Tämän postikortin kera toivottelen kaikille reipasta hiihtolomaa.
Kortti ”Vuokatin retkeilykeskus – avantouintia” on leimattu Vuokatissa 23.7.1971, eli Sotkamossa, hiihtäjän talviparatiisissa.
artikkelin otsikkokuva ja originaali postikortti: Tuija Peltomaan arkisto
Osua tupsahdin Jaana Lukkarin kotisivulle vasta nyt alkuvuodesta 2023, kun seurasin Louis Sparren jalanjälkiä kotikaupungissani Porvoossa ja syntymäpitäjässäni Sotkamossa. Jaanailua by Jaana -sivuston kertomukset Sotkamosta ovat uskomattoman kiinnostavia! Louis Sparren tekemä Kirkkoväkeä esittävä piirustus eritoten. Öljyvärimaalaus samasta aiheesta (Kirkkoväki paluumatkalla, signeerattu vuonna 1897, tämän artikkelin otsikkokuva) myytiin toukokuussa 2017 Bukowskis’in huutokaupassa Helsingissä. Olen monesti katsellut kuvaa tuosta maalauksesta. Siinä on jotakin tuttua, mutta samalla jotakin vierasta.
Meidänpä karhuja kaikuvi maa,
suksemme suihkivat tanhutten taa,
Meidän on kaikki, jos meidän on työ:
Nälkälän rahvas, äl’ aarteitas’ myö!
(Nälkämaan laulu, Ilmari Kianto, 1911)
Louis Sparre teki vuonna 1894 Sotkamossa piirustuksen letkassa hiihtävästä kirkkoväestä. Hän muunteli taustamaisemaa ja kokeili eri vaihtoehtoja ensimmäisen kerran jo samana vuonna. Näkökulma vaarojen suuntaan on hieman erilainen piirustuksessa ja kahdessa Ateneumin kokoelmiin kuuluvassa työssä: seepialaveerauksessa ja viivasyövytyksessä.(*) Jokaisesta tunnistaa kuitenkin Sotkamon maisemaprofiilin. Se on minun sielunmaisemani. Silmä kantaa kauas ja korkealle. Kainuun sielu on vapaa – – – Kainuun vapautta vaarat on nää. Sotkamon sielua lahtien päät.
(*) Kirkkoväkeä jäällä, Hiihtävä jono, 1894, viivasyövytys, signeerattu ja päivätty ”Sotkamo 94”, A IV 3217 & Kirkkoväkeä jäällä, 1894, seepialaveeraus, signeerattu ja päivätty ”Sotkamo 94”, Ateneum A IV 3218
Vuoden 1897 öljyvärimaalauksessa maisemaa, henkilöiden määrää, kasvonpiirteitä ja vaateparsiakin on muunneltu. Maisema on erityyppinen. Vaarajonon profiili on matalampi. Sen eteen asettuvat puut / metsäinen vyöhyke puuttuu, samoin kuin piirustuksessa näkyvät talot. Kirkkoväkeä on enemmän, eivätkä he etene vain yhdessä jonossa. Onko toisena hiihtävän naisen asu ja päähine kainuulaista mallia vai rannikkoseudun tyyppiä? Vertailen. Mietin, näkyykö maiseman mittasuhteissa, avaruudessa ja valossa vaikutteita rannikolta ja saaristosta. Vuonna 1897 Sparre sai valmiiksi Vaasan kirkon alttaritaulun, (*) joten selitys maiseman muuttumiseen voisi löytyä Pohjanmaalta. Tai Porvoon edustalta – toukokuussa 1897 Sparre ystävineen perusti Porvooseen Iris-tehtaan.
Teosidean alkuperä, paikka ja henkilöt ovat joka tapauksessa Sotkamosta. Enkä lainkaan ihmettele, että sen maisemat ja ihmisten luonteikkuus tekivät vaikutuksen Sparreen. Kyllä kelpaa ihmislapsen ylistää omaa henkistä kotiaan, Kainuun kauneinta Sotkamoa.
