Aihearkisto: Luonto

Sieniä sateella

Sieniä, sammalta, kantoja, kariketta. Metsä vie mukanaan tuoksuihin ja tunnelmiin, satoi tai paistoi. Kuvia metsähetkistä ja puistopysähdyksistä vuosien varrelta. Mitä sieniin tulee, taidan sittenkin olla pikkuisen enemmän katselija kuin keräilijä? Mitä elämään tulee, elämä kaikissa muodoissaan on ollut minulle aina suurempi kuin esineet, jotka nekin ovat kieltämättä hauskoja ja inspiroivia, toisinaan tarpeellisia ja toisinaan tarpeettomia. Luonto sen sijaan on välttämätön. Ilman luontoa ei olisi elämää, ilman elämää ei olisi esineitä.

Kuvat: Tuija Peltomaa

Brasilianopuntia kukkii

Tämän Brasilian opuntian historia ulottuu liki sadan vuoden taakse. Piikikäs kaunotar on istutettu ensimmäisen kerran ruukkuun viimeistään vuosien 1920-1950 välillä, ellei jo aiemmin. Se ehti olla vuoden päivät ypöyksin kotonaan ennen kuin se ojennettiin minulle. Edellinen omistaja oli ollut huolissaan ja uskonut rakkaan kasvinsa jo menehtyneen sen jälkeen, kun hän joutui pysyvästi sairaalahoitoon. Surkeana tämä minulle tulikin, mutta heräsi hitaasti uuteen kukoistukseen. Parinkymmenen vuoden odotus palkittiin, ja opuntia on nykyisin yksi silmäteristäni, talvisin sisällä ja kesäisin ulkona. Olen uudistanut sitä leikkaamalla pari latvusta ja istuttamalla ne ruukkuun. Uuden kasvun ansioista ruukussa kasvaa kolme eri ikäistä runkoa. Niistä vanhin yllätti iloisesti näinä lämpimänkosteina syyskesän päivinä. Yksi kukka on jo lakastunut, yksi oli auennut ja kolmas on nupussa tulollaan.

Kiitos kesä!

Kesä Suomessa, totta kai! Satakunnasta Kainuuseen ja Karjalaan, mikäs sen parempaa. Kiitos kesä, luonto, Suomi. On aika siirtyä kohti syksyä ja uusia seikkailuja. Palailen kesän parhaimpiin jahka viitsin istua koneen ääressä. Nyt on aika olla ulkona 24/7 ja nauttia Porvoon huikeista sumuisista aamuöistä ja kesäisistä syyskuun päivistä.

Luonnonlahja

Sienestyskausi on alkanut. Luonto antaa lahjojaan.
Kun kantarellijahdissa malttaa hetkeksi nostaa katseen ylös maasta, luonnonlahjoja on kaikkialla: puissa, kannoissa, kivillä, maassa.

Luonto kiehtoo minua yhtä paljon, ellei enemmänkin kuin antiikki.
Molemmissa materiaali muuttuu, elää ja jalostuu.
Toisessa sen tekevät ihmiskädet ja taito, toisessa aika ja luonto.
Molemmat ansaitsevat tulla kohdatuksi kunnioittavalla asenteella, tarkalla katseella, huolehtivaisilla käsillä, aikaa antaen.

kuvat: Tuija Peltomaa

Hidasta aikaa

Viipyillen, harkiten, leväten, pysähtyen, ajatellen, keskittyen.
Hidasta aikaa eläen. Ajankulkua hidastaen.
Kiire = kirosana. 
Katselen geologisen ajan merkkejä. Elän, koen, tunnen. 
Elämä on tässä hetkessä. Ei eilen, ei huomenna, ei ”sitten kun”, ei vasta eläkkeellä.
Aika on meitä ennen ja meidän jälkeemme. Syntymälahjaksi me saamme vain aikaa.
Jos aikaa ei ole nyt, elämä jää elämättä.
Jos elämä ei ole nyt, se ei ole koskaan.

kuvat: Reposaari, Tuija Peltomaa

Magical Moments, Finland

When entering an island, everything unnecessary is left behind. Only the essential is needed, is important. Shelter, food, skills. An island reveals the importance of a community, other people, and what is most crucial, a tolerance towards diverse personalities. Everyone is entitled to a place in the community. Everyone brings something to the common good, whether it is potatoes and fish, handicraft and construction skills or expertise in navigation. Well of course, today a link to the mainland offers us possibility to order food from a store in the closest city or village. 

When the urban human “achievements” are left behind, and all superfluous vanishes behind the horizon, I feel free, at peace with myself, with nature. I feel no fear because life brings what it brings. Che sera sera. I am ready to accept, adapt, and trust.

If you visit Finland and wish to experience an authentic fishing village, beautiful archipelago and nature, head to the Southeast. Choose the city of Kotka as your destination. Then, find your way to the Sapokka harbour. Take a small cruiser (yhteysalus) to the Tammio island.

You find an authentic fishing village, red and yellow wooden houses, now mainly inhabited by summer residents. There are no shops or cafés. Instead, you find a traditional island community with friendly people, peaceful ambient, rocks, forests, and endless bushes of lilacs (in full bloom in June). The cruiser stays at the dock for the whole 2-hour stay and there you have a café at your service with fantastic salmon bread, cinnamon rolls, coffee, tea, ice cream, and drinks. If you bring your own supplies to enjoy by the seashore, remember to collect and take away with you all waste, and leave nothing (I do mean nothing!) behind. 

Why not make a reservation and stay overnight in Kotka after your island visit? There is a lot to see for the whole evening and next morning. What’s the hurry to get back to, for example Helsinki? Kotka is a nice summer spot with a water garden, marine history, restaurants, and bars, all within a walking distance. 

