Mikä vuosi, mitkä olympialaiset mahtaa olla tämän setin historia? Kokonaisuuteen kuuluu kuusi lasia, kannu ja alkuperäinen rasia. Valmistaja varmaankin Riihimäen Lasi, käsinmaalatut. Tätä on nyt hetki porukalla mietitty. Kuka tietäisi enemmän tai jopa tarkasti?
Katselin Iittalan uutta logoa, ”brändiuudistusta”. Kieltämättä odotin firmalta enemmän uusien tuotteiden, 2000-luvun muotoilun ja tulevaisuuden designklasikoiden lanseeraamista. Uusi logo ei riitä lohduttajaksi, kun vanhojen mallien muokkaaminen, uusiksivärjääminen ja kynttilätuikuiksi kutistussovittaminen väsyttää. En halua seuraavaan peltomarketin ale- ja varastontyhjennysmyyntiin lohenpunaista Aalto-vaasia, havunvihreää sesonki-Kastehelmeä tai tekstiilinauhan päässä killuvaa miniatyyrilasilintua. Tahdon kestäviä, pitkäikäisiä klassikoita, jotka elävät sukupolvelta toiselle. Tahdon astioita ja kokonaisuuksia, joita voin täydentää vuosien mittaan. En halua designin kulutus- ja kierrätysjuhlaa vain siksi, että tuotteen valmistus loppui yhtä lyhyeen kuin kuluttajan ihastus ja kvartaalisesonki.
Onneksi on poikkeuksiakin ja siksi: Kiitos Klaus Haapaniemi! Sinä olet parasta mitä Iittalalle on viime vuosikymmeninä tapahtunut.
Iittalan uusi keltainen on kiva väri ja tykkään myös tekstin fontista, mutta miksi keisarinkeltainen Kiinasta ja japanilaisen Torii-portin mieleen tuova tupla-T -kirjain? Onko yksi uudistuksen kohderyhmistä aasialainen yleisö? Miksi visualisointi osuu juuri šintolaiseen symboliin?
Kävipä uudistukselle kuinka hyvänsä, keräilijät koti- ja ulkomailla kiittävät. Olemme saaneet taas uuden keräilykohteen määritelmän. Kun Arabia suli Iittalan tuotemerkin alle, arvoon nousivat vanhat tehtaanleimat, joita turistit alkoivat hakea kirppurtoreilta, puodeista ja huutokaupoista. Iittalan kohdalla ennustan samaa pienelle punaiselle i-ympyrälle. Tulevaisuudessa se saattaa olla juuri se pieni detalji, joka tekee esineestä erityisemmän ja haluttavamman muiden vastaavien joukossa. Uskaltaako Iittalan käyttöesineitäkään enää pestä, jotta tuo pieni i kestää ja säilyy seuraaville sukupolville?
Koska pikku-i -esineet löytyvät tulevaisuudessa muualta kuin Iittalan myymälöistä ja outleteista, toivon, ettei sisustusbrändin uudistus jää tähän, vaan saamme seuraavaksi nähdä ison satsauksen uuteen muotoiluun ja tulevaisuuden designersukupolveen.
Otsikkokuva: Iittalan uusi logo. Suunnittelu: graafinen suunnittelija Aleksi Tammi. Uusi kirjasintyyppi ”Aino”: Aleksi Tammi ja typografi Göran Söderström. Kuva: Fiskars Finland Oy Ab, https://fiskarsgroup.com/fi/
#NewEraOfIittala
Keräilyn henkilökohtaistuminen jatkuu, ja tämä näkyy kesäisin kaikenlaista maan ja taivaan välillä myyvissä ”laidasta laitaan” -huutokaupoissa ja rompetoreilla. Persoonallisia löytöjä, kuriositeetteja ja täydennyksiä etsivät sekä keräilijät että sisustajat. Liian ”kuratoidut” eli valmiiksi valikoidut ja pahimmillaan anniltaan yhdenmukaiset huutokaupat ja myyntipöydät eivät houkuttele, kun haussa on nyt jotakin erilaista, omanlaista, harvemmin tarjolle asetettua ja kekseliästä.
Taakse on jo kauan sitten jäänyt aika, jolloin edustavan kodin mittapuuna olivat tietyt ”pakko omistaa” -tavarat ja taulut sinivalkoisesta kiinaposliinista Hjalmar Munsterhjelmin maalauksiin. Tämän päivän pakolliset sosiaaliset statussymbolit ovat lähinnä viihde-elektroniikkaa ja vähitellen muodista väistyvää valkoista väriä. Keräilykentillä haussa on yhä useammin omannäköinen elämä, jolla erottaudutaan myös sosiaalisen median kanavilla.