(*) Vaasan kirkossa ovat seuraavat alttaritaulut: Albert Edelfelt, Paimenten kumarrus (1894). Sen vasemmalla puolella R.W. Ekman, Pyhän ehtoollisen asettaminen (1861) ja oikealla puolella Louis Sparre Kristuksen hautaanlaskeminen (1897).
Jaana Lukkarin artikkeli ”Louis Sparre Sotkamon Härköläss, 7.4.2019, https://jaanasklukkari.com/2019/04/07/louis-sparre-sotkamon-harkolassa/
Kultakauden taiteilijat Kainuussa. Akseli Gallen-Kallela, Louis Sparre, Pekka Halonen, Albert Gebhard, Väinö Hämäläinen, Anna Sahlstén, Yrjö Blomstedt, Viktor Sucksdorff, I. K. Inha.
Paavo Enroth, Matka kultakauteen. Maahenki 2018.
artikkelin otsikkokuva: Louis Sparre, Kirkkoväki paluumatkalla, 1897. Myyty 8.300 €, Bukowskis 22.5.2017, www.bukowskis.com
Shine and bloom in 2022. The future ahead is open, and full of hope.
Loista ja kukoista vuonna 2022. Anna elämän kantaa. Salli maailman kuljettaa.
Kuvat: Porvoon talvi; Portugal Sintra Avenue Volta do Duche 2015; Suomen kesä; Unkari Pécs 2018. Otsikkokuva: Kotkan meripäivät 2017.
Vikkelästi vuodet vierivät ja veikeästi elämä vie. Viime vuodet se on pyöritellyt positiivisilla pikakierroksilla ja se aika, mikä työn merkeissä on kulunut näyttöä tuijotellen, on ollut suoraan verrannollinen siihen aikaan, mitä vapaalla ollessani olen näppäimistöjä näpytellyt. Hyvin vähän siis – sitä hupinäpyttelyä. Sen sijaan paljon lintuja, lehmiä, lampaita, hevosia, jäniksiä, kauriita ja karhuja; eli sitä olennaisinta elämässä, luontobongailua ja rauhaa.
Lupaan, että koostan tuleviin bloggauksiini joitakin poimintoja viime vuosien ajalta. Jatkan nyt myös rentoon tahtiin uusien taide-, design- ja antiikkiajatusten pyörittelyä.
Kun tuo luontobongailu tuli mainittua niin aloitetaan luonto-aiheisella arvoituksella. Tämä on loppukesän löytö kotimetsästä. Nökötti siellä kelopuuhun kiinnittyneenä. Pinta pisaroilla, ei mitään tahmeaa tai limaista, vaan pikemminkin vettä. Mikä tämä on?
ps. Minä en tiedä!
happikävelyllä kuusimetsässä.
Vauhdikas viikko edessä.
Mitä kaikkea tapahtui, mitä kaikkea tuli nähtyä & koettua ja mistä kaikesta puhuin yhden viikon aikana, siitä enemmän, kun seuraavat seitsemän päivää ja viikonpäätössauna ovat paketissa.
Täysikuu Haikkoon yllä keskiyöllä 29.8.2015
Albertinlampi oli haikkoolaisten lempinimi luonnonkauniille Haikkoonlammelle, jonka rannalla Albert Edelfelt (1854-1905) maalasi seitsemän teosta. Niihin lukeutuu tämä lammen rannalle sijoitettuun kuvatauluun ikuistettu Heinäkuu (1898, yksityiskokoelma). Albert Edelfeltin Säätiön kesällä 2015 pystyttämä kuvataulu on uusin lisä Porvoon Edelfeltin jalanjäljillä -kulttuurireittiin. Opastettu reitti löytyy mm. Porvoon kaupungin matkailusivuilta, ja se johdattelee läpi Edeleltin maalauksista tuttujen paikkojen. Heinäkuun mallina oli huvilanvartijan tytär Thyra Karlsson, sittemmin Edelfeltin perheen palvelija. Thyra tunnettiin taiteilijan ystäväpiirissä nimellä Diana, ja hän antoikin piirteensä niin taiteilijan maalaamalle metsästyksen jumalatar Dianalle kuin Neitsyt Marialle.
