Kesä Suomessa, totta kai! Satakunnasta Kainuuseen ja Karjalaan, mikäs sen parempaa. Kiitos kesä, luonto, Suomi. On aika siirtyä kohti syksyä ja uusia seikkailuja. Palailen kesän parhaimpiin jahka viitsin istua koneen ääressä. Nyt on aika olla ulkona 24/7 ja nauttia Porvoon huikeista sumuisista aamuöistä ja kesäisistä syyskuun päivistä.
Juhannusaatto kaupungissa, laivamatka Päijänteelle ja takaisin, ruokamatka maailman ympäri Etelä-Amerikasta Aasiaan ja Euroopasta pohjoiseen Suomeen. Löytyi avoinna olevia kahviloita, makuelämyksiä, viihtyisiä terasseja järven rannalla ja siistit julkiset wc:t. Löysimme ihan sattumalta tiemme yhteen Suomen parhaista juhannuskaupungeista ja nautimme keskikesän juhlapäivästä iltaan saakka Lahden satamassa. Eipä ollut autio kaupunki. Oli ihmisiä, koiria, vilinää ja hyvää fiilistä.
Paras juhannusaattopäivän kaupunki vuosimallia 2025 = Lahti, Lahden satama. Jos sama meininki jatkuu, tapaamme Lahden satamassa taas ensi vuonna järviristeilyn, Street Food Fiestan, kahviloiden ja terassijuomien merkeissä!
Best city to spend the Midsummer eve’s day in Finland year 2025 is Lahti, Lahti harbour. If the same trend continues, we will certainly meet in Lahti harbour next year too, take a cruise at the lake, enjoy the Street Food Fiesta, cafés and drinks on the terraces in the evening sun!
Näin veikeitä saunavieraita tuli meille kylään Porin Reposaaressa torstai-iltana 29. toukokuuta 2025 klo 22:45.
Edellisen kerran nämä – ehkä sama pariskunta? – kävivät tervehtimässä meitä samoilla kulmilla viime vuonna 2. kesäkuuta 2024 klo 10:05.
Aika hyvä tuuri ihan ilman lintubongausharrastusta, vai mitä?
ja hetken ajan voisin kuvitella olevani jossakin kaukana, kaupungissa, jolla on historiaa ja johon vuosisadat tyyleineen, ihanteineen, ihmisineen ja haaveineen ovat painaneet jälkensä.
No, niinhän sitä taas ollaankin, kauempana kotoa, Suomen ensimmäisessä pääkaupungissa, Turussa, kivenheiton päässä Aurajoen rannasta ja uudistetusta kauppatorista, kauniina kesäiltana, matkalla jokirantaan seuraamaan persoonallisesti stailattuja ihmisiä, eri ikäisiä ja eri näköisiä, koirineen ja fillareineen, yksin ja yhdessä. Hengittämässä kaupunkikulttuuria, kaunista kaupunkimaisemaa, eurooppalaista tunnelmaa, elämää.
Ihanaa kesää! Kiitos Turku, seuraavana vuorossa Pori, Tampere, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Loviisa, Kotka, Lappeenranta, Imatra ja tietysti kotikaupunki Porvoo sekä muutamia muita maakuntien Suomen keitaita, joihin kesätuuli ja kuutamoyöt kulkijaansa kuljettavat.
Kuvat: Tuija Peltomaa 2024
When entering an island, everything unnecessary is left behind. Only the essential is needed, is important. Shelter, food, skills. An island reveals the importance of a community, other people, and what is most crucial, a tolerance towards diverse personalities. Everyone is entitled to a place in the community. Everyone brings something to the common good, whether it is potatoes and fish, handicraft and construction skills or expertise in navigation. Well of course, today a link to the mainland offers us possibility to order food from a store in the closest city or village.
When the urban human “achievements” are left behind, and all superfluous vanishes behind the horizon, I feel free, at peace with myself, with nature. I feel no fear because life brings what it brings. Che sera sera. I am ready to accept, adapt, and trust.
If you visit Finland and wish to experience an authentic fishing village, beautiful archipelago and nature, head to the Southeast. Choose the city of Kotka as your destination. Then, find your way to the Sapokka harbour. Take a small cruiser (yhteysalus) to the Tammio island.
You find an authentic fishing village, red and yellow wooden houses, now mainly inhabited by summer residents. There are no shops or cafés. Instead, you find a traditional island community with friendly people, peaceful ambient, rocks, forests, and endless bushes of lilacs (in full bloom in June). The cruiser stays at the dock for the whole 2-hour stay and there you have a café at your service with fantastic salmon bread, cinnamon rolls, coffee, tea, ice cream, and drinks. If you bring your own supplies to enjoy by the seashore, remember to collect and take away with you all waste, and leave nothing (I do mean nothing!) behind.