And if you stay more than one night, you can take yet another small cruiser and head to Kaunissaari. After the solitude of Tammio island, Kaunissaari offers a lively summer community and services. You can book yourself a stay in a mesmerizing landscape, in a cottage, inn, or campsite. You have a shop, café, restaurant with delicacies at your service, smoked fish for sale and sandy beaches to enjoy. 

– – – and the next time you visit Finland and Kotka, let the first phone free tourist island in the world, Ulko-Tammio, take your breath away.

Check out:
– Cruises and schedules https://www.meriset.fi/in-english/
– Sites and events in the Kotka, and the nearby Hamina area https://www.visitkotkahamina.fi/en/visit-kotka-hamina-fi/

Photos: Tuija Peltomaa’s archive

Sotkamosta se alkoi

Osua tupsahdin Jaana Lukkarin kotisivulle vasta nyt alkuvuodesta 2023, kun seurasin Louis Sparren jalanjälkiä kotikaupungissani Porvoossa ja syntymäpitäjässäni Sotkamossa. Jaanailua by Jaana -sivuston kertomukset Sotkamosta ovat uskomattoman kiinnostavia! Louis Sparren tekemä Kirkkoväkeä esittävä piirustus eritoten. Öljyvärimaalaus samasta aiheesta (Kirkkoväki paluumatkalla, signeerattu vuonna 1897, tämän artikkelin otsikkokuva) myytiin toukokuussa 2017 Bukowskis’in huutokaupassa Helsingissä. Olen monesti katsellut kuvaa tuosta maalauksesta. Siinä on jotakin tuttua, mutta samalla jotakin vierasta.

Meidänpä karhuja kaikuvi maa,
suksemme suihkivat tanhutten taa,
Meidän on kaikki, jos meidän on työ:
Nälkälän rahvas, äl’ aarteitas’ myö!

(Nälkämaan laulu, Ilmari Kianto, 1911)

Louis Sparre teki vuonna 1894 Sotkamossa piirustuksen letkassa hiihtävästä kirkkoväestä. Hän muunteli taustamaisemaa ja kokeili eri vaihtoehtoja ensimmäisen kerran jo samana vuonna. Näkökulma vaarojen suuntaan on hieman erilainen piirustuksessa ja kahdessa Ateneumin kokoelmiin kuuluvassa työssä: seepialaveerauksessa ja viivasyövytyksessä.(*) Jokaisesta tunnistaa kuitenkin Sotkamon maisemaprofiilin. Se on minun sielunmaisemani. Silmä kantaa kauas ja korkealle. Kainuun sielu on vapaa – – – Kainuun vapautta vaarat on nää. Sotkamon sielua lahtien päät.

(*) Kirkkoväkeä jäällä, Hiihtävä jono, 1894, viivasyövytys, signeerattu ja päivätty ”Sotkamo 94”, A IV 3217 & Kirkkoväkeä jäällä, 1894, seepialaveeraus, signeerattu ja päivätty ”Sotkamo 94”, Ateneum A IV 3218

Vuoden 1897 öljyvärimaalauksessa maisemaa, henkilöiden määrää, kasvonpiirteitä ja vaateparsiakin on muunneltu. Maisema on erityyppinen. Vaarajonon profiili on matalampi. Sen eteen asettuvat puut / metsäinen vyöhyke puuttuu, samoin kuin piirustuksessa näkyvät talot. Kirkkoväkeä on enemmän, eivätkä he etene vain yhdessä jonossa. Onko toisena hiihtävän naisen asu ja päähine kainuulaista mallia vai rannikkoseudun tyyppiä? Vertailen. Mietin, näkyykö maiseman mittasuhteissa, avaruudessa ja valossa vaikutteita rannikolta ja saaristosta. Vuonna 1897 Sparre sai valmiiksi Vaasan kirkon alttaritaulun, (*) joten selitys maiseman muuttumiseen voisi löytyä Pohjanmaalta. Tai Porvoon edustalta – toukokuussa 1897 Sparre ystävineen perusti Porvooseen Iris-tehtaan.

Teosidean alkuperä, paikka ja henkilöt ovat joka tapauksessa Sotkamosta. Enkä lainkaan ihmettele, että sen maisemat ja ihmisten luonteikkuus tekivät vaikutuksen Sparreen. Kyllä kelpaa ihmislapsen ylistää omaa henkistä kotiaan, Kainuun kauneinta Sotkamoa.

(*) Vaasan kirkossa ovat seuraavat alttaritaulut: Albert Edelfelt, Paimenten kumarrus (1894). Sen vasemmalla puolella R.W. Ekman, Pyhän ehtoollisen asettaminen (1861) ja oikealla puolella Louis Sparre Kristuksen hautaanlaskeminen (1897).

Jaana Lukkarin artikkeli ”Louis Sparre Sotkamon Härköläss, 7.4.2019, https://jaanasklukkari.com/2019/04/07/louis-sparre-sotkamon-harkolassa/

Kultakauden taiteilijat Kainuussa. Akseli Gallen-Kallela, Louis Sparre, Pekka Halonen, Albert Gebhard, Väinö Hämäläinen, Anna Sahlstén, Yrjö Blomstedt, Viktor Sucksdorff, I. K. Inha.
Paavo Enroth, Matka kultakauteen. Maahenki 2018.

artikkelin otsikkokuva: Louis Sparre, Kirkkoväki paluumatkalla, 1897. Myyty 8.300 €, Bukowskis 22.5.2017, www.bukowskis.com