Albert Edelfelt vietti Porvoon Haikkoossa kaksikymmentäneljä kesää, eikä ihme, sillä unelmat on tehty asuttaviksi Porvoossa.
Suunta on Spjutsund, koodisana ”Svartbäck” ja lautasella ”burger with a view”.
Unelmien elämä asuu Porvoossa :-))
Poutapilvet ja rantaretki Hasselholmeniin.
Aamukahvi Emäsalon Gulfin terassilla.
tunnelmointia Porvoon Kokonniemessä (tätä paviljonkia ei saa päästää tärviölle!),
ylämaankarjan katselua Sikosaaressa
ja illan päätteeksi uintiretki Askolaan, tietysti.
Juttelimme juontaja Jenni Stammeierin kanssa merestä Hamarin satamassa.
Kuulet meidät ja Yle Radio 1:n Kultakuumeen muut vieraat meren äärellä radioaalloilla, http://areena.yle.fi/1-1655967
(Kuvassa Utön kuu.)
Kas siinäpä kesän kysymys. Mennäkö tapahtumasta ja paikasta toiseen vai pysähtyäkö ja olla, antaa hengityksen asettua tasatahtiin tuulen kanssa?
Tänä kesänä olen yrittänyt opetella olemaan. Loikoilemaan ja lukemaan, silmät kirjaa kiinnitettyinä, jotta en katselisi ympärilleni ja keksisi koko ajan jotakin tekemistä.
Vaihtelevalla menestyksellä.
Välillä olen intoutunut menemään loputtoman uteliaisuuteni viemänä.
Kesä löytöjä ovat mm. huikeaan luottamukseen perustuva yhteisöllisyys Saimaalla, Jänkäsalon itsepalvelukioskin ja Suomen söpöimmän kirjaston muodossa sekä merellinen leirintäalue itäisen Suomenlahden kainalossa Hurpussa.
Lehmäveistos on Ylämaalta, josta löysimme puutarhatarvikkeiden loppuunmyynnin ja sydämet sulattavan Alaskanmalamuuttiäidin pentuineen.
Ilmeikästä alpakkaa kavereineen ruokimme voikukanlehdillä Porin Kirjurinluodolla.
Luonto kukkii, maailma vihertää. Perunat on istutettu PotatoPotiin.
Satakieli laulaa yölauluaan. Bosgårdin luomukarja on kirmannut kesälaitumelle.
Metsänharvennustöitä aidoilla hevosvoimilla ja aamukahveja linja-autoasemalla aidoissa toritunnelmissa.
Kevättalven harmaudessa on paljon kaunista. Pysähdy vain ja katso ympärillesi. Juuri nyt lumen alta paljastunut luonto tarjoaa ihania värejä ja pintastruktuureja. Ihailin tällä viikolla Porvoon sateen kastamia kallioita. Kesken työmatkan minua lämmitti tämä metallinhohtoinen ruskea, musta raita ja luonnon muovaama tekstuuri.
sammalella, varvikossa, heinikossa, hietamaalla. Astella pitkospuilla, kahlata kaislikossa. Katsella huurteista heinikkoa, rahkasammalta riitteen alla. Kuunnella puron solinaa, jään alle virtaavaa vettä. Koskettaa kiven pintaa, kallion jäkäläpukua.
Hyvää alkanutta vuotta! Antoisia kävelyretkiä, hienoja hiihtosäitä ja riemukkaita laskiaismäkiä odotellessa. Näihin ajatuksiin inspiroi Haikkoon luonto ja Uhra Beata Simberg-Ehrströmin ryijy, joka sopisi tassuttelijalle matoksi.
(Myyty Hagelstam & Co:n joulukuun 2014 huutokaupassa hintaan 1.450 €)
Mielikuvitusta ruokkiva luonnon luoma muoto, vai mitä?
Kas näin sieni tekee taikojaan Somerolla, Hovilan kartanon puistossa vanhan puun rungossa.
ARTease 