Why not make a reservation and stay overnight in Kotka after your island visit? There is a lot to see for the whole evening and next morning. What’s the hurry to get back to, for example Helsinki? Kotka is a nice summer spot with a water garden, marine history, restaurants, and bars, all within a walking distance.
And if you stay more than one night, you can take yet another small cruiser and head to Kaunissaari. After the solitude of Tammio island, Kaunissaari offers a lively summer community and services. You can book yourself a stay in a mesmerizing landscape, in a cottage, inn, or campsite. You have a shop, café, restaurant with delicacies at your service, smoked fish for sale and sandy beaches to enjoy.
– – – and the next time you visit Finland and Kotka, let the first phone free tourist island in the world, Ulko-Tammio, take your breath away.
Check out:
– Cruises and schedules https://www.meriset.fi/in-english/
– Sites and events in the Kotka, and the nearby Hamina area https://www.visitkotkahamina.fi/en/visit-kotka-hamina-fi/
Photos: Tuija Peltomaa’s archive
Porvoo ilahduttaa
– Runo hotellilla (todellinen kulttuuriteko ja vanhan kaupungin helmi)
– Runeberg-laivalla (unohda mobiililaitteet ja kello, ole läsnä ja elä vähintään kaksi kertaa kesässä)
– Merellä & saaristolla (eipä ihme, että porvoolaiset mökkeilevät Porvoossa)
– Uimarannoilla (suolaista ja makeaa)
– Emäsalolla (sillan takana odottaa irtiotto arjesta)
– Brunbergilla, Pienellä suklaatehtaalla, Porvoon jäätelötehtaalla (voiko sen enää makeammin sanoa?)
– Skafferilla (nostalgiaa ja nautintoja samassa puodissa)
– Kivalla (kuka vielä ajattelee Kaivarin terasseja?)
– Tarmolan Supermarketin sushilla (tuoreus ja maku puhuvat puolestaan)
– Vajalla (kotimainen vaihtoehto bulkkiposliinille)
– Paskakaupalla (ei se nimi, vaan se idea!)
– Porvoon valoilla (loistavasti organisoitu tapahtuma oheisohjelmineen ja ruokatoreineen)
– Taiteella, musiikilla ja kirjallisuudella (tulevaisuudessa yhä enemmän…?)
– Torilla (eihän kesää olisi ilman kiireetöntä kaupunkitoria)
– Kokonniemellä (niin paljon, niin lähellä)
– Rennolla ja rouhealla meiningillä (tee kierros kesäterasseilla jokirannasta Hamariin ja Emäsalon Gulfille ja tartu kiinni tunnelmaan)
– Kaksikielisyydellä (niin kauan kuin Porvoossa puhutaan molempia kotimaisia, kaupungin erityispiirteet säilyvät ja kulttuurilla on vahva ja lavea kasvupohja)
Porvoo kiukuttaa
– Helsinkiin päin vilkuilemisella (hei, ei kaikki mitä ja miten Helsingissä tehdään ole kokeilemisen arvoista – – – jotkut muuttavat Porvooseen päästäkseen riittävän kauas pois pääkaupunkiseudulta ja sen ilmapiiristä – – – )
– Jokicittarilla (kuvittele, miten mainosvalot heijastuvat Porvoonjoen kulttuurimaisemaan)
– Viiden keskittymän hajaantumalla (vanha kaupunki, uusi keskusta, Länsiranta, Tarmola, Kuninkaanportti). Tämä on kyllä keksitty jo yksi loistava ratkaisu eli sesonkien ja tapahtumien aikana kiertävä Rinkeli-linja.
artikkelikuva: Tuija kuvaamassa teosta ”Walking with water”, taiteilija Vladimir Nikolić, Serbian paviljonki, Venetsian biennali 2022.
Tämän postikortin kera toivottelen kaikille reipasta hiihtolomaa.
Kortti ”Vuokatin retkeilykeskus – avantouintia” on leimattu Vuokatissa 23.7.1971, eli Sotkamossa, hiihtäjän talviparatiisissa.
artikkelin otsikkokuva ja originaali postikortti: Tuija Peltomaan arkisto
Oletko huomannut, miten Riihimäki on viime aikoina tullut mainituksi yhä uudelleen, julkisuuden henkilöiden kotikaupunkina ja jopa käsitteenä, ”riihimäkeläisyytenä”. Radanvarsikaupunki ei ole vain piste kartalla tai näkymä ohikiitävän junan ikkunasta. Riihimäki on näkyvä.
