Avainsana-arkisto: taideväärennös

Hold Your Horses! Halten Sie, bitte!

backmansson-1899-buko-f167 153_1_77
Kiitos hevosaiheen saamasta palautteesta.
Nouskaamme ratsaille vielä kerran.

Kumman hevosen kyydistä sinä maksaisit?

Toinen on Hugo Backmansson 1899 keisarilliselta Venäjältä.
Toinen on ”myöhäiskaudelta” Pohjois-Afrikasta.

Eipä uskoisi, että samasta tekijästä puhutaan? Molemmat maalaukset on myyty helsinkiläisissä huutokaupoissa otsikolla ”Hugo Backmansson”. Toisesta maksettiin provisioineen 5.368 €. Ostaja sai laatua ja ehdalla taiteilijakäsialalla kirjoitetun signeerauksen ”H. Backmansson”. Toisen vasarahinnaksi lyötiin 360 €. Ostaja sai eksoottisemman aiheen ja signeerauksen tyyliin ”H. Barkmansbon”.

Koska huutokauppojen kotisivut antavat loistavan mahdollisuuden vertailla keskenään useiden viime vuosina myytyjen teosten laatua, käytä sitä hyödyksesi ja opi. Ole kriittinen. Miksi sijoittaisit rahaa edulliseen taideostokseen, josta et saa rahoillesi vastinetta?

Huutokauppojen Game of Thrones jatkuu

153_1_77
Tällä kertaa en ollut aivan varma, näenkö beduiinin Pohjois-Afrikasta vai Kuolleiden armeijan ratsastajan à la Game of Thrones.

Enpä olisi edes painajaisissa uskonut, että tällainenkin taulu on Hugo Backmanssonin käsissä syntynyt. Tiedän kyllä, hevonen on vaikea kuvattava ja laukkaava hevonen eritoten. Mutta että taiteilija, joka sai jatkokoulutuksensa Pietarin taideakatemiassa 1884-1886? Taiteilija, joka näki hevosia säännöllisesti opiskellessaan Pietarin sota-akatemiassa 1892-1894? Taiteilija, joka toimi Venäjän keisarillisen armeijan taistelumaalarina kuvaten sotilaita ratsailla ja tehden muotokuvia ratsuväkirykmentin sotilaista, kasakoista ja ratsuväen paraatiin valmistuvista sotilaista – hevosineen! Sama taiteilija, upseeri ja seikkailija, jonka hevosaiheita näimme Amos Andersonin taidemuseon upeassa näyttelyssä vuonna 2010? Voiko sellainen mies unohtaa kaiken näkemänsä ja oppimansa, hevosen anatomian, liikkeet, kaiken?

No, Backmanssonin maalauksena tämä myytiin Helsinkiläisessä taidehuutokaupassa tammikuussa 2017. Loppuhinnaksi pamahti 360 €, lähtöhinta oli asetettu 350 euroon.

Vertaa ja katso Game of Thrones Season 6. Seuraavat viisi jaksoa tv:ssä 13. tammikuuta. Toivottavasti Jon Snow saa sentään paremman ratsun matkalle Talvivaaraan eivätkä Daenerys Targaryenin lohikäärmeet grillaa yhtään Dothrakien hevosista näin pahaan kuntoon.

I mean, really? A painting by the Finnish Hugo Backmansson, educated in St Petersburg Art Academy, serving as an official battle painter in the Imperial Russian Army, working amid horses, painting soldiers and cossacks on horseback time and time again. Well, that was in the late 19th Century and early 20th Century. Later on Backmansson did work in North Africa and his skills did’t always shine anymore. But still, for real? Can a man who spent his best years with horses so completely forget how a horse looks like, how it gallops?

It is supposed to be a beduin from North Africa. At least as such it was sold in a fine art auction in Helsinki in January 2017 for 360 euros (estimated 350 €). Despite of the catalogue text it reminds me more of The Army of The Dead in Game of Thrones.

Compare and watch Game of Thrones Season 6. Next five episodes in the air on 13th of January. I do hope Jon Snow gets a better horse than this in order to ride to the Winterfell and the dragons of Daenerys Targaryen don’t barbecue any of the Dothraki horses this bad.

Ulkomaisen taiteen top5

Näin sujui kevään 2016 arvohuutokauppojen ulkomaisen taiteen myynti

Ulkomaisen taiteen lihavat vuodet ovat jääneet kauas taakse. On kulunut kotvan aikaa siitä, kun kumpikaan huutokauppatalo Bukowskis tai Hagelstam & Co. on onnistunut löytämään käsiinsä menneiden vuosikymmenten tasolle yltäviä Old master -maalauksia eli vanhoja länsimaisia mestareita. Bukowskis on kyllä hiljalleen saanut etumatkaa Old master -maalausten myyntipaikkana samalla, kun Hagelstam & Co:n näyttää menettäneen otettaan tällä aiemmin vahvalla alallaan. Kilpailu on kiristynyt, onhan Bukowskis’in Suomen yksiköllä taustavoimanaan yksi tämän erikoisalan vanhimmista, vahvimmista ja maineikkaimmista pohjoismaisista toimijoista, Tukholman Bukowskis asiantuntijoineen.

Kevään loistolöytö Bukowskis’lla oli top5 -listan kolmanneksi tullut Johann Wilhelm Jankowskin kaupunkimaisema Prahasta. Aihe kutkutti taatusti myös ostovoimaisia puolalaisia keräilijöitä, joille suomalaisilla huutokaupoilla on ollut yllättävän vähän tarjottavaa. Klassikkojen joukossa nähtiin tänä keväänä Bukowskis’in moderneissa huutokaupoissa aiemmin menestynyt Merab Guramovich Abramishvili maalauksella ”Metsäkauris”. Teos oli mainio päänavaus kiinnostavaan 1980-luvun lopun neuvostotaiteeseen. Liitoksissaan natisevan Neuvostoliiton uusi maalaustaide eli tuolloin vahvaa nousua yhtaikaa maan hajoamisen, Baltian ja itä-Euroopan kuohunnan kanssa. Kiinnostus sitä kohtaan syttyi meilläkin ajan hermolla elävissä suomalaispiireissä, joten tulevaisuus saattaa tuoda mukanaan lisää mukavia yllätyksiä.

