Porvoossa herättiin hillittömään aprilliuutiseen. Mikä loistava idea lehden toimitukselta! Digikello raatihuoneen torniin ! Ensin meni kahvi aamutakille ja väärään kurkkuun. Sitten alkoi naurattaa niin, että itkettää. Tämä pila osuu naulan kantaan = edistyssokeuteen lankeavaan ”digi/hybridiajan” kaupunkisuunnitteluun. Se vaivaa, runtelee, epäviihtyistää ja rumentaa pääkaupunkiseutua ja siitä on syytä olla varuillaan jopa Suomen vanhimmissa, yhteisestä kulttuuriomaisuudesta huolehtivissa kaupungeissa.
Ole ylpeä arkkitehtuuriperinnöstäsi, ja kaikkien Suomessa elävien yhteisestä kulttuuriperinnöstä, Porvoo!
Menneisyys, johon voimme heijastaa omia mielikuviamme ja unelmiamme, vie helposti mukanaan. Olen itsekin tehnyt fyysisiä, kuvitteellisia, kirjallisia ja tutkimuksellisia matkoja muinaiseen Egyptiin, keskiajan Eurooppaan ja Bysanttiin. Olen haaveillut matkasta keski-Aasiaan. Suren sitä, että en kenties koskaan pääse kurkistamaan läntisten ennakkokäsitysten verhon taakse. Sinne, missä voisin nähdä edes häivähdyksen omaamme huomattavasti vanhemmista ja kauan sitten kukoistaneista kulttuureista Iranin (Persian) tai Afganistanin kaltaisilla alueilla.
Istahdan silloin tällöin selailemaan näköispainosta Napoleonin Egyptin kampanjan tuloksena syntyneistä tieteellisistä ja tutkimuksellisista piirroksista (Description de l’Égypte. Recueil des observations et des recherches qui ont été faites en Egypte pendant l’expédition de l’armée française). Tutkin hartaasti kuvia muinaisen Egyptin temppeleistä ja hauta-alueilta, arkkitehtuurista, ornamentiikasta, kasveista, hyönteisistä jne. Kun löysin rompepöydältä Tutankhamonin kuolinnaamiota jäljittelevän pienen maalatun kipsimatkamuiston, kitschiä tai ei, päätin antaa sille paikan kirjahyllyssäni.
Sitten näin jotakin uskomatonta: replikoita Tutankhamonin hautaesineistöstä Turengin huutokauppakeskuksessa: valta- ja serremoniaistuimia, kullan hohdetta, pienen majan kokoinen kanooppikaappi, faraon arkku ja kuolinnaamio, kuningatar Nefertitin muotokuvapää. Esineet on valmistettu Egyptin muinaismuistoministeriön egyptologi Osama Amerin valvonnassa Villa Royalin, Egyptin aarteet -näyttelyyn Sastamalaan vuonna 2012. Ne ovat jälkiä sisustustaiteilija, entisöijä ja – voisiko sanoa – rojalisti Markku Ellalan elämäntyöstä.
Maailma olisi harmaa ja tasapaksu paikka ilman suuria persoonia, jotka rohkenevat tavoitella tavoittamattomia ja kurkottaa suureen ja vieläkin suurempaan. Se, mitä joku pitää ajan ja rahan haaskauksena, on toiselle unelma, joka on tehty saavutettavaksi. Se on haaste, joka on tehty voitettavaksi. Historiankirjat, paikalliset historiikit ja sukumuistelmat vaalivat kertomuksia henkilöistä, jotka ovat sallineet itselleen ja toisillekin hurmioitumisen, hullaantumisen. Heistä, jotka ovat heittäytyneet, sukeltaneet syvälle, nousseet ja nostaneet mielemme korkealle. Markku Ellalan luoma Villa Royal valaa uskoa siihen, että me voimme elää itsemmenäköistä elämää, muiden katseista, kommenteista ja kummeksunnasta välittämättä. Miten paljon vähemmän meillä olisikaan ilman hänen kaltaisiaan innostujia ja eksentrikkoja, jotka luovat itsensä uudelleen elämällä todeksi omannäköisensä maailman ja elämätarinan.
