän antoikin piirteensä niin taiteilijan maalaamalle metsästyksen jumalatar Dianalle kuin Neitsyt Marialle.
Albert Edelfelt vietti Porvoon Haikkoossa kaksikymmentäneljä kesää, eikä ihme, sillä unelmat on tehty asuttaviksi Porvoossa.

Mennä vaiko olla?

IMG_2940 IMG_0656 IMG_0645
Kas siinäpä kesän kysymys. Mennäkö tapahtumasta ja paikasta toiseen vai pysähtyäkö ja olla, antaa hengityksen asettua tasatahtiin tuulen kanssa?
Tänä kesänä olen yrittänyt opetella olemaan. Loikoilemaan ja lukemaan, silmät kirjaa kiinnitettyinä, jotta en katselisi ympärilleni ja keksisi koko ajan jotakin tekemistä.
Vaihtelevalla menestyksellä.
Välillä olen intoutunut menemään loputtoman uteliaisuuteni viemänä.
Kesä löytöjä ovat mm. huikeaan luottamukseen perustuva yhteisöllisyys Saimaalla, Jänkäsalon itsepalvelukioskin ja Suomen söpöimmän kirjaston muodossa sekä merellinen leirintäalue itäisen Suomenlahden kainalossa Hurpussa.
IMG_2929 IMG_2933 IMG_2930
Lehmäveistos on Ylämaalta, josta löysimme puutarhatarvikkeiden loppuunmyynnin ja sydämet sulattavan Alaskanmalamuuttiäidin pentuineen.
Ilmeikästä alpakkaa kavereineen ruokimme voikukanlehdillä Porin Kirjurinluodolla.

Tahdon tassutella

sammalella, varvikossa, heinikossa, hietamaalla. Astella pitkospuilla, kahlata kaislikossa. Katsella huurteista heinikkoa, rahkasammalta riitteen alla. Kuunnella puron solinaa, jään alle virtaavaa vettä. Koskettaa kiven pintaa, kallion jäkäläpukua.
Hyvää alkanutta vuotta! Antoisia kävelyretkiä, hienoja hiihtosäitä ja riemukkaita laskiaismäkiä odotellessa. Näihin ajatuksiin inspiroi Haikkoon luonto ja Uhra Beata Simberg-Ehrströmin ryijy, joka sopisi tassuttelijalle matoksi.608_52
(Myyty Hagelstam & Co:n joulukuun 2014 huutokaupassa hintaan 1.450 €)