Vaikka venäläisen taiteen kaupan laantuminen painaa edelleen alas niin arvohuutokauppojen ulkomaisen taiteen tarjontaa kuin sen tuloksia, kevään arvohuutokauppojen ulkomaisen taiteen runsain tarjonta ja top5 -kärkisijat osuvat venäläiseen – ja hivenen suomalaistuneeseenkin – Ilja Repiniin. Repin otti top5 -ykköspaikan Bukowskis’lla, mutta vanaveteen mahtui toki muutakin venäläistä taidetta sekä edellä mainittu upea Praha-panoraama. Hagelstam & Co:lla ulkomaisen taiteen tarjontaa hallitsi ja top5 -kärkeen ylsi vain Repin, Repin, Repin, Repin ja Repin. Huutokaupan neljästätoista ulkomaisesta teoksesta kuusi oli Repinin käsialaa!

Syynä Repinin teosten runsauteen on luonnollisesti se, että hänen tuotantoaan on taiteilijan Karjalan kannaksen Kuokkalassa viettämien vuosien ansioista jäänyt runsaasti suomalaisiin käsiin. Tänä keväänä myytyjen teosten Suomi-taustaan vihjaa se, että Repin oli edustettuna sekä Bukowskis’in että Hagelstam & Co:n huutokaupoissa lähinnä paperitöillä, siis piirroksilla, akvarelleilla ja sekatekniikkatöillä. Juuri tätä materiaalia löytyy Suomesta yhä runsain määrin eikä sitä ole yleensä taloudellisesti järkevää lähettää myytäväksi Lontooseen, Tukholmaan tai Uppsalaan. Hagelstam & Co:n kuusi Repinin paperityötä saattoivat hyvinkin olla peräisin samasta vanhasta yksityishenkilön tai kauppiaan kokoelmasta.

Valitettavasti Repin-painotus kertoo karua kieltä niin saatavilla olevan venäläisen taiteen kuin venäläisten ostajien vähenemisestä. Suurista venäläisistä mestareista löytyy vielä Repiniä ja Aivazovskia, jotka ovat aina olleet muita aikalaisiaan vahvemmin suomalaisten suosiossa. Sen sijaan muut suuret nimet ovat listoilta poissa. Hagelstam & Co:n top5 -kärjen keikkuminen kokonaan Repinin varassa on huolestuttava merkki kotimaisen huutokauppa-alan tämänhetkisestä kapeudesta, etten sanoisi jopa aneemisuudesta. Terveen huutokauppabisneksen ei pitäisi koskaan nojata tällä tavalla yhden kortin varaan. Eikä arvohuutokauppojen pitäisi tyytyä luetteloimaan koko ulkomaisen taiteen kategoriansa kantavaa nimeä lyhyen kaavan mukaan (Hagelstam & Co.) samanaikaisesti, kun kilpailija pystyy yksilöimään Repinin sekatekniikkamuotokuvan mallin ja taustoittamaan teoksen sujuvasti myös venäjän kielellä (Bukowskis). Osaamista, tietoa ja tarvittavia kontakteja luulisi löytyvän molemmista yrityksistä?

Maailman johtaville huutokauppataloille perusteellinen luettelointi on yhä tärkeämpi käyntikortti, eivätkä läheskään kaikki perinteiset huutokauppakamarit ole luopuneet edes tietokirjan paksuisista ja niiden veroista informaatiota sisältävistä painetuista luetteloista. Tieto on strategia, jolla suurista rahoista kilpailevat firmat pyrkivät profiloitumaan nimenomaan uniikin arvotaiteen osto- ja myyntikanavaksi. Mitä suuremmista summista puhutaan, sitä tärkeämpää myös myyjälle ja ostajalle on teosten käsittely ainutkertaisina yksilöinä.

Modernissa ulkomaisessa taiteessa Bukowskis piti pintansa myyntipaikkakärjessä, eikä ole epäilystäkään, etteikö Ruotsin pääkonttori pystyisi takaamaan sille tällä saralla jatkossakin vahvan aseman, taustatuen ja yleisöpohjan. Andy Warhol ja Joan Miró olivat Bukowskis’lla modernin ulkomaisen taiteen kärkinimet. Hagelstam & Co:lla Moderniin huutokauppaan oli saatu koko ajan ajankohtaisemmaksi käyvää neuvostotaidetta. Ilja Glazunovin kaksi maalausta vilahtivat Hagelstam & Co:lla kategorian kalleimpina, mutta kuvat ja hinnat hävisivät nettisivuilta huutokaupan jälkeen. Ellei syynä ollut väärennösten poisveto (* kts. sivun alaosa), hintapimento harmittaa. Muualta katsottuna se näyttää kuin Suomessa ei Glazunoveja olisi hetken aikaan myyty lainkaan, mikä heikentää Suomen asemaa venäläisen taiteen kilpaillulla kentällä. Taiteilijasta kiinnostuneilta se kätkee mahdollisuuden vertailla hintakehitystä aiemmin ja nyt myytyjen teosten välillä.

Bukowskis’n ja Hagelstam & Co:n keskinäisen vertailun kannalta menetys ei kuitenkaan ollut suuri, koska Bukowskis’n kärkikaksikon yhteenlaskettua arvoa (35.200 €) Hagelstam & Co:n modernin ulkomaisen taiteen kalleimmat eivät hätyytelleet. Vielä kauemmaksi siitä jäivät Hagelstam & Co:n modernin ulkomaisen taiteen seuraavat kärkinimet Joan Miró ja Frank Stella. Heidän litografioidensa yhteenlaskettu summa rikkoi hädin tuskin kahden tuhannen euron rajan (2.150 €).

Vanhemman ulkomaisen taiteen top5 -tuloksissa Bukowskis palasi hienoiselle nousu-uralle, joskin yhä kauas verrattuna keväällä 2015 päättyneeseen huippuaikaan. Hagelstam & Co. otti takapakkia ja peruutti kohti syksyn 2014 top5 -tulosta. Ulkomaisen taiteen menestystarinat tuskin palaavat ilman venäläisiä asiakkaita tai loistavia Old master -löytöjä. Pahoin pelkään, että molempia saadaan odottaa. Niitä odotellessa kisa on siirrettävä sisäänoton kekseliäisyyteen ja 1900-luvun taiteesta tehtäviin löytöihin. Tässä taitavin huutokauppatalo voittaa, eikä kilpakentältä ole suinkaan pelattu pois Huutokauppa Helanderin kaltaisia suurella innolla ja kunnianhimolla eteenpäin puskevia yrityksiä.