Kesän tarjontaa ja kysyntää katseltuani arvelen, että seuraavien 2-3 vuoden aikana ainakin osa näistä kohteista löytää yhä uutta yleisöä:
Ennen pitkää odotan nousevaksi:
ja eikun etsimään:
– Aarteet ja Löydöt, https://aarteetjaloydot.fi
– Sattuman kauppa, Sastamala / Häijää, https://www.sattumankauppa.fi
– Wanha Elias, Turku, https://www.wanhaelias.fi
– Maakuntien osto- ja myyntitapahtumat ympäri Suomen, https://www.rompetori.info
Otsikkokuva: Oiva Toikan lasihedelmiä ja -vihanneksia. Bukowskis, https://www.bukowskis.com/fi/
Oletko huomannut, miten Riihimäki on viime aikoina tullut mainituksi yhä uudelleen, julkisuuden henkilöiden kotikaupunkina ja jopa käsitteenä, ”riihimäkeläisyytenä”. Radanvarsikaupunki ei ole vain piste kartalla tai näkymä ohikiitävän junan ikkunasta. Riihimäki on näkyvä.
Mediajulkisuus ei ole ainoa asia, joka kannattelee Riihimäen näkyvyyttä. Myös kulttuurilla on tärkeä paikka kaupungin imagossa ja siinä, miten kaupunki erottuu muiden kaupunkien joukosta. Helene Schjerfbeck on yksi Riihimäen taidemuseon monista vetonauloista. Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelman taideteokset ja antiikkiesineet olisivat kruununjalokiviä missä tahansa museossa.
Kulttuurin ystäville ja designharrastajille Riihimäki on tietenkin aina ollut lasin kaupunki. Kiitos Riihimäen Lasitehtaan, Suomen Lasimuseon ja Kaisa Koiviston ansiokkaiden lasitutkimusten. Ison kortensa maineen kekoon on kantanut Suomen Lasimuseon ystävät, joka on tehnyt työtä museon tukemiseksi ja koko suomalaisen lasikulttuurin hyväksi. Olen kiitollinen, että olen saanut tavata useaankin otteeseen Kaisa Koiviston, Roger Peltosen, Olli T. Ahtolan ja edesmenneen Markku Annilan kaltaisia yhdistyksen jäseniä, lasiin syvällisesti perehtyneitä tietäjiä ja tuntijoita.
Kuten olen aiemminkin kaiuttanut, yhteistyö, tiedon jakaminen ja näkyväksi tekeminen yhteisvoimin ovat avainasemassa, jos haluamme suomalaisia ja paikallisia kulttuuri-, taide- ja designaarteita tunnetuksi laajemmin, oman kotipaikkakuntamme tai oman maamme rajojen ulkopuolella. Ilman yhteistyötä olemme vain pieniä pirstaleita kartalla.
Suomen Lasimuseon ystävät ovat jo yli 20 vuotta järjestäneet Riihimäellä kohtauspaikan museolle, ihmisille, kaupungin asukkaille, vieraileville turisteille, asiantuntijoille ja maallikoille. Suomen Lasimuseolla järjestettävät Lasipäivät tuovat joka vuosi yhteen tutkijat, keräilijät, harrastajat, antiikkilasin, designin, retron ja vintagen ystävät, kodin sisustajat ja löytöjen etsijät, myyjät ja ostajat. Tietoa jaetaan ja tarinoita kerrotaan tapahtumasaleissa ja pöydän ääressä, ystäväyhdistyksen asiantuntijoiden esinetunnistuksessa. Mieleen jäävät sanat ”Riihimäki” ja ”Lasimuseo”. Muistiin painuu Riihimäen Lasitehtaalla vaikuttaneiden muotoilijoiden nimiä, elämäntarinoita, saavutuksia. Ehkä kotiintuomisina on myös lasiesineitä, konkreettisia muistoja Riihimäestä.
Seuraavaksi Riihimäki ja suomalainen lasitaide saavat uutta kansallista ja toivottavasti laajempaakin näkyvyyttä, kun Suomalainen lasiosaaminen saa oman palkintonsa. Ensimmäinen Pro vitrea -palkinnon saaja julkistetaan 10.2.2023. Palkinto tullaan jakamaan joka toinen vuosi. Se myönnetään ”korkeatasoisesta ja persoonallisesta työskentelystä tai merkittävästä teosta suomalaisen lasikulttuurin edistämiseksi”. Tarkoituksena on ”tukea ja nostaa esille lasin parissa työskenteleviä tahoja, sekä lisätä Suomalaisen lasiosaamisen arvostusta.” Mahtavaa Riihimäki! Hienoa Suomen Lasimuseon ystävät! Tämä on kaupunki-imagon luomista parhaimmillaan!
Katso ja tutustu Pro vitrea -palkintoon Suomen Lasimuseon ystävien sivuilla, https://www.slmy.fi)
artikkelin otsikkokuva:
Suomalaisen lasin kirjoa Lasipäivän myyntipöydällä. Valokuvaaja: Jyrki Winter.
kuva:
Lasipäivän myyntipöytiä Suomen lasimuseon suuressa salissa tammikuussa 2020. Valokuvaaja: Jyrki Winter.
Lisätietoja Suomen Lasimuseon ystävien tulevista tapahtumista:
– Tapahtumajärjestäjä ja Suomen Lasimuseon ystävät (SLMY) puheenjohtaja Jyrki Winter, 040 154 8182
– Lasipäivän tiedotus ja SLMY:n hallituksen jäsen Jyrki Kippola, 050 66 850
ARTease 