Mediajulkisuus ei ole ainoa asia, joka kannattelee Riihimäen näkyvyyttä. Myös kulttuurilla on tärkeä paikka kaupungin imagossa ja siinä, miten kaupunki erottuu muiden kaupunkien joukosta. Helene Schjerfbeck on yksi Riihimäen taidemuseon monista vetonauloista. Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelman taideteokset ja antiikkiesineet olisivat kruununjalokiviä missä tahansa museossa.
Kulttuurin ystäville ja designharrastajille Riihimäki on tietenkin aina ollut lasin kaupunki. Kiitos Riihimäen Lasitehtaan, Suomen Lasimuseon ja Kaisa Koiviston ansiokkaiden lasitutkimusten. Ison kortensa maineen kekoon on kantanut Suomen Lasimuseon ystävät, joka on tehnyt työtä museon tukemiseksi ja koko suomalaisen lasikulttuurin hyväksi. Olen kiitollinen, että olen saanut tavata useaankin otteeseen Kaisa Koiviston, Roger Peltosen, Olli T. Ahtolan ja edesmenneen Markku Annilan kaltaisia yhdistyksen jäseniä, lasiin syvällisesti perehtyneitä tietäjiä ja tuntijoita.
Kuten olen aiemminkin kaiuttanut, yhteistyö, tiedon jakaminen ja näkyväksi tekeminen yhteisvoimin ovat avainasemassa, jos haluamme suomalaisia ja paikallisia kulttuuri-, taide- ja designaarteita tunnetuksi laajemmin, oman kotipaikkakuntamme tai oman maamme rajojen ulkopuolella. Ilman yhteistyötä olemme vain pieniä pirstaleita kartalla.
Suomen Lasimuseon ystävät ovat jo yli 20 vuotta järjestäneet Riihimäellä kohtauspaikan museolle, ihmisille, kaupungin asukkaille, vieraileville turisteille, asiantuntijoille ja maallikoille. Suomen Lasimuseolla järjestettävät Lasipäivät tuovat joka vuosi yhteen tutkijat, keräilijät, harrastajat, antiikkilasin, designin, retron ja vintagen ystävät, kodin sisustajat ja löytöjen etsijät, myyjät ja ostajat. Tietoa jaetaan ja tarinoita kerrotaan tapahtumasaleissa ja pöydän ääressä, ystäväyhdistyksen asiantuntijoiden esinetunnistuksessa. Mieleen jäävät sanat ”Riihimäki” ja ”Lasimuseo”. Muistiin painuu Riihimäen Lasitehtaalla vaikuttaneiden muotoilijoiden nimiä, elämäntarinoita, saavutuksia. Ehkä kotiintuomisina on myös lasiesineitä, konkreettisia muistoja Riihimäestä.
Seuraavaksi Riihimäki ja suomalainen lasitaide saavat uutta kansallista ja toivottavasti laajempaakin näkyvyyttä, kun Suomalainen lasiosaaminen saa oman palkintonsa. Ensimmäinen Pro vitrea -palkinnon saaja julkistetaan 10.2.2023. Palkinto tullaan jakamaan joka toinen vuosi. Se myönnetään ”korkeatasoisesta ja persoonallisesta työskentelystä tai merkittävästä teosta suomalaisen lasikulttuurin edistämiseksi”. Tarkoituksena on ”tukea ja nostaa esille lasin parissa työskenteleviä tahoja, sekä lisätä Suomalaisen lasiosaamisen arvostusta.” Mahtavaa Riihimäki! Hienoa Suomen Lasimuseon ystävät! Tämä on kaupunki-imagon luomista parhaimmillaan!
Katso ja tutustu Pro vitrea -palkintoon Suomen Lasimuseon ystävien sivuilla, https://www.slmy.fi)
artikkelin otsikkokuva:
Suomalaisen lasin kirjoa Lasipäivän myyntipöydällä. Valokuvaaja: Jyrki Winter.
kuva:
Lasipäivän myyntipöytiä Suomen lasimuseon suuressa salissa tammikuussa 2020. Valokuvaaja: Jyrki Winter.
Lisätietoja Suomen Lasimuseon ystävien tulevista tapahtumista:
– Tapahtumajärjestäjä ja Suomen Lasimuseon ystävät (SLMY) puheenjohtaja Jyrki Winter, 040 154 8182
– Lasipäivän tiedotus ja SLMY:n hallituksen jäsen Jyrki Kippola, 050 66 850
ARTease 