10020678_fullsize 10020167_fullsize
10019848_fullsize 10015728_fullsize 10016044_fullsize
Bukowskis, ulkomaisen taiteen viisi kalleinta
(huom! hintoihin lisätään huutokauppakulut)
1. Ilja Repin, N.A. Morozovin muotokuva, sekatekniikka, 17.900 € (lähtö 6.000)
2. Merab Guramovich Abramishvili, Metsäkauris, 12.200 € (lähtö 15.000)
3. Simeon Fedorovich Fedorov, Kesäaamun usva, 12.000 € (lähtö 15.000)
4. Johann Wilhelm Jankowski, Praha, 9.900 € (lähtö 4.000)
5. Ivan Aleksevich Vladimirov, Tapahtuma Venäjän-Japanin sodasta, 8.800 € (lähtö 10.000)
Bukowskis, kevään 2016 viisi kalleinta yhteensä 60.800 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Bukowskis, syksyn 2015 viisi kalleinta yhteensä 24.700 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, kevään 2015 viisi kalleinta yhteensä 512.900 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, syksyn 2014 viisi kalleinta olivat yhteensä 183.601 € (summa sisältää huutokauppakulut)
– Bukowskis, kevään 2014 viisi kalleinta olivat yhteensä 327.817 € (summa sisältää huutokauppakulut)

9876199_fullsize-1 9923118_fullsize
Bukowskis, ulkomaisen modernin taiteen kaksi kalleinta
(huom! hintoihin lisätään huutokauppakulut)
1. Andy Warhol, Inrid Bergman sarjasta ”Herself”,  väriserigrafia, 22.400 € (lähtö 12.000)
2. Joan Miró, La Brahmane, akvatinta ja raaputustekniikka, 12.800 € (lähtö 8.000)
Bukowskis, kevään 2016 kaksi kalleinta yhteensä 35.200 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Bukowskis, syksyn 2015 kaksi kalleinta yhteensä 37.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, kevään 2015 kaksi kalleinta yhteensä 30.300 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, syksyn 2014 kaksi kalleinta olivat yhteensä 88.070 € (summa sisältää huutokauppakulut)

36446-000093 36446-000091_1

36446-000094_1 36422-000002_1 36446-000092_1
Hagelstam & Co, ulkomaisen taiteen viisi kalleinta
(huom! hintoihin lisätään huutokauppakulut)
1. Ilja Repin, Vaja, 19.000 € (lähtö 6.000)
2. Ilja Repin, Pjotr Petrovich Gnedichin muotokuva, sekatekniikka, 14.000 € (lähtö 2.500)
3. Ilja Repin, Mies, sekatekniikka, 6.500 € (lähtö 3.000)
4. Ilja Repin, Mies, pastelli, 5.000 € (lähtö 1.500)
5. Ilja Repin, Sisäkuva, akvarelli 4.800 € (lähtö 2.000)
Hagelstam & Co, kevään 2016 viisi kalleinta yhteensä 49.300 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Hagelstam & Co, syksyn 2015 viisi kalleinta yhteensä 94.200 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co, kevään 2015 viisi kalleinta yhteensä 65.500 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co, syksyn 2014 viisi kalleinta olivat yhteensä 35.300 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co, kevään 2014 viisi kalleinta olivat 13.700 € (summa ilman huutokauppakuluja)

6892h-000007_1 36866-000003
Hagelstam & Co, ulkomaisen modernin taiteen kaksi kalleinta
(huom! hintoihin lisätään huutokauppakulut)
1. Ilja Glazunov, hintatietoja ei voida ilmoittaa, koska teoksen kuva ja hintatiedot on poistettu huutokauppatalon sivuilta — € (lähtö –)
2. Ilja Glazunov, hintatietoja ei voida ilmoittaa, koska teoksen kuva ja hintatiedot on poistettu huutokauppatalon sivuilta — € (lähtö –)
Hagelstam & Co, kevään 2016 kaksi kalleinta yhteensä, hintatietoja ei voida ilmoittaa, koska teosten kuvat ja hintatiedot on poistettu huutokauppatalon sivuilta, — € (summa ilman huutokauppakuluja)

Hagelstam & Co:n kevään 2016 kaksi seuraavaksi kalleinta olivat

3.  Joan Mirón litografia 1.200 € (lähtö 1.800)
4. Frank Stellan litografia, 950 € (lähtö 700)
Hagelstam & Co, kevään kaksi seuraavaksi kalleinta yhteensä 2.150 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Hagelstam & Co, syksyn 2015 kaksi kalleinta yhteensä 4.200 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co, kevään
 2015 kaksi kalleinta yhteensä 6.900 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co, syksyn 2014 kaksi kalleinta olivat yhteensä 66.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)

Hagelstam BukowskisEhdin napata kuvan toisesta Hagelstam & Co:lla tarjolla olleista ja sittemmin nettisivuilta poistuneista Ilja Glazunovin maalauksista (kuva vasemmalla). Teos ei ole sama, mutta muistuttaa hämmentävän paljon Bukowskis’illa kevään 2014 klassisessa huutokaupassa myytyä työtä ”Ruhtinatar Jevdokia temppelissä”, jonka hinnaksi tuli oli 6.391 € (kuva oikealla).

* Kaikki kuvat mainittujen huutokauppatalojen nettiluetteloista, www.bukowskis.comwww.hagelstam.fi
* Otsikkokuva: Bukowskis, Johann Wilhelm Jankowski, Praha, myyty 9.900 € (lähtö 4.000)

Hugoja kuin sieniä sateella!

Backmansson BU myyty 5879€
Hugo Backmanssonin maalausten vertailu on opettavainen tapa perehtyä taiteen laatukriteereihin. Aloitetaan maalauksesta, jonka taso on hyvä ja jossa kaikki on kohdallaan. Syksyllä 2014 tämä yllä oleva aihe Pohjois-Afrikasta myytiin helsinkiläisessä huutokaupassa hintaan 5.879 €.
Backmansson A138:169 lh 300€ myyty 300€
Kesällä 2016 tämä suttuisesti signeerattu Backmansson myytiin toisessa helsinkiläisessä huutokaupassa 300 eurolla. Tasoeron huomannee kuvista paljaalla silmällä. Kumpaan sinä satsaisit?

