Esinekaruselli uudistuu loppuvuoden 2025 aikana.

Vanhojen esineitä koskevien kysymysten tilalle tulee uusia esineitä, vastauksia ja tarinoita. Näkemisiin, ystävät!

Tällä sivulla julkaisen kuvia, joiden kohteista olette kyselleet sähköpostitse.

Jos teillä, hyvät blogini seuraajat, on kerrottavaa tai kysyttävää alla olevista kohteista, lähettäkää sähköpostia (artease@pp.inet.fi)
Julkaisen tällä sivulla omia kommentteja ja valikoituja kommentteja teiltä meidän kaikkien iloksi.

Eikös olekin veikeä, viehättävä ja ilmeikäs Michael Schilkin -veistos.
Materiaali on kivitavaraa. Lasituksena lienee näin kuvan perusteella arvioiden olla ns. celadon-lasite eli vähän jaden sävyinen taidelasistus. Celadon krakeloituu veistosten pinnalla helposti, joten varsinkin vihertävistä kohdista pitäisi melkeinpä löytyä hämähäkinseittimäistä craquelée-pintaa. Lasituksen sävyn perusteella kyse voi toki olla myös pastellisävyisestä mattahimmeästä tinalasitteesta, joka ei ole yhtä vaativa toteuttaa kuin celadon.
Signeerauksen käsiala on selvästi Schilkinin vaikka sukunimi onkin kirjoitettu ilman l:ää. Näin kävi toisinaan siksi, että Schilkinin äidinkieli oli venäjä ja hän oli tottunut kirjoittamaan kyrillisillä aakkosilla. Suomessa ollessaan hän oppi venäjän lisäksi ruotsin kielen, mutta latinalaisilla aakkosilla hän rutinoitui kirjoittamaan vasta oltuaan hyvän aikaa töissä Arabian tehtaan taideosastolla.
”Arabia Finlandia” leimaa käytettiin näyttelytöissä tai näyttelyiden yhteydessä ulkomailla esillä olleissa myyntikokoelmissa.
Vedenneito eli taruaihe, materiaali, lasite ja tyyli viittaavat taiteilijan uran alkuun eli 1930-luvun loppuun ja 1930-1940-lukujen vaihteeseen. Tämä veistos saattaa olla Pariisin vuoden 1937 maailmannäyttelyn molemmin puolin tehtyjä varhaistöitä, noin vuosilta 1937-1939. Jos lasitteena on celadon eikä sen väristä tullut poltossa aivan niin vihertävää kuin täydellisen celadon-lasitteen pitäisi olla, veistos on saattanut jäädä jo alkujaankin Suomeen.
Tosi kiva veistos – onnittelut omistajalle!