Kaikkea hyvää eläkepäiviinne, Markku ja Sirpa Ellala. Onnea ja menestystä Villa Royalin uusi ”hallitsijapari” Mirva (o.s. Ellala) ja Pasi Puupponen, https://www.villaroyalfinland.com ja kiehtovaa matkaa kaikille muinaisesta Egyptistä hulaantuneille Turengin huutokauppakeskuksessa, tulevana viikonloppuna, online, 1.-2.4.2023, https://www.turenkiauctions.fi
Juttelimme juontaja Jenni Stammeierin kanssa merestä Hamarin satamassa.
Kuulet meidät ja Yle Radio 1:n Kultakuumeen muut vieraat meren äärellä radioaalloilla, http://areena.yle.fi/1-1655967 (Kuvassa Utön kuu.)
Mattoja Anatolian niemimaalta ja etnistä antiikkia Tiibetistä löytyy nyt Bukowskis Marketista. Yhtä suurta silmäiloa jälleen kerran tämä Bukowskin kotisivujen kuvamateriaali. Vaikket huutokauppoja tai keräilyä harrastaisikaan, sivuja kannattaa katsoa silloin tällöin pelkästä visuaalisesta kuvailosta, https://www.bukowskismarket.com/fi
Edesmenneen Kaija Aarikan kunniaksi poimin teille helmiä Somerolta. Tällä kertaa en kuitenkaan esittele puukoruja, mutta muistattehan, että Aarikka ja Liisa Vitali ovat molemmat somerolaisia, samoin kuin kotiseutunsa puolesta ahkeraa kulttuurityötä tekevät Kaari Utrio ja Kai Linnilä. Älkäämme unohtako myöskäään lauluäänten enkeliä, Rauli ”Badding” Somerjokea.
Käyntikohteista Someron kesähelmiä ovat Hovilan kartano ja Somerniemen kesätori, josta löydät vilauksia tämän blogin sivulta ”kirpputoreilla” . Kuriositeeteista erikoisin on Hiidenlinna. Se löytää metsän keskeltä järven rannalta se, joka ei pikkuteitä – eikä metsänhenkiä – pelkää.
on Turun pääkirjasto.
Vanha puoli suihkulähteineen on ulkoapäin kuin pikku-Tukholma (arkkitehtuuri Karl August Wrede 1903, suihkulähde Gunnar Finne ja Armas Lindgren 1924). Moderni osa on eleettömän tyylikäs ja se on yhdistetty vanhaan taitavasti (suunnittelijat Asmo Jaaksi, Päivi Meuronen, Aimo Katajamäki 2007). Tämä on Wau! arkkitehtuuria eli ihastuttaa käyttäjäystävällisyydellään ja osaamisellaan peruskorjausta myöten (sen suunnitteli Ari Paukio vuonna 2008).
Vaikka kaupungissa kävisi ihan muuten vain, loma- tai työmatkalla niin kirjastossa kannattaa piipahtaa. Viihtyisämpää yhteistä olohuonetta ei Turusta löydy, ellei lasketa mukaan kaupungin lukuisia mainioita ravintoloita ja krouveja. Kakki on kohdallaan, enkä puhu nyt vain ulkokuoresta vaan myös sisällöstä. Lukemattomia lehtiä, kirjoja, nettiyhteydet, hyvin suunniteltu ja toteutettu viihtyisä miljöö sekä vertaansa vailla oleva taidekirjallisuuden kokoelma saavat muut kaupunginkirjastot kalpenemaan. Kaiken kruunaa koko joukko hyvin ideoituja tapahtumia, http://www.turku.fi/kirjasto Jos kirjastolla mitataan niin Turku on yhä Suomen kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunki nro 1.
ARTease 