Jatkamme harjoituksia…
8545588_fullsize
Yllä oleva Backmanssonin yksinkertaisen pelkistetty aihe Tangerin kaupunginmuurin kupeesta on huutokauppaluettelon mukaan vuodelta 1920. Huomaa selkeä signeerauskäsiala. Kaikki ok, taso kohtuullisen hyvä, lähtöhinta 600 €, ei myyty. Ihme, ettei tämä maalaus kelvannut, mutta seuraava, alla oleva teos meni kaupaksi 540 eurolla. Houkuttiko halvempi lähtöhinta (400 €) tinkimään myös laatuvaatimuksista?
Backmansson BU345873 lh 400€ myyty 540€

Näitähän on nyt myynnissä kuin sieniä sateella!
Backmansson BU595429 lh 500€ myyty 400€
Tämän kolmikon ensimmäinen teos on myyty helsinkiläisessä huutokaupassa 400 eurolla. Nimi, paikka ja päiväys 1920 on kirjoitettu vähän epätahtiin eli kaikki eri korkeudelle, eri paksuisin vedoin.
ackmansson 193_69
Seuraavat kaksi ovat huutokauppasatoa keväältä ja syksyltä 2015. Loppuhinnat 420 € ja 520 €. Kolmikon toinen (jonka signeeraus on päivätty 1920) on myyty kertaalleen myös toisessa huutokauppatalossa. Loppuhinta siellä oli 637 €. Kaikissa on sama Tangerin kaupunginportti. Taso laskee rivin alimmaisessa kuin lehmän häntä. Samalla signeeraus suttaantuu lukukelvottomaksi. Mihin sinä satsaisit?
ackmansson 311_1_57

Sama paikka – sattumaako vaiko ei?
ackmansson 256_60
Ovatko lyhyin välein myyntiin tupsahtelevat näinkin samanlaiset aiheet sattumaa vai ei? Sama maisema monessa eri taulussa ei sinänsä ole Backmanssonin kohdalla epätavallista, mutta kylläpäs tätä lähes identtistä ja taiteilijan tuotannossa hieman epätavallisempaakin merenranta-aihetta on tullut tarjolle taajaan. Kaikki pikkuisen eri rajauksella ja tismalleen samoilla detaljeilla, purjeveneen valkoinen purje mukaan lukien. Huomaa hyvästä ”vanhan koulukunnan” kirjoituskäsialastaan tunnetun taiteilijan sottaiset signeeraukset. Yhdessä latinalainen H on enemmän kuin kyrillinen I. Minä jäisin mieluummin odottamaan parempia yksilöitä, niitäkin näet saa ihan lyhyellä vartomisajalla ja kohtuuhinnalla.
ackmansson 14_1_55
Tämän kolmikon ensimmäinen on myyty huutokaupassa syksyllä 2014, loppuhinta 400 €. Kolmikon toinen on kiertänyt samassa huutokauppatalossa pariinkin otteeseen. Ensin syksyllä 2013, loppuhinta 420 €, en tykännyt silloin. Viimeksi alkuvuodesta 2015, loppuhinta 320 €, en syty vieläkään. Tangerin ”Rantasarjan”  huutokauppahistoria alkoi rivin alimmaisena olevasta lyijykynäsigneeratusta maalauksesta syksyllä 2013. Se myytiin tuolloin helsinkiläisessä huutokaupassa epätavallisen halvalla, 280 €. Mahtaako tämä kolmikko saada vielä jatkoa?
Backmansson 15 51
Mitä tästä opimme? Hugo Backmansson on parhaimmillaan hyvä ja ostamisen arvoinen taiteilija, mutta jos etsit hänen taidettaan, opi arvioimaan maalaustyön taso ja hyvän signeerauksen tyyli. Satsaa laatuun. Kun haluat tehdä kestävän hankinnan, varo väärennöksiä ja kopioita äläkä anna halvan hinnan houkutella tusinaostoksiin.

Villiä taidekauppaa?

A146:292 lh350, myyty 220€
Helsinkiläisissä huutokaupoissa myydyistä Hugo Backmanssonin pohjoisafrikkalaisista aiheista on alkanut löytyä villejä variaatioita (tällaisia esimerkkejä löytyy kolmesta oheisesta kuvasta). Sattuikohan huono päivä taiteilijalle vai huutokauppakamarin sisäänottajalle?
img_8586_1
Hugo Backmansson (1860 Paimio – 1953 Helsinki) oli muotokuva- ja maisemamaalari, upseeri ja Venäjän keisarillisen armeijan taistelumaalari. Koulutusta ja taitoa siis riitti, mutta toisinaan maalauksia tuli tehtyä nopeasti ja rutiinilla. Kuvista kolme ovat varmasti aitoja, varsinkin punaisella alas oikealle signeerattu pohjoisafrikkalainen mies on hieno ”timantti”.
60
Kahta kuvien maalauksista ei voi kehua. Signeerausta on sutattu, kirjoituskäsiala ontuu, ihmisfiguurin muodon ja syvyyden kuvaaminen on hakoteillä ja värit kirkuvat räikeinä. Backmanssonilla oli taiteilijana heikot hetkensä, mutta tällä hetkellä taidekaupassa pyörii jo poikkeuksellisen paljon maanantaikappaleita. Siksi minä olen lisännyt Backmanssonin nimen taidemarkkinoiden Varokaa ja olkaa tarkkoina! -listalle.
5070-33 Backmansson, K141, lähtö ja myyty 1200 €
Surullista, että myytävänä vilahtelevat akanat saattavat koulutetun ja osaavan taiteilijan koko tuotannon epämääräiseen valoon juuri, kun Backmanssonin maine ja arvostus olivat mm. Amos Andersonin taidemuseon hienon näyttelyn ja julkaisun myötä lupaavassa nousussa.

Modernin ja nykytaiteen top5

Näin sujuivat syksyn 2015 modernin ja nykytaiteen arvohuutokaupat

Huutokauppamarkkinoilla talouden alamäki on kerta toisensa jälkeen heijastunut modernin ja nykytaiteen myyntivolyymin kasvuun. 2000-luku ei tee tässä suhteessa poikkeusta vaikka syksyn 2015 top5 -kokonaistuloksessa ei päästykään toistaiseksi vahvimman vuoden 2014 tasolle. Sadantuhannen euron raja ylittyi silti sekä Bukowskis’n että Hagelstam & Co:n huutokaupoissa. Molempien talojen moderni- ja nykytaide top5 asettuivat tänä syksynä loppuluvuiltaan rinta rinnan. Kevään 2015 notkahdukseen verrattuna tulosta voi pitää erinomaisena. Aallonpohja on ainakin hetkeksi takanapäin. Myrskyrintama kenties vasta edessä.

Ehkä viime kevään hintataso sai niin taiteeseen paneutuneet ostajat kuin nykytaiteen tulevalla hintakehityksellä spekuloivat sijoitushaukat liikkeelle. Irtonaisella rahalla on taipumus ohjautua laman jatkuessa ja inflaation kurittaessa kulutushärpäkkeistä taiteeseen. Sen  jälleenmyyntiarvon toivotaan nousun alettua ampaisevan ylöspäin, olevan realisoitavissa rahaksi ja vaihdettavissa muihin sijoitusinstrumentteihin. Toisinaan näin käykin lähes sattumalta. Paljon useammin onnistuneet taideostot ja legendaariset hankinnat ovat tulosta pitkällisestä ja syvällisestä paneutumisesta taidemarkkinoiden historiaan ja nykypäivään, aidosta kiinnostuksesta taidetta ja taiteilijoita kohtaan, näkemyksestä, omasta persoonallisesta ja vankkumattomasta mausta sekä valintojen rohkeudesta voittoja tai tappioita murehtimatta.

Hintakehityksen tylsä piirre on jo muutaman vuoden ajan ollut top5 -tuloksen lepääminen muutaman jälleenmyyntimarkkinoiden vakiosuosikiksi vakiintuneen nimen varassa. Keväästä 2014 syksyyn 2015 Bukowskis’n ja Hagelstam & Co:n top5:een on asettunut kuusi kertaa Ilkka Lammi ja seitsemän kertaa Reidar Särestöniemi. Lars-Gunnar Nordström on ollut top5:ssä viisi ja Leena Luostarinen kolme kertaa. Myös Unto Koistisen parhaimmistoon lukeutuville kookkaille teoksille on tullut tavaksi yltää arvohuutokauppojen mitalisijoille.

Taidemarkkinoiden kannalta kärjen kapeus ei enteile vakaata lähitulevaisuutta. Lammin ja Särestöniemen paikka niin kutsuttujen ”taidesijoittajien” lemmikkinä tarkoittaa komeita nousuja ja isoja otsikoita, mutta voi johtaa myös äkillisiin laskuihin niin hinnoissa kuin myyntiin tulevien teosten määrässä. Taiteellisille ominaisuuksille ja ansioille jää tässä pelissä marginaalinen rooli.

Mitä tapahtuisi, jos meneillään oleva taideväärennöstutkinta heittäisi epävarmuuden varjon Särestöniemen ja Lammin kaltaisten kaupallisia kärkisijoja suvereenisti hallitsevien nimien ylle? Seuraisiko siitä modernin ja nykytaiteen orastavan kasvun taittuminen? Ostoinnostuksen romahtaminen jälleenmyyntimarkkinoilla? Tuskin kuitenkaan taiteilija-ateljeissa ja taiteilijoita suoraan edustavissa gallerioissa. Siksikö huutokaupat halajavat seinilleen nykytaidetta ja niin suoraan taiteilijalta kuin mahdollista. Ei kai parin vuoden ajan selvästi näkyvissä ollut Särestöniemen ja Lammin huutokauppabuumi ole peräti seurausta pieninä puroina julkisuuteen tihkuneista väärennösuutisista ja synkkien epäilyspilvien ilmestymisestä taivaanrantaan? Usko tulevaisuuteen ostaa. Epävarmuus myy. Taidekaupassa näet aidoillakin lapsilla on tapana huuhtoutua likapyykin pesuvesien mukana.

Vakautta taidekaupan tulevaisuuteen tuovat onneksi nykytaiteemme suuret, jälleenmyyntiin verkkaisella syklillä ilmestyvät nimet. Heistä mm. Leena Luostarinen on saanut poisnukkumisensa jälkeen ansaitun jalansijan suurten suomalaisten taiteilijapersoonien joukossa. Bukowskis’lla top5:n kakkoseksi sijoittunut Marika Mäkelä osoittaa hänkin 1980-luvun naistaiteilijoiden olevan odotetusti voimissaan ja keräilijöiden kiikarissa. Listakärki on avautunut ilahduttavasti myös kuvanveistolle aina, kun tarjolle on tullut vastikään edesmenneen Laila Pullisen, Eila Hiltusen tai Nina Terno hienoja teoksia.

Vuoteen 2014 verrattuna syksyn top5 -tulos oli Bukowskis’lla hyvä. Hagelstamilla syksyn top5 -tulos yllättäen laski vuodesta 2014, vaikka tarjolla olleet kärkiteokset Wäinö Aaltonen, Leena Luostarinen ja Sam Vanni olivat viime vuosien parhaita, Aaltonen suorastaan sensaatio. Tilanne jatkuu kiinnostavana, kun Bukowskis ja Hagelstam & Co etenevät tasapelitilanteesta kohti tulevan kevään huutokauppasesonkia. Hagelstam & Co pääsee vihdoin etenemään suvantovaiheessa samalla, kun henkilöstömuutokset nakertavat vuorostaan Bukowskis’n voimavaroja. Christian Bomanin poistuminen riveistä ei ole helposti paikattavissa varsinkaan nyt, kun Mari Wilenius vaihtoi vahvasti uudistuneen ja jo pitkään hitaasti mutta vahvasti kiritäneen Huutokauppa Helanderin riveihin.

9747951_fullscreen 9747987_fullscreen
9751750_fullscreen 9727315_fullscreen 9727293_fullscreen

Bukowskis, modernin ja nykytaiteen viisi kalleinta
(huom! hintoihin lisätään huutokauppakulut)
1. Reidar Särestöniemi, Huurteiset koivut, 52.200 € (lähtö 35.000)
2. Marika Mäkelä, ”Tupilaqs of Night”, 12.545 € (lähtö 12.000)
3. Eila Hiltunen, Polyfonia, 13.500 € (lähtö 15.000)
4. Reidar Särestöniemi, Ruska heijastuu järveen, 17.600 € (lähtö 13.000)
5. Unto Koistinen, Munkki, 10.705 € (lähtö 6.000)
Bukowskis, syksyn 2015 viisi kalleinta yhteensä 106.550 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Bukowskis, kevään 2015 viisi kalleinta yhteensä 47.908 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Bukowskis, syksyn 2014 viisi kalleinta olivat yhteensä 128.913 € (summa sisältää huutokauppakulut)
– Bukowskis, kevään 2014 viisi kalleinta olivat yhteensä 76.636 € (summa sisältää huutokauppakulut)

33851-000081 19196h-000002
35469-000001 34547-000002 33851-000084
Hagelstam & Co, modernin ja nykytaiteen viisi kalleinta

(huom! hintoihin lisätään huutokauppakulut)
1. Wäinö Aaltonen, Kaksi naista, 31.000 € (lähtö 25.000)
2. Ilkka Lammi, Nainen punaisessa, 28.000 € (lähtö 25.000)
3. Leena Luostarinen, Leopardi, 20.000 € (lähtö 12.000)
4. Nina Terno, Ratsastaja, 17.000 € (lähtö 5.000)
5. Sam Vanni, Marraskuun sommitelma, 11.000 € (lähtö 2.000)
Hagelstam & Co., syksyn 2015 viisi kalleinta yhteensä 107.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)

– Hagelstam & Co., kevään 2015 viisi kalleinta yhteensä 56.500 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., syksyn 2014 viisi kalleinta olivat yhteensä 154.000 € (summa ilman huutokauppakuluja)
– Hagelstam & Co., kevään 2014 viisi kalleinta olivat yhteensä 137.500 € (summa ilman huutokauppakuluja)

* Kaikki kuvat mainittujen huutokauppatalojen nettiluetteloista, www.bukowskis.comwww.hagelstam.fi

Aargh! taas on taidetta!

61_2_4 Backmansson A138 190€
Jos taidekauppa ei luista menneiden vuosien tapaan, syy saattaa löytyä myös tarjolla olevista tauluista. Laadun puutteet näkyvät niissä toisinaan ihan paljain silmin. Tässä muutama kesäkuun teosmyynti, jotka saivat taiteenystävän mielen apeaksi.
– Nimetön yritys Aivazovskin mukaan on merkitty vuosiluvulla 1894. No, onhan siinä kehys.
– Tällaiset maalaukset murentavat syystäkin taiteilijan mainetta. Parhaimmillaan vallan loistavaa Hugo Backmanssonia käy sääliksi.
– Maalauspohja on sentään ns. Aarne Alangon kokoa.  Taiteilijalle tunnusomainen aihe, väripaletti ja sivellintyöskentely loistavat poissaolollaan.
– Siltamaisema signeerauksineen ei ole omiaan nostamaan taidekoulunsa käyneen, taitavan ja lahjakkaan Elias Muukan arvostusta. Kehys on sentään komia.
Alanko A138 osåld  Muukka A138 400€

Väärää taidetta?

Julkisuudessa taideväärennökset ovat yksi taide- ja antiikkikaupan kestoaiheista. On väitetty, että jopa 1/5 liikkeellä olevasta vanhasta taiteesta olisi väärennettyä tai ainakin väärin identifioitua. Luku kuulostaa suurelta. Maailmanlaajuisesti se tarkoittaisi kahta kymmenestä, kahtakymmentä sadasta teoksesta jne. – ja tämä ainoastaan vanhemman taiteen osalta. Olipa luku täsmälleen oikein tai yläkanttiin, väärennökset syövät taidekaupan uskottavuutta, murentavat luottamusta alan ammattilaisiin ja kaivavat maata taiteenkeräilyn jaloimman motiivin eli kulttuurin vaalimisen jalkojen alta.

Mitä siis tavallinen taiteen ostaja tai keräilijä voi tehdä välttääkseen väärennösten sudenkuopat? Ensimmäiseksi on syytä muistaa, että väärentäjät ja väärennettyjä teoksia tarjoavat ovat ammattilaisia, älykkäitä ja taitavia ihmisiä, jotka osaavat oman alansa niksit.

Nyrkkisääntö numero yksi: jos se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin on totta. Hälytyskellojen on syytä soida, jos teosta tarjotaan poikkeuksellisen edullisesti, harkinta-aikaa annetaan vähän tai ostajakandidaattia hoputetaan vedoten työn omistajan elämäntilanteeseen. Kun teos on aito, pyydetty hinta korkea ja myyjä tavoitettavissa pysyvästä toimipaikastaan, aikaa on kyllä sekä harkintaan että jopa keskusteluun kyseiseen taiteilijaan perehtyneen asiantuntijan kanssa. Sitä paitsi hyvälle työlle löytyy ennen pitkää useita kiinnostuneita ostajaehdokkaita, joten olisi uskomattoman taitamatonta bisnestä tarjota mainiota teosta alehintaan. Hoputtamalla vedotaan tunteisiin ja inhimilliseen ahneuteen: ”Osta nyt niin kilpailijat eivät ehdi ohitsesi”. Mahtaako kilpailijoita oikeasti olla olemassakaan, jos teos ei ole laadukas tai edes aito? Summa summarum: olipa taideteos kuinka hyvä tahansa, hätiköity ostopäätös on aina riski. Kiireessä voit jopa hankkia maalauksen, josta et lopulta edes pidä.

Sääntö numero kaksi: taidehankinnat ja keräily on aina syytä perustaa realismiin.
Aiemmin tuntemattoman Schjerfbeckin tai Rembrandtin tupsahtaminen markkinoille Suomessa olisi kiehtova tarina, mutta epätodennäköinen todellisuus. Monet johtavista taiteilijoista tunnetaan jo läpikotaisin, heidän tuotantonsa on kartoitettu ja luetteloitu. Teosten liikkeet, omistajat ja nykyiset sijaintipaikat saatetaan tietää esim. Schjerfbeckin kohdalla hyvinkin tarkkaan. Kolikolla on kääntöpuolensa eli ne nimekkäät taiteilijat, joita ei ole vielä tutkittu, joiden tuntijoita ei ole olemassa tai lähipiiriä elossa. He ovat väärentäjille houkuttelevaa riistaa.

Suomalaisen keräilijän ei ole myöskään realistista kuvitella pystyvänsä haalimaan huippukokoelmaa vaikkapa Repinin, Aivazovskin tai Picasson teoksia. Ensinnäkin suuri osa tällaisten taiteilijoiden öljyväimaalauksista on jo alun perin päätynyt aivan muualle kuin Suomeen. Toiseksi maailmalla riittää ostovoimaisia keräilijöitä, joten huipputeoksia tarjotaan ensi sijassa sinne, missä tunnettuja keräilijöitä ja ostovoimaa tiedetään olevan. Kolikon kääntöpuoli on se, että taidemarkkinoiden reuna-alueille saatetaan tieten tahtoen tarjota heikkolaatuisempia teoksia tai väärennöksiä. Niiden tunnistamiseen ei välttämättä löydy yhtä helposti asiantuntijaa täältä kun taidekaupan suurista keskuksista. Siksi luotettavat ja kansainvälisesti arvostetut asiantuntijakontaktit ovat ulkomaisella taiteella kauppaa käyville kultaakin kalliimpia.

Ulkomaisen arvotaiteen osalta ei siis kannata langeta houkutukseen ostaa hyvä Repin halvalla. Valitse mieluummin hyvä ja aito suomalaisen taiteilijan teos käypään hintaan. Menneiden vuosikymmenten näyttelyistä Suomeen jäänyt vanha ulkomainen taide tai kansainvälinen modernismi, grafiikka mukaan lukien ovat asia erikseen. Jos sellaisia osuu kohdalle, päätöksenteon tueksi on hyvä etsiä dokumentit kuten näyttelyluettelot ja ostokuitit. Katalogi on parhaassa tapauksessa tallella näyttelyn järjestäneen museon arkistossa. Kaikkien dokumenttien täytyy tietysti olla kiistattomasti yhdistettävissä juuri kyseiseen teokseen.

Minun ratkaisuni sävähdyttävän taidekokoelman keräämiseen olisi veikata mustaa hevosta tai pelata jokerikortilla eli ostaa suomalaista tai kansainvälistä nykytaidetta niin suoraan taiteilijalta tulleena kuin mahdollista. Olisi hauskaa odotella hankintojen sijoittumista taiteen tähtitaivaalle ja jännittää, ehdinkö omana elinaikanani nähdä uusien ”Picassojen” löytyvän omasta kokoelmastani. Todennäköistä olisi, että löydöt jäisivät vasta seuraavan sukupolven iloksi tai niitä ei ilmaantuisi lainkaan, mutta olisipahan teoksista riittänyt elämäniloa pitkäsi aikaa!

Sääntö numero kolme: arvotaidetta ei myydä tarinoilla, vaan faktoilla ja todennettaviin lähteisiin perustuvalla historialla.
Tarinat voivat olla hyviä, hauskoja ja houkuttelevia, mutta niiden varaan ei taiteen arviointia tai hankintaa voi yksin perustaa. Jokaisen tiedon ja tarinan takaa täytyy löytyä todennettavissa oleva lähde. Ilman uskottavaa ja perusteltavissa olevaa lähdettä tarinat jäävät vain perimätiedoksi ja kertomuksiksi, joiden hauskuus ja viihdyttävyys voi olla suurempi kuin todenperäisyys. Alan ammattilaisen ei pidä liitää teokseen tarinoita ilman perusteita, vaan pyrkiä aina tarkastamaan sekä suullisten tietojen että kirjallisten dokumenttien paikkansapitävyys. Se on yksi asiantuntijatahojen luotettavuuden ja uskottavuuden peruskivistä. Siihen asiantuntija on koulutettu; samaa tietämystä ei voi edellyttää hänen puoleensa kääntyvältä maallikolta eli myyjältä ja ostajalta.

Asiantuntijuus syntyy vuosien kuluessa kootusta tietopääomasta sekä kyvyssä lukea niitä tiedonmurusia, jotka taideteos itsessään sisältää. Nämä tiedonjyvät teos kantaa mukanaan vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen. Kun aikaa kuluu ja asiantuntijat vaihtuvat, asiaan perehtynyt osaaja pystyy näkemään samasta teoksesta samat asiat, jotka myös aiemmat asiantuntijapolvet kykenivät siitä lukemaan. Ihanteellinen tilanne on, kun suullinen kertomus ja teoksessa itsessään piilevä informaatio kohtaavat, sopivat yhteen ja vahvistavat toinen toisensa. Silloin tarina voidaan liittää osaksi teoksen historiaa ja se voidaan kirjata muistiin, tietysti säilyneisiin kirjallisiin tai kuvallisiin dokumentteihin tai joissakin tapauksissa pelkkään suulliseen tiedonantoon viitaten.

Väärentäjillä on monta tietä, eivätkä läheskään kaikki niistä kohtaa taiteen polulla vaeltavaa matti- tai maijameikäläistä.

Kansainvälinen väärentäjä voi esimerkiksi tehdä muutamia teoksia todella kovien taiteilijoiden nimiin ja saada suuren tuoton suhteellisen vähälukuisilla kaupoilla. Ajatuksen logiikkana on ”mitä vähemmän kauppoja sitä pienempi kiinnijäämisen riski”. Väärennös voidaan myös yrittää myydä siellä, missä taiteilija ei ole yhtä tunnettu kuin ydinalueellaan. Tai teos pyritään kauppaamaan sellaiselle keräilijälle, jonka huomassa se pysyy riittävän pitkään. Silloin aitousongelma paljastuu vasta seuraavalle polvelle, kuten jälleenmyyntitilanteessa karvaasti pettyvälle perikunnalle. Väärentäjä on silloin jo kaukana ja tavoittamattomissa, ehkei enää edes elossa.

Ikävintä on, kun hyvä kokoelma pyhittää väärän teoksen. Se tarkoittaa, että keräilijän status, maine ja tunnettuus antavat kokoelmaan pujahtanelle taitavalle väärennökselle aseman, josta käsin se saattaa päästä jopa asiantuntijoiden kriittisen ja pahaa-aavistamattoman seulan läpi näyttelyihin, kirjoihin ja osaksi taiteilijan virallista tuotantoa. Samoin voi käydä, jos väärennös pääsee arvostetun huutokauppakamarin kuvalliseen luetteloon. Vaikka teos huomattaisiin ja vedettäisiin ennen h-hetkeä pois myynnistä, vahinko on tapahtunut. Olipa myyjä liikkeellä vilpillisissä aikeissa tai ei, teos palautuu hänelle, ja jossakin kauempana hieno luettelo tietoineen voi upota uuteen uhriin täydestä.

Missä minä henkilökohtaisesti näen suurimmat vaaranpaikat?

Arvokkaimpiin teoksiin ja kuuluisimpiin tekijöihin liittyy suurin kiinnijäämisen riski. Ne herättävät todennäköisemmin asiantuntijoiden ja tutkijoiden huomion ja niiden osalta tietoa ja tutkijoita on maailmanlaajuisesti enemmän kuin pienempien ja paikallisempien taiteilijoiden kohdalla.

Siksi minä näen ensimmäisen vaaran kohtuuhintaisten ja pienempien mestareiden nimiin tehtyjen väärennösten laajamittaisessa tehtailussa.
Tällaisten teosten myyminen kotien seinille takakontti- ja suorakaupalla voi tuottaa vilpintekijälle pitkän pennin ennen kuin yksikään ostajista ehtii lähteä tarjoamaan hankintojaan jälleenmyyntiin ja teos todetaan väärennökseksi. Väärentäjä saattaa jopa tietää, että kokenut silmä olisi huomannut yksityiskohtien, materiaalien, sivellintyöskentelyn tai väriskaalan yhteensopimattomuuden. Hän tietää senkin, ettei taidetta kodin koristukseksi ostavan tavallisen ihmisen voi odottaa siihen kykenevän. Maallikko ei useinkaan pysty tai edes ehdi hankkia samaa laajaa, perusteellisen koulutuksen ja pitkän kokemuksen myötä kertynyttä tietoa ja taitoa, joka on kaiken a ja o taidekaupan asiantuntijaorganisaatioissa. Vastineeksi juuri tästä osaamisesta ja sen tuomasta oikeusturvasta maallikot maksavat asiantuntijoille vaivanpalkkaa, välityspalkkioita tai arviointikuluja.

Toisen vaaran näen taitavasti toteutetuissa ja aidosti vanhoissa maalauksissa, joiden identiteetti on vaihdettu.
Taiteilijan elinaikana tehtyjä vanhoja kopioita voidaan kaupata taiteilijan omakätisinä teoksina. Signeeraamattomaan maalaukseen saatetaan lisätä sen kanssa yhteen sopivan taiteilijan nimi. Tällöin teos voi olla hyvä, jopa erinomainen, mutta siihen lisätty nimi on väärä. Tavattomia eivät ole myöskään jatketut monogrammisigneeraukset. Jos maalauksen tyyli ja aihe ovat sopivia, ulkomaisen tekijän sukunimen alkukirjain voi saada jatkeeksi suomalaiseen taiteilijaan sopivan sukunimen.

Kolmas vaara piilee siinä, etteivät irrotettavissa olevat dokumentit ja yksityiskohdat kuten erilliselle paperille kirjoitetut aitoustodistukset, taustapahvi teksteineen tai näyttelyetiketteineen tahi kehyksiin tai jalustaan kiinnitetty laatta nimikaiverruksineen ole vakuus tietojen paikkansapitävyydestä.
Kylmä tosiasia on, että kaikki irrotettavat elementit voidaan siirtää alkuperäisestä yhteydestään toiseen teokseen, me kaikki pystymme kirjoittamaan nimen ja kuka tahansa voi kaiverruttaa ja kiinnittää teokseen laatan nimi- tai omistuskirjoituksineen.

Mitä tästä opimme?

Väärentäjän ei aina tarvitse aloittaa työtään tyhjästä. Hän voi hankkia signeeraamattomia tai sopivasti signeerattuja tauluja ja työstää, ammattislangilla sanottuna jalostaa, niille arvonnousua. Tai hän voi onnistua välittämään teoksen myytäväksi nimettömänä ”maalauksena” tai ”veistoksena”. Silloin vahinko saattaa lähteä kiertämään vasta, kun työn ostaa pahaa-aavistamaton tai vilpillinen diileri tai yksityishenkilö, joka myy tai lahjoittaa sen eteenpäin tulkiten siihen merkityn monogrammisigneerauksen tahattomasti tai tahallisesti väärin.

Taidekaupassa on siis syytä luottaa tietoon, ei langeta tarinoiden, kuvitelmien tai haaveiden pauloihin. Suuresta riskinotosta voi joutua maksamaan kovat oppirahat, aivan kuten missä kaupanteossa tahansa. Kun sinulle kerrotaan asiantuntijan lausumaa kommenttia kaupan kohteena olevasta teoksesta, asiantuntijan nimeksi ei riitä herra tai rouva ”Joku”, vaan lausunnon takaa täytyy löytyä todellinen henkilö, johon voit tarvittaessa jopa ottaa yhteyttä tarkempia tietoja kysyäksesi.

Viimeisenä muistisääntönä on tosite. Pyydä myös taidekauppaa tehdessäsi kuitti, joka kertoo mitä olet ostanut, mihin hintaan ja keneltä. Älä tyydy siihen, että sarakkeessa lukee pelkkä ”maalaus”. Jos sinulle myydään tietyn taiteilijan teos, myyjällä ei ole mitään syytä olla kirjoittamatta kyseisen taiteilijan nimeä myös siihen kuittiin, joka jää kirjallisena dokumenttina osaksi teoksen historiaa ja omistajaketjua. Kun kuitissa mainitaan tekijä, aihe, signeeraus, ajoitus, koko, materiaali ja muut teoksen tunnistamiseen tarvittavat yksityiskohdat sekä kauppahinta, siitä on tulevaisuudessa apua perinnönjaossa, vakuutusasioissa – ja ikävissä aitousriidoissakin – pätevänä todistusaineistona.

Minä arvostan ammattitaitoa, asiantuntemusta ja asiansa osaavia taidekauppiaita ja muita taidekaupan ammattilaisia. Toivon ja rohkaisen kaikkia teitäkin taiteesta kiinnostuneita onnistuneisiin taidehankintoihin hyvän onnen, suurten tunteiden, talonpoikaisjärjen ja terveen harkintakyvyn kera!